Muutamia kriteereitä luotettavalle tiedolle:
http://www.htk.fi/kirjasto/kritiikki.htm
Lähdekritiikki
Lähdekritiikillä tarkoitetaan tiedontuottajan luotettavuuden arviointia ja tietosisällön luotetettavuuden, kattavuuden ja oman työn kannalta käyttökelpoisuuden punnitsemista.
Tekstit laaditaan aina jotakin tarkoituista varten. Tämän selvittämiseksi on tärkeää tietää, kuka on tekstin tekijä, millainen on hänen suhteensa tekstin aiheeseen ja mikä tarkoitus tekstillä on. Jos tekijä jää tuntemattomaksi, on sisältökin epäilyttävää. Lähdekritiikki on tärkeää varsinkin silloin, kun on kysymys Internetistä saadun tiedon luotettavuudesta.
Seuraava katsaus lähdekritiikkiin on tarkoitettu lähinnä opinnäytteen laatijalle. Ohjeet on hyvä lukaista, mutta muista, että tärkein lähdekritiikin väline on aina terve järki.
Sisällöntuottaja
Pätevyys Tekijän henkilöllisyys on tärkein seikka arvioitaessa informaation luotettavuutta ja totuudellisuutta, joten ensimmäinen kysymys kuuluu: kuka on tekstin kirjoittanut? Seuraavat kysymykset antavat viitteitä henkilön asiantuntevuudesta.
Onko sisällöntuottajalla alan oppiarvoa tai muuta julkista meriittiä alalta? Mikä on kirjoittajan taustayhteisö? Minkä organisaation palveluksessa henkilö on tai ollut? Löytyykö esim. kirjastojen tietokannoista muita ko. tekijän julkaisuja, kenen kustantamana?
Taustatietoa henkilötekijästä voi hakea myös verkosta esim. Google-hakupalvelun avulla.
Motiivit Selvitä myös, mihin kirjoittaja pyrkii, mihin tarkoitukseen tieto laadittu, miten kirjoittajan oma rooli vaikuttaa tekstiin, mille kohderyhmälle teksti on tarkoitettu ja sopiiko tieto omaan tiedontarpeeseesi.
Opiskelua varten laadittu tutkielma ei ole yhtä pätevä kuin alan asiantuntijan tieteellinen raportti. Ammattitaitoinen toimittaja tarkistaa artikkelin tai kirjan asiatiedot hyvinkin perusteellisesti verrattuna harrastuksekseen kirjoittavaan yksityishenkilöön.
Yhteisöstä kannattaa tarkistaa, mitä tarkoitusperiä yhteisö palvelee eli toiminnan tavoitteet. Monien yhdistysten ja yhdenasian liikkeiden motiivit saattavat heikentää objektiivisuutta ja kaventaa sisällön monipuolisuutta. Aineisto on valikoitu tiettyä tarkoitusperää palvelemaan. Negatiiviset tiedot eivät pääse julkisuuteen. Jos etsit tietoa wepistä, kannattaa vierailla voi myös vastapuolta edustavan tahon sivuilla.
Pidä kuitenkin mielessä, että valheiden summa ei ole totuus!
Verkkotiedon tiedontuottajan arviointiin sopivat edellä esitetyt kriteerit, joskin arviointi on vaativampaa, koska julkaisut eivät käy ennalta läpi kriitistä seulaa. Yksityishenkilöiden sivuihin kannattaa aina suhtautua epäillen. Maallikon lonkalta heitettyjä mielipiteitä tai urbaanilegendoja ei suvaita ainakaan tutkielmissa.
Toisaalta, jos esim. haet tietoa sammakoiden häämenoista, saattaa 12-vuotiaan sammakkofriikin sivuilta löytyä ällistyttävän upeaa asiaa, tietokin on kerätty luotettavista lähteistä ja asia on hyvin dokumentoitu. Sivusto ei ehkä kelpaa lähdeviitteeksi, mutta voi hyvinkin auttaa löytämään lisää lähteitä selvitellessäsi levykielisammakon parittelua.
Vinkki: yksityisten ihmisten kotisivujen osoitteissa on usein tilde-merkki ~. Se osoittaa yliopisto-osoitteissakin, että kyse on yksityisen sivusta.
Yhteystiedot Tarkista ensimmäisenä, löytyykö sivustolta tekijän tai organisaation nimi, sähköpostiosoite tai muita yhteystietoja. Tutki myös, onko sivulla tietoa kirjoittajan pätevyydestä tai kehysorganisaation laadusta ja toimialasta. On selvää, että riippumattoman tutkimuslaitoksen tutkijan artikkeli lääkkeeksi kelpaavista kasveista on luotettavampi kuin luontaistuotteita maahan tuovan yrityksen anonyymin kirjoittajan juttu rohdoskasveista.
Sivuston ylläpitäjä Jos tekijää ei saada selville, kannattaa tutkia taustalla olevaa yhteisöä. Internet-aineiston julkaisuyhteisö on palvelin, jossa tiedostoja säilytetään. Selvitä www-osoitteen alkuosista (esim. www.organisaatio.maa/) sivustoa ylläpitävä taho, ellei se käy ilmi osoitteesta. Jos sivu on julkaistu esim. koulun palvelimella, sivulla oleva tutkielma on luultavasti opiskelijan tekemä, etkä voi tietää, minkä arvosanan tutkielma on saanut.
Huomaa myös, että maatunnuksen esim. .fi, .se tai .de sisältävät osoitteet ovat luotettavampi kuin kuin .com, .net ja .org, info, biz -osoitteet, joita voi hankkia voi kuka tahansa. Esimerkiksi Suomessa valvotaan tarkasti .fi päätteisen osoitteiden myöntämistä; osoitteen haltija on se taho, joka se ilmoittaa olevansa.
Aitous Joskus kannattaa myös miettiä, onko lähde todellakin se, jona se esiintyy. Peruskoulun oppilas voi webissä esiintyä tohtorina tai hienon nimen omaava taustayhteisö voi olla terroristijärjestö. Kuka tekstin on todella kirjoittanut, on verkkomateriaalin osalta joskus syytä pohtia.
Verkon hakukoneet eivät erottele tietoa sen julkaisijan luotettavuuden perusteella. Yksityinen sivu on samanarvoinen kuin virallistiedon julkaisijan sivu. Ota myös huomioon, että hakukoneet esittävät tulokset monenlaisessa järjestyksessä. Google antaa etusijan niille sivuille, joihin on muilta www-sivuilla paljon viittauksia. Joku toinen hakukone taas tuo ensimmäisenä ne sivut, joiden ylläpitäjä on maksanut eturivin paikastaan. Tarkista hakukoneen käyttäjänohjeista, missä järjestyksessä tulosjoukko tuodaan.
Verkon keskusteluryhmät ovat etupäässä mielipidepalstoja ja niihin on suhtauduttava kriittisesti. Kirjoittajasta ei useimmiten tiedetä kuin etunimi tai salanimi, eikä tiedonlähteitä ole dokumentoitu. Kirjoitusten yleistaso on heikko ja suurin osa aineistosta on mielipidekirjoituksia. Sensijaan tiedonlähteille suunnistettaessa voi keskusteluryhmään lähetetty kysely tuottaa hyviäkin lähdeviitteitä.
Sisältö
Mielipiteitä vai dokumentoitua faktaa Ovatko teoksen tiedot tosiasioita, käyttääkö tekijä lähdeviitteitä vai edustaako teos vain tekijän omia mielipiteitä tai näkemyksiä, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon. Ovatko mielipiteet ja faktatieto selvästi erotettu toisistaan ts. onko viittauskäytäntö moitteetonta? Ovatko lähdeviitteet arvostettuja julkaisuja? Onko tiedon käsittelytavassa tai sisällössä tarkoituksellista tai piilevää puolueellisuutta? Onko aineiston tarkistanut joku muu kuin tekijä ennen sen julkaisemista, esim. julkaisija, toimittaja, vertaisarvostelija tai kustantaja? Myös internet-aineiston tulisi sisältää lähdeluettelon, joka vahvistaa informaation paikkansapitävyyden.
Uutta vai vanhentunutta tietoa? Tarkista myös, onko sisältö mahdollisesti vanhentunut. Tutki teoksen julkaisuaika ja painos. Tarkista, onko lähdeluettelossa vanhentuneita lähteitä, onko verkkosivua päivitetty hiljattain, onko se mahdollisesti keskeneräinen? Ovatko linkit ajan tasalla? Julkaisun iän merkityksen arviointi riippuu myös aihepiiristä. Filosofinen tieto ei vanhene yhtä nopeasti kuin biotekniikka.
Monipuolisuus - kattavuus. Arvioi, onko aihetta käsitelty yksisilmäisesti vai kriittisesti monelta kantilta asiaa lähestyen? Jos näkökulma on suppea, etsi myös muita lähteitä ja vertaile tietoa. Ole entistä kriittisempi, jos löydät ristiriitaista tietoa.
Tiedon alkuperäisyys Opinäytteissä pyritään käyttämään ensisijaisia lähteitä. Alkuperäinen lähde on luotettavampi kuin referoitu toissijainen lähde. Opinnäytteissä ei yleensä käytetä esim. oppikirjoja eikä populaareja yleisesityksiä.
Asian tärkeys. Yleisesti ottaen tiedonlähteen sisällön arvioinnin tarkkuus riippuu asian ja julkaisukanavasi tärkeydestä. Mitä tärkeämpi asia on kyseessä, sitä huolellisemmin on arvioitava aineiston luotettavuutta. Älä levitä epäluotettavaa tai yksipuolista tietoa tutkielman välityksellä koulussa tai verkossa. Tarkista elintärkeän tiedon pitävyys aina useista lähteistä. Jos sama tieto saadaan useammasta toisistaan riippumattomasta lähteestä, se pitää todennäköisemmin paikkansa.
Toisaalta kukaan ei kuole (toivottavasti), vaikka wepin rupattelusivuilla tarjoamasi tieto ei ehkä pidäkään paikkaansa. Oman harrastuksesi vauhdittamiseen löydetyn tiedon ei tarvitse välttämättä käydä läpi raskasta kritiikkimyllyä.
Kustantaja tai julkaisija
Kustantaja Arvostetun tai tunnetun kustantajan tai julkaisijan kustannuskynnys on yleensä korkea. Sisältö on tarkistettu ja useimmiten luotettavaa. Monet kustantajat käyttävät myös asiantuntijaa, joka arvioi tekstin ja osoittaa sen puutteet ennen kuin kustannusopimus tehdään. Jos kustantaja on tuntematon, tarkista esim. verkkokirjastosta, minkä laatuista kirjallisuutta kustantaja julkaisee. Jos et löydä kustantajaa kirjaston tietokannasta, ole kriittinen.
MediaTunnettujen mediatalojen uutislehdet ja arvostettujen, harrastajille suunnattujen aikakauslehtien toimittajien laatimat jutut ovat jokseenkin luotettavia, joskin teksti voi olla esim. poliittisesti värittynyttä tai lähdesuoja estää todellisen tiedontuottajan selville saamisen. Sanomalehtien kansalaisfoorumeissa julkaistaan on myös selviä mielipidejuttuja. Aikakauslehtien juttuja arvioitaessa kannattaa ottaa huomioon myös julkaisijan tarkoitusperä. Suurten lehtitalojen verkossa olevat lehdet ovat varsin usein sähköisiä versioita vastaavista painetuista, joten niitäkin voi pitää melko luotettavina.
Tieteellisten aikakauslehtien eri alojen asiantuntijoiden kirjoittamat artikkelit ovat läpikäyneet asiantuntija-arvion ennen julkaisemistaan, joten tieto on varsin luotettavaa ja hyvin dokumentoitua. Monet tieteelliset julkaisut löytyvät nykyään vain verkosta.
Viranomaiset, yliopistot Viranomaisten, ministeriöiden, valtionlaitosten ja muiden julkisyhteisöjen sekä yliopistojen tuottama teksti - painettu ja verkkomateriaali - on verrattain luotettavaa, jos tekstin julkaisija on ko. viranomainen tai se sijaitsee viranomaissivulla. Sensijaan referoituun tekstiin on syytä suhtautua kriittisesti.
Yritysten esitteissä ja verkkosivuilla kaupalliset intressit hämärtävät luotettavuutta. Sivut ovat osa markkinointiviestintää, usein ylisanoja sisältävää tuotemainontaa. Esimerkkejä tietojen salailusta tai epäluotettavien tietojen kätkemisestä luotettavan näköiseen numeromateriaaliin löytyy suurtenkin yritysten vuosikatsauksista ja pörssitiedotteista.
http://www.htk.fi/kirjasto/kritiikki.htm
Lähdekritiikki
Lähdekritiikillä tarkoitetaan tiedontuottajan luotettavuuden arviointia ja tietosisällön luotetettavuuden, kattavuuden ja oman työn kannalta käyttökelpoisuuden punnitsemista.
Tekstit laaditaan aina jotakin tarkoituista varten. Tämän selvittämiseksi on tärkeää tietää, kuka on tekstin tekijä, millainen on hänen suhteensa tekstin aiheeseen ja mikä tarkoitus tekstillä on. Jos tekijä jää tuntemattomaksi, on sisältökin epäilyttävää. Lähdekritiikki on tärkeää varsinkin silloin, kun on kysymys Internetistä saadun tiedon luotettavuudesta.
Seuraava katsaus lähdekritiikkiin on tarkoitettu lähinnä opinnäytteen laatijalle. Ohjeet on hyvä lukaista, mutta muista, että tärkein lähdekritiikin väline on aina terve järki.
Sisällöntuottaja
Pätevyys Tekijän henkilöllisyys on tärkein seikka arvioitaessa informaation luotettavuutta ja totuudellisuutta, joten ensimmäinen kysymys kuuluu: kuka on tekstin kirjoittanut? Seuraavat kysymykset antavat viitteitä henkilön asiantuntevuudesta.
Onko sisällöntuottajalla alan oppiarvoa tai muuta julkista meriittiä alalta? Mikä on kirjoittajan taustayhteisö? Minkä organisaation palveluksessa henkilö on tai ollut? Löytyykö esim. kirjastojen tietokannoista muita ko. tekijän julkaisuja, kenen kustantamana?
Taustatietoa henkilötekijästä voi hakea myös verkosta esim. Google-hakupalvelun avulla.
Motiivit Selvitä myös, mihin kirjoittaja pyrkii, mihin tarkoitukseen tieto laadittu, miten kirjoittajan oma rooli vaikuttaa tekstiin, mille kohderyhmälle teksti on tarkoitettu ja sopiiko tieto omaan tiedontarpeeseesi.
Opiskelua varten laadittu tutkielma ei ole yhtä pätevä kuin alan asiantuntijan tieteellinen raportti. Ammattitaitoinen toimittaja tarkistaa artikkelin tai kirjan asiatiedot hyvinkin perusteellisesti verrattuna harrastuksekseen kirjoittavaan yksityishenkilöön.
Yhteisöstä kannattaa tarkistaa, mitä tarkoitusperiä yhteisö palvelee eli toiminnan tavoitteet. Monien yhdistysten ja yhdenasian liikkeiden motiivit saattavat heikentää objektiivisuutta ja kaventaa sisällön monipuolisuutta. Aineisto on valikoitu tiettyä tarkoitusperää palvelemaan. Negatiiviset tiedot eivät pääse julkisuuteen. Jos etsit tietoa wepistä, kannattaa vierailla voi myös vastapuolta edustavan tahon sivuilla.
Pidä kuitenkin mielessä, että valheiden summa ei ole totuus!
Verkkotiedon tiedontuottajan arviointiin sopivat edellä esitetyt kriteerit, joskin arviointi on vaativampaa, koska julkaisut eivät käy ennalta läpi kriitistä seulaa. Yksityishenkilöiden sivuihin kannattaa aina suhtautua epäillen. Maallikon lonkalta heitettyjä mielipiteitä tai urbaanilegendoja ei suvaita ainakaan tutkielmissa.
Toisaalta, jos esim. haet tietoa sammakoiden häämenoista, saattaa 12-vuotiaan sammakkofriikin sivuilta löytyä ällistyttävän upeaa asiaa, tietokin on kerätty luotettavista lähteistä ja asia on hyvin dokumentoitu. Sivusto ei ehkä kelpaa lähdeviitteeksi, mutta voi hyvinkin auttaa löytämään lisää lähteitä selvitellessäsi levykielisammakon parittelua.
Vinkki: yksityisten ihmisten kotisivujen osoitteissa on usein tilde-merkki ~. Se osoittaa yliopisto-osoitteissakin, että kyse on yksityisen sivusta.
Yhteystiedot Tarkista ensimmäisenä, löytyykö sivustolta tekijän tai organisaation nimi, sähköpostiosoite tai muita yhteystietoja. Tutki myös, onko sivulla tietoa kirjoittajan pätevyydestä tai kehysorganisaation laadusta ja toimialasta. On selvää, että riippumattoman tutkimuslaitoksen tutkijan artikkeli lääkkeeksi kelpaavista kasveista on luotettavampi kuin luontaistuotteita maahan tuovan yrityksen anonyymin kirjoittajan juttu rohdoskasveista.
Sivuston ylläpitäjä Jos tekijää ei saada selville, kannattaa tutkia taustalla olevaa yhteisöä. Internet-aineiston julkaisuyhteisö on palvelin, jossa tiedostoja säilytetään. Selvitä www-osoitteen alkuosista (esim. www.organisaatio.maa/) sivustoa ylläpitävä taho, ellei se käy ilmi osoitteesta. Jos sivu on julkaistu esim. koulun palvelimella, sivulla oleva tutkielma on luultavasti opiskelijan tekemä, etkä voi tietää, minkä arvosanan tutkielma on saanut.
Huomaa myös, että maatunnuksen esim. .fi, .se tai .de sisältävät osoitteet ovat luotettavampi kuin kuin .com, .net ja .org, info, biz -osoitteet, joita voi hankkia voi kuka tahansa. Esimerkiksi Suomessa valvotaan tarkasti .fi päätteisen osoitteiden myöntämistä; osoitteen haltija on se taho, joka se ilmoittaa olevansa.
Aitous Joskus kannattaa myös miettiä, onko lähde todellakin se, jona se esiintyy. Peruskoulun oppilas voi webissä esiintyä tohtorina tai hienon nimen omaava taustayhteisö voi olla terroristijärjestö. Kuka tekstin on todella kirjoittanut, on verkkomateriaalin osalta joskus syytä pohtia.
Verkon hakukoneet eivät erottele tietoa sen julkaisijan luotettavuuden perusteella. Yksityinen sivu on samanarvoinen kuin virallistiedon julkaisijan sivu. Ota myös huomioon, että hakukoneet esittävät tulokset monenlaisessa järjestyksessä. Google antaa etusijan niille sivuille, joihin on muilta www-sivuilla paljon viittauksia. Joku toinen hakukone taas tuo ensimmäisenä ne sivut, joiden ylläpitäjä on maksanut eturivin paikastaan. Tarkista hakukoneen käyttäjänohjeista, missä järjestyksessä tulosjoukko tuodaan.
Verkon keskusteluryhmät ovat etupäässä mielipidepalstoja ja niihin on suhtauduttava kriittisesti. Kirjoittajasta ei useimmiten tiedetä kuin etunimi tai salanimi, eikä tiedonlähteitä ole dokumentoitu. Kirjoitusten yleistaso on heikko ja suurin osa aineistosta on mielipidekirjoituksia. Sensijaan tiedonlähteille suunnistettaessa voi keskusteluryhmään lähetetty kysely tuottaa hyviäkin lähdeviitteitä.
Sisältö
Mielipiteitä vai dokumentoitua faktaa Ovatko teoksen tiedot tosiasioita, käyttääkö tekijä lähdeviitteitä vai edustaako teos vain tekijän omia mielipiteitä tai näkemyksiä, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon. Ovatko mielipiteet ja faktatieto selvästi erotettu toisistaan ts. onko viittauskäytäntö moitteetonta? Ovatko lähdeviitteet arvostettuja julkaisuja? Onko tiedon käsittelytavassa tai sisällössä tarkoituksellista tai piilevää puolueellisuutta? Onko aineiston tarkistanut joku muu kuin tekijä ennen sen julkaisemista, esim. julkaisija, toimittaja, vertaisarvostelija tai kustantaja? Myös internet-aineiston tulisi sisältää lähdeluettelon, joka vahvistaa informaation paikkansapitävyyden.
Uutta vai vanhentunutta tietoa? Tarkista myös, onko sisältö mahdollisesti vanhentunut. Tutki teoksen julkaisuaika ja painos. Tarkista, onko lähdeluettelossa vanhentuneita lähteitä, onko verkkosivua päivitetty hiljattain, onko se mahdollisesti keskeneräinen? Ovatko linkit ajan tasalla? Julkaisun iän merkityksen arviointi riippuu myös aihepiiristä. Filosofinen tieto ei vanhene yhtä nopeasti kuin biotekniikka.
Monipuolisuus - kattavuus. Arvioi, onko aihetta käsitelty yksisilmäisesti vai kriittisesti monelta kantilta asiaa lähestyen? Jos näkökulma on suppea, etsi myös muita lähteitä ja vertaile tietoa. Ole entistä kriittisempi, jos löydät ristiriitaista tietoa.
Tiedon alkuperäisyys Opinäytteissä pyritään käyttämään ensisijaisia lähteitä. Alkuperäinen lähde on luotettavampi kuin referoitu toissijainen lähde. Opinnäytteissä ei yleensä käytetä esim. oppikirjoja eikä populaareja yleisesityksiä.
Asian tärkeys. Yleisesti ottaen tiedonlähteen sisällön arvioinnin tarkkuus riippuu asian ja julkaisukanavasi tärkeydestä. Mitä tärkeämpi asia on kyseessä, sitä huolellisemmin on arvioitava aineiston luotettavuutta. Älä levitä epäluotettavaa tai yksipuolista tietoa tutkielman välityksellä koulussa tai verkossa. Tarkista elintärkeän tiedon pitävyys aina useista lähteistä. Jos sama tieto saadaan useammasta toisistaan riippumattomasta lähteestä, se pitää todennäköisemmin paikkansa.
Toisaalta kukaan ei kuole (toivottavasti), vaikka wepin rupattelusivuilla tarjoamasi tieto ei ehkä pidäkään paikkaansa. Oman harrastuksesi vauhdittamiseen löydetyn tiedon ei tarvitse välttämättä käydä läpi raskasta kritiikkimyllyä.
Kustantaja tai julkaisija
Kustantaja Arvostetun tai tunnetun kustantajan tai julkaisijan kustannuskynnys on yleensä korkea. Sisältö on tarkistettu ja useimmiten luotettavaa. Monet kustantajat käyttävät myös asiantuntijaa, joka arvioi tekstin ja osoittaa sen puutteet ennen kuin kustannusopimus tehdään. Jos kustantaja on tuntematon, tarkista esim. verkkokirjastosta, minkä laatuista kirjallisuutta kustantaja julkaisee. Jos et löydä kustantajaa kirjaston tietokannasta, ole kriittinen.
MediaTunnettujen mediatalojen uutislehdet ja arvostettujen, harrastajille suunnattujen aikakauslehtien toimittajien laatimat jutut ovat jokseenkin luotettavia, joskin teksti voi olla esim. poliittisesti värittynyttä tai lähdesuoja estää todellisen tiedontuottajan selville saamisen. Sanomalehtien kansalaisfoorumeissa julkaistaan on myös selviä mielipidejuttuja. Aikakauslehtien juttuja arvioitaessa kannattaa ottaa huomioon myös julkaisijan tarkoitusperä. Suurten lehtitalojen verkossa olevat lehdet ovat varsin usein sähköisiä versioita vastaavista painetuista, joten niitäkin voi pitää melko luotettavina.
Tieteellisten aikakauslehtien eri alojen asiantuntijoiden kirjoittamat artikkelit ovat läpikäyneet asiantuntija-arvion ennen julkaisemistaan, joten tieto on varsin luotettavaa ja hyvin dokumentoitua. Monet tieteelliset julkaisut löytyvät nykyään vain verkosta.
Viranomaiset, yliopistot Viranomaisten, ministeriöiden, valtionlaitosten ja muiden julkisyhteisöjen sekä yliopistojen tuottama teksti - painettu ja verkkomateriaali - on verrattain luotettavaa, jos tekstin julkaisija on ko. viranomainen tai se sijaitsee viranomaissivulla. Sensijaan referoituun tekstiin on syytä suhtautua kriittisesti.
Yritysten esitteissä ja verkkosivuilla kaupalliset intressit hämärtävät luotettavuutta. Sivut ovat osa markkinointiviestintää, usein ylisanoja sisältävää tuotemainontaa. Esimerkkejä tietojen salailusta tai epäluotettavien tietojen kätkemisestä luotettavan näköiseen numeromateriaaliin löytyy suurtenkin yritysten vuosikatsauksista ja pörssitiedotteista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"mutta muista, että tärkein lähdekritiikin väline on aina terve järki".
Nettilinkkauksia voi tehdä myös vaikkapa Kansanterveyslaitoksen, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan, Sydänliiton tai UKK-Instituutin sivuille. Näille kaikille on yhteinen nimittäjä Pekka Puska. On myös syytä tarkastella kriittisesti näiden instituutioiden virallisia kannanottoja, sillä:
"Pidä kuitenkin mielessä, että valheiden summa ei ole totuus"!
Suomalaiset eivät ole missään niin auktoriteettiuskollisia kuin ravitsemusasioissa. Viranomaisten määräyksiä ja suosituksia noudatetaan kuin piru raamattua, samanlaisella fundamentalismilla kuin anorektikko tulkitsee kaloritaulukkoja.
"Kuin piru raamattua".
Terveen järjen käytössä pitäytyköön ne, joilla sitä on.
Koska linkittämissäsi julkaisuissa olet hanakasti tuomassa esiin lääkärit ja tutkimusyhteisöt lääketieteen piiristä, en näe toiminnassai mitään eroa. Heikkilää mainostat lääkärinä vaikka auktoriteetteja ei kumarrella. Mitään lisäarvoa ei hänen lääkäritittelinsä tuo koska hän on ortopedi. Ja nyt tuo "totuusjulki"-eläkeläinen jonka sivuilla paranee diabetes ja WTC-tornit kaatuivat salaliiton vuoksi.
Hyvähän se on nyppiä rusinat pullasta ja moittia muita epäloogisuudesta. Jos tutkimus edes hiemankaan tukee VHH-uskovien ajattelumaailmaa, on tutkimus tärkeä ja sen tehneet tutkija ja lääkärit ehdottoman tärkeän työn äärellä. Jos taas asia on toisinpäin, ei näillä ole mitään virkaa.