Olenko itsekäs äiti!

Tuo äiti on itse aiheuttanut, että omat vanhemmat eivät voi tavata häntä eikä lapsenlastaan. HIRVEÄÄ.

Nyt hän yrittää eristää mistänsäkin ja hinata lasta ja miestään sinne eristykseen.

Näitä tapauksia on paljon nykyään. En tiedä miksi siitä ei puhuta yleisesti, mutta luulen sen kyllä liittyvän noihin lasten huonostivoimisiin ja huostaanottoihin. Se epäsosiaalisuus on sitä, että ongelmia ilmenee, ne halutaan peittää, siksi aletaan pikkuhiljaa eristäytyä. Ensin lähisukulaisista, koska nehän vaistoavat ne ongelmat todella ajoisssa. Sitten eristäydytään muista sukulaisista ja tutuista. Lopulta saa olla siellä ongelmassaan rauhassa, siihen saakka kun tspahtuu hirveitä. Onhan näitä ollut lehdissä paljonkin. Pikkuhiljaa se sosiaalinen ongelma etenee ja eristäytymisellä alkaa.

Eli, mikä äiti ei anna lastensa suhteen isovanhemiinpsa kehittyä normaalisti. Eikö lapsilla ole oikeutta hyviin ihmissuhteisii, ilman että joku TIETOISESTI riistä heiltä jotain tärkeää, jota ei vaan itse voi ymmärtää. EIkö ap:lle omat isovanhemmat ole merkinneet mitään, ei äidin eikä isän puolelta olevat? Ilmeisesti ei, jos omat vanhempansa ovat tavat perineet. Ei sitä onnettomuutta tarvitse eteenpäin jatkaa!

En ole lapsilleni puhunnut mitään paskaa heidän isän puoleisista sukulaisista.Mutta emme,vain juuri tapaa heitä ollenkaan,vaikka kyläilykutsuja on toisinaan tullutkin.

Miksi puhuisin heistä paskaa,koska he ovat minullekkin aika lailla vieraaksi jääneitä ihmisiä.Itse en halua siellä kyläillä,koska en pysty omasta mielestäni olemaan oma itseni,enkä halua lapsienkaan kyläilevän ihmisten luona,joita en itsekkään tunne.

Ei se tee ihmisistä välttämättä luotettavia,vaikka samaa sukua olisikin.

Mieti ensin tarkkaan mitä pahaa olet elämässäsi tehnyt? Kadu ja sitten pyydä anteeksi. Sitten jatkaa elämääsi nöyränä, uusia positiivisia kokemuksia etsien. Älä herran tähden pura pahaa oloasi, kokemuksiasi muihin ihmisiin!

Aikuisten ongelmilla ei pidä myrkyttää lasten mieltä, on sitten miniä tai anoppi (ja kaikkihan me olemme ensin miniöitä ja myöhemmin anoppeja)Emme voi valita lapsemme puolisoa, siinä tehtävässä on parasta luottaa oman lapsen makuun. Oman esikoisemme valintaan luotan 100%:sesti, lapsellamme oli äärettömän hyvä maku. Lapset kasvatetaan elämää, ei itseä varten. Miksi tunkisin heidän väliinsä - he ovat oman elämänsä asiantuntijoita! Erikoisasiantuntijoita he ovat omien lastensa kasvattamisessa!

sehän sinä olet kirjoitti:

Mieti ensin tarkkaan mitä pahaa olet elämässäsi tehnyt? Kadu ja sitten pyydä anteeksi. Sitten jatkaa elämääsi nöyränä, uusia positiivisia kokemuksia etsien. Älä herran tähden pura pahaa oloasi, kokemuksiasi muihin ihmisiin!

taas tämä sama luonnehäirikkö.

Moni kirjoittaja uskoo vakaasti riittävänsä lapsilleen ainoaksi kontaktiksi maailmaan.
Kukaan muu ei ole tarpeellinen, eikä kenekään muun tarvitse rakkautta lapsille osoittaa.
Aikuiset ihmiset kantavat kaunaa toisilleen siinä määrin, että kaikkia rakastava lapsi jää ilman sukulaissuhteita, esim. isovanhempia, koska äiti ei tykkää.

Muilla lapsilla on isovanhemmat, ja yksi katsoo haikeana, sillä omat isovanhemmat eivät tule, eivätkä ole kiinnostuneita lapsenlapsesta. Ei lapsi tiedä, että isovanhemmat häntä kaipaavat.

Eihän se lasta auta ollenkaan, että äiti ei päästä isovanhempia sisään, eikä salli tapaamisia. Olkoot vaan kuinka kauheita tahansa äidin mielestä, niin lapsella ei ole muita.

minä vaan kirjoitti:

Moni kirjoittaja uskoo vakaasti riittävänsä lapsilleen ainoaksi kontaktiksi maailmaan.
Kukaan muu ei ole tarpeellinen, eikä kenekään muun tarvitse rakkautta lapsille osoittaa.
Aikuiset ihmiset kantavat kaunaa toisilleen siinä määrin, että kaikkia rakastava lapsi jää ilman sukulaissuhteita, esim. isovanhempia, koska äiti ei tykkää.

Muilla lapsilla on isovanhemmat, ja yksi katsoo haikeana, sillä omat isovanhemmat eivät tule, eivätkä ole kiinnostuneita lapsenlapsesta. Ei lapsi tiedä, että isovanhemmat häntä kaipaavat.

Eihän se lasta auta ollenkaan, että äiti ei päästä isovanhempia sisään, eikä salli tapaamisia. Olkoot vaan kuinka kauheita tahansa äidin mielestä, niin lapsella ei ole muita.

Minä joka en saa tavata lapsenlastani, olen suuressa surussani ratkaissut ongelman näin. Kirjoitan elämäntarinani päiväkirjan muotoon. Päiväkirjassani kirjoitan lapsenlapselleni, siitä maailman suurimmasta ja hirveästä tuskasta, minkä mummi tuntee,kun ei saa tavata omaa lapsenlastaan. Hän tulee tietämään, kuinka häntä on kaivattu ja ikävöyty öisin. Lapsi tulee saamaan tietoonsa kuinka paljon mummi itki hänen vuokseen. Kirjoitan suruni ja ikäväni tietokoneen muistitikkuun ja tietokoneelle, sitä on jo 80sivua.

Ja se mitä lapsiraukalle äiti valehtelee omasta mummista tulee siten oikaistua. Kirjoitan siis päiväkirjaa kahdella tasolla, menneessä ja nykyhetkessä. Minä katson kirjoittamisen kaikista tuntemuksistani ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua valheellisia väitteitä vastaan.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi jollain tavalla pitää kiinni oikeuksistani, siis maineestani. Ajatelkaa kuinka hirveätä, että äiti kasvattaa lasta valehtelemalla, että oma mummi ei halua sinua ja että oma mummi on sinut hylännyt. Ei lapsi ymmärrä todellakaan vielä, että se on toisinpäin.

Kirjoittamiaan muistelmia ja päiväkirjojaan voi julkaista omakustanteisena kappalemäärinä. Minun oma äitini on kuullut, että viron puolella voi julkaista päiväkirjansa tosi paljon halvemmalla omakustanteisena kuin täällä Suomessa.

Kunnianloukkauksesta voi nostaa syytteen, mutta sitä tuskin voi tehdä tässä tapauksessa, kun lapselle aletaan syöttämään valheita pikkuhiljaa vuodesta toiseen. Mutta päiväkirjan tarkoilla merkinnöillä ja puhelimen solvaavien tekstiviestien kopiomisella, ehkä korvauksia voi, menetetystä maineestaan ja myös menetetystä isovanhemmuudestaan tulevaisuudessa hakea. Minä haluan korvauksen menetetystä isovanhemmuudestani ja olkoon se sitten vaikka julkinen ja ensimmäinen suomen oikeushistoriassa.

anopin kirja kirjoitti:

Minä joka en saa tavata lapsenlastani, olen suuressa surussani ratkaissut ongelman näin. Kirjoitan elämäntarinani päiväkirjan muotoon. Päiväkirjassani kirjoitan lapsenlapselleni, siitä maailman suurimmasta ja hirveästä tuskasta, minkä mummi tuntee,kun ei saa tavata omaa lapsenlastaan. Hän tulee tietämään, kuinka häntä on kaivattu ja ikävöyty öisin. Lapsi tulee saamaan tietoonsa kuinka paljon mummi itki hänen vuokseen. Kirjoitan suruni ja ikäväni tietokoneen muistitikkuun ja tietokoneelle, sitä on jo 80sivua.

Ja se mitä lapsiraukalle äiti valehtelee omasta mummista tulee siten oikaistua. Kirjoitan siis päiväkirjaa kahdella tasolla, menneessä ja nykyhetkessä. Minä katson kirjoittamisen kaikista tuntemuksistani ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua valheellisia väitteitä vastaan.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi jollain tavalla pitää kiinni oikeuksistani, siis maineestani. Ajatelkaa kuinka hirveätä, että äiti kasvattaa lasta valehtelemalla, että oma mummi ei halua sinua ja että oma mummi on sinut hylännyt. Ei lapsi ymmärrä todellakaan vielä, että se on toisinpäin.

Kirjoittamiaan muistelmia ja päiväkirjojaan voi julkaista omakustanteisena kappalemäärinä. Minun oma äitini on kuullut, että viron puolella voi julkaista päiväkirjansa tosi paljon halvemmalla omakustanteisena kuin täällä Suomessa.

Kunnianloukkauksesta voi nostaa syytteen, mutta sitä tuskin voi tehdä tässä tapauksessa, kun lapselle aletaan syöttämään valheita pikkuhiljaa vuodesta toiseen. Mutta päiväkirjan tarkoilla merkinnöillä ja puhelimen solvaavien tekstiviestien kopiomisella, ehkä korvauksia voi, menetetystä maineestaan ja myös menetetystä isovanhemmuudestaan tulevaisuudessa hakea. Minä haluan korvauksen menetetystä isovanhemmuudestani ja olkoon se sitten vaikka julkinen ja ensimmäinen suomen oikeushistoriassa.

alennetaan. Miniäsi sanomisista ja tekemisistä olet selvillä mutta pojastasi et puhu mitään...? Hänkö sinua informoi ja hyvää hyvyyttään tietenkin.

Marthyr kirjoitti:

alennetaan. Miniäsi sanomisista ja tekemisistä olet selvillä mutta pojastasi et puhu mitään...? Hänkö sinua informoi ja hyvää hyvyyttään tietenkin.

Niin kuka ylensi kenet? Sinä itse ylensit itsesi nälvimään minua, minun surussani.

minun kännykän tekstiviesteistä voi lukea täysin selväksi kuka lähettää ja miten minua informoi. Eivät ole salaisia viestejä.

Marthyr kirjoitti:

alennetaan. Miniäsi sanomisista ja tekemisistä olet selvillä mutta pojastasi et puhu mitään...? Hänkö sinua informoi ja hyvää hyvyyttään tietenkin.

Äidin mielenterveys on siinä pisteessä myöskin, että haen huoltajuutta, kun huostaanotto tehdään. Se on vain ajan kysymys, tukitoimia jo tehdään.

anopin kirja kirjoitti:

Minä joka en saa tavata lapsenlastani, olen suuressa surussani ratkaissut ongelman näin. Kirjoitan elämäntarinani päiväkirjan muotoon. Päiväkirjassani kirjoitan lapsenlapselleni, siitä maailman suurimmasta ja hirveästä tuskasta, minkä mummi tuntee,kun ei saa tavata omaa lapsenlastaan. Hän tulee tietämään, kuinka häntä on kaivattu ja ikävöyty öisin. Lapsi tulee saamaan tietoonsa kuinka paljon mummi itki hänen vuokseen. Kirjoitan suruni ja ikäväni tietokoneen muistitikkuun ja tietokoneelle, sitä on jo 80sivua.

Ja se mitä lapsiraukalle äiti valehtelee omasta mummista tulee siten oikaistua. Kirjoitan siis päiväkirjaa kahdella tasolla, menneessä ja nykyhetkessä. Minä katson kirjoittamisen kaikista tuntemuksistani ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua valheellisia väitteitä vastaan.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi jollain tavalla pitää kiinni oikeuksistani, siis maineestani. Ajatelkaa kuinka hirveätä, että äiti kasvattaa lasta valehtelemalla, että oma mummi ei halua sinua ja että oma mummi on sinut hylännyt. Ei lapsi ymmärrä todellakaan vielä, että se on toisinpäin.

Kirjoittamiaan muistelmia ja päiväkirjojaan voi julkaista omakustanteisena kappalemäärinä. Minun oma äitini on kuullut, että viron puolella voi julkaista päiväkirjansa tosi paljon halvemmalla omakustanteisena kuin täällä Suomessa.

Kunnianloukkauksesta voi nostaa syytteen, mutta sitä tuskin voi tehdä tässä tapauksessa, kun lapselle aletaan syöttämään valheita pikkuhiljaa vuodesta toiseen. Mutta päiväkirjan tarkoilla merkinnöillä ja puhelimen solvaavien tekstiviestien kopiomisella, ehkä korvauksia voi, menetetystä maineestaan ja myös menetetystä isovanhemmuudestaan tulevaisuudessa hakea. Minä haluan korvauksen menetetystä isovanhemmuudestani ja olkoon se sitten vaikka julkinen ja ensimmäinen suomen oikeushistoriassa.

Olet sinä ihme nysvääjä. Että oikein kirjaa. Toivottavasti sitä ei kukaan lapseslapsesi ainakaan saa käsiinsä!!!!

anopin kirja kirjoitti:

Minä joka en saa tavata lapsenlastani, olen suuressa surussani ratkaissut ongelman näin. Kirjoitan elämäntarinani päiväkirjan muotoon. Päiväkirjassani kirjoitan lapsenlapselleni, siitä maailman suurimmasta ja hirveästä tuskasta, minkä mummi tuntee,kun ei saa tavata omaa lapsenlastaan. Hän tulee tietämään, kuinka häntä on kaivattu ja ikävöyty öisin. Lapsi tulee saamaan tietoonsa kuinka paljon mummi itki hänen vuokseen. Kirjoitan suruni ja ikäväni tietokoneen muistitikkuun ja tietokoneelle, sitä on jo 80sivua.

Ja se mitä lapsiraukalle äiti valehtelee omasta mummista tulee siten oikaistua. Kirjoitan siis päiväkirjaa kahdella tasolla, menneessä ja nykyhetkessä. Minä katson kirjoittamisen kaikista tuntemuksistani ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua valheellisia väitteitä vastaan.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi jollain tavalla pitää kiinni oikeuksistani, siis maineestani. Ajatelkaa kuinka hirveätä, että äiti kasvattaa lasta valehtelemalla, että oma mummi ei halua sinua ja että oma mummi on sinut hylännyt. Ei lapsi ymmärrä todellakaan vielä, että se on toisinpäin.

Kirjoittamiaan muistelmia ja päiväkirjojaan voi julkaista omakustanteisena kappalemäärinä. Minun oma äitini on kuullut, että viron puolella voi julkaista päiväkirjansa tosi paljon halvemmalla omakustanteisena kuin täällä Suomessa.

Kunnianloukkauksesta voi nostaa syytteen, mutta sitä tuskin voi tehdä tässä tapauksessa, kun lapselle aletaan syöttämään valheita pikkuhiljaa vuodesta toiseen. Mutta päiväkirjan tarkoilla merkinnöillä ja puhelimen solvaavien tekstiviestien kopiomisella, ehkä korvauksia voi, menetetystä maineestaan ja myös menetetystä isovanhemmuudestaan tulevaisuudessa hakea. Minä haluan korvauksen menetetystä isovanhemmuudestani ja olkoon se sitten vaikka julkinen ja ensimmäinen suomen oikeushistoriassa.

joka varmasti aiheuttaa kylläkin paljon lisäkysymyksiä joskus myöhemmin ja ainakin lasten ja heidän äitinsä välienselvittelyä sitten lasten ollessa aikuisia, katkeruutta ja vihaakin ehkä lasten äitiä kohtaan. Mutta niin makaa kuin petaa. Jos äiti ei salli suhdetta lasten ja isovanhempien välillä ja näin ottaa heiltä pois sen mikä heille kuuluisi, on oikein, että hän joskus joutuu kantamaan siitä myös vastuun.
Jatka vain kirjoittamista ja tuo siinä esille se rakkautesi lapsia kohtaan, se mihin sinulle ei nyt anneta mahdollisuutta näyttää, he saavat sen tietää sitten aikuisena ja ymmärtävät sinua.
Ja ehkä oppivat itse kohtelemaan lastensa isovanhempia eri tavalla kuin äitinsä kohteli.

anopin kirja kirjoitti:

Minä joka en saa tavata lapsenlastani, olen suuressa surussani ratkaissut ongelman näin. Kirjoitan elämäntarinani päiväkirjan muotoon. Päiväkirjassani kirjoitan lapsenlapselleni, siitä maailman suurimmasta ja hirveästä tuskasta, minkä mummi tuntee,kun ei saa tavata omaa lapsenlastaan. Hän tulee tietämään, kuinka häntä on kaivattu ja ikävöyty öisin. Lapsi tulee saamaan tietoonsa kuinka paljon mummi itki hänen vuokseen. Kirjoitan suruni ja ikäväni tietokoneen muistitikkuun ja tietokoneelle, sitä on jo 80sivua.

Ja se mitä lapsiraukalle äiti valehtelee omasta mummista tulee siten oikaistua. Kirjoitan siis päiväkirjaa kahdella tasolla, menneessä ja nykyhetkessä. Minä katson kirjoittamisen kaikista tuntemuksistani ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua valheellisia väitteitä vastaan.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi jollain tavalla pitää kiinni oikeuksistani, siis maineestani. Ajatelkaa kuinka hirveätä, että äiti kasvattaa lasta valehtelemalla, että oma mummi ei halua sinua ja että oma mummi on sinut hylännyt. Ei lapsi ymmärrä todellakaan vielä, että se on toisinpäin.

Kirjoittamiaan muistelmia ja päiväkirjojaan voi julkaista omakustanteisena kappalemäärinä. Minun oma äitini on kuullut, että viron puolella voi julkaista päiväkirjansa tosi paljon halvemmalla omakustanteisena kuin täällä Suomessa.

Kunnianloukkauksesta voi nostaa syytteen, mutta sitä tuskin voi tehdä tässä tapauksessa, kun lapselle aletaan syöttämään valheita pikkuhiljaa vuodesta toiseen. Mutta päiväkirjan tarkoilla merkinnöillä ja puhelimen solvaavien tekstiviestien kopiomisella, ehkä korvauksia voi, menetetystä maineestaan ja myös menetetystä isovanhemmuudestaan tulevaisuudessa hakea. Minä haluan korvauksen menetetystä isovanhemmuudestani ja olkoon se sitten vaikka julkinen ja ensimmäinen suomen oikeushistoriassa.

mitä pahaa olet tehnyt, että jaksat kostaa? lasten lapset eivät todellakaan kuulu noin pahoille ihmisille. MInunkin anoppini luulee toisen lapsensa kanssa varmasti että hän sopisi paremmin äidiksi lapsillemme,vaikka kaikki hänen lapsensa ovat ujoja paniikkihäiriöisiä lapsia,mitäköhän heidän lapsuuteensa kuuluu?

voi sinua kirjoitti:

mitä pahaa olet tehnyt, että jaksat kostaa? lasten lapset eivät todellakaan kuulu noin pahoille ihmisille. MInunkin anoppini luulee toisen lapsensa kanssa varmasti että hän sopisi paremmin äidiksi lapsillemme,vaikka kaikki hänen lapsensa ovat ujoja paniikkihäiriöisiä lapsia,mitäköhän heidän lapsuuteensa kuuluu?

Oletpa sinä tyhmä, ei se ole kosto, vaan minulla on oikeus puolustautua ja kertoa oikea tutuus. Onhan se ihan hirveää, että jonkun ihmisen maineen saisi pilata pienille lapsille valehtelemalla kaikkea. En todellakaan aio antaa omille lapsenlapsilleni mainettani pila. Hulluhan olisin jos en yrittäisi puolustautua ja kertoa totuutta.

Ajattele vähän itse, miltä tuntuisi kun sinusta valehdeltaisiin sinun omille lapsenlapsillesi, että sinä olet itsekäs ja paha ja hylkäsit lapset ja et halua niitä tavata. VAIKKA ASIA ON AIVAN TOISIN. Ataisitko sinä tuollaisten valheiden jäädä itsestäsi muistoksi jälkisukupolville.

Tuskin.

idea..... kirjoitti:

joka varmasti aiheuttaa kylläkin paljon lisäkysymyksiä joskus myöhemmin ja ainakin lasten ja heidän äitinsä välienselvittelyä sitten lasten ollessa aikuisia, katkeruutta ja vihaakin ehkä lasten äitiä kohtaan. Mutta niin makaa kuin petaa. Jos äiti ei salli suhdetta lasten ja isovanhempien välillä ja näin ottaa heiltä pois sen mikä heille kuuluisi, on oikein, että hän joskus joutuu kantamaan siitä myös vastuun.
Jatka vain kirjoittamista ja tuo siinä esille se rakkautesi lapsia kohtaan, se mihin sinulle ei nyt anneta mahdollisuutta näyttää, he saavat sen tietää sitten aikuisena ja ymmärtävät sinua.
Ja ehkä oppivat itse kohtelemaan lastensa isovanhempia eri tavalla kuin äitinsä kohteli.

Kiitos paljon lohduttavista sanoista. On niin raskasta katsoa, kun lapsenlapsista kasvaa päivä päivältä häiriintyneempiä. Vain siksi kun äidiltä puuttuu lämpö ja rakkaus.

Ja kun tuollainen rakkaudeton äiti huomaa, että lapsenlapsi saa sitä, mitä hän ei voi antaa, jostain muualta, sulkee hän kaikki kontaktit. Vain siksi kun hän ymmärtää, että joku toinen osaa rakastaa hänen lapsiaa.

Kirjani ei tule olemaan kosto, vain todistus siitä että näitä lapsia on kerran rakastanut joku. Koska ovat vielä alle kouluikäisiä, evät muista kunnolla, mutta jotakin voi olla hämärässä muistikuvassa.

et voi olla tosissasi! kirjoitti:

Olet sinä ihme nysvääjä. Että oikein kirjaa. Toivottavasti sitä ei kukaan lapseslapsesi ainakaan saa käsiinsä!!!!

Suvussani on tapana kirjoittaa kirjoja. Runoja muistelmia ja omaelämänkertoja. Niitä voi julkaista itse maksamalla, niin monta kappaletta kuin on varaa kustantaa.

Sata kappaletta on mennyt heti, eräästä runoteoksestakin kaupaksi, pienellä kotipaikkakunnalla. Ja niitä omakustanteisia kirjoja myydän ihan tavallisessa pienessä ruokakaupassa kotikylän kassalla.

En toki niin suuruuden hullu ole, että luulisin niitä kaupattavan valtakunnallisesti, mutta eihän siitäkään voi varmaksi tietää.

---- kirjoitti:

Oletpa sinä tyhmä, ei se ole kosto, vaan minulla on oikeus puolustautua ja kertoa oikea tutuus. Onhan se ihan hirveää, että jonkun ihmisen maineen saisi pilata pienille lapsille valehtelemalla kaikkea. En todellakaan aio antaa omille lapsenlapsilleni mainettani pila. Hulluhan olisin jos en yrittäisi puolustautua ja kertoa totuutta.

Ajattele vähän itse, miltä tuntuisi kun sinusta valehdeltaisiin sinun omille lapsenlapsillesi, että sinä olet itsekäs ja paha ja hylkäsit lapset ja et halua niitä tavata. VAIKKA ASIA ON AIVAN TOISIN. Ataisitko sinä tuollaisten valheiden jäädä itsestäsi muistoksi jälkisukupolville.

Tuskin.

Teet vaan ittestäs naurunalasen tolla kirjallas.Luuletko tosiaan,että sitä kukaan vaivautuu lukemaan,varsinkaan sun lapsenlapset.
Eiköhän ne itte ota suhun joskus yhteyttä,jos ne oikeesti haluaa ottaa.
Viimeistään sillon,ku ovat täysi-ikäisiä.Toi on vaan katkeran ja kostonhaluisen ihmisen toimintaa.TEE ITELLES JOTAKIN,ennenkuin on liian myöhästä!!

niin metsä vastaa kirjoitti:

Teet vaan ittestäs naurunalasen tolla kirjallas.Luuletko tosiaan,että sitä kukaan vaivautuu lukemaan,varsinkaan sun lapsenlapset.
Eiköhän ne itte ota suhun joskus yhteyttä,jos ne oikeesti haluaa ottaa.
Viimeistään sillon,ku ovat täysi-ikäisiä.Toi on vaan katkeran ja kostonhaluisen ihmisen toimintaa.TEE ITELLES JOTAKIN,ennenkuin on liian myöhästä!!

Kun laittaa paikkakunnan nimiä ja ihmisten nimiä, kotipaikkakunnalla lukevat ihan uteliaisuuttaan ovatko päässeet munun elämäni muistoihin.

Kannattaa siis laittaa paljon nimiä ja paikkakuntia. Ja lapsenlapset saavat kirjan varmasti sen varmistan kuittausta vastaan.

niin metsä vastaa kirjoitti:

Teet vaan ittestäs naurunalasen tolla kirjallas.Luuletko tosiaan,että sitä kukaan vaivautuu lukemaan,varsinkaan sun lapsenlapset.
Eiköhän ne itte ota suhun joskus yhteyttä,jos ne oikeesti haluaa ottaa.
Viimeistään sillon,ku ovat täysi-ikäisiä.Toi on vaan katkeran ja kostonhaluisen ihmisen toimintaa.TEE ITELLES JOTAKIN,ennenkuin on liian myöhästä!!

Kas kun sinä vivaudut lukemaan jopa näitäkin kommentteja, ja vastailetkin vielä, niin kiinnostaapas näköjään kovastikkin.

Kerron siitten kun se on valmis, niin saat ostaa ensimmäisen! hih hii

anopin kirja kirjoitti:

Minä joka en saa tavata lapsenlastani, olen suuressa surussani ratkaissut ongelman näin. Kirjoitan elämäntarinani päiväkirjan muotoon. Päiväkirjassani kirjoitan lapsenlapselleni, siitä maailman suurimmasta ja hirveästä tuskasta, minkä mummi tuntee,kun ei saa tavata omaa lapsenlastaan. Hän tulee tietämään, kuinka häntä on kaivattu ja ikävöyty öisin. Lapsi tulee saamaan tietoonsa kuinka paljon mummi itki hänen vuokseen. Kirjoitan suruni ja ikäväni tietokoneen muistitikkuun ja tietokoneelle, sitä on jo 80sivua.

Ja se mitä lapsiraukalle äiti valehtelee omasta mummista tulee siten oikaistua. Kirjoitan siis päiväkirjaa kahdella tasolla, menneessä ja nykyhetkessä. Minä katson kirjoittamisen kaikista tuntemuksistani ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua valheellisia väitteitä vastaan.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi jollain tavalla pitää kiinni oikeuksistani, siis maineestani. Ajatelkaa kuinka hirveätä, että äiti kasvattaa lasta valehtelemalla, että oma mummi ei halua sinua ja että oma mummi on sinut hylännyt. Ei lapsi ymmärrä todellakaan vielä, että se on toisinpäin.

Kirjoittamiaan muistelmia ja päiväkirjojaan voi julkaista omakustanteisena kappalemäärinä. Minun oma äitini on kuullut, että viron puolella voi julkaista päiväkirjansa tosi paljon halvemmalla omakustanteisena kuin täällä Suomessa.

Kunnianloukkauksesta voi nostaa syytteen, mutta sitä tuskin voi tehdä tässä tapauksessa, kun lapselle aletaan syöttämään valheita pikkuhiljaa vuodesta toiseen. Mutta päiväkirjan tarkoilla merkinnöillä ja puhelimen solvaavien tekstiviestien kopiomisella, ehkä korvauksia voi, menetetystä maineestaan ja myös menetetystä isovanhemmuudestaan tulevaisuudessa hakea. Minä haluan korvauksen menetetystä isovanhemmuudestani ja olkoon se sitten vaikka julkinen ja ensimmäinen suomen oikeushistoriassa.

En usko moisen korvusvaatimuksen menevän läpi "menetetystä isovanhemmuudesta", koska lakiteksti tuskin sisältää oikeutta isovanhemmuuteen, mihin perustuen moista korvausta voisi vaatia.

Isovanhemmuus on sekä lahja että ansio. Tällä tarkoitan sitä, että lapsenlapset ovat lahjaa, mutta yhdessäoleminen heidän kanssaan on useinkin jollain tapaa tienattava. Eivät kaikki kykene antamaan lapsilleen mahdollisuutta tutustua isovanhempaan, joka esim oikeasti solvaa häntä miniänä/vävynä. On kuitenkin monia vanhempia, jotka suhteen sallivat lastensa j a solvanneen isovanhemman välillä, ja se vaatii suurta sydäntä, se. Siinä tilanteessa joutuu oikeasti kieltämään itseltään oikeuden ns. normaalikohteluun, vaan kantamaan herjataakkaa niskassaan joka ainoa kerta kun tapaaminen lapsen ja isovanhemman kesken tapahtuu. Eli ei mitenkään kivaa eikä kevyttä sellainenkaan vanhemmalle.

Toinen ajatus joka tuli tekstistäsi mieleeni on, että mikähän onkaan totuus tapauksessasikin? On ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään AINA oikeassa ja erehtymättömiä, ja jos jostain heidän sanomastaan esim. huomauttaa, he todella väittävät etteivät KOSKAAN ole moista suustaan päästäneet, ja ilmeisest uskovat siihen itsekin..! Eli jonkin sortin henkisestä häiriöstä on kyse -todellisuuspakoa tms. mutta sen kanssa eläminen on kyllä äärimmäisen rasittavaa. Ko ihminen tekee itse itsestään erittäin luotaantyöntävän.

Alan nimittäin kallistua sille kannalle, että näissä alunperin hetipaikalla alkaen miniäänsä/vävyään vihaavissa appivanhemmissa voi olla yllättävänkin monia ns. rajatapauksia mielenhäiriöiden suhteen. Keskusteluani monien kanssa eihän se ole millään tavalla terve ja normaali asenne vihata ihmistä ennen kuin on sanaa vaihdettu..

Elastika kirjoitti:

En usko moisen korvusvaatimuksen menevän läpi "menetetystä isovanhemmuudesta", koska lakiteksti tuskin sisältää oikeutta isovanhemmuuteen, mihin perustuen moista korvausta voisi vaatia.

Isovanhemmuus on sekä lahja että ansio. Tällä tarkoitan sitä, että lapsenlapset ovat lahjaa, mutta yhdessäoleminen heidän kanssaan on useinkin jollain tapaa tienattava. Eivät kaikki kykene antamaan lapsilleen mahdollisuutta tutustua isovanhempaan, joka esim oikeasti solvaa häntä miniänä/vävynä. On kuitenkin monia vanhempia, jotka suhteen sallivat lastensa j a solvanneen isovanhemman välillä, ja se vaatii suurta sydäntä, se. Siinä tilanteessa joutuu oikeasti kieltämään itseltään oikeuden ns. normaalikohteluun, vaan kantamaan herjataakkaa niskassaan joka ainoa kerta kun tapaaminen lapsen ja isovanhemman kesken tapahtuu. Eli ei mitenkään kivaa eikä kevyttä sellainenkaan vanhemmalle.

Toinen ajatus joka tuli tekstistäsi mieleeni on, että mikähän onkaan totuus tapauksessasikin? On ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään AINA oikeassa ja erehtymättömiä, ja jos jostain heidän sanomastaan esim. huomauttaa, he todella väittävät etteivät KOSKAAN ole moista suustaan päästäneet, ja ilmeisest uskovat siihen itsekin..! Eli jonkin sortin henkisestä häiriöstä on kyse -todellisuuspakoa tms. mutta sen kanssa eläminen on kyllä äärimmäisen rasittavaa. Ko ihminen tekee itse itsestään erittäin luotaantyöntävän.

Alan nimittäin kallistua sille kannalle, että näissä alunperin hetipaikalla alkaen miniäänsä/vävyään vihaavissa appivanhemmissa voi olla yllättävänkin monia ns. rajatapauksia mielenhäiriöiden suhteen. Keskusteluani monien kanssa eihän se ole millään tavalla terve ja normaali asenne vihata ihmistä ennen kuin on sanaa vaihdettu..

viimeisin osio koskee totta kai myös toisinpäin appivanhempaansa välittömästi vihaavaa miniää/vävyä.. rajatapauksia voivat olla tietysti hekin.

Elastika kirjoitti:

En usko moisen korvusvaatimuksen menevän läpi "menetetystä isovanhemmuudesta", koska lakiteksti tuskin sisältää oikeutta isovanhemmuuteen, mihin perustuen moista korvausta voisi vaatia.

Isovanhemmuus on sekä lahja että ansio. Tällä tarkoitan sitä, että lapsenlapset ovat lahjaa, mutta yhdessäoleminen heidän kanssaan on useinkin jollain tapaa tienattava. Eivät kaikki kykene antamaan lapsilleen mahdollisuutta tutustua isovanhempaan, joka esim oikeasti solvaa häntä miniänä/vävynä. On kuitenkin monia vanhempia, jotka suhteen sallivat lastensa j a solvanneen isovanhemman välillä, ja se vaatii suurta sydäntä, se. Siinä tilanteessa joutuu oikeasti kieltämään itseltään oikeuden ns. normaalikohteluun, vaan kantamaan herjataakkaa niskassaan joka ainoa kerta kun tapaaminen lapsen ja isovanhemman kesken tapahtuu. Eli ei mitenkään kivaa eikä kevyttä sellainenkaan vanhemmalle.

Toinen ajatus joka tuli tekstistäsi mieleeni on, että mikähän onkaan totuus tapauksessasikin? On ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään AINA oikeassa ja erehtymättömiä, ja jos jostain heidän sanomastaan esim. huomauttaa, he todella väittävät etteivät KOSKAAN ole moista suustaan päästäneet, ja ilmeisest uskovat siihen itsekin..! Eli jonkin sortin henkisestä häiriöstä on kyse -todellisuuspakoa tms. mutta sen kanssa eläminen on kyllä äärimmäisen rasittavaa. Ko ihminen tekee itse itsestään erittäin luotaantyöntävän.

Alan nimittäin kallistua sille kannalle, että näissä alunperin hetipaikalla alkaen miniäänsä/vävyään vihaavissa appivanhemmissa voi olla yllättävänkin monia ns. rajatapauksia mielenhäiriöiden suhteen. Keskusteluani monien kanssa eihän se ole millään tavalla terve ja normaali asenne vihata ihmistä ennen kuin on sanaa vaihdettu..

Ja asia on toisinpäin. Miten keksit tuollaista että miniöitä vihataan.

Siis sulla oli sitä mielenterv häiriötä. Jos isovanhempi ei saa tavata lapsenlastaan, kuka silloin vihaa ketä. Äly hoi.

huomaa! kirjoitti:

Ja asia on toisinpäin. Miten keksit tuollaista että miniöitä vihataan.

Siis sulla oli sitä mielenterv häiriötä. Jos isovanhempi ei saa tavata lapsenlastaan, kuka silloin vihaa ketä. Äly hoi.

Tarkoitin juuri sitä että jos isovanhempi ei saa tavata lapsenlastaan on siihen yleensä jokin SYY.

Syy voi olla hyvinkin se esimerkiksi että isovanhempi, eli miniälleen anoppi/appi, on ollut erittäin inhottava poikansa vaimolle, ja tämän vuoksi miniä päätyy, mahdollisestijopa miehensä kanssa yhtämielisenä, päätökseen, ettei halua lastensa viettävän aikaa moisen ihmishirmun kanssa.

Sellaisiakin appivanhempia kun on, että on aiheellistakin pohtia josko lastensa ollenkaan kannattaa antaa näitä tavata, ja mahdollisesti saavan näiltä vaikutteita.

Päätös estää lastaan tapaamasta isovanhempiaan on suuri. On tietysti myös miniöitä tai vävyjä jotka ovat itse niitä hankalia tyyppejä eivätkä tarvitse suurempia syitä, eli mahdollisesti ovat itse niitä rajatapauksia, ja tällöin isovanhemmat ovat niitä syyttömästi kärsiviä.

Olen myös kuitenkin havainnut, että ihminen voi oikeasti pitää itseään niin kovin hyvänä ihmisenä vaikka käyttäytyy suorastaan törkeästi ilman mitään syytä miniäänsä kohtaan.. Joten aina ei voi ottaa sellaista reppanavuodatustakaan ihan siltään tuntematta sen kummemmin taustoja. Esim. narsisti on aina oikeassa... omasta mielestään.

Ja mitenkö keksin, että miniöitä vihataan?? Ehkäpä juuri kokemuksista.. Tutkimusta aiheesta ei taida vielä suunnattoman paljon olla, vaikka aihe on erittäin kiinnostava ja valitettavan yleinen.

Itselläni ei ole todettu mielenterveyshäiriötä.

Elastika kirjoitti:

Tarkoitin juuri sitä että jos isovanhempi ei saa tavata lapsenlastaan on siihen yleensä jokin SYY.

Syy voi olla hyvinkin se esimerkiksi että isovanhempi, eli miniälleen anoppi/appi, on ollut erittäin inhottava poikansa vaimolle, ja tämän vuoksi miniä päätyy, mahdollisestijopa miehensä kanssa yhtämielisenä, päätökseen, ettei halua lastensa viettävän aikaa moisen ihmishirmun kanssa.

Sellaisiakin appivanhempia kun on, että on aiheellistakin pohtia josko lastensa ollenkaan kannattaa antaa näitä tavata, ja mahdollisesti saavan näiltä vaikutteita.

Päätös estää lastaan tapaamasta isovanhempiaan on suuri. On tietysti myös miniöitä tai vävyjä jotka ovat itse niitä hankalia tyyppejä eivätkä tarvitse suurempia syitä, eli mahdollisesti ovat itse niitä rajatapauksia, ja tällöin isovanhemmat ovat niitä syyttömästi kärsiviä.

Olen myös kuitenkin havainnut, että ihminen voi oikeasti pitää itseään niin kovin hyvänä ihmisenä vaikka käyttäytyy suorastaan törkeästi ilman mitään syytä miniäänsä kohtaan.. Joten aina ei voi ottaa sellaista reppanavuodatustakaan ihan siltään tuntematta sen kummemmin taustoja. Esim. narsisti on aina oikeassa... omasta mielestään.

Ja mitenkö keksin, että miniöitä vihataan?? Ehkäpä juuri kokemuksista.. Tutkimusta aiheesta ei taida vielä suunnattoman paljon olla, vaikka aihe on erittäin kiinnostava ja valitettavan yleinen.

Itselläni ei ole todettu mielenterveyshäiriötä.

Noi sun ideas on lähtöisin sun omista aivoistasi ja ihan sun omista kokemuksista.

anopin kirja kirjoitti:

Minä joka en saa tavata lapsenlastani, olen suuressa surussani ratkaissut ongelman näin. Kirjoitan elämäntarinani päiväkirjan muotoon. Päiväkirjassani kirjoitan lapsenlapselleni, siitä maailman suurimmasta ja hirveästä tuskasta, minkä mummi tuntee,kun ei saa tavata omaa lapsenlastaan. Hän tulee tietämään, kuinka häntä on kaivattu ja ikävöyty öisin. Lapsi tulee saamaan tietoonsa kuinka paljon mummi itki hänen vuokseen. Kirjoitan suruni ja ikäväni tietokoneen muistitikkuun ja tietokoneelle, sitä on jo 80sivua.

Ja se mitä lapsiraukalle äiti valehtelee omasta mummista tulee siten oikaistua. Kirjoitan siis päiväkirjaa kahdella tasolla, menneessä ja nykyhetkessä. Minä katson kirjoittamisen kaikista tuntemuksistani ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua valheellisia väitteitä vastaan.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi jollain tavalla pitää kiinni oikeuksistani, siis maineestani. Ajatelkaa kuinka hirveätä, että äiti kasvattaa lasta valehtelemalla, että oma mummi ei halua sinua ja että oma mummi on sinut hylännyt. Ei lapsi ymmärrä todellakaan vielä, että se on toisinpäin.

Kirjoittamiaan muistelmia ja päiväkirjojaan voi julkaista omakustanteisena kappalemäärinä. Minun oma äitini on kuullut, että viron puolella voi julkaista päiväkirjansa tosi paljon halvemmalla omakustanteisena kuin täällä Suomessa.

Kunnianloukkauksesta voi nostaa syytteen, mutta sitä tuskin voi tehdä tässä tapauksessa, kun lapselle aletaan syöttämään valheita pikkuhiljaa vuodesta toiseen. Mutta päiväkirjan tarkoilla merkinnöillä ja puhelimen solvaavien tekstiviestien kopiomisella, ehkä korvauksia voi, menetetystä maineestaan ja myös menetetystä isovanhemmuudestaan tulevaisuudessa hakea. Minä haluan korvauksen menetetystä isovanhemmuudestani ja olkoon se sitten vaikka julkinen ja ensimmäinen suomen oikeushistoriassa.

Olet keksinyt keinon helpottaa pahaa oloa ja tuskaa kirjoittamalla kokemistasi vääryyksistä. Mahdatko kuitenkaan tehdä palvelusta rakastamillesi lapsenlapsille mustaamalla heidän äitiään? Jos aiot heille hyvää nyt ja tulevaisuudessa, et panettele heidän äitiään, vaan kerrot vain omasta rakkaudestasi heihin. Ei saa käyttää lapsia koston välikappaleina. Varmasti he saavat jo kärsiä tarpeeksi kotonaan jos äitinsä on sellainen kuin kerrot. Parasta olisi jos voisit haudata sotakirveen, koston ajatukset ja tehdä sovun miniäsi kanssa. Se vaatii varmasti jonkun suuren uhrauksen, ainakin omasta ylpeydestä luopumisen. Lisäksi voisit tehdä jonkin taloudellisen uhrauksen lastenlasten hyväksi, vaikkapa perustaa heille täysi-ikäisinä siirtyvät omat tilit tai henkivakuutukset jälkeesi. Rakastakaamme teossa ja totuudessa, ei vain sanalla ja kielellä.

huomaa! kirjoitti:

Ja asia on toisinpäin. Miten keksit tuollaista että miniöitä vihataan.

Siis sulla oli sitä mielenterv häiriötä. Jos isovanhempi ei saa tavata lapsenlastaan, kuka silloin vihaa ketä. Äly hoi.

vihaa, pelko voi olla myös yksi syy.

sulla kirjoitti:

Noi sun ideas on lähtöisin sun omista aivoistasi ja ihan sun omista kokemuksista.

ne ovat, jokaikinen meistä on kokemustensa summa. Sinäkin tuon sättivän tyylisi kanssa.

Voisin hyvin kuvitella oman anoppini kirjoittavan tuollaisen tekstin, jos olisin lapseni pitänyt poissa hänen luotaan. Hän kun on sellainen ihminen, joka on aina oikeassa - vaikka KAIKKI todisteet puhuisivat hänen lausumaansa vastaan. Hän on todella solvannut ja huoritellut minua (täydellisen syyttä) koko yhdessäolomme ajan - kaikki alkoi jo ennen kuin hän oli edes tervehtinyt minua. Eli oli jo päätetty että olen paha ja ilkeä ihminen ja aivan väärän mallinen jne...

Mietinkin mitä tehdä lasteni kanssa, kun he alkoivat ilmoitella tulostaan, koska voin hyvin kuvitella anoppini herjaavan minua, lasten äitiä, pienokaisille. Päätös kieltää tapaamiset on kuitenkin niin suuri ja kauaskantoinen, että halusin kuitenkin tarjota sekä lapsille että isovanhemmille (varsinkin apelleni) mahdollisuuden luoda oma suhde. Niinpä ratkaisuna on ollut, että en jättänyt ihan pikkuisina lapsia anoppini kanssa ilman läsnäoloani, koska on pienelle lapselle hämmentävää, mikäli ihmiset parjaavat heille toisiaan. Itse en juuri puhu anopistani lapsilleni, tämän harjoittamasta kiusaamisesta en sanaakaan, he eivät siis tiedä olemattomista väleistämme sen enempää mitä itse fiksuina lapsina ovat vaistonneet. Mutta tämä on myös tarkoittanut sitä, että minä olen joutunut nielemään ns. "ylpeyteni"/"maineeni", juuri sen mitä alkuperäinen kirjoittajakin niin kovasti itselleen peräänkuuluttaa. Pitäähän anoppini minua huorana, miehensä alistajana, orjanpiiskurina ja ties minä. En todellakaan viihdy siinä, mutta eihän lapset ole pieniä kuin toistakymmentä vuotta. Kun he ovat isompia, jättäydyn täydellisen poissaolevaksi anoppilasta. Mitäpä minä siellä..

särö kirjoitti:

Olet keksinyt keinon helpottaa pahaa oloa ja tuskaa kirjoittamalla kokemistasi vääryyksistä. Mahdatko kuitenkaan tehdä palvelusta rakastamillesi lapsenlapsille mustaamalla heidän äitiään? Jos aiot heille hyvää nyt ja tulevaisuudessa, et panettele heidän äitiään, vaan kerrot vain omasta rakkaudestasi heihin. Ei saa käyttää lapsia koston välikappaleina. Varmasti he saavat jo kärsiä tarpeeksi kotonaan jos äitinsä on sellainen kuin kerrot. Parasta olisi jos voisit haudata sotakirveen, koston ajatukset ja tehdä sovun miniäsi kanssa. Se vaatii varmasti jonkun suuren uhrauksen, ainakin omasta ylpeydestä luopumisen. Lisäksi voisit tehdä jonkin taloudellisen uhrauksen lastenlasten hyväksi, vaikkapa perustaa heille täysi-ikäisinä siirtyvät omat tilit tai henkivakuutukset jälkeesi. Rakastakaamme teossa ja totuudessa, ei vain sanalla ja kielellä.

Nämä viisaat sanasi ovat kuin hunajaa.

Skandaalimuistelmat eivät yleensä rakenna lukijoitaan..

särö kirjoitti:

Olet keksinyt keinon helpottaa pahaa oloa ja tuskaa kirjoittamalla kokemistasi vääryyksistä. Mahdatko kuitenkaan tehdä palvelusta rakastamillesi lapsenlapsille mustaamalla heidän äitiään? Jos aiot heille hyvää nyt ja tulevaisuudessa, et panettele heidän äitiään, vaan kerrot vain omasta rakkaudestasi heihin. Ei saa käyttää lapsia koston välikappaleina. Varmasti he saavat jo kärsiä tarpeeksi kotonaan jos äitinsä on sellainen kuin kerrot. Parasta olisi jos voisit haudata sotakirveen, koston ajatukset ja tehdä sovun miniäsi kanssa. Se vaatii varmasti jonkun suuren uhrauksen, ainakin omasta ylpeydestä luopumisen. Lisäksi voisit tehdä jonkin taloudellisen uhrauksen lastenlasten hyväksi, vaikkapa perustaa heille täysi-ikäisinä siirtyvät omat tilit tai henkivakuutukset jälkeesi. Rakastakaamme teossa ja totuudessa, ei vain sanalla ja kielellä.

Siis minä seisois vaikka päälläni jos saisin tavata lapsenlapsia. Mitä sinä kuvittelet, uhrauksia.

Olen todellakin kysynyt mitä vain antaisin, sellaista ei olisi ettenkö sekunnissa uhraisi.

sama kirjoitti:

Siis minä seisois vaikka päälläni jos saisin tavata lapsenlapsia. Mitä sinä kuvittelet, uhrauksia.

Olen todellakin kysynyt mitä vain antaisin, sellaista ei olisi ettenkö sekunnissa uhraisi.

Olisi mukava kuulla, mistä noin ehdoton tapaamiskielto on lähtenyt? Onko miniälläsi samanlainen syy kuin ketjun aloittajalla, suklaalla? Mainitsit myös miniän panettelevista tekstiviesteistä ja mielenterveysvaikeuksista. Kannattaa säilyttää nuo viestit. Jos ovat perättömiä ja solvaavia, voivat olla aiheena häirintä- tai kunnianloukkauskanteeseen. Myöskin voisit käydä näyttämässä niitä kunnan lastensuojeluviranomaiselle tai mielenterveystoimistossa ja samalla puhuisit huolestasi koskien lasten hyvinvointia kotonaan, jos olet jopa harkinnut huoltajuuden hakemista. Jos mitään vastakaikua et miniältä saa, voit tehdä vaikka lastensuojeluilmoituksen ja kertoa tilanteesta. Ehkä miniä pelkää sinun pyrkivän 'varastamaan' lapsensa. Onko pelko aiheellinen? Lapsille teet kuitenkin samanlaisen karhunpalveluksen kuin sinua panetteleva äitinsä, jos tahdot pahoittaa heidän mielensä 'anopin kirjallasi'.

särö kirjoitti:

Olisi mukava kuulla, mistä noin ehdoton tapaamiskielto on lähtenyt? Onko miniälläsi samanlainen syy kuin ketjun aloittajalla, suklaalla? Mainitsit myös miniän panettelevista tekstiviesteistä ja mielenterveysvaikeuksista. Kannattaa säilyttää nuo viestit. Jos ovat perättömiä ja solvaavia, voivat olla aiheena häirintä- tai kunnianloukkauskanteeseen. Myöskin voisit käydä näyttämässä niitä kunnan lastensuojeluviranomaiselle tai mielenterveystoimistossa ja samalla puhuisit huolestasi koskien lasten hyvinvointia kotonaan, jos olet jopa harkinnut huoltajuuden hakemista. Jos mitään vastakaikua et miniältä saa, voit tehdä vaikka lastensuojeluilmoituksen ja kertoa tilanteesta. Ehkä miniä pelkää sinun pyrkivän 'varastamaan' lapsensa. Onko pelko aiheellinen? Lapsille teet kuitenkin samanlaisen karhunpalveluksen kuin sinua panetteleva äitinsä, jos tahdot pahoittaa heidän mielensä 'anopin kirjallasi'.

Vai on sinusta mukavaa lukea toisten ongelmista. No, jos niillä toisten ongelmien mässäilyllä, on noin kin suuri viihteellinen arvo, anopin kirja tulee saamaan suur suosion.

Ei se ole jakamista. Vaikka lapsesi näkee isovanhempia, jotka häntä paljon rakastavat, lapsesi säilyvät silti ihan ehyenä. Ja lapsesi tulevat, ihan varmasti, mummolasta takaisin kokonaisena kotiin.