Olen löytänyt elämäni miehen,ja olen huomannut käyttäytymiseni muuttuneen huomattavasti. Aina aikaisemmin olen edennyt suhteessa hitaasti ja varovasti. Olen vakaasti ollut sitä mieltä, että rakastuminen on pitkä prosessi. En ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka etenevät nopeasti suhteissaan. Nyt olen joutunut syömään sanani... Voisin antaa kaiken tälle ihanalle miehelleni..Hän sanoo myös ettei ole koskaan käyttäytynyt näin, ja tuntenut näin vahvasti. Olemme tunteneet toisemme useamman vuoden, tosin vain työkavereina. Suhdettamme on kestänyt nyt vain muutaman kuukauden. Molemmat haluasimme yhteisen elämän, mutta takaraivossa jyllää pelko liian nopeasta etenemisestä. Ikää meillä on 30v ja 40v, eli ihan kakaroita ei enään olla.
Mitä tehdä, jos ei millään malta odottaa yhteistä elämää?
Mitä tehdä, jos ei millään malta odottaa yhteistä elämää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos siltä tuntuu,niin edetkää vauhdilla. Suhde joko kestää tai ei, mutta niin voi käydä niin hitaasti eteneville kuin vauhdikkaammillekin. Aikanaan avioiduin miehen kanssa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Se oli oikein, koska häätkin oli sitä varten että me saatiin toisemme, eikä sitä varten että kaikki mahdolliset hääkarkit on sävy sävyyn. Olimme naimissa kaksikymmentä vuotta, ennenkuin menetin miehen onnettomuuden kautta. Hulluna meitä pidettiin, mutta vaikka ennen sitä olin sellainen tuumija ihmissuhteissa niin kannatti panna tuulemaan tuolloin. Loppuajasta oli vaikeaa ja ilman miehen kuolemaa olisimme kai ajautuneet eroon (hyi minua, leski ei saa sanoa tuota ääneen), mutta kokonaisuutena kuitenkin uskon että liittomme oli vähintään yhtä hyvä kuin vuosia yhteistä tulevaisuutta miettivät. JOten antakaa mennä, jos siltä tuntuu.
Paljonko on tätä elämää vielä jäljellä? Eipä tiedä ei. Tilastollisesti mahdollisuudet huononee koko ajan, joten ehdottaisin, että antaa mennä täysillä eteenpäin, jos kerran hyvältä tuntuu. Olettehan sentään tunteneet työkavereina, ei kai se mikään psykopaatti voi olla?! =)
Antakaa palaa!
Tunnetko jo miehen arki/kotirutiinit? Esimerkiksi siivoustottumukset? Seurustelun alussahan tuollaiset asiat eivät tule ilmi oikeassa valossa, kun koti puunataan usein varta vasten uuden ihastuksen vierailua varten.
Itse olen seurustellut yli 3 vuotta saman miehen kanssa, mutta en voisi kuvitellakaan asuvani hänen kanssaan (olemme 32- ja 37-v). Syynä on erityisesti se, ettei mies siivoa oma-aloitteisesti juuri ollenkaan. Ehkä kuukauden tai parin välein imuroi vaivalloisesti, mutta pölyjä/ pintoja hän ei pyyhi koskaan lattioiden pesusta puhumattakaan.
Seurustelun alussa koti aina kiilsi tullessani käymään, mutta seurustelun vakiintuessa ovat paljastuneet todelliset käytännöt.
Tuollaiset asiat voivat tuntua pikkujutulta alussa, kun mies on niin ihana ja täydellinen, mutta ei enää sitten, kun olet vuosikausia toimittanut kodinkoneen virkaa ja siivonnut miehen jälkiä.
Itse aiemmasta kokemuksesta tiedän, etten voi sietää kotisiivoojan rooliin joutumista ja miehen laiskuutta kotitöissä (kun molemmilla on vaativat ansiotyöt), joten tuo on yksi tärkeimmistä asioista, joihin kiinnitän huomiota - oli mies muuten miten ihana tahansa.
23 tuntia tunsin nykyisen naiseni
( yhden yön suhde ) Sitten erottiin, mutta päätettiin että pidetään yhteyttä. Hän soitti minulle muutaman päivän kuluttua ja hän kysyi minulta muutetaanko yhteen, hän on löytänyt meille kämpän ! Sanoin no mikä ettei, siitä vaan. Se oli 1992 ja nyt ollaan oltu jo 7 vuotta naimisissa.
Voin vai suositella: Anna palaa ja heti. Ihminen kun elää vain kerran