Erotako vai ei - auttakaa!
Tilanteemme:
- Olemme tunteneet 10 vuotta ja olemme naimisissa
- Meillä on 2 lasta
- Parisuhteemme on korkeintaan ns. keskiverto
- Tiedämme, että emme ole toisillemme "ne oikeat"
- Pärjäämme kuitenkin, voisimme varmasti elää elämämme yhdessä loppuunkin asti
Ongelma:
- Minä (mies) haluan ainakin 2 lasta lisää
- Vaimo ei lisää lapsia halua
Minä olen varma, että haluan lisää lapsia ja sen sijaan että jatkaisimme muutaman vuoden, olen ehdottanut sitä että harkitsisimme eroa piakkoin. Lähtökohdat ehdotukselle ovat:
- Me voimme vielä tavata tässä iässä (alle 40) ns. ne oikeat
- Minä voisin saada ne 2 lasta lisää tulevan kumppanini kanssa
- Me voisimme nyt vielä sovussa eläessämme järjestellä asiat niin että lapsilla olisi hyvä olla (asunnot lähekkäin saman koulun läheltä jne) eikä näin tämänkään tarvitsisi olla ongelma
Arvostamme toisiamme lastemme vanhempina, kumppaneina, mutta parisuhteen osalta olemme korkeintan ns. keskivertopari. Meillä on suuria eroja luonteissa, jotka aiheuttavat kitkaa mitä on käytännössä mahdoton korjata. Näin ollen emme syytä ongelmista toisiamme, koska luonteita on vaikea muuttaa. Haluaisin että voisimme myös jatkossa elää toisiamme kunnioittaen, viettäen myös jonkin verran aikaa yhdessä lasten kanssa. Mielestäni ei ole tarvetta tehdä tästä draamaa, vaan pyrkiä siihen että voisimme jopa olla hyviä ystäviä tulevien puolisoidemme kanssa .
Minä olen kaikkeen tähän valmis. Vaimo on sitä mieltä, että olen itsekäs kun haluan lisää lapsia, enkä ole valmis viettämään loppuelämää hänen kanssaan, vaikka parrisuhteemme ei kovin onnellinen olekaan. Tiedän, että selviäisin tässä parisuhteessa loppuunkin asti. Mutta – meille on annettu vain yksi elämä. Haluaisin tässä elämässä saada vielä ainakin 2 lasta lisää ja lisäksi saada mahdollisuuden tutustua siihen todellakin oikeaan. Tämän onnen soisin myös vaimolleni.
Kommentteja kiitos.
Tilanteemme:
- Olemme tunteneet 10 vuotta ja olemme naimisissa
- Meillä on 2 lasta
- Parisuhteemme on korkeintaan ns. keskiverto
- Tiedämme, että emme ole toisillemme "ne oikeat"
- Pärjäämme kuitenkin, voisimme varmasti elää elämämme yhdessä loppuunkin asti
Ongelma:
- Minä (mies) haluan ainakin 2 lasta lisää
- Vaimo ei lisää lapsia halua
Minä olen varma, että haluan lisää lapsia ja sen sijaan että jatkaisimme muutaman vuoden, olen ehdottanut sitä että harkitsisimme eroa piakkoin. Lähtökohdat ehdotukselle ovat:
- Me voimme vielä tavata tässä iässä (alle 40) ns. ne oikeat
- Minä voisin saada ne 2 lasta lisää tulevan kumppanini kanssa
- Me voisimme nyt vielä sovussa eläessämme järjestellä asiat niin että lapsilla olisi hyvä olla (asunnot lähekkäin saman koulun läheltä jne) eikä näin tämänkään tarvitsisi olla ongelma
Arvostamme toisiamme lastemme vanhempina, kumppaneina, mutta parisuhteen osalta olemme korkeintan ns. keskivertopari. Meillä on suuria eroja luonteissa, jotka aiheuttavat kitkaa mitä on käytännössä mahdoton korjata. Näin ollen emme syytä ongelmista toisiamme, koska luonteita on vaikea muuttaa. Haluaisin että voisimme myös jatkossa elää toisiamme kunnioittaen, viettäen myös jonkin verran aikaa yhdessä lasten kanssa. Mielestäni ei ole tarvetta tehdä tästä draamaa, vaan pyrkiä siihen että voisimme jopa olla hyviä ystäviä tulevien puolisoidemme kanssa .
Minä olen kaikkeen tähän valmis. Vaimo on sitä mieltä, että olen itsekäs kun haluan lisää lapsia, enkä ole valmis viettämään loppuelämää hänen kanssaan, vaikka parrisuhteemme ei kovin onnellinen olekaan. Tiedän, että selviäisin tässä parisuhteessa loppuunkin asti. Mutta – meille on annettu vain yksi elämä. Haluaisin tässä elämässä saada vielä ainakin 2 lasta lisää ja lisäksi saada mahdollisuuden tutustua siihen todellakin oikeaan. Tämän onnen soisin myös vaimolleni.
Kommentteja kiitos.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Mikäli keskeinen ongelma on juuri tuo - lisää lapsia tai sitten ei - eikä kumpikaan ole valmis lähemmän esim. viiden vuoden aikana muuttamaan mieltään, ei suhteenne varmaankaan parane ajan kuluessa. Eli näin ulkopuolisena sanoisin että mikäli ero ei aiheuta keskinäistä riitaa tai katkeruutta vaimossa niin erotkaa, jos kerran voitte tehdä sen sivistyneesti. Kokemukseni mukaan luonne-erot tuppaavat vaan korostumaan iän karttuessa ja voivat ajaa teidät umpikujaan. Vaikka mistä minä mitään tiedän..
Nyt taitaa olla sulla hieman ajatus hakusessa.
Siis haluat lisää lapsia ihmisen kanssa joka ei ole sinulle se oikea ja jonka kanssa et haluakaan/aiokaan viettää loppuelämääsi. Ei sellaiseen liittoon joka ei toimi tehdä lisää lapia. Ei siis todellakaan.......Eikä ne lisälapset sitä sun liittoasi pelasta. Herää nyt
Emme me enää haluakaan lapsia tähän meidän liittoomme, vaan kuten esitin, enkä voi siihen vaimoa pakottaa.
Haluan kuitenkin edelleen lapsia, ja haluaisin ne nimenomaan sen tulevan naisen kanssa, joka toivottavasti olisi sellainen jonka kanssa elämä olisi muutenkin onnellisempaa, eli lähtökohdat olisivat paremmat.
Vanha viisaus on ettei se vaihtamalla parane. Ei ole mitään takuuta että löytäessäsi uuden ihmisen elämääsi onni hänen kanssaan kukoistaa takuuvarmasti. Kyllä niitä vaikeuksia on jokaisessa suhteessa. Mikäli et ole sitä elämäsi suurta rakkautta vielä kohdannut, niin voipi olla ettei sellaista vastaan tulekaan.
Niin ja tuo juttu että eron jälkeen te sitten sovitte lastenkin asioista sovussa. Mietipä sitä ettette tule nytkään toimeen mielipide-erojen vuoksi, ei se tilanne ainakaan eroamalla parane. Kannattanee nyt jutella muiden eronneiden miesten kanssa siitä kuinka sovussa sen exän kanssa niistä asioista sovitaankaan käytännössä.
Eli se, että ei ole takuutta paremmasta on syy pysyä nykyisessä. Tällainen ajatusmaailma kuuluu pessimistille. Itse olen optimisti.
Uskon myös siihen, että tunnen itseni nykyään huomattavasti paremmin kuin 10 vuotta sitten ja näin ollen tiedän paremmin mitkä ovat ominaisuudet jotka kumppanissa ovat tärkeitä.
Oleellista on kuitenkin se, että haluan lisää lapsia. Nykyiseen suhteeseen niitä ei tule, joten vaihtoehtona on joko tyytyä nykyiseen suhteeseen ja 2 lapseen, tai sitten optimistina etsiä sitä todellista rakkautta ja hankkia lisää lapsia hänen kanssaan.
Liittyen tuohon sovussa toimimiseen - uskon että 2 järkevää ihmistä pystyy toimimaan fiksusta myös eronneina. Jos ei pysty, niin se vain osoittaisi että ero oli oikea päätös. Sellaine ihminen joka ei pysty toimimaan eron jälkeen järkevästi, ei olisi pystynyt myöskään parisuhteessa toimimaan järkevästi.
valaista oppiarvosi ja työsi kuvauksen, jotta tiedän, millaiset geenit tulevat jylläämään tulevassa ekokatastrofaalisessa maailmassa tai oikeastaan on ihan sama siinä vaiheessa, kun lapsesi ovat aikuisia, on niitä tai ei, koska maapallo on enää meressä kelluva muinaisjäänne.
Moi!
Mä olen samoilla linjoilla sinun kanssa.
Nimenomaan draamaksi se voi muuttua jos jatkatte tuollaista "ihan kiva" -suhdetta. Joku päivä jossakin kohtaa voi keittää katkeruus yli. Jos nyt jo mietit sitä miten saatat menettää sen "oikean" kohtaamisen.. entäpä vuosien ja kymmenien päästä kun tunnet että toinen on vienyt tavallaan sinulta mahdollisuuden "parempaan" elämään.
Mäkin olen sitä mieltä että 1 elämä ja mielestäni minulla on myös oikeus tavata joskus se oikea tyyppi. Erosin itse lapseni isästä viime vuonna ja kaikki on paljon paremmin! Tulemme hyvin toimeen ja asumme suht lähellä. Mekin tiesimme ettemme ole se "pari". Ja tuntui pahalta ja väärältä olla suhteessa joka perustuu pelkästään ystävyyteen ja lapseen.
Nyt molemmilla rullaa paremmin ja pystymme jopa puhumaan tulevista mahdollisista uusista kumppaneista keskenämme.
Kyllä sen tietää onko suhde miten oikealla pohjalla. Ja tosiaan kaikilla on vain tämä yksi elämä. Jos olisin sinä - ottaisin eron.
Lyhykäisyydessään näin =)
Tsemppiä!
haluaa byykata lapsia liukuhihnalta tällaiseen
ekokatastrofaaliseen maailmaan, jossa ilmastonmuutos vie kohta viimeisetkin siemenperunat.
Ei täällä ekopakolaisten saavuttua ole enää muuta kuin seisomapaikkoja, joten tutustu vähän viisaampien ihmisten analysointiin, minulle tulee sellainen tuntu, että tuskin sinun geenisi
ovat sellaiset, että jälkipolvesi pystyy ilmastonmuutosta muuttamaan, koska eivät pysty
alan tiedemiehetkään.
Joten tulee sellainen tunne, että kaikki asiat eivät ole päässäsi kunnossa. Ehkä kannattaa tarkistaa lääkitys.
Heippa!
Et kirjoittanut minulle, mutta tunsin jostain syystä asiakseni ilmoittaa - että:
Kaikilla ihmisillä ei ole samat näkemykset elämästä ja sen kiertokulusta tai "tarkoituksesta"
Mietippä itse nuita asioita seuraavat hetkesi.
mistä tiedät, onko se tulevakaan kumppani ns. se oikea? Eikö olisi vaan parempi fiksata elämää yhteen, koska monet asiat ovat hyvinkin. Se oikea- taitaa olla enemmän mielikuvituksen tuotetta. Oikea on se johon itse tahtoo sitoutua ja jonka kanssa tahtoo elää.
Samanluonteisia ihmisiä ei olekaan, kaikki ovat yksilöitä ja piirteet täytyy vaan sovitella yhteen.
Ja kynnyskysymyskö on se lasten määrä?
t. Nainen 40
Kyllä tuo kynnyskysymys on nimenomaan tuo lasten määrä. Euroopassa syntyy nykyään vain n. 1.7 lasta 2 ihmistä kohden. Tuntuu, että halutaan 4 tai enemmän lapsia. Minä haluan. Tuntuu, että tälle asialle eivät kaikki tukea anna, mutta itselleni asia on hyvin tärkeä.
En sano sitä, että luonteet pitäisi olla samanlaiset, ei missään nimessä. On vain niin, että jokaisen tärkeimmillä alueilla luonteiden tulisi kohdata. Ei kaikilla luonteenpiirrealueilla, mutta niillä jotka sinulle ovat tärkeimmät.
Se on kuulkaa amerikkalaisten elokuvien keksintöä koko "se oikea"- hömpötys. Ei sellaista olekaan, koska kukaan ei pääse omasta luonteestaan eroon, vaikka vaihtaisi kumppania kuin pipoa. Tämä on taas tätä keski-ikää lähestyvien miesten "vielä kerran nuoruus"- tohotusta. Meillä asuu yksi sellainen ja kyllä on ollut kestämistä viimeiset neljä vuotta. Ja mikä ihmeen lukumääräpakko tässä lapsijutussa on ? Ne on kaikki lapset ihan eläviä, kokonaisia ihmisiä, ei mitään kappaletavaroita. Niistä on kannettava huolta ainakin 18 vuotta. Ja tämäkö nyt on ihana viesti ja perintö näille olemassaoleville lapsille, että isän nyt vaan täytyy vielä tehdä kaksi lasta lisää jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa, kun te ette nyt vaan riitä ? Taitaa se itsensä tunteminen olla vielä vähän kesken tai sitten siellä sisällä asuu ihminen, jota nyt ei ole niin väliksikään tuntea, aika itsekästä sorttia... Tämmöinen puppu onnistuu vain miehiltä !
En keksi mitään syytä - edes lapset - pysyä yhdessä vain siksi että yhteen on menty ja on lapsia. Elämä on latteaa tylsää, kumppani aiheuttaa vain ärtymystä vaikkei mitään erityisiä riitoja olekaan. Siinä vaan sitten riudutaan hautaan asti.
Kun ihminen muuttuu elämän aikana. Toiset enemmän toiset vähemmän. Jos on kovin nuorina menty naimisiin voi muutos 20 vuodessa olla valtava. Sitten ihmetellään oliko tuo se sama ihminen joka oli alttarilla?!
Onnellisia ne jotka ovat onnellisia vielä 20 vuodenkin jälkeen. Kaikille ei käy niin. Sekin on amerikkalaista hömpötystä tähdätä tuonlaiseen onneen vaikka papin edessä on luvattu. Realismissa ei ole mitään pahaa, vaikka tavoitteet olisivat korkealla.
Miksi olisi kiellettyä hyväksyä se, että kohtaakin elämässään sen ihmisen jonka kanssa on hyvä vanheta? Meitä on kolme jotka "löysimme" "oikeat rakkautemme" vasta myöhemmin. Minä ja molemmat vaimoni. Ensimmäisen vaimoni kanssa oli hyvä elää24 vuotta. No, ei ihan loppuun asti. Ero oli yhteinen ja helpottava päätös. Olemme onnellisia nykyisten puolisoidemme kanssa.
Tämä toinen vaimoni on myös kerran eronnut. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli vaikea vaikka mies aluksi "oikea". Meillä on normaalit elämän "vaikeudet", mutta meillä on myös toisemme. Ketään toista en hänen tilalleen ottaisi. Kaikkein viimeiseksi ensimmäisen vaimoni, eikä hän tulisikaan.
"elämä on latteaa ja tylsää" ei ole kumppanisi vika, vaan ihan omasi. Sinä viet oman lattean ja tylsän itsesi myös seuraavaan suhteeseen, sanotpa nyt uuden onnen huumassa mitä ikinä lystäät.
Tule kertomaan tänne, millaista elämäsi uuden kumppanisi kanssa on 24 vuoden päästä. Voisin vaikka vannoa, että latteaa ja tylsää, koska sinä olet siinä edelleen.
Se mitä ihmiset eivät tajua on se, että jos näkisivät edes murto-osan siitä vaivasta, jonka näkevät uuden suhteen rakentamiseen, vanhan suhteensa parantamiseen, ei tässä maassa olisi montaakaan eroa.
Mutta ei. Nykyinen kertakäyttösukupolvi ostaa kaupasta mielummin uuden paidan, kuin opettelee pesemään vanhaa. Olisihan se kauheaa, jos joutuisi oikein opettelemaan jotain uutta. On niin paljon helpompi pysyä vanhoissa helpoissa kaavoissaan ja vaihtaa väljähtänyt liitto uuteen tuoreeseen, kunnes sekin sitten aikanaan väljähtyy...
huono ja itsekäs isä. Kasva aikuiseksi ja kanna vastuusi.
Ei muuta sanottavaa.
että minun ja vaimoni nykyinen elämä on latteaa ja tylsää? Voit puolustella omaa näkemystäsi miten haluat. Taidat olla sellainen takertuja ihminen, niinkuin oli tuo S. Kuronenkin. Eli se tästä "keskustelusta".
Mikä sinulle aiheuttaa noin pahan olon? Häiritseekö kun entisellä miehelläsi on sinua nuorempi ja nätimpi uusi puoliso ja heillä kaunis koti. Se mitä havittelit mutta et ehtinyt saada.... Vai mikä? Koita katsoa voisitko korjata ryppyjäsi hieman iloisemmiksi. Mene tansseihin etsimään itsellesi sopiva mies. Edellinen ei tainnut olla sopiva koska on tehnyt sinut noin happamaksi. Täältä et lohtua saa.
Osta h-sauva itselles loppuu murheet.
Mitä sää muiden aviokriisesitä ees välität ?? Sulla ei koskaan tule sellaisia olemaankaan :D
myöskään itsekkäät idiootit, paitsi kaltaisiltaan ääliöiltä. Vai itseäsikö täällä komppaat?
Hävettää olla mies tuollaisten munattomien seurassa.
Netissä on niin helppo esittää olevansa mies. Oletkohan edes täysi-ikäinen...
Taitaa aikuisten jutut kuitenkin kiinnostaa. Se on hyvä. Kun ymmärrät ettei sinulla vielä ole kokemusta keskustellaksesi näistä.
Haluat siis lisää lapsia jo olemasssaolevien lastesi kustannuksella.
Olet valmis rikkomaan heiltä kodin, saadaksesi hankkia lisää lapsia elämääsi.
Jos et pysty tarjoamaan edes nykyisille lapsillesi onnellista ja tasapainoista lapsuutta, mikä ihmeen oikeus sinulla olisi hankkia lisää onnettomia lapsia tähän maailmaan?
Voi jumalauta, mitä itsekkyyttä ja lyhytnäköisyyttä.
Mihin ihmeeseen sinä niitä kaikkia lapsia tarvitset? Statussymboliksi, kullissiksi näyttääksesi hyvältä isältä (jota et selvästikään ole), todistaaksesi hedelmällisyyttäsi, vai miksi???
Minä en todellakaan ymmärrä motiivejasi ja säälin sekä vaimoasi että lapsiasi.
Haluat siis lisää lapsia jo olemasssaolevien lastesi kustannuksella. Olet valmis rikkomaan heiltä kodin, saadaksesi hankkia lisää lapsia elämääsi.
--> Niin, kodin rikkominen kuulostaa dramaattiselta. Ne avioerolapset joita minä tunnen, eivät ole nähneet rikottua kotia vaan kaksi mukavaa kotia joissa molemmissa on hyvät puolensa. Kun vielä kaveripiiri pysyisi samana, kun asuttaisiin aivan lähekkäin, niin en näe asiaa näin dramaattisena.
Jos et pysty tarjoamaan edes nykyisille lapsillesi onnellista ja tasapainoista lapsuutta, mikä ihmeen oikeus sinulla olisi hankkia lisää onnettomia lapsia tähän maailmaan?
--> Erikoinen väittämä. Lapseni ovat hyvin onnellisia ja tasapainoisia ja käsitykseni mukaan he olisivat sitä kyllä eron jälkeenkin. Fiksusti hoidetun eron ei tarvitse millään tavalla horjuttaa lasten onnellisuutta.
Mihin ihmeeseen sinä niitä kaikkia lapsia tarvitset? Statussymboliksi, kullissiksi näyttääksesi hyvältä isältä (jota et selvästikään ole), todistaaksesi hedelmällisyyttäsi, vai miksi???
--> Minä rakastan lapsia ja vastoin esittämääsi väittämääsi koen olevani erinomainen isä. Mitään muuta keskeistä syytä minulla ei ole, eikä käsittääkseni tarvitsekaan olla.
On ihan turha perustella itsekkäitä ratkaisuja tulevalla ongelmattomalla erolla ja rationaalisella käytöksellä. Olethan jo itsekin kertonut, ettei vaimosi halua eroa. Joten tuskin voit itse päättää kuinka helppo erosta tulee.
Suomessa ei ole puutetta tutkimuksista, joissa selvitetään avioeron tai yksinhuoltajuuden demografisia, juridisia, tai sosiaalipoliittisia aspekteja (esim. Gottberg 1995; Haataja 1991; Lindgren ja Pulkkinen 1984; Koskelo 1979; Helin 1974; Allardt 1953).
Toiset tärkeät alueet suomalaisessa tutkimuksessa ovat yksinhuoltajuus historiassa (esim. Kokko 1996; Jousimaa 1983), ja avioeron psykologisiset vaikutukset lapsiin (esim. Koski 1990; Arajärvi ja Koski 1986).
Jokainen tutkimus kertoo samaa raakaa tarinaa: Avioero on lapselle AINA kriisi, oli se sitten hyvin tai huonosti hoidettu. Näitä tosiasioita et voi kiistää, vaikka kuinka uskoisit olevasi normaalien kuolevaisten yläpuolella ja pystyisit hoitamaan erosi poikkeuksellisesti.
Ymmärrän vielä avioerot, jotka johtuvat väkivallasta, alkoholista tai muista ylitsepääsemättömistä ongelmista. Mutta sinä ilmoitit ongelmiksesi "ystävyyden vaimosi kanssa" ja halusi siittää lisää lapsia.
Väität vastauksessasi rakastavasi lapsia. Hmmmm... mahdatko sinä edes tietää, mitä rakkaus on. Epäilen suuresti.
*snip*...Joskus lapsi voi saada päähänsä ajatuksen syyllisyydestä. Lapsi voi syyttää itseään avioerosta ajattelemalla: kun minä olin tuhma niin isi muuttaa pois.
Vaikeaa lapselle on joutua valinnan eteen: kumman vanhemman luo muutan?On tietenkin selvää, että lapsi saattaa tulla paremin toimeen toisen vanhemman kanssa, mutta kuinka sanoa se sille, jonka kanssa ei halua asua? Vanhempien on myös ehkä vaikeaa ymmärtää sitä. Pitäisi kuitenkin muistaa lapsen edun olevann etusijalla.
Vanhempien ero voi vaikuttaa lapseen masentavasti. Motivaatio laskee ja samoin ehkä koulumenestys, mutta ei välttämättä lopullisesti.
Lapsesta voi tulla myös masentunut koska käy eroprosessia mielessään läpi. Lapsi voi kyllä myös haluta päästä kotoa pois ja viihtyy enemmän kavereidensa luona.
Eron vaikutukset voivat ilmetä rajustukin lapsessa. Lapsi, kaivatessaan huomiota saattaa rikkoa esim. kalliin tavaran tai tekee jotakin saadakseen huomiota.
Ero voi vaikuttaa myös niin, että lapsi menettää uskon naimisiinmenoon ja ajattelee negatiivisesti siitä aikuisena... *snip*
Avioeroa pahempi kriisi lapselle on jatkuvasti riitelevät vanhemmat.
Kun ei sulla ole miestä, ei exää (eikä tuolla menolla nyxääkään :-D ), eikä lapsia, vaan ainoastaan jotain kirjallisuutta, niin ole hiljaa.
alkuperäinen just sanonut, että on vaimonsa kanssa ystävä. Eli en minä ainakaan mistään riidoista mitään lukenut.
vaan minkäs järjetön itsellesi mahdat.
Sääli vaimoasi.
Jos tilanne on tuo niin miksi lisää lapsia?
Etkö halua sinulle ja vaimollesi ns. laatuaikaa kun lapsenne kasvavat? Vaimosi varmaan haluaa juuri elää muutakin kuin lasten kanssa vietettyä perhe-elämää.
Jos koet suhteenne noin joko tai tyyliin niin kehottaisin ottamaan aikalisän ja kumpainenkin kulkisi omia menojaan jotta saisitte molemmat näkemystä tilanteeseenne.
Jos olette molemmat vielä sen jälkeen samoissa ajatuksissa niin ei kuin kaksi sakkia vaan.
Et voi yksin päättää minkälainen teidän erosta tulee. Jos vaimosi pillahtaa eropäätöksestäsi erosta voi tulla sotkuinen, hän voi vaikka muuttaa kauaksi lasten kanssa, estää tapaamisia jne. Haluat olla eron jälkeen ystävällisissä väleissä exäsi kanssa - mutta haluaako hän?
Sanot että haluat löytää sen oikean ihmisen, uskotko että se onnistuu? "Markkinat" eivät ole samanlaiset kun silloin kaksikymppisenä, oletko valmis elämään uusperheessä missä on sinun-minun-teidän lapsia? Riitelemään exäsi ja puolisosi exän kanssa?
Näin se minustakin on ei sitä yksin voi päättää mitä siitä erosta tulee.
Ja toi juttu uusioperheistä. Se ei todellakaan ole aina herkkua. Uusi puoliso ja entisen liiton lapset eivät välttämättä tulekaan niin erityisen hyvin toimeen.
Luin noita perustelujasi tuosta miksi pitäisi erota. Vaikuttaa siltä että olet jo päättänyt erota. Ainakin perustelusi joka kommenttiin on sen verran vahvoja. Ei sitten muuta kuin tuumasta toimeen ja eropaperit vetämään. Jos et sitten ole pelkuri joka ei pysty sitä tekemään. Vaan säälit vaan itseäsi kun joudut niin ikävässä liitossa elämään.
Lähinnä tuo tilanteesi kuulostaa siltä, että tahdot elämääsi romantiikkaa ja seikkailua ja yrität perustella tarpeesi näennäisen rationaalisesti.
Ensiksikin ero on lapsille valtava kriisi. Vaikka se olisi helppo, niin se on kriisi siitä huolimatta. Erityisen suuri kriisi se on, jos kotona asiat ovat olleet suunnilleen ok, koska lapset eivät tahtoisi vanhempiensa eroavan huonostakaan suhteesta.
Toiseksi ei ole mitään takeita siitä, että erosta tulee helppo. En ymmärrä, kuinka voit suhtautua asiaan noin kepeästi. Kuvitteletko, että pitkästä suhteesta voi kävellä ulos noin vain?
Kolmanneksi uudesta kumppanista ei ole mitään takeita. Uusperhekuviot ja sen sellaiset ovat useimmiten todella vaikeita. Lue vaikka eroperhe.netia tai perheklubi.netiä. Kypsällä iällä aloitetussa suhteessa myöskään onnen löytyminen ei ole varmaa. Ihmiset ovat silloin jo uomiinsa ajautuneita.
Sanon vain, että huhhuh!
Onko sinulla jo jokin uusi katsottuna? Siitäkö tässä on kysymys?
että kyseessä on idiotismia. Onneksi tulee ilmastonmuutos eli ekokatastrofi ja vähentää todella rajusti ihmispopulaatiota.
jotain vanhakantaista patriarkka-mallia, jossa jälkeläisiä pitäisi juosta kymmenittäin pitkin kylän aitovieriä! Ja jollei vaimo suostu, niin on löydettävä mukautuvampi jalkavaimo!Siinä sitä on luonteiden yhdenmukaisuutta riittävästi.
Tämä on tyyliä jollen-saa-mitä-haluan-lähden-läiskimään! Vissiin on perheen ainoa lapsi jolle kaikki on kannettu eteen kultalautasella ja mamma pesee vieläkin alkkarit!
Ts sulla on uusille lapsille uusi äiti katsottuna ja nyt sitte vaan täällä viuraat oikeutusta ratkaisuillesi, jotka ovat senlaatuisia että kun sinä kerran toivot näin niin parasta se on nykyisen vaimosi eli tulevan exäsi sointua sinun määrittelemääsi harmoniaan, muuten on huono ihminen hän.
Olet todella pölö. Lisälasten haluaminen on kirkkaasti idiotismia, hoitaisit nyt edes nykyiset lapsesi etkä aiheuttaisi heille ongelmia ja harmia. Ja jos sitten päätät erota, niin ehdotan että noilla aivoilla ja noilla isän taidoilla et enempää pirttiviljelystä kuitenkaan harjoittaisi. Johtimet poikki taitaa olla viisain ratkaisu.
mun....mun....mun
Millään muulla ei ole mitään väliä.
Mun napa on maailman kaunein.
Ääliö!
vieläkö sua ahdistaa ?
hanki lääkkeet.... tuo aiheuttaa sulle vielä pahempia sairauksia :)
herne sieraimeen, kun et saanutkaan kannatusta idiotismillesi.
No voi voi, elämä on sitten epäreilua teille itsekeskeisille =D
Jos kirjoittamasi ei ole tuulesta temmattua vaan aivan totta, sina taidat olla vahan vinksahtanut.
Lapsesi jotka sina olet aikaisemmin huolellisesti ja ajatuksella paattanyt hankkia tarvisevat sinut ja aitinsa saman katon alle yhteisena perheena.
Sinun velvolisuutesi on hoitaa ja pitaa perheesi, ei suunnitella sen hajoittamista!
Aivan uskomatonta kuinka nuo halpa-arvoiset televisio ohjelmat suoltaessaan ala-arvoista roskaa, tarttuvat hiukan yksinkertaisten ihmisten aivoihin saaden heidat ajattelemaan etta AHAAA tuohan onkin se oikea tapa elaa!
Eiko sinulla (mies?) ole lainkaan realiteetin tajua?
Moi!
Mikäs on kun ihmiset eivät usko että jokainen eläköön oman ideologiansa mukaisesti.
Mikä sinut sai uskomaan että edes on olemassa "oikeaa tapaa elää" ?
Kerroppa minulle, kuulen mielelläni perusteluita tuolle!
Kuka on määritellyt elämän oikeat ja väärät tavat? Miksi olet ajatellut että sinun pitää toteuttaa näitä muiden määrittelemiä asioita? Miksi ett luota omiin, ja samalla myös toisten, näkemyksiin elämästä ja asioista?
Kerrassaan kummmallista.
YHTEENVETO TÄHÄN ASTISESTA:
Puoltavat argumentit ja niihin liittyvät perustelut
=================================================1. Mahdollisuus tavata todellinen rakkaus
- Tiedän, että ei ole yhtä oikeaa, mutta varmasti on oikeampi
- Tähän on moni sanonut, että ei ole varma tapaako jne, mutta ainakin on siihen mahdollisuus, pitäisikö jättää yrittämättä kun ei ole varma?
- Suurin osa elää suoraan sanottuna aika lailla aneemisissa suhteissa ja selittelee että ei se arki voi parempaa olla
- Se on paskapuhetta, tiedän kyllä muutamia pitkään kestäneitä oikeita rakkaustarinoitakin. Sellaisen itsekin haluaisin.
2. Mahdollisuus saada lisää lapsia
- Tähän on esitetty kovasti kysymyksiä että miksi
- Ihan samasta syystä kuin moni haluaa 1. lapsen, niin minäkin haluan niitä lisää, ja en aio laiminlyödä nykyisiä lapsia, vaan olla yhteishuoltajuudessa
- Minä käytän valtavan osan vapaa-ajastani lasteni kanssa ja haluan tulevaisuudessakin käyttää, minä vain haluan lisää näitä ihania taaperoita
- Haluan myös pitkässä juoksussa että minulla olisi suuri joukko lastenlapsia, elämän jatkuminen on koko jutun siemen
Vastustavat argumentit ja vastaukseni niihin
=================================================1. Ei ole varma, että tapaako koskaan sitä oikeaa
- Minä olen optimisti ja olen varma, että sellaisen tapaisin
- Tässä vaiheessa elämää osaa jo etsiäkin oikeanlaista kumppania
2. Uuden naisen suhtautuminen olemassa oleviin lapsiin
- Jos tapaa fiksun ihmisen, niin kyllä nämä asiat sujuvat ja molemmat voivat välittää toisen aiemmistakin lapsista hyvin paljon
- Nämä ovat asioita joista voi tehdä ongelman, tai sitten ne voivat olla jopa rikkaus, kyse on asenteesta
3. Nykyisten lasten hylkääminen
- En ole hylkäämässä lapsiani, vaan näkisin heitä edelleen puolet ajasta ja loppuinakin päivinä olisin heihin yhteydessä puhelimitse
- Ne päivät kun lapset olisivat itselläni, priorisoisin kaiken aikani heille. Myös vaimon uusi asunto olisi lähellä, kävelymatkan päässä
4. Lasten mustasukkaisuus uusiin lapsiin
- Tämähän voi olla ongelma saman perheenkin lapsien kanssa, kyse on kasvatuksesta
- Jos osaa ottaa aiemmat lapset huomioon oikealla tavalla ja tehdä heistä ylpeitä sisaruksia, tämä on ylpeydeyn, ei mustasukkaisuuden aihe
5. Kasvatukselliset eroavaisuudet uuden parin lasten osalta
- Tällaisissa asioissa löytyy varmasti ajan kanssa kompromissi, on sitten kyse namipäivistä tai mistä tahansa
- Taas kerran, optimistina en näe tällaisissa asioissa mitään mitä ei voisi ratkaista
6. Vaimo ei välttämättä kykene sopuisaan eroon
- Jos asia on näin, se vain osoittaa että olikin syytä päästä eroon hänestä
- Uskon, että pystymme hanskaamaan asiat yhdessä järkevästi. Annan vielä taloudellisesti paljon myöten, jos asiat menevät järkevästi
Mielelläni kuulen lisää kommentteja näihin
lisää lapsia ja nykyinen vaimosi ei niin ainoa keino on etsiä uusi kumppani.
Samalla on hyvä muistaa, että ero on lapsille suuri taakka. Käy ennen ratkaisuasi puhumassa jonkun asiantuntijan kanssa, joka voi lyödä käteesi faktaa siitä, miten lapset eron kokevat ja millaista on uusperheiden arki.
Kirjoittettuna kaikki näyttää niin helpolta. Mutta käytäntö voi olla aivan erilainen. Vaimosi ei välttämättä halua erota, koska eihän teidän avioliitto huono ole. Jos sinä eron haluat, niin vaimosi voi tehdä erosta tosi likaisen ja vaikean. Et voi olla varma, että lapset saavat olla puolet ajastaan luonasi. Vaimosi voi estää vaikka kokonaan lasten tapaamiset jos haluaa. Ja aika usein nainen haluaa, kun ero johtuu miehestä. Lapsille ero on aina rankka kokemus ja varsinkin silloin, jos kotona ei ole mitään "vikaa". Eli vanhemmat asiallisissa väleissä, ei alkoholiongelmaa tai väkivaltaa yms.
Mielestäni teidän pitäisi ensisijaisesti löytää kaikki se hyvä, joka teidän parisuhteessa on ja tehdä suhteesta entistäkin parempi. Teillä on kaksi lasta ja eihän sitä tiedä, vaikka tulisi vaimon kanssa lisääkin. Kun suhteelta rupeaa saamaan entistä enemmän, niin ehkä vaimonkin ajatuksiin tulee useampi lapsi.