Liikuntariippuvuus!

Voitte ottaa yhteyttä myös sähköpostitse!!
[email protected]

pyyntöön. Ainakin omat nimet näissä opinnäytetyöasioissa pitäisi olla näkyvillä, samoin oppiahjo ja miten tietoa käsitellään (salassapito).

Milloin liikunta menee överiksi?

Vaikea kysymys, kohtuullisuuden rajat vaihtelevat yksilöllisesti ja elämäntilanteen mukaan.

Kuten muissakin riippuvuuksissa, riippuvainen itse ei tunnista "tautiaan" - liikunnan suhteen se on vielä vaikeampaa kuin vaikkapa alkoholin tai ruuan, koska liikuntaa yleisesti pidetään hyvänä asiana.

Minusta liikunta menee överiksi silloin, kun siihen käytetään monta tuntia päivässä niin, ettei muille harrastuksille jää aikaa. Liikunta voi olla pakonomaista (tyyliin "kun nyt söin tuon pullan, on pakko juosta tunti") ja sitä voidaan harrastaa vain kalorien kuluttamiseksi. Oma ongelmansa ovat liian ulkonäkökeskeiset ihmiset, joille (hiukan kärjistäen) mikään muu maailmassa ei merkitse mitään kuin timmi kroppa.

Liikuntariippuvuus voi olla ihan positiivinenkin asia. Jos on tottunut liikkumaan säännöllisesti, tulee nuhjuinen olo, jos joutuu olemaan pari päivää ilman. Oma tavoitteeni on keskimäärin tunti päivässä, ja etupäässä hyötyliikuntaa (kävelyä) yhdistettynä kotijumppaan melkein päivittäin ja kerran viikossa pari ohjattua ryhmää. Jätän suosiolla väliin, jos en jonakin päivänä jaksa liikkua (tänään mm. on sellainen päivä), mutta jos liikkumattomia päiviä tulee useampi, olo on vetämätön ja kaikin puolin kurja.

mielipiteitä saatte varmaan tätä kautta, mutta liekö kovin "tieteellistä" edes ammattikorkean vaatimuksiin??

Ainakin silloin mielestäni liikkuminen ei ole enää normaalia, jos rajoittaa tai haittaa harrastajan mielestä muuta elämää, aiheuttaa suhteetonta terveyshaittaa. On siis kovin subjektiivinen tuntemus.

Itse olen suurimman osan elämääni ollut hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta viimeiset kaksi talvea vaikeine elämäntilanteineen ovat iän (46 v.) lisäksi saaneet kuntoni rappeutumaan. Nyt olen yrittänyt uudelleen saada liikuntaa osaksi päiväjärjestystäni. Onnistuinkin tosi hyvin vuoden alussa, ja liikuin n. 2 viikkoa putkeen päivittäin (liikuntaa, missä tulee hiki pintaan, koska sillä tavalla kuntoni voi kohentua) ja sitten oli oikeus pitää 'vapaapäivä' liikkumisesta. Tavallaan 'on pakko liikkua' -tunne motivoi minut ulos tai jumppaan. Koin sen tosi hyvänä, kun muuten on ollut niin kovin vaikea motivoitua liikkumaan etenkään yksin. Lienen ollut vähän liikuntariippuvainen. Sitä kesti noin 1 1/2 kuukautta, sitten tuli 'kiireitä' ja noin viikon kuluttua en ole enää liikuntariippuvainen; päinvastoin, on taas todella vaikea saada itseä ulos ja liikkumaan.

Mielestäni 'hyvänlainen' liikuntariippuvuus, mikä saa minut liikkumaan tarpeellisen määrän (siis edes sen määrän, millä kuntoni pysyy ennallaan eikä huonone), on vain hyvä asia. Voin liikkuessani ja liikuttuani kaikella tavalla paremmin; olen energisempi muussakin, nukun paremmin, olen hyvänä esimerkkinä murrosikäisille lapsilleni, teen enemmän muiden kanssa, jne.

Kuvaamani 'riippuvuus' ei kenties kuitenkaan ole vielä sellaista, mistä te puhutte ja kyselette. Ilmeisesti haette 'riippuvuutta', mikä ei enää ole hyvä asia. Sellaista koen olevan joillakin itsekin tuntemillani henkilöillä; se häiritsee kanssakäymistä muiden kanssa, on aina jollain lailla esillä ainakin puheissa, henkilöllä on aina joku liikkumiseen liittyvä 'haaste'/ projekti meneillään (esim. joku maratooni tai muu vaativa kilpailu tähtäimessä). Jotenkin tällaisen henkilön seurassa tulee helposti sellainen olo, että hän arvostelee omaa kuntoani 'liikkumisprojekteistaan' puhumalla.

Itsestä kuitenkin riippunee, milloin liikkuu normaalisti ja milloin liikaa. Oma arvioni liiasta liikkumisesta on, että silloin ylirasittaa itseään (oireiluna voi olla esim. hengitysvaikeudet). Tällöin liika liikkuminen on hyvin erilaista/-määräistä eri ihmisille. Jos koko elämä pyörii liikkumisen ympärillä, on varmaan useimpien ihmisten kohdalla kyse liiasta liikkumisesta. Urheilua harrastavalle, kilpailuihin osallistuvalle, 'liika liikkuminen' on taas aivan välttämätöntä pärjäämisen takaamiseksi.

Normaalia liikkumista lienee kaikki, mikä kohentaa huonoksi päässyttä kuntoa ilman että se kuitenkaan ylirasittaa kehoa fyysisesti.