Kirkollisten avioliittojen osuus kaikista avioliitoista
2000 80%
2003 72%
2006 61%
Kirkko-häiden suosio laskee, ja siviilivihkimiset, ja avo- eli asumusliitto lisää suosiotaan.
Mistä luulet trendin johtuvan?
2000 80%
2003 72%
2006 61%
Kirkko-häiden suosio laskee, ja siviilivihkimiset, ja avo- eli asumusliitto lisää suosiotaan.
Mistä luulet trendin johtuvan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
kirkolliseten vihkimisten lasku johtuu tietysti kiskosta eroamisen buumista. (muoti-ilmiö!?)
ja avoliittojen lisääntyminen johtuu ihmisten itsekkyydestä ja kykenemättömyydestä sitoutumiseen.
Rahasta se johtuu. Ihmiset eroaa niin paljon kirkosta, kun on yhtäkkiä tajuttu, että sinne joutuu maksamaan veroa. Halutaan pitää itsellään sekin raha, joten kirkkovihkiminen ei sitten ole mahdollista.
Avoliitot johtuu trendikkyydestä tai siis sen tavoittelusta, ollaan olevinaan kauhean nykyaikaisia ja erilaisia eikä haluta suosia vanhoillisia arvoja. Mikä naurattaa kauheasti, kun oikein asiaa ajattelee. Avoliitot tuli muotiin jo 60-luvulla, mutta yhä vaan ihmiset kuvittelee tekevänsä jotain omanlaistaan ja erikoista, kun ei mennäkään virallisesti naimisiin. Miehillä nuo avoliitot johtuu sitoutumisen pelosta ja jonkunlaisesta kuvitelmasta vapaana olemisesta, ja naisten on peesattava, kun ei sitä miestä voi väkisinkään naimisiin viedä, niin sitten ollaan niin nykyaikaisia ja erilaisia. Väitetään jopa, että nainen itse ei sitä avioliittoa halua, mutta se on valetta ja itsepetosta ja miehen kosimattomuuden tuotos. No, tasoitetaan, ehkä 1-2 % avoliittonaisista ei oikeasti itse halua avioliittoa. Mutta nehän ei kokonaisuuden kannalta mitään merkitse.
Kannattaisi samantien erota koko yhteiskunnasta jos raha on syy.....
hommassa on nykyään tiukka raha-tilanne syynä.Ihmis-suhteissa asiat ja tunteet pitäisi jakaa,mutta aikaa ei jää, joten purnausta ja tyytymättömyyttä on odotettavissa.Kuten tämän päivän yhteiskunnassa yleensäkin.Tulee mieleen Hectorin laulunsanat .."on sairas isänmaamme,sen kanssa leivän jaamme.."jne
Kyllä jotkut jäävät roikkumaan avoliittoon ihan laiskuuttaan. Ei tarvitse hoitaa paperitöitä sun muita, eikä pohtia kaikkia avioliittoon liittyvä juttuja sen tarkemmin (vakuutukset, avioehto, perintöjutut ym.), vaikka vastaavien asioiden olisi hyvä olla mietittynä myös avoliitossa.
Joillekin häiden järjestäminen on kynnyskysymys. Kun kerran mennään naimisiin, ei kirkkoherranvirastossa käyminen riitä vaan haluttaisiin ne prinsessahäät. Kaiken pitäisi sitten olla viimeisen päälle, mutta kun niin valtavaa rahamäärää ei koskaan tunnu irtoavan...
Itse pidän avioliittoa rohkeana valintana. Siinä ei voi enää käyttäytyä kuin tuuliviiri ja ajatella, että jos kuitenkin tulee vastaan vielä upeampi tapaus...
kirkkohäitä ja suuria juhlia rakkauden näyttämisen vuoksi,kyllä siviilivihkiminen ja häämatkalle karkaaminen ajoi saman asian.Kirkkoon kyllä kuulutaan kumpikin. Säästyi ainakin hankalalta tilanteelta,ketä kutsuu häihin ja ketä ei,kun juhlia pidettiin pienimuotoisina jälkikäteen useampi.Meillä kun kaikki sukulaiset eivät tule toimeen keskenään ja ystäväpiiri on laaja ja erikoinen..
Kirkko on menettänyt täysin merkityksensä ja jo keskituloinen huomaa kuinka paljon vuodessa laittaa rahaa hukkaan kirkollisveron muodossa. Tästä syystä kaikki hieman parempituloiset ovat eronneet kirkosta ja maksavat vain niistä palveluista, joita oikeasti käyttää.
Moniko ev.luteista käy kirkossa, muuten kuin häissä ja hautajaisissa? 20%?
Minä en laske niitä palveluksia mitä kirkko minulle tarjoaa ja paljonko niihin menee rahaa. En ole mikään himouskovainen, mutta tuen mielelläni kehitysapua, nuoriso-, vanhus-, vammais- sun muuta sosiaalista työtä jota kirkko tekee. Samoin minusta on hyvä, että joku tuo henkisiä arvoja esille tässä yhteiskunnassa. Ja kenen puoleen ihmiset mahtavatkaan kääntyä, kun tapahtuu jokin suurkatastrofi ja kansaa kohtaa kollektiivinen suru? Veikkaisin myös, että vaikka omaiset eivät olisi varsinaisesti uskovaisia, papin läsnäolo hautajaisissa tuo lohtua. Monet osallistuvat myös kirkon järjestämiin sururyhmiin lapsensa menettäneille ym.
Miksi on pakko olla aina niin hemmetin materialistinen ja kyyninen "mitä juuri minä tästä saan" -asenne?!! Sitä paitsi kirkollisvero riippuu tuloista. En usko että kenenkään elintaso sen tähden laskee huomattavasti tai joku joutuisi näkemään nälkää. Niin köyhiä on tässä maassa todella vähän, vaikka mitä väittäisitte...
Minua jäi ihmetyttämään tuo jonkun esittämä paperityöt, jotka avioliitto vaatii...
Mitkä ihmeen sellaiset? Vakuutukset, avioehdot, perinnöt, kuulemma. Mitä ihmeen tekemistä sellaisissa on? Vakuutukset on ihmisellä hyvä olla olemassa, mutta ei avioliitolla ole niiden kanssa mitään tekemistä. Työnantaja vakuuttaa työntekijänsä joka tapauksessa, ja Kela hoitaa yleiset kansaneläkkeet sun muut jutut. Ei sinne tarvitse mitään avioliittopapereita täytellä eikä toimitella. Kyllä ne tiedot sinne menee omia teitään.
Avioehtoa ei ole mikään pakko tehdä eikä kaikissa tapuksissa ole edes tarpeellista. Ennemminkin avoliitossa olisi syytä tehdä selväksi oikein paperilla, kuka mitäkin oikeasti omistaa.
Perinnöt? Jopas kuulostaa omituiselta. Mitä perimisellä on tekemistä sen kanssa, onko naimisissa vai ei? Lapset perii aina vanhempansa oli niin tai näin. Avopuoliso ei peri puolisoaan, mutta -yllätys yllätys - ei aviopuolisokaan. Hänellä on vain ns. avio-oikeus puolison omaisuuteen, joka on pitkälle tietysti verrattavissa perimiseen. Siis jälleen kerran avopuolisoilla olisi tässäkin "paperisotaa" käytävä, jos mielivät pitää omaisuutensa kasassa toisen kuoleman jälkeenkin.
Oikein huvittaa tämä tällainen yleinen tietämättömyys, kuvitellaan, että avioliitto tuo jotenkin kauheasti ylimääräsitä huolehtimista ja työtä, jotain ihme papereitten täyttelemisiä ym. Mitä ihmettä sillä oikein tarkoitetaan?
Häät ei ole mikään avioliiton edellytys, eikä kenenkään ihmisen aika niin tiukalla voi olla, ettei yhtä puolituntista voisi käyttää vaikka maistraatissa käymiseen. Tosin luulen, ettei se kestä niinkään kauaa.
Muistan takavuosilta yhden ystäväni, joka kertoi, että he katselivat kotona Jesse Jamesta telkkarista, kävivät välillä tuomarin puheilla vihittävänä, ja tulivat kotiin ja katsoivat sen Jesse Jameksen loppuun. Siinä sitä oli minun mielestäni jo hohtoa.
Sitoutumispelkoisten ei tietysti pidäkään mennä naimisiin, mutta sitä en käsitä, että he sitten kuitenkin voivat aivan "pelvotta" hankkia lapsia. Sitä en tosiaan käsitä alkuunkaan. Suurempi sitoumus se lapsen hankkiminen on kuin avioliitto toisen aikuisen ihmisen kanssa, josta voi sitten myös halutessaan ottaa eron. Lapsesta ei voi ottaa eroa.
Olen se keskituloinen ja vain häissä ja hautajaisissa käyvä. Kuitenkin katson, että minulla on varaa maksaa myös kirkollisvero.
Sen verran olen selvittänyt, että ainakin meillä tehdään paljon hyvää. Meillä on leirikeskus, johon viikoksi lapset pääsevät nauttimaan nuotiosta, kalastuksesta, pallopeleistä ja ei maksa oikeastaan mitään. Mieti perhettä, jossa isä ja äiti töissä kesällä ja 7v koululainen yksin kotona. Se viikkokin helpottaa. Meillä on diakonit, jotka käyvät vanhusten luona seurana ja pienenä apuna ilmaiseksi. Meillä on pullailtoja, jolloin kirkkoväki leipoo ja tulokset viedään köyhille. Meillä on erittäin pätevä perheneuvonta, johon voivat osallistua myös kirkosta eronneet. Ja paljon muuta.
Minä olen tarkka rahoistani, mutta minulla on pikkuisen varaa antaa myös niille vähäosaisille, miksi arpoisin lahjoitusta jollekin huijarisyöpäyhdistykselle tai Pietarin katulapsille, kun tiedän, että kirkollisveroillani saadaan myös paljon hyvää aikaan, ei vain saarnoja sunnuntaisin.
Monilla ihmisillä on se väärinkäsitys, että kirkollisen vihkimisen täytyy olla tietynlainen. Kirkko yhdistetään suuriin kalliisiin sukuhäihin, vaikka naimisiin voi mennä vaikka lempijuhlamekossa ja viedä jälkeenpäin sukulaiset ruokaravintolaan, jossa jokainen maksaa oman ateriansa. Voi myös valita vihkimisen, jossa paikalla on vain hääpari, pappi ja kaksi todistajaa.
Olennainen ero siviili- ja kirkollisen vihkimisen välillä on se, että kirkollisessa rukoillaan Jumalan siunausta liitolle, otetaan Jumala avuksi yhteiseen elämään. Jos Jumalaan ei uskota eikä kristittyä elämäntapaa haluta yrittää noudattaa (rakkaus, kunnioitus, anteeksianto, uskollisuus, elinikäinen sitoutuminen), miksi mennä naimisiin kirkossa?
Tässä tulikin jo vastaus siihen, miksi kaikki eivät tahdo kirkollista vihkimistä, mutta hiukan asiattomaan sävyyn:
"Jos Jumalaan ei uskota eikä kristittyä elämäntapaa haluta yrittää noudattaa (rakkaus, kunnioitus, anteeksianto, uskollisuus, elinikäinen sitoutuminen), miksi mennä naimisiin kirkossa?"
Mieheni ja minä emme halunneet kirkkohäitä, koska emme kumpikaan usko jumalaan. Mitä järkeä on pyhittää liittonsa jonkin sellaisen olennon edessä, johon ei edes usko (ainakaan sillä tavalla kuin kirkko opettaa)? Sellainen ei vain tuntunut oikealta eikä omalta.
Sitten noista kristillisistä hyveistä. Noiden hyveiden harjoittamiseen ei todellakaan tarvita mitään jumalaa. Ehkä sinä olet luonnostasi niin syntinen ihminen, että sinä tarvitset jonkin oman itsesi ulkopuolelta löytyvän syyn voidaksesi olla hyvä ihminen, mutta mieheni ja minä emme tarvitse, kyllä se halu löytyy ihan omasta sydämestä. Täydellisiä emme ole, mutta pärjäämme hyvin ilman jumalan apua.
Avoliitot ovat yleisiä varmaan niiden "helppouden" takia. Ei tarvitse muuta kuin heittää kamat yhteen ja katsoa, sujuuko yhteiselo. Tällaista harrastavat nimenomaan nuoret, jotka eivät vielä välttämättä koe olevansa tarpeeksi kypsiä sitoutuakseen. Tiedän kuitenkin myös sellaisia avopareja, jotka ovat sitoutuneet suhteeseensa yhtä vahvasti kuin avioliitossa olevat. Tällaisten ihmisten suhde on mielestäni yhtä vakaalla pohjalla kuin avioliitto.
Itse olen sitä mieltä, että jos on vahvasti sitoutunut suhteeseen, se kannattaa ilman muuta rekisteröidä! (= mennä naimisiin) Tämä ihan puolisoiden ja mahdollisten lasten oikeusturvan ja juridisen aseman vuoksi. Moni avopari sanoo, että se vihkitodistus on "vain paperi" - heidän tunteidensa kannalta se ehkä onkin, mutta se muuttaa heidän asemansa lain edessä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ihan oikeasti tahtoo pitkän ja kestävän parisuhteen, sillä ei ole väliä onko lain mukaan naimisissa vai ei: kyllä se on se sitoutuminen, joka ratkaisee! Jos muuttaa kimppaan ihan vain katsoakseen, onko toinen sopivaa puolisomateriaalia, suhde todennäköisesti kariutuu. Jos taas heti yhteen muutettaessa lähdetään sillä asenteella, että tämä liitto kestää ja että tämän eteen tehdään sitten töitä, niin suhteella on hyvä tulevaisuus. Mutta, niin kuin sanoin, tällaisessa tilanteessa tuo turvallisuutta se, että myös rekisteröi suhteensa. Naimisiin meno voi olla pieni, arvokas ja intiimi tilaisuus josta jää hyvät muistot, ei siihen tarvita 200 vieraan sukujuhlia!
Kirkollinen vihkiminen on kunkin kirkon oma sakramentti. Siinä luvataan Jumalan ja seurakunnan edessä olla puolisoita. Tämän vihkimisen myös on laillistanut maallinen tuomioistuin.
Jos olet luterilaisen kirkon jäsen, kristillisyyteesi liittyy ennenkaikkea uskontunnustuksessa mainitut asiat. Samoin ortodoksisessa. Jos kuulut johonkin muuhun kirkkoon, niin menet naimisiin maallisen tuomarin edessä ns. siviilivihkiminen ja ehkä kirkkosi "siunaus".
Jumalaan taas voi uskoa vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Kirkkoon kuuluvatkaan eivät noudata kristillistä elämäntapaa, vaan hyvin maallisia tapoja. Armo, anteeksi antaminen ja köyhien auttaminen, synnintunto, kilvoittelu, rukoilu tai anteeeksi pyytäminen ovat kovin vieraita.
Avioliitto on ennenkaikkea tärkeä taloudellinen ja omistamiseen liittyvä traditio, rakkaus siihen liitettiin vasta myöhemmin.
kirkko on portto