Sain mieheni käräytettyä siitä että on pitänyt puolivuotta yhteyttä erääseen naiseen soittelemalla ja tekstailemalla.Annoin hänelle mahdollisuuden selvittää kaikki mitä on naisen kanssa touhunnut ja vannoi että ei ole nähnyt naista kun syksyllä viimeksi.
Sanoin että jos nyt kusetat minua niin tämä liitto loppuu tähän.Vannoi kertoneensa kaiken.
Nyt sain selville että ovat tapailleet ja kertonut naiselle semmoisia asioita mitä väitti minulle tyhjäksi.
Eilen sitten otin asian puheeksi ja hän oli aivan hädissään ja sanoi että "en uskaltanut kertoa totuutta kun olit niin vihainen jo muutenkin"
Nakkaanko nyt pihalle vai yritänkö jatkaa liittoa? Sen kun tietäis,luotto on ainaski mennyt kokonaan.
Sanoin että jos nyt kusetat minua niin tämä liitto loppuu tähän.Vannoi kertoneensa kaiken.
Nyt sain selville että ovat tapailleet ja kertonut naiselle semmoisia asioita mitä väitti minulle tyhjäksi.
Eilen sitten otin asian puheeksi ja hän oli aivan hädissään ja sanoi että "en uskaltanut kertoa totuutta kun olit niin vihainen jo muutenkin"
Nakkaanko nyt pihalle vai yritänkö jatkaa liittoa? Sen kun tietäis,luotto on ainaski mennyt kokonaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itse olen just eroamassa. harkinta-aika meneillään. Vuosi sitten mies petti vähän samaan tyyliin. Osoitti katumusta ja sanoin ettei tee enää jatkossa ym. Sama jatkui..pahempana. Lopulta hän jätti minut. Että sellaista. Jätä hyvä ihminen se mies nyt, eläkä vasta sitten kun sinulta on viety kaikki voimat ja elämänilo ja ihmisarvo!
Mies vetoaa siihen että ei ole ollut sänkyhommissa naisen kanssa mutta minun mielestäni tuokin on pettämistä? Nyt itkee minulle että hän haluaa vain sinut ja rakastaa vain sinua...tiedä sitten miten asiat oikeesti on.25 yhteistä vuotta on kuitenkin takana ja on nyt pystytty puhumaan asioista mutta se että ei voi kertoa totuutta kun saa mahdollisuuden loukkaa minua eniten...
mies on jäänyt jo kerran kiinni emävaleesta ... ja nyt sinä uskot jos : "Mies vetoaa siihen että ei ole ollut sänkyhommissa naisen kanssa..."
Älä viitsi, ihme elleivät ole paneskelleet ... joskaan se ei välttämättä ole syy avioerota ... se on sinusta kiinni.
Nuorempana seksi ja sellainen on niin tärkeää. Sen perässä mennään naimisiinkin. Monet naiset (ehkä miehetkin?) luulevat että kun mies osoittaa seksuaalista kiinnostusta hän välittää muutenkin. Rakastaa.
Vanhemmiten sitä oppii arvostamaan ihan muita asioita. Seksi on tärkeää, mutta luottamus, rehellisyys, avoimuus ja vilpittömyys nousevat yli seksin. Ilman niitä on vaikea 'sitoutua'. Ilman niitä voi olla seksiä, mutta parisuhdetta siitä on vaikea kursia kasaan. Jää melko pinnalliseksi ja voi loppua milloin vain.
Itse huomasin nämä parisuhteen arvot elettyäni kuusi viimeistä avioliiton vuotta hyvin yksinäisenä. Ei ollut riitoja (keskimääräistä enempää), olimme sopuisia, seksiäkin oli mutta vähenemään päin ja lopulta en pystynyt siihen ollenkaan.
Kerran selvisi miehelläni olleen muutama satunnainen naissuhde. Se ei liikuttanu minua lainkaan. Mietiskeltyäni asioita tajusin, että meidän on erottava. En enää voinut olla hänen kanssaan samojen seinien sisällä.
Eron jälkeen olen kyllä tavannut aivan toisenlaisen miehen... Hänen kanssaan nuo parisuhteen arvot ovat tärkeämpiä. Tuntee itsensä etuoikeutetuksi kun on joku joka rakastaa ja jota rakastaa. Saattaahan tämäkin 'satu' joskus loppua, mutta toivottavasti ei - eikä ainakaan ikävällä tavalla.
näin on meilläkin..Mies jäi kiinni toisesta naisesta.Olivat olleet "ystäviä",siitä tiesin kyllä ja kestin sen pitkin hampain,mutta nyt sain selville (vilpillisesti;katsoin miehen puhelimesta,enkä ole ylpeä itsestäni.mutta nyt ainakin tiedän..)Ja kun ilmoitin miehelle että tiedän niin hän suuttui minulle..En tajua miten puhelimen katsominen voi olla suurempi "rikos" kuin pusipusihalihali-viestien lähettäminen toiselle naiselle??No,illalla asiasta puhutaan ja annan miehelle mahdollisuuden kertoa oma kantansa,katsotaan sen jälkeen..Kamala tilanne,itken vaan enkä pysty keskittymään töihinikään!!
Voimia sullekkin sinne! Kyllä me naiset pääsemme tästä yli,itketään silloin kun itkettää välillä purraan hammasta ja aatellaan että mitä minä tuommosella ukolla oikeesti sitte teen?
Minä laitoin tälle mieheni ystävälle sähköpostia ja kun sain vastauksen sieltä otin miehen tiukkaan puhutteluun.Kyllä siinä itkettiin molemmat..Tämä toinen nainen luulee nyt enemmän mitä mieheni on hänelle sanonut.Ei ole kuulemma luvannut naiselle yhtään mitään,se on eri asia uskonko minä sitä?
Aika näyttää mikä tästä tulee,nyt eletään päivä kerrallaan.
joita tietää sinun toivovan, siksi hän vähättelee suhdetta, jota on pitänyt yllä, tietäen kuitenkin ilmitulon riskit. Ei semmosta ihan pikkujutun takia tehdä.
Näin hän saa sinulta jatkoaikaa hoitaa asiansa sen toisen kanssa.
Hän ei ole ollut sitoutunut ja pettäminen kielii aina syvemmistä ongelmista. Kerran pettää iana pettää. Kerran mennyt luottamus on lopullisesti menetetty.
Ei minunkaan mieheni sänkyyn asti mennyt(niin kuulemma) , mutta mitä väliä?
Pettäminen, luottamuksen tai sanomisiensa pettäminen on yhtä paha tapahtui se millä tavoin hyvänsä.
Sinuna katsoisin järjellä (en tunteille) tätä tilannetta. Ja usko miehestäsi kaikista pahinta, koska jos uskot sen mitä hän sanoo, tuskin saat itseäsi irti kavalasta miehestäsi.
niin minun komentti oli tuo ensimmäinen kommentti..
että on joskus totta, ettei ole mennyt pettämään, vaikka jonkun naisen kanssa onkin pitänyt peliä vaimon selän takana.
Ei nyt jotkut tekstarit voi pettämistä olla. Kuitenkin olen sitoutunut vaimooni, vaikka tykkäänkin flirttailla ja vähän kokeilla onneani. Sekin on ihan mielenkiintoista katsoa, mihin ystävät olisivat valmiita kun vähän lämmittelee. Ei siinä panemiseen asti tartte mennä.
Käyn minä baarissakin ja tanssitan vieraita naisia.
Silti olen uskollinen mies.
Että hän saisi epätoivoisen pallihaukan maineen, kun yrittää baareissa iskeä miehiä ja vielä tekstailee perään ja lämmittelee kavereita?
Ettei nyt olisikin asia vain niin, että kukaan nainen ei ole lähtenyt sinunlaisesi mukaan, joten yrität kääntää asian noin päin, (kun sitkeistä yrityksistäsi huolimatta ehdottelusi naisille ei ole tuottanut tulosta) että muka olisit uskollinen, vaikka tyrkytätkin itseäsi joka paikassa vieraille. Että vetäisit rajan johonkin, jos kävisi flaksi? Mihin sitten vetäisit rajan? Jos kerta tekstiviestit ei ole tekoja, tanssiminen ei ole teko, mikä on sinusta teko, joka tuntuisi vaimostasi teidän parisuhdettanne loukkaavalta teolta eli siis pettämiseltä?
eikä mitään epätoivoista ruinaamista.
En minä yritä iskeä ketään, mistä sen tempaisit :)
Pettämistä on seksi. Ei yhteydenpito ja lämmittely silloin kun se ei johda mihinkään, vaan on pelkkä hauska ajanviete.
puolen vuoden aikana saanut ja lähettänyt yli 2000 tekstiviestiä,viatonta flirttiä vain ja hauskaa ajanvietettä???
Jos on vara maksaa, niin mitä yksistä viesteistä?
Ei ne pettämistä ole.
Olisitko yhtä tuohduksissasi kumppanin selän takana kirjallisesta toiminnasta, jos alettaisiin laskea montako kirjoitusta olet työntänyt tänne suomi24:lle?
kun mies pettää sinua, sitä ei halua uskoa.
Kun mies valehtelee ja peittelee suhdettaan, sen haluaa antaa tapahtua, koska pettäminen on aina petetylle hirveä shokki.
Kun mies on jäänyt kiinni, hän murtuu, itkee, pelkää, puhuu, yrittää tulla lähelle, sillä hänellä on paha mieli, kun jäi kiinni. Ennen räjähtämistäsi miehellä ei ollut mikään hätänä, päinvastoin, hyvin oli kaikki asiat. Et nähnyt hänen itkevän silloin, kun et vielä tiennyt hänen pettäneen.
Kun mies pettää, nainen kaipaa häntä. Kaipaa että mies ottaisi syliin ja kaikki olisi niin kuin ennen. Mies on entistä rakkaampi ja tärkeämpi nyt yhtäkkiä, kun hän on päässyt iskemään puukon selkääsi.
Et pelkää eroa, et yksinoloa. Pelkäät että heität menemään suhteen, joka olisi vielä voinut onnistua.
Ei se voi onnistua.
Miehesi ei sitä halua.
Hän haluaa säilyttää poikamiesmäiset hömpötyksensä, kuten tähänkin asti.
Etsi onnesi, kulta-pieni. Sytytä värisevä liekkisi, jonka tunteeton sinuun sitoutumaton mies kusi sammuksiin.
Tule ulos siitä tilanteesta.
Eihän pommitettavaan taloonkaan jäädä miettimään, miten tästä eteenpäin,
ei, sinun on suojeltava siipiäsi. Tee viralliset liikut, kun olet turvassa pommeilta.
Tiedät, niitä on tulossa lisää.
Miehesi on jäänyt nyt jo niin monesta valheesta kiinni.
Sinä tiedät nyt jo kaiken, vaikkei mies olekaan kyennyt olemaan sinulle rehellinen, pitkiin pitkiin aikoihin.
Rakasta itseäsi.
Jätä taaksesi se hullunmylly.
Oletko juuri nyt hyvin onnellinen? ET OLE. Muista siis, mitä miehesi sinulle aiheuttaa; surua ja pettymystä, kun saat paljastettua hänen todelliset kasvonsa.
Olet nainen, joka tarvitsee miehen, ei naamiota.
Todellakin.
Minunkin mieheni jäi klassisesti kiinni ystävän kanssa juttelemisesta ja viestittelystä.
Kysyin, miksi ei ole tehnyt sitä minun tieten ja kertonut terkkuja kuten muillekin ystäville, joita meillä oli, miehiä ja naisia.
Suuttui ja alkoi heti haukkua minua vainoharhaiseksi!
Sanoi, että on ihan turhaa yrittää kertoa naisesta mitään, koska en pipipää kuitenkaan uskoisi mitään muuta kuin aina vaan pahinta mies-ressusta :) Silloin tiesin, että pahin on tapahtunut.
Mies on juuri niin vihainen kuinka paljon hänen syyllisyytensä painaa. Mies haukkuu sinua juuri niin paljon kuin hän on itse mennyt tekemään väärin.
Minä en sanonut sanaakaan mistään seksiin liittyvästä, ihmettelin vain ääneen, ettei hän ole käynyt koskaan kylässäkään, niin mies alkoi raivota, että desinfioi koko koti, kun luulet että se on käynyt täällä ja me ollaan nussittu ympäri taloa.
Todella osuva ilmaus edelliseltä kirjoittajalta; pommituksen alla olet nyt.
Jokainen uusi pommi tuhoaa lisää ja lisää.
Suojaa itseäsi.
Olen nyt 2 ja puoli kuukautta kärvistellyt suhteen päättymisen jälkeen. Meillä oli tälläinen samallainen tilanne.
Oon lukenut täällä valtavat määrät selviytymistarinoita ja hakenut niistä lohtua. Ihana (samalla tietysti kamalaa) etten ole yksin. On muitakin, joilla on ollut sama tarina ja sen päätös..
Välillä tuntuu niin pahalle, että haluan vain pois..
siitä paskasta, joka tämän pahan olon teki. Pettäminen ei nyt toistu, kun et ota häntä takaisin.
Ihan hirveetähän se on olla yksin.
Aikaa en osaa sanoa, mutta tiedän, että joskus helpottaa.
Niin se tekee sullekin :) zemppiä!
Ajattelen sua kun teen pottukeiton kunhan tuun lenkiltä.
Maalaa, kirjoita, tanssi, sauvakävele, tee mitä ikinä täytyy, jotta puhdistat mielestäsi synkkyyttä.
samaa tarinaa täälläkin. Ja mies jäi kiinni yllättäin. Mulla on erosta aikaa jo kohta 4kk ja just äsken itkin taas. Kärvistelyä tää aika on ollut ja tulee vissiin olemaan aika kauan vielä. Mietin minäkin aamusta iltaan tämän elämän merkitystä, enkä oikeen saa tähän mitään mieltä. Ehkä sitten joskus. Nyt oon vaan niin tosi yksin ja onneton.
Nämä on niin hiton hankalia juttuja, etten yhtään ihmettele, kun et tiedä mitä tekisit. Olin itse vähän samanlaisessa tilanteessa vuosi sitten ja itkin mieheni takaisin. Kesällä tapasin itse toisen miehen ja lähdin siihen täysillä mukaan. Mieheni haki avioeroa ja muutti kotoa. Nyt olen lopettanut suhteeni, monen kuukauden jälkeen ja asun yksin. Miljoonat itkut olen itkenyt ja tulen varmasti vielä itkemään. Haluaisin jatkaa oman mieheni kanssa. MUTTA: en samoilla säännöillä, kuin aikaisemmin. Olen joutunut kohtaamaan itseni niin perinpohjaisesti, että ymmärrän minulla olleen isoja ongelmia itseni kanssa ennen kuin tähän kaikkeen jouduin. Itsetunnon kanssa lähinnä. Ja jostainhan sekin oli oire, että mieheni alkoi katsella toisia ja kertoi lähtevänsä. Minä en neuvo sen enempää lähtemään tai jäämään. Mutta itse en antaisi tätä kokemusta pois, niin helvetillisen raskasta kuin se onkin ollut. Kaikki on hajonnut. Mutta minä olen kasvanut ja tiedän nyt, mitä haluan. Osaan arvostaa itseäni. Sitä toivoisin sinullekin. Sitä jumittuu niin helposti suhteessa kaavoihin, jotka luovat turvallisuuden tunteen mutta itseasiassa pysäyttävät suhteen ja molemmat osapuolet paikoilleen. Miten olisi asumusero? Saisit välimatkaa. Ota selvää siitä, mitä SINÄ todella haluat. Riitely ei johda yhtään mihinkään. Yritä pysyä rauhallisena. Ja rehellisenä itsellesi ja miehellesi. Voimia! Tiedän aivan täysin, miltä sinusta saattaa tuntua.
Olen taas keskustellut ja keskustellut mieheni kanssa..nyt on lopputulos että katsotaan miten alkaa menemään ja sovittu on että rehellisiä ollaan,puolin ja toisin oli mitä oli ja tuli mitä tuli.Olemme sopineet erään päivämäärän milloin lähdemme vaikka ulos syömään ja keskustelemme tästä meidän liitosta,miten nyt on mennyt ja miltä molemmista tuntuu ja miten jatko ,laitetaanko eropaperit vetämään vai jatketaanko liittoa. Jos erotaan se on sitte yhteinen päätös ja jos ei niin se myös.Pikku hiljaa alkaa olotila vähän helpottaa mutta silti edelleen kaivaa se rehellisyys...argh....totta on että tämä pistää varmaan molemmat ajattelemaan mitä sitä oikeesti elämältä tahtoo ja kenen kanssa viettää vanhuutensa.
Tai itse olet lussu.
kulkea omia polkujasi
Huonoltahan tuo näyttää, kun luottamus on mennyt tai menetetty, miten se nyt vaan halutaan ilmaista.
Eli kyllä sinuna pakkaisin kamani ja muuttaisin omaan asuntoon, mitä siinä enää roikkumaan.
Toi "ulos heittäminen" kuulostaa jotenkin niin huvittavalta, anteeksi vaan, ja siltä että sillä pitäisi nyt vielä ne viimeiset voiman rippeet tälle puolisolle ikäänkuin rangaistukseksi näyttää.
Aikuisia ihmisiä kun olette ilmeisesti molemmat, niin tuttua on varmaan vastuun kantaminen omista päätöksistä ja teoista.
Eli ei kun kamat kasaan, ja kaikkein paras jos vaan ne omat henkilökohtaiset ja kohti uutta, omaa elämää.
Sen vuoksi ainoastaan ne henk.koht. kamat että on sitte helppo roudata ne takaisin jos ja kun jossain vaiheessa pystyt anteeksi antamaan.
Mulla oli samanlainen tilanne ent. vaimon kanssa, enkä sitä pihalle heittäny, pakkasin kamani ja jätin sen sinne textaileen.
Yllättäin ne textarit alkokin tulla mulle vähän ajan jälkeen.
Takasin en ole mennyt, ikävä ei ole ihmistä kehen ei voi luottaa.
Kai se nyt ymmärtää että "Kakkua ei voi syödä ja sitä säilyttää".
Huonosti sillä tuntuu menevän ja saan siitä kuulla edelleen, vetoaa ilmeisesti sääliin että heltyisin, mutta rehellisesti sanoen olen aika helpottunut että ihmisen todellinen luonne tuli esiin ennen kuin hankittiin lapsia.
Teit vaarin uhkaillessasi erolla, jos taas seuraavan kerran......
Nyt tuolla uhkauksella ei ole mitaan virkaa jos kuitenkin jatkat hanen kanssaan. Han tietaa sen ja tuo nykyinen "tyttoystava" kun jattaa hanet, han etsii heti itselleen toisen, olethan nayttanyt etta sina annat siihen luvan.
Tuo mies on lupansa rikkoja, siis itsekas ja taysin vastuuntunnoton.
Kertokaapas naiset jotka olette ihastuneet suhteen aikana toiseen mieheen, onko se yleensä vanhan suhteen loppu?
Meillä kun kävi näin, että vaimo ihastui (Rakastui?) itseään huomattavasti vanhempaan mieheen työmatkalla. Meni varmaankin kuukausi kun vaimo kertoi että on ihastunut toiseen ja haluaisi ehkä erota, mutta kun rakastaa edelleen minua niin halusi jonkinlaisen varmistuksen asiaan. Otti riskin kertoessaan minulle asiasta ja ilmeisesti toivoi tai pelkäsi että räjähdän siinä paikassa, mutta reaktioni ei ollutkaan aivan sitä mitä hän odotti. No jatkoimme yhdessä asumista ja vaimoni tapaili edelleen miestä jonkä päätä vain ihaili ja halusi tämän miehen pään sisään (samalla alalla).
Meni kuukausi ja toinenkin ja vaimoni ja mies viettivät yhden yhteisen yönkin yhdessä, josta sitten myöhemmin luin vaimoni päiväkirjasta (omaa tyhmyyttä) että oli siellä tapahtunut vähän muutakin kuin pään sisälle menemistä. Mutta en halua olla siitä niinkään mustasukkainen tai katkera. Olen itsekin pettänyt suhteemme aikana, mutta en vain ole ihastunut tai tuntenut samanlaista fiilistä kenenkään muun kanssa kuin vaimoni. mutta en ole kuitenkaan mikään himopettäjä, enkä ole sitä monesti tehnyt, enkä usko että vaimonikaan on. Me tapaamme elämämme aikana paljon ihmisiä joiden kanssa olisi ehkä hyvä olla, mutta itse yritän tehdä ja miettiä asioita siltä kantilta mikä on elämässä tärkeintä.
Enemmän minua huolestuttaa tämä henkinen puoli onko minulla enää mahdollisuuksia vaimoni suhteen kun olemme jutelleet niin hän myöntää kyllä olevansa edelleen ihastunut kyseiseen mieheen. Mutta haluaa jatkaa päivän kerrallaan tässä meidän suhteessa.
Sekavaa tekstiä mutta sekavat on välillä ajatuksenikin, Ollakko vaiko eikö olla?????
Minä uskoin kaksi vuotta valheita. Uusia käryjä tuli muutaman viikon välein, koko ajan tiesin kiduttavani itseäni. Etukäteen on vaikea kuvitella, miten rankkaa eronjälkeinen elämä on. Petetyksi tulleen katkeruus voi olla sitkeässä. Nyt erostani on kaksi vuotta ja elämä alkaa tuntua jo paremmalta. Taloudellisesti on vähän tiukkaa, kun maksoin vaimoni osuuden talostamme, että lapset saivat jäädä tuttuun ympäristöön.
Molemmat vaihtoehdot ovat ikäviä, jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen tai eron jälkeen. Meitä eronneita on nykyään kyllä niin paljon, että ei ainakaan yksin tarvitse jäädä.
Harkitse eroa niin pitkään, että ei tule myöhemmin paineita, että teit liian nopeita ratkaisuja.