VAIKEA raskaus

Otat ihan rauhallisesti kuitenkin. Kyllä ne heti ottavat sairaalaan sisään, jos näyttää siltä, että vuodelepo on tarpeen. Tarkkailevat useammin muutenkin, kun on ns. riskiraskaus kyseessä. Kyllä se kohdunkaula helpommin kaksosraskaudessa pehmenee ym. kun yksösraskaudessa. Itelläni supisteli aina viikoista 12 lähtien ja vauvat pysy sisällä 36 3 asti. Tiedän, et väkisinkin ajattelee kaikenlaista, mutta koita ottaa rennosti, tai niin rennosti kun pystyt. Onhan sulla masussa tuplasti massaa ja painoa.

sinusta tuntuu! Koeta kestää ja levätä.
Muistan kun itsekin kaksosia odottaessani itkin huonoa oloani ja kipujani, supistuksia oli jo ihan alkuajoista lähtien, joiden takia jouduin jäämään töistä pois jo tosi aikaisin... Paikat pehmeni ja kohdunkaula oli jo lyhyt, mutta niin vain pysyivät vkoille 33 6! Ja uskon visusti, että niin pysyvät sinunkin vauvasi!!! Ei ne kohdunkaulan muutokset tarkoita sitä, että synnytys käynnistyisi hetkellä millä hyvänsä... tiedän, että se tuntuu siltä, samalta tuntui välillä itsestänikin!
Kävin äitipolilla parin vkon välein tarkastuksessa, se aina rauhoitti mieltä kun vauvat kasvoivat ja kaikki oli kuitenkin heillä hyvin. Vauvat oli kovin eri kokoisia, sen takia nuo tiheät äitipoli käynnit...
Olo oli kyllä tosiaankin karmea suurimman osan ajasta, ensin oksetti niin paljon, että ei mikään kiinnostanut, sitten kun se helpotti, niin ei kipujen ja supistelun takin pystynyt tekemään mitään. Niinkuin sanoit, niin yöt olivat kaikista kamalampia, kun särki kaikista eniten, eikä pystynyt nukkumaan mitenkään päin... mulla se suurin kipu oli vatsassa, supistusten lisäksi särki muuten vaan.
Liikkumaan ei pystynyt kun muutaman metrin kerrallaan ja siitäkin sai aina supistukset palkaksi...
Tärkeintä on nyt, että pidät itsestäsi huolta, koetat syödä ja erityisesti juoda sen minkä pystyt. Se edesauttaa myös vauvojen hyvinvointia... tiedän kokemuksesta, että tuskin mikään mitä sanon saa sinua rauhoittumaan, mutta koeta uskoa siihen, että vauvat voivat hyvin ja pysyvät masussa vielä pitkään. Jos tosiaan tuntuu, että et jaksa kotona fyysisesti ja/tai henkisesti, niin äitipolin kautta, (sinne voi mennä milloin vaan, soita vaan ensin), sairaalaan lepäämään. Pakkohan niiden on sinut ottaa, jos et kotona jaksa olla!! Vaadit vaan kovasti, kyllä ne kuuntelee, kun olet tiukkana! On kuitenkin kyse sinun ja vauvojesi hyvinvoinnista ja sinä itse tiedät parhaiten miltä sinusta tuntuu!
Lähetän sinulle paljon lämpimiä ajatuksia ja jaksamista, toivotaan ja uskotaan, että kaikki menee hyvin!!!!

Hei!
Minä jäin sairaslomalle kaksosiani odottaessani rv:lla 25, kohdunsuu oli silloin auki n. 1,5 cm. Supistuksia(kivuttomia) tuli pienimmästäkin kumartelusta, nostelusta jne. Oli päiviä, etten päässyt ulos (asuimme kerrostalossa), kun supisteli suunnilleen jo pelkkä ajatus rappusten kulkemisesta. Supistelut alkoivat minulla rv:lla 19. Kävin viikottain äitipolilla kontrollissa, ja minulla oli kielto tehdä mitään supistuksia lisäävää. (=Lähes kaikki kotityöt, autossa istuminen/tärinä, saunominen, seksi, vähänkään pidemmän matkan kävely jne.). No, tuota jatkui 10 viikkoa, eli viikoille 35. Silloin sain äitipolilta "luvan" aloittaa normaali elämä jälleen (heh, sen mahani kanssa, painoa oli tässä vaiheessa tullut jo 30 kg), tuossa vaiheessa olisin antanut oikeastaan mitä vaan, että vauvat olisivat syntyneet! No, mahani kanssa siivosin, pesin ikkunoita, kävelin, saunoin, harrastin sitä seksiäkin ;) ja sen kun mahani kasvoi.. vihdoin rv:lla 37 vauvelimme päättivät syntyä, olin jo kerjännyt käynnistystä :) Vauvat painoivat 3,3 ja 3 kg. Sairaalassa olimme 4 vrk.
Elikkäs, uskoisin, että sinäkin voit ihan rauhassa olla ja hissutella, uskon, että sinut määrätään ehdottomaan vuodelepoon heti, kun/jos siihen tulee tarve!
Sitten tuosta lonkkien kivusta, minulla oli sama juttu, helpotti, kun pehmensin sänkyä reilusti. (Laitoin parisänkymme omalle puoliskolleni oikein pehmoisen 10cm superlonipatjan lisäpetariksi, ai että tuntui mukavalta.) Kokeilehan!

Hei vaan!
Minä Jäin sairaslomalle n. rv20, ihania kaksosia odottaessani. Alkuraskaus minulla sujui erinomaisesti.. ainakin näin jälkeen päin miettien;)mitänyt pieniä kolotuksia ja liitoskipuja podin. Pahoinvoinnista minun ei tarvinut kärsiä päivääkään, sain viettää aikalailla normaalia odottavan elämää. Kunnes sitten.. viikolla 24 menin kontrolliin äitipolille, kohdun suu olikin jo sitten 1cm auki ja jouduin (pääsin) 2,5 kk:n täydelliseen vuodelepoon vuodeosastolle. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt mitä supistukset edes onkaan.. kun lääkäri arveli että, on tainnut vähän supistella. Kysyin että mitä ne ovat (esikoisiani odotin) Sairaalassa ollessani ne kyllä sitten selvisivät minullekin. Päivä kerrallaan eloa ja oloahan se oli.. jokainen päivä oli vauvoilleni tarpeen. Kun kasassa oli reilut 33 raskausviikkoa, niin pääsin jo sairaalasta kotiin. Kerkisin kotona olemaan noin viikon, kunnes meidän kaksoset sitten päättikin tulla jo maailmaan. Rv 34 3 syntyivät pienet mutta pirteät kaksoset. 1825g, 44cm tyttö ja poika 1845g, 43cm. Vaikka se olo onkin joskus täysin kamalaa ja hankalaa siinä odotuksessa eikä oikeen jaksa tai sitten pääse liikkumaan, niin kannattaa aina muistaa että, kaikki päivät ovat tärkeitä vauvoille ja kyllä sitä vielä sitten saa juostakkin ihan tarpeeksi niiden perässä. Voimia ja jaksamista sinulle! TUPLASTI SE PALKITSEE...

Minulla tuplia odotellessa alkoi supistukset n. viikolla 19. Kärsin pahoinvoinnista, iskiaskivuista, jotka suihkussakin veivät jalat alta, ummetuksesta, huimauksesta, jasoin kävellä juuri ja juuri talon ympäri rv24. Kohdunsuu pehmeni ja kohdunkaula oli vähän auennut. lepäsin niin paljon kuin pystyin. Mahani oli kuin potkupallo. Minulle sanottiin äitipolilla että osastolle otetaan lepäämään milloin vain tuntuu siltä.

RV 34 sitten olin jo räjähdyspisteessä kun en olisi vessaan ja jääkaapillekkaan jaksanut kävellä.pääsin heti sairaalaan lepoon. Vatsanahka tuntui repeävän, eikä kestänyt kosketusta ollenkaan. Huusin tuskasta kun mahaa ultrattiin! RV 35 6 tytöt sitte sektiolla syntyivät kun uhkasin etten poistu sairaalasta ennenkuin lapset ovat ulkona ja etten kestä sitä tuskaa enää päivääkään!

Epiduraalia laittoi nuori mies, joka ei oikein ollut vielä taitava siinä hommassa. Joka kerta tuntui kamala sähköisku, joka sai koko kropan liikkeelle. Seitsemän kertaa se yritti ja oli minulle vihainen kun en pysynyt kyyryasennossa! ja minä yritin huutaa että en saa happea. Sain happiviikset, jotka eivät pysyneet paikallaan. Viimein ymmärsivät hakea kokeneen naisen laittamaan epiduraalin. Sitten helpotti. Olin horkassa koko sektion ajan ja tärisin. Leikkauksen jälkeen näin vilaukselta toisen tytön, toisen sain heräämössä viereen. Kolme päivää leikkauksen jälkeen oksensin ja olin ihan pihalla. viikon päästä päästiin kotiin tutustelemaan pikkuisiin. Vaikka rankkaa oli, niin mitään en vaihtaisi pois! Nyt prinsessani täyttävät 4 vuotta, enkä tiedä ihanampaa. Kyllä sinullakin varmasti menee kaikki hyvin! pidä itsestäsi huolta ja lepää. Vaadi päästä sairaalaan jos sinua huolettaa ja vointi on huono. uskon että sinäkin saat maailman ihanimmat vauvat vielä syliisi ja saat nauttia heistä koko elämäsi ajan :) Voimia!

Pitkälle ollaan tultu tuosta aloitusviestistä.

Nyt kasassa vkot 33 3 ja lievästi sanottuna on tuo henkinen puoli helpottanut!:)

Fyysisesti kyllä oon melko avuton, melkein kaikki asennot ovat jollain tapaa epämukavia. Särkyjä ja kolotuksia ympäri vuorokauden, vauvojen liikkuminen tekee tosi kipeää, supistelee välillä ihan mielettömästi (osa jo kipeitäkin) jne jne. Kyllä te kokeneet tiedätte...

Oon vaan melko peloissani synnytyksestä, kun olen tuttaviltani (joilla itsellä tai heidän tuttavillaan kaksossynnytykset takana) heidän tarinoitaan kuullut. Uskomatonta, mitä kaikkea voikaan tapahtua. Melkein toivon jo leikkausta... Tulevana perjantaina on äitipoli ja siellä kai sitten tiedetään taas enemmän tuostakin. Mitähän sanovat, jos vaatimalla vaadin leikkausta? En sitäkään niin kovasti hingu, mutta tuntus turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Mutta vielä kerran noista ihanista kannustavista viesteistä, joita sain. Kyllä niistä oli ihan hurjasti apua ja on ollut monta kertaa matkan aikana.

Ai niin, on kaiketi ihan normaalia, että aina en edes erota supistusta vauvojen mylläämisestä? Kun vatsa on melko piukee ja usein olen jo luullut, että supistaa, mut tarkempi tutkailu käsin on kyllä kertonut, että vaavit ne siellä vaan nahkaa kiristävät...