Repikää siitä, että pääkaupunkiseudulla avioliiton keston keskiarvo on n. seitsemän vuotta. Avoliitolla vastaava luku lienee vuosi tai pari.
Nauran nykyajan parisuhdekulttuurille! Nauran pettämisille, suurille lupauksille, prinsessahäille ja ei sovittukaan yhteen tai kasvettiin erilleen puheille.
Ihmiset valehtelevat. He sanoavat tahtovansa pitkän liiton, mutta eivät sitä kuitenkaan tahdo. He etsivät koko elämänsä koskaan löytämättä.
Olisitte edes rehellisiä!
Nauran nykyajan parisuhdekulttuurille! Nauran pettämisille, suurille lupauksille, prinsessahäille ja ei sovittukaan yhteen tai kasvettiin erilleen puheille.
Ihmiset valehtelevat. He sanoavat tahtovansa pitkän liiton, mutta eivät sitä kuitenkaan tahdo. He etsivät koko elämänsä koskaan löytämättä.
Olisitte edes rehellisiä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä itken pettämistä, unelmien murskaantumista, välinpitämättömyyttä ja valehtelua.
Minä halusin pitkän liiton. Mieheni ei jaksanut nähdä vaivaa, kun arki kohtasi ja meni tekemään lupauksia muualle.
Minä halusin elämänkestävän ihmissuhteen, sain projektin.
Muista myös, että suurin osa parisuhteista kestää! Miksi naurat ihmissuhteille, olet tainnut pahasti saada takkiisi. Kyllä me ajamme autoakin vaikka kolareita sattuu päivittäin....
"Muista myös, että suurin osa parisuhteista kestää!"
Ei kestä. Arvaan, että nykynuori eroaa yli vuoden kestävästä suhteesta n. 10 kertaa. Jokainen kerta jättää arvet. Nuorilla avioeroprosentti on myös pitkälti yli viiden kymmenen.
Turhaan te pitkistä parisuhteista haaveilette. Sitä oikeaa ei tule. Kulttuuri on muuttunut niin, että ihmiset eivät enää kykene pitkiin suhteisiin.
Haaveilen myös saasteettomasta maailmasta vaikka ilmastonmuutos tulee jyräämään meitit.
Haaveilen ihmisen hyvyydestä toista ihmistä kohtaan vaikka tällä hetkellä ei ole minkäänlaisesta moraalista ja etiikasta tietoakaan ja pahemmaksi menee.
Ynnä muuta!
Saastumisesta, avioeroista, itsekkäistä ihmisistäkö pitäisi haaveilla, siihen pyrkiä?Vaikuttaa valitettavasti siltä että katkerat eivät ole tyytyväisiä ennenkuin ihan kaikilla on yhtä paha mieli. Miksi? Pitäisikö kaikkien kuorossa nauraa että "ei mistään mitään tule, parempi ettei mitään yritäkään?" Sittenkö olisi hyvä?
Naura vaan, mutta naura hiljempaa. Hentoiset toivonkipinät eivät ehkä kestä kaltaistesi ihmisten jatkuvaa propagandaa.
Seitsemän vuotta on parempi kuin ei yhtään...
Hah hah vaan sullekin.
Minäkö katkera? Olen realisti. Muista, että kun seuraavan kerran aloitat suhteen, niin se ei todennäköisesti kestä.
Omat vanhempani ovat olleet naimisissa 27 vuotta ja nyt kun me lapset alamme olla jo aikuisia on heidän suhteessaan alkanut uusi kausi. He käyttäytyvät kuin vasta rakastunut pari.=) Joten on niitä pitkiä ja onnelisiakin suhteita. Heidän suhteensa on hyvä esimerkki itsellenikin, mutta välillä tuntuu että olenko asettanut itselleni riman liian korkealle, koska tosiasia on että tuollaiset suhteet ovat nykyään harvassa..
Tärkeintä ei ole löytäminen vaan etsiminen... Ehkä se oikea joskus löytyy, ehkä ei, mutta mikä estää pitämästä yllä toivoa?