siis asian nimi on tämä...haluaisin vaihtaa lapselleni oman sukunimeni. en ole alusta asti voinut sietää että lapsellani on tämä ns.anopin sukunimi. siis suoraansanottuna en pidä tästä suvusta juuri laisinkaan. en haluaisi miestäni loukata, mutta syy siihenkin miksi emme mene naimisiin on sukunimi!!! en kehtaa miehelleni kertoa tästä/loukata häntä mutta hirveältä tuntuu että en koskaan tule hyväksymään lapseni sukunimeä tai en koskaan mene naimisiin yhden KIROTUN SUKUNIMEN takia!!!
suku on pahin!!!
mitä teen?
263634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinähän voit sanoa miehellesi, että hei kuule, mitä jos sinä otat minun sukunimeni kun menemme naimisiin.
Sinulla on siis muitakin vaihtoehtoja kuin se vanha, että nainen ottaa miehen sukunimen avioliittoon mennessään.
Miestäsi ottamaan sinun nimesi, sehän on täysin mahdollista nykyisen lain mukaan.
Nykyään voi myös säilyttää oman sukunimensä vaikka menee naimisiin,ei ole pakko ottaa miehen sukunimeä vaan voi pitää oman tyttönimensä.
Naurettava tehdä asiasta ongelmaa. Minun naispuolisen serkkuni mies vaihtoi oman sukunimensä serkkuni sukunimeksi ja kaikki lapset myös serkkuni sukunimeksi, siis koko perhe otti äidin sukunimen.
Heidän syy oli se että miehellä oli hassu sukunimi ja koska hän työskentelee ja tekee kauppaa ulkomailla, ei sellainen nimi missä on useita ö ja ä kirjaimia taipunut kenenkään suuhun. Ei siinä ole mitään ihmeellistä ongelmaa, maistraattiin vaan ja sillä selvä. Se on nykyaikaista vaihtaa nimeä. Itsekkin olen vaihtanut sukunimeä kaksi kertaa.
'
Miksi alunperin lapsellasi on sitten isänsä sukunimi? Ette ole naimisissa, olisi lapsen syntyessä ollut todella helpompaa antaa lapselle sinun nimesi kuin ruveta isyyden tunnustamiseen ja isän nimen antamiseen!
"..antaa lapselle sinun nimesi kuin ruveta isyyden tunnustamiseen ja isän nimen antamiseen! "
siis lapsi olisi / on sinun siinä ei isää ja isän sukulaisia tarvita niinkö.
Vai et halua lapsen isää ja hänen nimeään mutta kyllä aikanaan kelpaa lapsen kautta mahdollinen taloudellinen etu.
Ajattele lapsesi ja miehesi olevan ihmisistä hirveimpiä, koska ovat tietyn sukunimisiä.
Älä mene naimisiin, koska et halua samaa sukunimeä kuin miehelläsi ja lapsellasi on.
Älä tarkista asennettasi mihinkään.
Äläkä mieti vaihtoehtoja, esim koko perheen nimeämistä sinun sukunimesi mukaan. Tai vaikka jomman kumman mummon sukunimen mukaan. Sehän on yhden paperilapun täyttämistä vaativa toimenpide, että siinä mielessä sinulle täysin mahdoton, joten älä edes harkitse vaihtoehtoja :)
A)mielestäni en kirjoittanut että lapseni ja mieheni ovat hirveitä ihmisiä? vaan että heillä on sukunimi suvun mukaan josta minä en pidä!
B)menisin naimisiin heti jos lapselleni ja miehelleni vaihdettaisiin sukunimi!
C)minähän koko ajan mietin että kuinka kysyisin mieheltäni että vaihdettaisiinko meidän sukunimi joksikin muuksi jos mentäisiin naimisiin!
Miksi lapsella on nyt isän sukunimi?
mieheni halusi lapselle oman nimensä ja en kai ajatellut asiaa silloin tarkemmin :(
anoppi ei oikein tahdo ymmärtää että lapsella on muukin suku kuin tämä heidän oma ylisuuri sukunsa!!!
Vai niin.... että MIES halusi nimen ja sinä suostuit. Hmmmm .... niin makaa kuin petaa...
Ja vaikuttaa siltä että tämä kyseinen mies ei kuuna päivänä tule sinun sukunimeäsi ottamaan eikä myöskään tule suostumaan lapsen sukunimen vaihtoon...
Eli lapsen nimi vaihtuu vasta jos hän sen itse haluaa täysi-ikäisenä vaihtaa...
äiti voi vaihtaa nimen jos huvittaa.
taitaa olla tällä palstalla pelkkiä ämmäiä kun on jutut vähän sitä luokkaa.
menkään nuolemaan vittuanne ja piätkää turpannne kii anopit
...Voisittehan te ottaa käyttöön jonkin ihan uuden sukunimen, jos tuo asia tuottaa noin tuskaa? Sitten ei tarvitsisi "valita" kumman nimi on parempi.
niin mikä sinun sukunimessäsi niin hyvää ja ylivoimaista sitten on että se olisi se ainut ja oikea hyväksyttävä. Kirjoituksesi vaikuttaa siltä että miehellä ja miehen suvussa ei mitään mielestäsi hyväksyttävää vain ja ainoastaan sinun puolelta tulee hyväksyttävä.
Kai tiedät vastauksen itse? Asia ei järjesty ilman että puhut miehesi kanssa.
Nykyään on sitä paitsi ihan normaalia käyttää omaa sukunimeään vaikka menisi naimisiinkin.
Syytä vain itseäsi, ellet saa suutasi auki, jos kerran asia on sinulle noin tärkeä.
ensin minun sukunimeni, koska emme olleet naimisissa kun lapsemme syntyi. Totta hitossa anoppi siitäkin sai riidan aikaiseksi. Käännytti jopa poikamme kummitädin vanhemmat minua vastaan ihan kuin asia olisi niille jotenkin kuulunut. Ja kuten miniän kuuluukin, niin olin yksin syyllinen siihen...aivan kuin siinä olisi jotain syyttämistä.On se minunkin lapsi hemmetti!Vuonna 2004 menimme naimisiin ja sain anopin hermoraunioksi kun mietin hänelle ääneen, että luultavasti pidämme lapsen kanssa oman sukunimemme...vaikka emme niin olleet päättäneetkään, mutta otti vain anopin riehuminen hermoon ja annoin samalla mitalla takaisin. Olemme nyt kaikki samalla sukunimellä, ja anoppi kysyi miksi emme omaa sukunimeämme pitäneetkään???Sanoin vaan että voihan sen käydä sitten vaihtamassa jos tarvitsee, niin sitä ei kuulemma tarvinnutkaan tehdä. Joskus anoppi pitää säikäyttää ja pitää varpaillaan ettei tunge nenäänsä liikaa meidän asioihin. Se toimii meillä ja olemme saaneet olla rauhassa ja elää myös omaa elämäämme itseämme varten eikä anoppia varten.
Nimi on pelkkä nimi - ei se miestä pahenna, joskaan ei parannakaan. En suoraan sanoen voi ymmärtää, että jollekin tällainen asia voi olla ongelma. Ymmärtäisin, jos miehesi sukunimi olisi vaikkapa "Perkele", mutta tuskin näin on... voi voi, kyllä voi elämä olla joskus hankalaa.
Tässä perusongelma lienee miniän, tai ehkä tulevan miniän, suhde mieheen. Jos mies on halunnut lapsen nimelleen, asia on ollut hänelle tärkeä. Ja asia saattaa olla myös miehen suvulle tärkeä.
Lapsi on siis jo saanut sukunimensä. Onko lapsen kannalta hyväksi muuttaa nimeä enää? Et tainnut kyllä sanoa lapsen ikää. Mikäli lapsi on jo niin vanha, että tietää nimensä, hänelle voi tulla pienoinen identiteetiongelma,jos muutatte nyt nimen.
Ja suostuuko mies todella nimenvaihtoon, varsinkin jos kerrot rehellisesti saman syyn kuin tässä olet kertonut. Sysäät lapsen valmiiksi irti isänsä suvusta. Tulipahan mieleeni, mikä sinun pohjimmainen motiivisi mahtaa olla.
Mies ei kelpaa siis omin nimineen! Hm... Mies kelpaa, jos vaihtaa nimen tässä vaiheessa.
Miehen sijassa minä kyllä sanoisin kaikkiin näihin nimiasioihin tässä vaiheessa ei.
siis ongelmani ydin on se että tämä nimi asia on sellainen josta anoppi on ylpeä ja välillä tuntuu kuin hän haluaisi ärsyttää minua ja nostelee nokkaansa minulle kun lapsella on sama sukunimi hänen kanssaan ja taas eri kuin minulla lapseni omalla äidillä.
vosinpa sanoa että anoppi on pilannut minun elämääni olemassa olollaan jo ihan tarpeeksi joten olen tehnyt nimi asiasta sen takia niin suuren numeron kun lapsi on minun ja en voi sietää että anoppi voi olla jostain asiasta niin ylpeä mitä minä en taas tule luultavasti koskaan hyväksymään kyseessähän on kuitenkin minun lapseni nimi ei anoppini "omaisuuden"!!!jos olisin tiennyt kuinka anoppi pimahtaa kun lapsi syntyy en olisi edes harkinnut samaa nimeä antavani lapselle!!! ei tästä nyt niin kovin kauan ole kun lapsi kastettiin joten ei ymmärrä itse nimestään vielä yhtikäs mitään!!!
Kyllä nuo negatiiviset ajatukset lähtevät ihan sieltä sinun omasta päästäsi. Miksi menit antamaan lapsellesi sellaisen nimen mitä et halua käyttää. Sinä olet hoidon tarpeessa. Luuletko manipuloivasi lasta sitten kun sillä onkin sinun nimesi. Miten olet päästänyt vointisi tuohon pisteeseen, että kuvittelet lapsesi olevan jokin kilpailtava esine.
Mene pian lääkäriin.
anoppi katkeruusko se siellä kirjoitteli??? minä en pidä lastani todellakaan minään pelinappulana, mutta anoppi sen sijaan ehkä pitääkin, koska luulee että hänellä on suuremmat oikeudet lapsenlapseen yhden sukunimen takia kuin muilla isovanhemmilla!!! että kyllä nämä negatiiviset ajatukset on ihan anopin ansiota!!!sitä että annoin lapselle nimen jota en olisi halunnut kadun varmasti koko ikäni!!!minä en halua lastani manipuloida, mutta ehkä siinä yksi syy miksi haluan nimen vaihtaa...ANOPPI MANIPULOI tai ainakin yrittää koska tekee tätä muillekin sukulaisilleen!!! minun lapseni ei ole mikään kilpailtava esine ja toivottavasti anoppini sen on tajunnut!!! kiitos lääkäriin määräyksestä...ehkäpä sitten menenkin kun anoppi aiheuttaa hermoromahduksen minulle kuten joillain heillä on tapana tehdä!!!
Oletan että te asutte avoliitossa, ja lapsenne isä on tunnustanut isyytensä (tietenkin on, jos lapsella hänen sukunimensä), ja teillä on yhteishuoltajuus.
SILLOIN lapsen sukunimi vaihtuu vain JOS myös isänsä siihen suostuu ... ja näin olisi vaikka avoeroaisitte. Paitsi jos saisit lapselle yksinhuoltajuuden, mihin tarvitaan paljon rankempia perusteluita kuin sukunimi.
Voihan olla, että miehellesi nimenvaihto passaa ... kysy ihmeessä.
Ja edelleen ... sinähän lapselle sen isän sukunimen alunperin tahdoit antaa ...
Lpasi tietenkin voi itse muuttaa sen, kun on tääysi-ikäinen.
Ei se anoppi voi millään tavalla sinun lastasi itselleen omia, oli nimi mikä tahansa. Juridisesti isovanhemmilla ei ole lapsenlapseensa minkäänlaisia oikeuksia.
Olet tosiaan, kuten myönnätkin, tehnyt asiasta liian ison numeron. Mutta voit kääntää asian vielä itsellesi paremmin päin. Olet antanut nyt anopille liian suuren vallan ja huomion tässä nimiasiassa. Ei anoppisi manipuloi, jos et manipuloidu. Lapsella on isänsä nimi, kuten suurimmalla osalla suomalaisista lapsista tälläkin hetkellä on. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Nimi ei vielä mitään ratkaise. Eniten ratkaisee se, miten lapsesi hoidetaan ja kasvatetaan. Sinä hänen äitinsä olet.
Lapsen nimeä on varmaan vaikea tässä vaiheessa enää muuttaa, isä tuskin siihen suostuu. Joten nyt sinun on parasta jättää asia mielestäsi. Anopin puheet anna olla ja mennä. Tee asiat oman pääsi mukaan, anoppi ei voi mitään. Ei lapsi kuulu anopin suvulle sen enempää kuin sinunkaan suvullesi.
Kyllä lapsi kuuluu AINA sukuunsa. Niin me kaikki.
Mikä tässä sukuasiassa nyt oikein riepoo.
Jos miehesi saa lukea nämä viestisi, hän EHKÄ ei halua itsekään naimista mutta lapsi on myös hänen, on aina. Ja jos lapsen nimi vaihtuu, se jää lapsen (nimi)historiaan.
Mitä haluat lapsesi sanovan sinulle nimiasiasta aikuisena?
*** Tuli vain mieleeni: Saattaa olla, että olet masentunut. Olet käsittääkseni hiljan synnyttänyt.
Ongelmasi ja perustelusi vaikuttavat näin sivulta ja tarkasti perustelujasi lukien melko omituisilta.
Annan sulle hyvän neuvon. Jos menet naimisiin pidä toki oma tyttönimesi. Minäkin pidin ja mieheni oli myös sitä mieltä et kun on suojattu sukunimi miksi vaihtamaan -nen päätteiseen. Eihän lapsen sukunimellä ole mitään merkitystä. Hänhän voi halutessaan 18 vuotiaana ottaa sinun nimesi käyttöön, jos niin tahtoo. Elä anna anopin tuhota teidän parisuhdetta. Yritä kestää se korppikotka. Itselläni on aivan hirvee anoppi. Ei olla oltu väleissä kohta vuoteen. Ei sen puoleen mun on ollu paljon parempi ettei ole tarvinnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Nauti elämästä.
Voi voi, kovin on anoppi mielessä ihan näin lauantai iltanakin, kun pitäis rentoutua pikkuhiljaa.