Luulen että suurin ongelma on se että niin miehet kuin naiset haluaa aina jotain sellaista mitä oikeasti ei ole olemassakaan.Netissä se korostuu eniten.Juuri se että pidetään monta rautaa tulessa.Odotetaan ja pelataan jos löytyy joku vielä parempi.Niin se menee livessäkin.Ei voi koskaan tietää keneen voi luottaa.Kultsi voi pyöriä netissä hakemassa seuraa,pyörittää jotain muuta,työpaikalla voi olla sutinaa.Kysymys on siitä että ihmisiin ei voi luottaa enää.
Olen sen itse kokenut kuinka 15v liitto kaatuu miehen pettämiseen ja toisiin naisiin.Toinen voi olla niin taitava pelaaja että voi vuosia vedättää.Tähän tapaukseen ei liity nettiä.
Sitten sitä on itse niin hönö että tekee lopulta profiilin nettiin kun kaikki sitä ylistävät ja sanovat että se on nykyaikaa,kokeile sinäkin.Ja niin sitä löysi sen mitä halusi.Viestittelimme vain kerran.Hullunrohkea kun olen ja kärsimätön,niin treffit seuraavana päivänä.Ja siinä se oli,in love.Minä siis,toinen "tykkää"ja "Viihtyy" seurassani...Sen kummempaa kommenttia en saa.Tyydyn siihen kun olen niin in love ja niin rakkaudenkipeä ja ennenkaikkea HÖLMÖ.Ja toinen jatkaa netissä oloa ja varmaan etsii jotain parempaa.En viitsi edes kysyä.Ite poistin profiilin heti ja uutta en aio tehdä.Tää maailma on nähty.Ja näitä keskusteluja kun lukee,niin aina vaan tiedän netistä ja ihmisen luonteesta enemmän.Välillä en moneen viikkoon pysty lukemaan,kun tuntuu niin julmalta monet kommentit.Löytyy kyllä mieltä lämmittäviä mielipiteitäkin.
En välitä enää.Olen kai so old fashion.En petä,en etsi muita,en flirttaa töissä,olen yhden miehen nainen.Se on kai ihan säälittävää nykyaikana.
Olen suunnitellu että jos etsisi kaksi fuckbodya,ja pelaisi niiden kanssa ja siihen väliin vielä yhden illan juttuja minkä ehtii.
En todellakaan usko enää rakkauteen ja luottamukseen.En ole katkera,mietin vaan päässäni ehkä ihan turhaan kaikkea.
Ja en minä pystyisi mihinkään pelaamiseen.Olisiko lesbona helpompaa tai kenties bi?
En usko että niin miehillä kuin naisilla ihmissuhdekiemurat ole niitä maailman helpoimpia asioita ja mielestäni nettikäyttäytyminen tuo lisämaustetta siihen soppaan.
Nyt tuli sellainen tyhjä olo.Niin,elämme vaikeita aikoja.
Olen sen itse kokenut kuinka 15v liitto kaatuu miehen pettämiseen ja toisiin naisiin.Toinen voi olla niin taitava pelaaja että voi vuosia vedättää.Tähän tapaukseen ei liity nettiä.
Sitten sitä on itse niin hönö että tekee lopulta profiilin nettiin kun kaikki sitä ylistävät ja sanovat että se on nykyaikaa,kokeile sinäkin.Ja niin sitä löysi sen mitä halusi.Viestittelimme vain kerran.Hullunrohkea kun olen ja kärsimätön,niin treffit seuraavana päivänä.Ja siinä se oli,in love.Minä siis,toinen "tykkää"ja "Viihtyy" seurassani...Sen kummempaa kommenttia en saa.Tyydyn siihen kun olen niin in love ja niin rakkaudenkipeä ja ennenkaikkea HÖLMÖ.Ja toinen jatkaa netissä oloa ja varmaan etsii jotain parempaa.En viitsi edes kysyä.Ite poistin profiilin heti ja uutta en aio tehdä.Tää maailma on nähty.Ja näitä keskusteluja kun lukee,niin aina vaan tiedän netistä ja ihmisen luonteesta enemmän.Välillä en moneen viikkoon pysty lukemaan,kun tuntuu niin julmalta monet kommentit.Löytyy kyllä mieltä lämmittäviä mielipiteitäkin.
En välitä enää.Olen kai so old fashion.En petä,en etsi muita,en flirttaa töissä,olen yhden miehen nainen.Se on kai ihan säälittävää nykyaikana.
Olen suunnitellu että jos etsisi kaksi fuckbodya,ja pelaisi niiden kanssa ja siihen väliin vielä yhden illan juttuja minkä ehtii.
En todellakaan usko enää rakkauteen ja luottamukseen.En ole katkera,mietin vaan päässäni ehkä ihan turhaan kaikkea.
Ja en minä pystyisi mihinkään pelaamiseen.Olisiko lesbona helpompaa tai kenties bi?
En usko että niin miehillä kuin naisilla ihmissuhdekiemurat ole niitä maailman helpoimpia asioita ja mielestäni nettikäyttäytyminen tuo lisämaustetta siihen soppaan.
Nyt tuli sellainen tyhjä olo.Niin,elämme vaikeita aikoja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sitä etsitään netistä sitä ihannekumppania, kun ei muuten löydy. Todellisuudessa täällä netissä paljon pienemmät mahdollisuudet se löytää. Baarissakin mahikset paremmat...
Olen kanssasi aivan samaa mieltä! Olen löytänyt kaksi "vakavampaa" miesehdokasta ja ihastunut. Ensimmäiseen rakastuin ja toiseen ihastuin. Mutta ensimmäinen kuukausien jälkeenkin vielä pyöri netissä etsien parempaa ja pyörii siellä vieläkin, milloin msn- milloin suomi24-treffipalstalla. Etsii aina vaan parempaa! Ollut niissä jo vuosia. Ja sitten tapasin toisen, joka myös on siellä profiileineen. On vain ajan kysymys, milloin minulla on voimia lopettaa tämäkin suhde. Selvää, on että ei ole edellytyksiä jatkaa. Mutta nyt joku sit kirjoittaa, että et ollut kuitenkaan sopiva. Selvä se, älkää vaivautuko...
Ymmärrän ja allekirjoitan. Suuntaan ja toiseen. Oma tilanteeni on kuitenkin vakiintunut, perinteisen naisen kanssa joka ei baareissa juokse, aika paljolti hoitaa kotitöitä ja lapsiamme, joskus käy töissäkin. Ei ole suomalaisia, vaan perinteisempien arvojen kulttuurista. Tuntuu että me Suomessa olemme kadottaneet jotain vaikka meillä niin paljon onkin. Luottamuksen katoaminen valinnanvapauden myötä on ongelmallista. Hyvää jatkoa sinulle. Toivon että löydät kaltaiseni, kunnollisen miehen, jossa on vain vähän "pintavikoja".
Jos et viitsi tutustua ihmiseen tuon enempää, oli se sitten livenä tai netissä, niin et varmasti löydä kuin niitä pelureita. Ne oikeasti hyvät ihmiset ovat niitä, jotka haluavat tutustua kuukauden tai useammankin verran kirjoittamalla ja TUTUSTUMALLA AJATUKSIISI JA ARVOIHISI, ennen tapaamista. Jos olet todella hakemassa sitä sinulle oikeaa ihmistä, etkä hetken huumaa, niin mikset hae ja odota sitä oikeaa, vaan valitset nimenomaan sen HELPON JA KIVULIAAN TAVAN.
Tyhmästä päästä kärsii ikävä kyllä koko kroppa.
Mitä sitten kriteereihin tulee, niin jos ilmoituksessa on jo kovat vaatimukset, niin silloin luultavasti tietää mitä hakee ja on tyytyväinen kun sellaisen löytää. Jos taas profiilissa ilmoittaa kelpuuttavansa suunnilleen kenet vain, niin tuskin on kovin sitoutumishaluinen ja vakavasti otettava ihminen.
Sinunkin kannattaa ihan rauhassa miettiä mitä haluat ja kun tiedät sen ja olet sinut itsesi ja tunteidesi kanssa, yritä uudestaan.
kun et tunne minua etkä tiedä profiilistani yhtään mitään.Vaatimukseni eivät olleet mitään tyyliin kuu taivaalta.Etsin persoonallista ja luotettavaa ihmistä jolla on huumorintajua.Ulkonäöllä ei ole väliä.Et jos se oli vaativaa niin sitten se oli.Avomieheni kanssa seurustelimme pitkään ennen yhteen muuttoa..Ja mies jonka löysin on tasan sitä mitä halusin.Ihmisenä aika samanlainen kuin minä.Moni asia yhdistää.
Niin että mikä sinä olet sanomaan päätäni tyhmäksi.Sitä se kai sitten on.
Itse kyllä myönsin olevani hölmö,mutta se ei kerro kaikkea.
Mies etsi luotettavaa naista vaikka itse ei ilmeisesti sitä olekaan.Mutta oikeasti rakastan häntä niin paljon kaikesta huolimatta.Olemme näiden kuukausien aikana tutustuneet aina vaan enemmän.Kummankin ongelma on se ettei uskalla avautua.
Mutta pikkuhiljaa alkaa tapahtua edistystä.Ei sellaista henkistä yhteyttä netissä ikinä voi saavuttaa.Kun ihmisen kanssa puhuu kasvotusten näkee toisen ilmeet,pystyy lukemaan ruumiin kieltä.Voi koskettaa kun näkee että toista sattuu puhua kipeistä asioista.Voi olla sängyssä lähekkäin ja puhua tunteistaan,itsestään,meidän vaikeuksista ja taas niistä kipeistä asioista.Netissä on vaan kylmä ruutu edessä ja sanoja rivissä.
Netissä voi puhua niin paljon p.tä itsestään kuin lystää.Voi antaa itsestään ihan toisen kuvan.Siksi minä haluan tutustua ihmiseen heti ja kasvotusten.
Vaikka suhde ontuu,en luovu hänestä ennenkuin oikeasti kärähtää toisen kanssa.Silloin luovutan.Olen kokenut mitä pettäminen tuo tullessaan.
Ja siitähän alunperin kirjoitin,luottamuksesta.Ja siitä miksi pitää etsiä jotain muuta,miksi ei osata arvostaa ihmistä jonka kanssa on.Nää on juuri niitä kiemuroita jota pieni ihminen ei aina ymmärrä.Piste.
Ja profiiliani ei ole koska poistin sen heti kun olimme tavanneet.Se riitti minulle koska löysin ihmisen johon opettelen tutustumaan.
Luetun ymmärrys hukassa, taikka sitten ilmaisin itse asian huonosti. Eli jos profiilisi olisi ollut tarpeeksi vaativa, niin et olisi saanut "vääränlaista ihmistä" vastaamaan. Profiilisi olikin siis mitään sanomaton ja sait mitä tilasit.
Ei sähköposteilla pysty kusettamaan toista, jollei toinen ole aivan yksinkertainen. Jos sen lisäksi käyttää nykyään hyvin yleistä messengeriä, niin ei siinä ole aikaa tarkistella mitä viimeksi valehteli jostain asiasta.. hyvin pian jäisi kiinni.
Nettimaailma ja kirjoittaminen on minulle liian vaikeaa.Ja edelleen et tiedä mitä profiilissani muuta luki.Sillä ei ole enää mitään merkitystä koska löysin kuitenkin jotain hyvää mutta myös pahaa.En ollut elämän kumppania etsimässä,seurustella kyllä haluaisin.Mutta siihenkään en enää usko,enkä ehkä enää halua.
Olen ollut sinkkuna 7 vuotta ja sinä aikana kokenut enemmän kuin ikinä.Yksi asia on varma että en koskaan enää muuta miehen kanssa saman katon alle.Lapsia en enää tee,laitoin putket poikki,enkä kadu.
Olen nähnyt yhden illan jutut,vakipanot,seurusteluyritykset.En luota miehiin,en etsi mitään enää.Olen kerran rakastunut,voit lukea sen tarinan sivulta romantiikka,otsikolla yhtä en saa.Jos nyt kiinostaa.Siinä on ihminen,ainut mies keneen luotan.
Olen aina mennyt tunteella.Olen kärsimätön,haluan seksiä,vaikka aina sanotaan että ei pidä heti antaa.Olen kokeillu sen toisinpäin,"pihdannu" monta viikkoa ja miehen kiinostus loppui siihen kun lopulta sai.
Annan elämän vaan kuljettaa,en katso miehen ikää,ulkonäköä.Katson ihmisen sisään.Minuun vetoaa keskustelutaito,huumori,herkkyys ja tuntellisuus.Ja siitä että mies pitää lapsista ja on niiden kanssa ja puhuu omista lapsista.
En halua enää lapsia siksi, että en saanut kokea odotuksen onnea,lapsen synnnytystä,hoitamista kuin ihan itse.Mies oli aina töissä,baarissa,urheilemassa,lopulta alkoi käydä vieraissa.Luulin tuntevani miehen ennen kuin lapsia teimme,totuus paljastui sen jälkeen.Vaikka 8 vuotta olimme yhdessä ennen ekaa lasta.
5 vuotta katsoin pettämistä kunnes mies rakastui niin kovin toiseen,että minä sain lähteä.
Olin ihan tyhjän päällä ja työtön.
Niin,vuosia on menny 7 ja olen edellään ilman mitään päämäärää,haluja,toiveita miesten suhteen.Otan vaan sen mitä eteen tulee,nautin hetkistä kun joskus pääsen lähelle toista ihmistä. Miehiin en luota,luotan vain itseeni.
Siinä hieman taustaa.Minulta on kysytty mitä toivoisin suhteelta.En osannu vastata kuin luottamusta,molemminpuolista rakkautta ja taivaalista seksiä.Minua ei ole ilmeisesti luotu parisuhteeseen,kuljen vaan irrallaan.
vai et pysty viesteillä kusettamaan? Kyllä taitava valehtelija tekee sen millä keinolla tahansa. Äläs nyt lyö lyötyä vaan tervetuloa tosi-elämään sinä fiksuista fiksuin!
Mietihän asia uudestaan.
Pieni testi. Kirjoita päiväsi askareet (katsomasi tv-ohjelmat yms) paperille ja laita paperi talteen. Kuukauden päästä mieti mitä mitä paperilla lukee. Muistatko paremmin ilman paperia vai paperin kanssa, kummasta on helpompi tarkistaa, paperilta vai omasta muistista?
Toinen esimerkki. Juttelet jonkun ihmisen kanssa kolme tuntia puhelimessa. Muistatko seuraavana päivänäkään kaikkea mitä puhuitte sanasta sanaan? Eikö ole paljon vaikeampi toisen valehdella sinulle, jos sinulla on kaikki aina paperilla?
Miksi sopimukset tehdään kirjallisesti, eikä suullisesti?
Aika katkeraa tilitystä.
Mun mielestä pariskunnan viriilin elämän kannalta ois järkevää jos noissa baareissa ja harrastuksissa kulkis yhdessä. Se kannataisi ihmisten ottaa huomioon jo tutustumisvaiheessa, eikä märehtiä asioita vasta sitten kun kaikki menee päin helvettiä.
Jos nainen hoitaa vain kotona lapsia ja harrastuksina on ainoastaan töllötin ja suklaalevy, niin varmasti miehen ajatukset alkaa harhailemaan jossain timmissä treenikaverissa.
Se kotona lyllertävä lihova täti ei vain ole se sama kuuma kissa mihin aikoinaan tutustui.
Pitäkää naiset huolta itsestänne niin pidätte sitä kautta myös huolta suhteestanne. Niin se vaan menee.