Varmaan joku muukin joskus joutunut tekemään tällaisen ratkaisun?
Erosin ensirakkaudestani vuosi sitten. Ero oli minulle todella raastava. Jotenkuten olen kitkutellut. Exä haluaisi olla kanssani sellainen hyvän päivän tuttu. Voitais soitella yms. sillon tällöin jutskailla. Hänellä ei ole ollut minua kohtaan mitn tunteita enää miljoonaan vuoteen.
Minua sattuu yhä. Välitän hänestä kovasti ja toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta silti joka kerta hänen kanssaan jutteleminen saa minut vain hirvittävän surulliseksi. Hän juttelee uudesta elämästään, uusista kumppaneista yms. Hän on todella onnellinen ja tyytyväinen.
Olen päättänyt, että parantaakseni itseni minun on luovuttava hänestä kokonaan. Katkaistava yhteys kokonaan. Eihän tästä märehtimisestä mitään tule. Minulla menee hyvin silloin kun en ole ollut häneen yhteydessä vähään aikaan. Kuulumisten vaihtaminen saa taas kaiken vanhan surun pintaan. Exän on unohduttava. Kamalalta tuntuu sekin, olimme toisillemme niin rakkaat 6 vuotta. Mutta taitaa olla ainoa oikea ratkaisu, jotta itse pääsen suossani eteenpäin. Exäni ei minua mihinkään tarvitse, eikä menetä mitään.
Taitaa olla taas itkuilta tiedossa :/
Erosin ensirakkaudestani vuosi sitten. Ero oli minulle todella raastava. Jotenkuten olen kitkutellut. Exä haluaisi olla kanssani sellainen hyvän päivän tuttu. Voitais soitella yms. sillon tällöin jutskailla. Hänellä ei ole ollut minua kohtaan mitn tunteita enää miljoonaan vuoteen.
Minua sattuu yhä. Välitän hänestä kovasti ja toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta silti joka kerta hänen kanssaan jutteleminen saa minut vain hirvittävän surulliseksi. Hän juttelee uudesta elämästään, uusista kumppaneista yms. Hän on todella onnellinen ja tyytyväinen.
Olen päättänyt, että parantaakseni itseni minun on luovuttava hänestä kokonaan. Katkaistava yhteys kokonaan. Eihän tästä märehtimisestä mitään tule. Minulla menee hyvin silloin kun en ole ollut häneen yhteydessä vähään aikaan. Kuulumisten vaihtaminen saa taas kaiken vanhan surun pintaan. Exän on unohduttava. Kamalalta tuntuu sekin, olimme toisillemme niin rakkaat 6 vuotta. Mutta taitaa olla ainoa oikea ratkaisu, jotta itse pääsen suossani eteenpäin. Exäni ei minua mihinkään tarvitse, eikä menetä mitään.
Taitaa olla taas itkuilta tiedossa :/
Vastaukset 12
Vanhimmat
kykene olemaan eksäsi ystävä (kuten en minäkään ilman taka-ajatuksia, toiveita esim. yhteen palaamisesta) kannattaa ehdottomasti sanoa ystävällisesti asia, että ei olla enää yhteydessä. Ihan oman henkisen terveytesi vuoksi. Niin minäkin teen. Poistan elämästäni kaiken mikä muistuttaa hänestä. Ja monesti olenkin joidenkin vuosien jälkeen ollut ystävä eksien kanssa kun on selvittänyt ensin rauhassa oman pääni. Täytyyhän pölyn antaa ensin laskeutua jotta sitä voi alkaa pyyhkimään!
Kyllä, kokemusta on. Valitettavasti. ystäväsi kuulostaa muuten hiukkasen itsekeskeiseltä. Kuten hän olettaisi että sinun tunteesi ovat ohi vaan koska hän niin haluaa. Asiasta kannattaa puhua. Jos hän ei voi tukea sinut kun olet masentunut ja suret tai jos suru on sinulle liian suuri ja vaikea asia niin on pakko pitää etäisyyttä. Selität siis hänelle että se on sinulle tällä hetkellä liian vaikeata ja että voitte ehkä olla hyvässä välissä joskus myöhemmin. Jos hän on hyvä mies ja tosiaan pitää sinusta niin hän ymmärtää sen ja ymmärtää myöskin sen miltäs sinusta tuntuu. Oikeasti hänen olisi jo pitänyt tajuta sitä.
En muuten ymmärrä miksi ihmeessä pitää olla ystäviä ja koko ajan tekemisessä entisen kanssa. Minulla on hyvät välit melkein kaikkien exien kanssa, lähetämme JOSKUS joulukortteja toisillemme ja jos törmätään kaupungilla niin jutellaan lyhyeesti ja kysellään ystävällisesti kuulumisia. Voimme jopa halatakin silloin. Emme soita toisillemme ellei on joku tosi tärkeä asia, emme juttele tuntikausia kaikista asioista koska intiimit asiat kuuluvat pelkästään nykyisille kump.lle. Eli näin ainakin tässä.
tällaista ripustautumista, itse en kiinny kehenkään, se on viisainta...
Itse erosin kahdeksan vuoden suhteen jälkeen,tai siis mies jätti minut. Aluksi pidimme yhteyttä, mutta muutaman kuukauden päästä miehellä oli jo uusi. Pistin siinä vaiheessa välit poikki kokonaan. Nyt jälkikäteen harmittaa etten tehnyt sitä heti, niin olisin säästynyt monelta ikävältä asialta. Ensimmäinen vuosi oli todella musta. Oli muutakin vastoinkäymistä ja sairastuin masennukseen. Toisena vuotena olo parani huomattavasti ja olin pitkästä aikaa onnellinen. Nyt kolmannen vuoden alussa olen löytänyt uuden miehen ja rakastunut. En erotessani uskonut että voisin rakastaa jotain muuta ihmistä kuin exääni, mutta toisin kävi (onneksi). Ei varmaan olisi onnistunut jos olisi jäänyt exääni roikkumaan. Enkä varmaan olisi uutta elämäänikään pystynyt samalla tavalla rakentamaan enkä olisi tätä uutta miestä koskaan kohdannutkaan. En siis ole exään mitään yhteyttä pitänyt, vaikka hänen puoleltaan on joku yhteydetto tullut. En aio vastata, en sen kaiken jälkeen mitä on tapahtunut.
Minulle välien katkaisu oli siis todella hyvä ratkaisu. Sain tilalle niin paljon, kun pystyin päästämään vanhasta irti. Olet varmaan oikeassa, että myös sinun täytyy tehdä tuo ratkaisu. Et pääse uuteen elämään niin kauan kun roikut vanhassa. Rohkeutta!
Nyt sen tein. Poistin exän puhelinnumeron puhelimesta ja poistin hänet mesestäni. Kyllä pahalta tuntuu, mutta tiedän että nää helpottaa.
Nämä eivät estä häntä ottamasta yhteyttä minuun (yhteydenpito on muutenkin yleensä hänen aloitteestaan), mutta symbolosoi kuitenkin sitä, että nyt minä olen poistanut hänet elämästäni.
Itkettää ihan vietävästi ja tuntuu typerältä! Parun miestä, josta erosin jo vuosi sitten! Älytöntä, tiedän...
Nyt häntä ei ole enää minulle olemassa niin kauaa kunnes pystyn suhtautumaan häneen vain ihmisenä muiden joukossa.
Minä olen mennyt saman jutun läpi. Ainoa tapa räpistellä irti miehestä oli poistaa puhelinnumero puhelimesta ja mies messengerin yhteystiedoista. Messengeriin hänet tosin aluksi lisäsin aina välillä uudelleen ja taas poistin, mutta hänen salaista puhelinnumeroaan en pystynyt mistään saamaan, joten siltäosin pesäerosta tuli pysyvä. Kuukaudet kuluivat ja mies unohtui, kun emme sattuneet edes törmäämään kaupungilla kertaakaan.
Nyt jutellaan joskus mesessä, mutta se ei aiheuta kipua, ei edes häivähdystä mistään tunteista, koska niitä ei enää ole. Uusi lehti on käännetty!
Anna vaan miehen olla rohkeasti unholassa. Se on paras tapa päästä joskus ylikin. Muuten menneessä roikkumisesta voi tulla tapa.
Pikaista toipumista.
Hyvä juttu!!! Tuosta alkaa uusi elämä. Nyt olet vaan kovana, etkä vastaa jos hän ottaa yhteyttä.
Eikä se ole älytöntä itkeä, se on vaan surutyön tekemistä. Surutyön tekemiseen kannattaa todella panostaa (vaikka se ei todellakaan ole kivaa puuhaa), sillä silloin pääset nopeammin irti vanhasta ja pystyt jonain päivänä antamaan tilaisuuden jollekin ihanalle uudelle ihmiselle etkä kanna enää vanhaan suhteen taakkaa mukanasi. Anna aikaa itsellesi surra, mutta ala samaan aikaan rakentamaan itsellesi uutta, erilaista elämää. Itse aloin opiskelemaan työn ohella, aloitin uuden harrastuksen ja sain uusia ystäviä jne. Keskityt nyt vaan itseesi ja teet itsellesi mukavia asioita. Jonain päivänä vaan sitten huomaat, että hei minähän olen taas onnellinen tai joku tapaamasi mies saa sydämesi sykkimään. Kaiken kurjuuden keskellä pidä mielessäsi, että tuo vaikea kausi ei kestä ikuisesti, vaan joku päivä olet taas onnellinen.
Ei se helppoa ole, mutta ainoa oikea tapa. Ette te koskaan voi olla "vain hyvän päivän tuttuja", jos joskus olette toisianne rakastaneet, saman sängyn jakaneet jne. Miksi pitäytyä kiinni menneessä? Ei se vanha koskaan palaa, korkeintaan karvaat muistot tulee pintaan. Ja mikä pahinta, eksässä kiinni roikkuminen tekee vaikeammaksi jatkaa elämää:
- eksä pyörii takuulla enemmän ajatuksissa jos siihen pitää yhteyttä. Ajattele siinä sitten esim. jotain uutta ihmissuhdetta, jos kumminkin ajatuksissa on samaan aikaan myös se entinen.
- eksässä kiinni roikkuminen voi myös johtaa uuden suhteen kaatumiseen. Ei kukaan halua seurustelukumppania joka vielä roikkuu menneessä. Kun toisen kanssa seurustelee, sitä haluaa ajatella huomista, ei pelkästään eilistä.
Eiks ja aiks kun voisi olla mun stoori..
Sanon lyhyesti. Kun toisee on yhteydessä,varsinkin jos toinen umpi ihastuneena ja normalisti selittää uudesta elämästää ja uusisista suhteista ja ittesä korpeaa niin on selkeetä että toinen on päässy susta mut sä et siitä.
Vaarana vois olla että rupeet tekeen asioita, että voisit olla sen toisen rakkaan lähellä, kuten piinaat ittees ja näette koko ajan, harrastatte seksiä(sun lisäksi se saa sitä SULTA ja kaikilta muilta mut sä vaan siltä) rupeat ajatteleen sitä koko ajan ja sitten huomaat olesvas musti, vaikka ootte eronneet..ja koko tän ajan sä oot yhä yksin ja se porskuttaa eteenpäin SINUN tuellasi ja rakkaudellasi eli toisinsanoen et elä ite mut se elää.
KATKAISE VÄLIT! tsemiä.
Mulla myös on tällä hetkelä se tilanne, että seurustelusuhde meni poikki ja sovimme exäni kanssa että olemme ystävät. Tällä hetkellä tuntuu tosi vaikealta ja ahdistavalta. Mulla ei ole paljon kavereita, ja sen lisäksi että menetin rakkaan, menetin myös yhden ystävistäni. Yhtäkkiä olenkin yksin, eikä kukaan ole jakamassa arkea. Säälittävää, tiedän.
Suhteemme oli vuoristomäkeä jo alusta asti. Liian erilaiset persoonat. Silti toiseen kiintyy kahdessa vuodessa. Loppujen lopuksi kuitenkin minulla oli paha olla. En jaksa yhdessä, mutta en kovin hyvin erilläänkään. Sekin sattuu, että poikaystäväni näyttää selviytyvän erosta paremmin kuin minä. Minä olen se joka ruikuttaa perään, ja hän porskuttaa.
En haluaisi kadottaa häntä kokonaan elämästäni, mutta tuntuu että tämä ystävinä olo ei edesauta minun selviytymistäni. Toisaalta täysin yksin jääminen pelottaa. Tällä hetkellä tuntuu että tulevaisuudessa ei ole mitään odottamisen arvoista, mutta koitan jaksaa päivän kerrallaan.
Olen itsekin juuri eronnut, ja päätimme exän kanssa, että katkaisemme välit ainakin toistaiseksi. Toistemme yhteystiedot meillä on, joten ajatuksena on, että toiseen voi ottaa yhteyttä vaikkapa n. vuoden päästä, kun tunteet ovat laantuneet ja ero ei enää niin kirpaise.
Tuon perusteella mitä Lissu kirjoitit, olen sitä mieltä että sulle voisi olla parempi katkaista välit sun exään. Oon ollut tuossa samanlaisessa tilanteessa itse, että itse olen roikkunut toisessa vielä eron jälkeen, ja mies on päässyt erosta nopeammin yli. Siinä kun yrittää olla "ystävä" toisen kanssa, niin se loppujen lopuksi on vain eron pitkittämistä. Oon sitä mieltä, että kannattaa rohkeesti kohdata se kaikki kipu ja ahdistus ja yksinäisyys, joka eron jälkeen tulee. Jos jää roikkumaan exään ja hakee siitä ihmisestä lohtua, ei pääse koskaan eteenpäin. Musta on tärkeetä todistaa itselleen, et kykenee olemaan myös yksin, ja sit vasta kun tuntee olevansa jaloillaan, on valmis uuteen suhteeseen. Ja kun sanoit, ettet halua menettää toista kokonaan elämästäsi, niin hyvä ratkaisu siihen musta on juuri se, että sovitte, että olette jonkin tietyn ajan päästä yhteydessä, jos siltä tuntuu. Itse oon pitänyt hyvänä mittarina sitä, että kun ajatus ex-kumppanin uudesta suhteesta ei enää kovin pahasti vihlo sydäntä, voi olla valmis vaikka juttelemaan tai meilailemaan kuulumisia. Nää jutut riippuu tietysti tosi paljon tilanteesta, ihmiset ja suhteet on aina erilaisia kaikki.
Tuohon yksinolon ja yksinäisyyden ikävään tunteeseen ei oikeastaan auta muu kuin "kärsiä" se. Kokemuksesta tiedän, että eron jälkeen yksinolon tunne on pahinta, mutta vähitellen se alkaa helpottaa. Ystävistä on apua, mutta ne eivät korvaa parisuhdetta. Vaikka kuinka paljon tapailisi kavereitaan eron jälkeen, illalla kotona tuntuu yksinäiseltä. Ja se yksinäisyys on henkistäkin, tuntuu ettei ole "ketään" kelle jakaa huolet ja ilot.
Yksinoleminen voi olla pelottavaa suhteen jälkeen, mutta se on ainoa tie päästä yli. Ja oon varma, että sulla on kuitenkin muitakin ihmisiä ympärilläsi. Perheenjäsenet, kaverit, työ- tai opiskelukaverit jne. Jos tuntuu tosi pahalta tai tuntuu ettei ole ketään kuka kuuntelee, niin kannattaa varata aika esim. psykologilta. Kuitenkaan omalle exälleen ei voi purkaa niitä tunteita, joita eroon liittyy. Se täytyy olla joku ulkopuolinen taho, päiväkirja vaikka.
Jaksamista Lissu sulle! Kevät on tulossa, olen aivan varma että se tuo mukanaan uusia hyviä asioita elämääsi! :)
mun mielestä voi hyvinkin olla eksän kans kaveria mä oon ainakin onnistunut. jää hyviä ystävyys suhteita kuitenkin kun on tunnettu ja ainahan se on parempi ettei kokonaan laita välejä poikki. siis että ei seksiä mutta ainahan voi soitella ja muuten nähdä.