Nainen ja leipominen

mut en kaikille, enkä mä ole mikään yleinen kahvio, jonne voi joku siks kutsua ystävät ja tuttavat, kun siellä on pakastin aina täynnä jotakin hyvää. Sit saa, jos haluaa mua tulla kattoon. Ja hyvää saakin.

Leivoin juuri tänään LEIPÄÄ. Niin, ihan leipää uunissa. Hyvä pointti siinä on se, että saa itse säännöstellä kuidun määrän.

En osaa leipoa. Ei vaan onnistu. Toisaalta jos sä oot laittamassa niitä uunituoreita pullia sinne mihin nimimerkki antaa ymmärtää, niin enpä olis niin tunteella kanelilastuilla ja raesokereilla pullia koristelemassa.

Mutta, silloin kun olen töissä kellon ympäri, niin oispa se hullua alkaa leipomaan, kun ei meinaa mitään muutakaan ehtiä. Joten silloin ostan jotain, enkä koe pienintäkään huonoa omaatuntoa.
Yleensä leivon sämpylät, pullat, kakut sun muut herkut. Vaikka pidän leipomisesta, niin kaikki eivät ja sen huonompia ihmisiä eivät ole elleivät sitä tee.

on etukäteen tiedossa, et on vieraita tulossa. Eli mitään vierasvaraksi leipomista en harrasta. Lasten synttäreille yleensä 50/50. Puolet teen itse ja puolet ostan valmiina tai puolivalmiina.

Mut mitää pullia en leivo, koska niistä en kamalasti tykkää. Kakuista tuskin tulis mitään, joten jätän väliin. Enempi sit menee sämpylöihin jne mitä teen sillon kun sille päälle satun.

Pulla on epäterveellistä ja kerääntyy läskiksi persuksiin ja vatsaan. Tähän on menty kun laiha pitää olla miesten mieliksi. Ja kun en itse kerran saa pullaa syödä niin en kyllä tarjoo sitä sullekkaan, puurot sulle keitän ;)

Tykkään leipoa, mutta itsekseen ei viiti syödä kaikkia leipomuksia. Yleensä leivon kun vien osan tuliaisina.

Leipoisin, mutta kun olen vehnälle (myös gluteenittomalle) allerginen niin eipä sitä oikein viitsi. Melkein kaikissa jauhoissa on vehnää. En tosin osta valmisleipomuksiakaan, vaan teen esim. tapas-lautasen.