Miten saada emäntä luopumaan jokapäiväisestä mässäilemisestä? Eli karkkia menee kilotolkulla ja siinä sivussa sitten kaikkea muuta hyvää. Ei ole auttanut vaikka kuinka yritän tolkuttaa terveysriskistä ja vetoan häneen itseensä, kun hän valittaa että on lihava. No daa!! Liikuntakaan ei kiinnosta. Stressiähän hänellä on, kai sekin osaltaan aiheuttaa moista. Ollaan koitettu porukalla purkaa huolet ja murheet..välillä onnistutaan ja välillä ei. Mikä siis neuvoksi?
emäntä vaan mässäilee
toivoton tapaus
81470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
auki, kun tulee *olet mitä syöt* ohjelma.Ja hommaa hänet telkun viereen.
Mulla ainakin rupee päässä napsumaan , kun katson sitä. Ei tee mieli syödä...Terv. pullukka nainen
Jokaisella on keinonsa purkaa omaa turhautumistaan, eikä se monesti ole edes tiedostettua. Pelkkä aavistus ja sormien läpi katsominen ei kuitenkaan riitä - ihmisen pitää myöntää ja tiedostaa kipeät kohdat, jotta voisi tehdä muutoksen oikealla tavalla!
Stressi ei lähde mässäilemällä, päinvastoin. Sokeri lievittää stressiä hetkellisesti, mutta pidemmän päälle huonot tavat vain lisäävät huonoa omatuntoa. Moni joka mässäilee makealla päivittäin ei oikeasti tajua, että sillä voi olla pitkälle kantavat vaikutukset. Elimistön sokeritasapaino joutuu rajulle koetukselle - nuoren ihmisen elimistö sietää sitä aikansa, mutta siitä voi tulla pysyviä vaurioita, jotka ilmenevät vasta myöhemmin. Ja ennen kaikkea, kyse on emäntäsi onnellisuudesta: asioille voi aina tehdä jotain, kun vain löytää siihen rohkeutta. Mässäily ei poista todellista ongelmaa. Kunpa emäntäsi oivaltaisi jotenkin sen... Sokerin syöminen on puhtaasti tottumiskysymys, mutta huonojen tottumusten tilalle voi aina hankkia uusia ja terveellisempiä tottumuksia.
Naiset on joskus mutkikkaita otuksia. Kun ne ei uskalla paljastaa mistä oikeasti kiikastaa, ne korkeintaan kiertelee ja kaartelee asioita, niin että muut luulee ongelman olevan aivan muualla. Yleensä kyse on kuitenkin niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin hyväksynnän tarpeesta.
Onko naisystäväsi tyytyväinen opiskeluunsa tai työhönsä? Onko hänellä vain jokin kinkkisempi elämänvaihe ja tavallista enemmän haasteita? Oli miten oli, tärkeintä olisi että saisitte hänet houkuteltua mukavien asioiden pariin. Sellaisten joista hän voisi oikeasti nauttia, ja kokea olevansa hyvä. Se parantaa itsetuntoa, ja tuo oikeanlaista perspektiiviä turhiin murheisiin. Hänelle ei tarvitse kertoa tekemisen motiivia, "että piristyisit vähän", vaan tehdä hänen kanssaan asioita huvin vuoksi. Ehkä hän tuntee häpeää kurjasta olostaan, joten unohtakaa se, ja keskittykää iloisiin asioihin!
Toki hän voisi olla tyytyväisempikin elämäntilanteeseensa. Hän opiskelee ja käy töissä samalla, tekee gradua. Ymmärrän (tai ainakin luulen ymmätäväni), että kun nuo taakat on niskassa, varmasti on väsynyt ja stressaantunut. Olen koittaneet harrastaa asioita, joista tulee positiivinen olo, esim. katsomme elokuvia tai koitamme ulkoilla. Näitäkin harrastuksia estää ajanpuute.
et varmaan haluaisi kuulla tätä, mutta minusta tuntuu, että naisesi on onneton kanssasi.
Itse käyttäydyin juuri tuolla tavalla kun avokki ei enää kiinnostanut ja elämä oli tavanomaista paskaa. Erotkaa.
Mitäpä jos ehdottaisit emännälle, että tekisitte kesällä vaikkapa etelänmatkan? Tai kylpyläreissun lähiaikoina?
Jotain 'porkkanaa', missä hän joutuisi katsomaan itseään (ja totuutta) peiliin... Voisiko hän kuvitella itseään aurinkorannalla bikineissä, ellei tee asialle pikaisesti jotain...
Mutta sinuna miettisin myös, onko mässäämisen taustalla jotain muuta? Onko esim. kotityöt vain hänen harteillaan, opiskelu-/työstressin lisäksi? Kysy häneltä, voisitko auttaa jossain, ja näin helpottaa hänen stressiään. Mässäily ei ole koskaan mikään ratkaisu, vaan huonon olon purkamista 'kun kaikki menee muutenki päin peetä'-fiilikseen pohjautuen. Osta kotiin hedelmiä ja vihanneksia, houkuttele emäntä syömään niitä tyyliin 'maista kulta, nää rypäleet on ihania...' Oma terveyshän on jokaiselle tärkeä asia, turha väittää vastaan.
Uusien kevätkuteiden shoppailu voisi saada hänet myös uusiin ajatuksiin. Kauppakeskusten peilit ja sovituskoppien paljastava valo on hyväksikoettu 'shokkihoito' itse kullekin :)
Hedelmistä tuli mieleen, että kyllä hän niitäkin syö, joka on tietenkin hyvä asia. Toki muutakin terveellistä ruokaa oikeina aikoina, mutta ne makeiset sun muut skeidat.
Joku matka voisi ollakin paikallaan, tosin opiskelija-/pätkätyöbudjetilla ei kauas reissata. Olemme keskustelleet hotelliviikonlopusta tai kylpylästä eikä se hänen mielestään huono idea olekkaan.
Kotitöitä tehdään yhdessä ja milloin olen yksin, tottakai teen niitä silloin. Kyllähän tämä rankaksi käy itsellenikin, mutta se ei nyt ole pääasia.
"Kauppakeskusten peilit ja sovituskoppien paljastava valo on hyväksikoettu 'shokkihoito' itse kullekin :)"
itel sama vika. tulee mässättyä. piti laihuttaa jo tammikuus jotai pois mut ei.ois vaa 5 kg mut ei auta. uin kerran viikos 1km, lenkkeilen pari kilsaa melk joka päivä. haluisin koiran et tulis tod ulkoiltua.. tulee muute vaa juoruttua puhelimes sillon. just se stressaa ettei o muuta ku koulua. töitä ei o. tullu parit fudut just ei mistää syystä. söin joskus masis lääkkeit. ei o oikeen kavereita. jos ois rikas sos.elämä ni ei vituttas aina. en varmaa ees kestäs tähä valmistumisen pääle töit vaikka rahaa tarviis ja töit haen koko ajan. en tod aio valmistua työttömäks. avomies on mitä on. kultanen mut.. oma-alotteisuus 0, kaverit 100, mä.. 20% vaikka.
ahistaa jos joku puhuu kihloista. just niit ongelmia mitä ei sais olla. sovittelin pe rintsikoita ni hirvitti tod siel kopissa. ne peilit ei anna armoo. oon viel lyhyt ni pituus ei kompensoi mitää. tummaleipä ja salaatti ny ruokavaliossa. hedelmät tahtoo vanhentua. banaanit menee. oon meinannu ostaa crosstrainerin itelle, mut maksaa, vie tilaa mitä ei o ja vois jäähä käyttämättä. osta sille joku salikortti! ois paras lahja. mut kallista sekii. käyt ite jos se ei käy? ettei mee hukkaan. oon käyny niil ilmasilla. vittu et oon pihi. ei o ollu koskaa mitää joukkueharrastusta tms mikä pakottas liikkuu. yhteinen liikunta ois kivaa, mut mies töis 6-19, aina arkena, vapaat miten sattuu, vknl sit moottoriurheilua tms.. alkoholi niin pahasta. haluisin jo katkasuun. no ei vaiskaa. onneks ei o huumeita lähel. sori pitkä teksti. on vaa nii ontto olo. matka ois parasta mut koulua jne viel. kukaa ei o lähös mukaa interreilille tms jos haluisin. aina sellanen olo ettei kukaa välitä. oon jäsenenä spr:s, lahjotan vakiona unicefille yms.. et ite haluis välittää mut... vanhempien ero kans takana ajat sitte. kahteen vuoteen kuollu 4 sukulaista/perhetuttua. en osaa kelleen terapeutille avautua. varsinkaan naiselle tai vanhalle miehelle. muu ois varmaan pettämistä..
sellasta... jaksele.
kuitenki ehkä huono itsetunto.. jos ois parempi ni ois vahvempi eikä sortus aina.. vois kyl olla onnellisempikin. parhaat jätkät aina varattuja. pari kunnon oharia tullu. tuntuu et ei kukaa kuitekaa välittäs, et turha yrittää. nykystä en jätä jos ei tuu jotai uutta rakastumista, ettei vois tod elää ilman sitä. sen verran kiintyny. jos riidellään ja meinaa lähtä ni hirmu paniikki.. mut ei vaa osata edetä. ei olla ees kihloissa. ei se tod osaa yllättää koskaa millää kivalla. ei o sen tapasta. joskus sanonu et toisit kukkia, mut se vastaa et mitä niil muka tekisit.. nii-i.. ei sit senkää tarvii tehä mun kaa mitää.. pitää vaa sanoo jos valittaa et mitä sil muka tekee, miks vaivautua ku et kerta itekkää.. tms. ja sit iltapalalle.