Jossain keskustelussa oli annettu vinkkejä, mistä tietää että varattu on tosissaan kakkosen kanssa... Mainittiin mm. se että sanoo rakastavansa ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta.
No, itse pidin jonkin aikaa kakkosta. Syinä ne itsekkäät, että oma suhde tuntui arkiselta ja tapahtui pieni ihastus kun tuntematon aina viehättää.
Omatunto soimasi ja syytin siitä tavallaan omaa tyttöystävää. Keksin selityksiä miksi meillä menee huonosti ja kerroin niistä kakkoselle. Sanoin hänelle rakastavani kentis häntä. Kotona taas omantunnontuskissani sanoin rakastavani tyttöystävääni. En tiennyt mitä tehdä. Oma tyttöystävä oli ihana , mutta ihastus uuteen oli voimakas. Silti en voinut nähdä itseäni jättämässä nykyistäni.
Kakkosen kanssa kyllä suunniteltiin kaikenlaista, mutta samalla siitä tuli huono omatunto. Tavllaan tuntui, että kakkonen vaati minulta rakkaudenosoitusta (jättämällä nykyinen) enkä siihen kuitenkaan kyennyt.
Välillä suunnitellessa esimerkiksi yhteinen reissu olisi hauska juttu mutta sitten puheet yhttenmuuttamisesta ja nykyisen jättämisestä ei tuntuneet niiltä, mitkä olisin valmis toteuttamaan.
Tuntui että hain kakkosesta jotain irtirepäisyä nykyisestä suhteesta, mutten sitten lopulta sitäkään halunnut. Totuus on se, että vaikka kakkosen kanssa kaikkea suunniteltiin, oli se enemmän ajatusleikkiä minulle, kuin todelliseen toteuttamiseen johtavaa. Sillä tavoin pystyi leikkimään ajatuksella, minkälaista kaikki olisi toisen kanssa.
Eli en luottaisi tuohon rakkauden tunnustukseen / yhteisten suunnitelmien tekemiseen oman kokemuksen nojalla. Kakkoseen en vaihtanut ja hän on siitä vieläkin katkera. Olen osittain pahoillani kyllä, mutta etenkin tyttöystäväni puolesta. Kakkonen kuitenkin tiesi minun olevan varattu ja lähti kuitenkin "leikkiin" mukaan.
No, itse pidin jonkin aikaa kakkosta. Syinä ne itsekkäät, että oma suhde tuntui arkiselta ja tapahtui pieni ihastus kun tuntematon aina viehättää.
Omatunto soimasi ja syytin siitä tavallaan omaa tyttöystävää. Keksin selityksiä miksi meillä menee huonosti ja kerroin niistä kakkoselle. Sanoin hänelle rakastavani kentis häntä. Kotona taas omantunnontuskissani sanoin rakastavani tyttöystävääni. En tiennyt mitä tehdä. Oma tyttöystävä oli ihana , mutta ihastus uuteen oli voimakas. Silti en voinut nähdä itseäni jättämässä nykyistäni.
Kakkosen kanssa kyllä suunniteltiin kaikenlaista, mutta samalla siitä tuli huono omatunto. Tavllaan tuntui, että kakkonen vaati minulta rakkaudenosoitusta (jättämällä nykyinen) enkä siihen kuitenkaan kyennyt.
Välillä suunnitellessa esimerkiksi yhteinen reissu olisi hauska juttu mutta sitten puheet yhttenmuuttamisesta ja nykyisen jättämisestä ei tuntuneet niiltä, mitkä olisin valmis toteuttamaan.
Tuntui että hain kakkosesta jotain irtirepäisyä nykyisestä suhteesta, mutten sitten lopulta sitäkään halunnut. Totuus on se, että vaikka kakkosen kanssa kaikkea suunniteltiin, oli se enemmän ajatusleikkiä minulle, kuin todelliseen toteuttamiseen johtavaa. Sillä tavoin pystyi leikkimään ajatuksella, minkälaista kaikki olisi toisen kanssa.
Eli en luottaisi tuohon rakkauden tunnustukseen / yhteisten suunnitelmien tekemiseen oman kokemuksen nojalla. Kakkoseen en vaihtanut ja hän on siitä vieläkin katkera. Olen osittain pahoillani kyllä, mutta etenkin tyttöystäväni puolesta. Kakkonen kuitenkin tiesi minun olevan varattu ja lähti kuitenkin "leikkiin" mukaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja ainoa syyllinen, ja se jonka pitäisi hävetä.