Olen seurustellut mieheni kanssa melkein pari vuotta. Meille tulee jatkuvasti riitoja miehen naispuolisista ystävistä, saako niitä olla vai ei. Itselläni ei ole miespuolisia ystäviä mutta kyllä miehelläni saa olla naisia ystävinä jos ystävyys ei ole liian tiivistä. Mieheni puhuu yleisesti seksiasioista niiden naisten kanssa(ei kuitenkaan meidän seksielämästämme, tai niin ainakin väittää) ja suhteemme alkuvaiheessa jopa kävi samaan aikaan saunassa jos oli esim. jotkut pirskeet. Sen olen kieltänyt ja siihen mieheni suostui. Heidän viikoittaiset soittelunsa ja toisinaan yhteiset ryyppyreissunsa saavat minut todella ahdistuneeksi ja haluaisin mieheni katkaisevan välinsä näihin naikkosiin.
Olen ajatellut että onko vain kyse huonosta itsetunnosta etten siedä mieheni naispuolisia ystäviä? Onko minulla oikeutta kieltää miestäni olemasta yhteydessä näihin naisiin? Tämä asia saa minut joskus jopa niin ahdistuneeksi ja surulliseksi että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko suhde. Tuntuu kuitenkin että mieheni on elämäni rakkaus enkä haluaisi ikinä luopua hänestä...
Olen ajatellut että onko vain kyse huonosta itsetunnosta etten siedä mieheni naispuolisia ystäviä? Onko minulla oikeutta kieltää miestäni olemasta yhteydessä näihin naisiin? Tämä asia saa minut joskus jopa niin ahdistuneeksi ja surulliseksi että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko suhde. Tuntuu kuitenkin että mieheni on elämäni rakkaus enkä haluaisi ikinä luopua hänestä...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Lyö hanskat tiskiin, joku tolkku pitää olla kerjätessäkin!
ainakin nyppisi tommonen niin prkleesti että kenkää tulis jossei vois luopuu iki-ihanista ystävistään.
Ystävän veljellä on juuri samanlainen tilanne, kas kummaa näin tämän miehen puristelemassa ystävänsä pyllyä baarissa kun tyttöystävä ei ollut paikalla. Mahtaisiko puristella miespuolisen ystävänsä pyllyä samallalailla...
Itselläni on erittäin hyviä naispuolisia ystäviä. Mitään seksivirityksiä heidän kanssaan ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Tietysti myös tyttöystävälläni saa olla miespuolisia ystäviä. Miksi ystävyyden pitäisi olla sukupuolisidonnaista?
minua ihmetyttää että monet eivät ymmärrä, että mies ja nainen voivat todellakin olla vain ystäviä. Minulla on yksi erittäin läheinen miespuolinen ystävä , samoin mieheni paras ystävä on nainen.
meillä ei ole onneksi koskaan ollut mitään sanomista puolin eikä toisin näistä ystävistä. Muita ihmisiä asia taitaakin vaivata meitä itseämme enemmän :)
ja hei...ei kukaan fiksu edes halua pilata hyvää ystävyyttä jollain typerällä seksisekoilulla. eikä ole edes käynyt mielessä...
Jos todelakin on kyse VAIN ystävyydestä, niin sinulla ei ole oikeutta vaatia ketä miehesi tapaa ja ketä ei. Muutoin voit kyllä sanoa hänelle ennen pitää hyvästit jos alat rajoittamaan hänen elämäänsä. Hän löytää kyllä itselleen naisen joka ymmärtää ystävyyttä.
Itsellä on myös miespuolisia ystäviä, jotka aion myös pitää.
Jos rakastat miestäsi niin ymmärrät että he ovat hänelle myös tärkeitä, etkä ainoastaan sinä.
Älä ole noin epävarma ja mustasukkainen!
Olen kyllä kuullut ziljoona tarinaa siitä, miten nais-mies-KAVERUKSET ovat kännipäissään yks kaks ajautuneet tutustumaan myös toistensa anatomiaan...
Kännissä kun tulee tehtyä yhtä sun toista muutakin, mikä selvänä ei käy mielessä...
On äärimmäisen epätodennäköinen ajatus. Siinä ei ole mitään erikoista, että toiselle kysymys on puhtaasti ystävyydestä. Noinhan se monta kertaa on. Mutta kun mukana on myös se toinen osapuoli...
se osapuoli joka oikeasti tuntee jotain ihan muuta sitä "ystävää" kohtaan, mutta ei uskalla paljastaa tunteitaan. Ei kenties ole itsekään täysin varma. Etenkin jos toinen seurustelee on vaikea paljastaa, mutta kyllä siellä mielessä silti on. Romanttista rakkautta, seksuaalista vetovoimaa, ehkä molempia, ehkä toista vaan...
Tämä pätee etenkin jos molemmat "ystävät" omaa ns. normaalin viehätysvoiman, eli eivät muistuta sillan alla asustelevia spurguja. Jotenkin on hiukan (omalla kokemuksellani) vaikea uskoa, että kaksi ihmistä - mies ja nainen - joilla on ystävinä oikein kivaa yhdessä ja jotka kenties pitävät toisiaan hyvinkin viehättävinä/vähintään "pantavina" eivät tuntisi mitään muuta välillään kuin ystävyyttä. Niin että ainakin toinen ei tuntisi vähintään jotain muuta...
Näitä lapsellisia "vain ystäviä" -juttuja saa aina kuulla, ja aina ne selitykset ovat yhtä ei-vakuuttavia. "Pitää ymmärtää" ja "pitää ymmärtää", my ass. Ihan saman tason juttu on sanoa että pitää ymmärtää, ei se ollut pettämistä kun se ole pelkkää suuseksiä.
Monikohan "vain ystäviä" -suhde on lopulta johtantu siihen että ainakin toinen rakastuu? Että ainakin toinen haluaisi sänkyyn "ystävänsä" kanssa? Kuka ei tiedä näitä tapauksia? Onnellisia ovat ne jotka eivät nyt nosta käsiä ilmaan. Ei tuon tarvitse heti tapahtua, mutta kun tietää noita tapauksia missä ystäviä on oltu vuosia niin yllättävän monessa niistä on ajauduttu johonkin aivan muuhunkin. No, eihän noin käy 100% varmuudella, mutta eihän mikään asia ikinä ole satavarma. Useimmiten kuitenkin esim. se 90 % riittää.
Summa summarum. Jos rakastaa oikeasti seurustelukumppaneihin niin silloin ei järjestä itseään tilanteisiin jotka voivat johtaa pettämiseen hyvin suurella todennäköisyydellä. Muuta väittävät puhuvat paskaa. Tai sitten ovat itse niin epäseksuaalisia etteivät tunne vetoa ketään kohtaan, tai vaihtoehtoisesti ovat niin rumia että ainoastaan oma äiti voi rakastaa. "Epävarma ja mustasukkainen", kokeilepa tutkia vähän omia tunteitasi kun selviää että miehesi on istunut saunassa kahden jonkun naispuolisen "ystävänsä" kanssa, siellä on sitten alasti puhuttu seksistä ja vaikka mistä ... noita pikku juttuja mitkä ei muutaman saunakaljan jälkeen varmastikaan johda hikiseen naimiseen pesuhuoneen seinää vasten.
Ja naisystäväsi miesystävät saavat toki puristella naisesi pyllyä ja tietysti naisesi käy heidän kanssaa saunassa ja muutenkin pirskeillä ! Älä sinä viitti valehella!Toki ystäviä mutta luitkos ap.n kirjoitusta ihan silleen kunnolla.Mikäpä siinä jos ym.sulle sopii,meitähän on moneen junaan.Parisuhteessa nämäkin asiat sovitaan yhdessa,ja toisilla noin ja toisilla noin.Mut kummallakin on oltava hyvä olla siin.Aloittajalla ei siis ole.
Lisäisin myös että sitten siellä saunanlauteilla kun on "ystävien "kanssa riittävästi puhuttu niitä seksiasioita niin miehellä sitten hoksataan että kauhee stondis ja sitä sit varmaan vaan ihmetellään ihan anatomiakeskeisesti syvällisesti analysoiden,ihan vaaaan "ystävien" kesken ,eihän se nyt tietty panemiseen tartte päätyä.....nojoo hohhoijaa.ja ehe ehe
Ainiin ja voihan sitä kaverin painetta helpottaa,tarjotaanhan sitä röökistä kaverille savutki pyydettäessä....eihän se ny mitään näin kaverien kesken.Onhan se sanontaki että kaverille kans!!
" minua ihmetyttää että monet eivät ymmärrä, että mies ja nainen voivat todellakin olla vain ystäviä."
Niin voivat. Mutta kuitenkin _suurimmassa_ osassa noista ystävyssuhteista on olemassa riski että jotain tapahtuu. Silloin kun suhde toimii ja kaikki on ok niin ei varmaan mitään ongelmia ole, mutta kun yksikään suhde ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
Itse ymmärsin näitä kaveruussuhteita ja sain karvaasti oppia että se ei todellakaan kannata. Tästä lähin baarireissulle pyytäville miespuolisille "ystäville" pidetään aina pieni puhuttelu, jossa mainitaan sanat viettely-yritys, hampaat ja nyrkki.
Jotkut sanovat että miehillä ei ole oikeasti naiskavereita - on vain naisia mitä ei ole vielä pannut. Sanon miehenä, että ei pidä paikkaansa ... mutta ei se aina ihan tuulesta temmattu väitekkäään ole.
Jokainen mies kuitenkin listaa jokaisen naisen mielessään. "panisin" ja "en panisi" kategoriaan... luonnollista, naiset tekee samoin (väittävät vaan tiukemmin vastaan asiasta, joskus jopa ehkä itsekin uskoen :p). Siis tarkoitan että jokainen tekee tuon rankkauksen automaattisesti alitajunnassaan - ei tarkoita että yrittävät aktiivisesti tehdä asian eteen mitään tms.
Ajatteleppa asiaa kylmän matemaattisesti.
* Onko ystävät miehesi "panisin" kategoriassa (jos siis ei olisi moraalisia esteitä tai velvotteita tms).
* Ok, viettävätkö he aikaa keskenään ilman "valvontaa".
* Onko näissä tilaisuuksissa alkoholia tarjolla
* Puhutaanko reilusti seksistä ja käydäänkö vielä saunassa (Eli verbaalista ja visuaalista virikettä riittää )
* Ajattele nyt kaikkia edellemainittuja kun ne toteutuu yhdessä.
* Tuntuuko että joku riski voisi olla? Ok kerro riskiprosentti sillä määrällä kuinka usein ym. tilanteita sattuu.
* Mitäs jos teillä on joskus alamäki menossa, riitaa tms....
Itse olisin hyvinkin huolissani, mutta loppujen lopuksi mitä asialle voi tehdä...? Aivan ei oiken mitään, paitsi ajaa itsensä hulluksi. Tai sitten kieltää ja vaatia jolloin on taas yksi riskitekijä lisää.
Oli kyse ihmisistä tai mekaanisista järjestelmistä, niin tarpeeksi aikaa ja painetta, niin jokainen murtuu jossain vaiheessa. Paska juttu mutta minkäs teet.
sanottu maalari:)...vakavasta asiasta kylläkin ja uskon, että alkuperäisellä kirjoittajalla on varmasti tosi hankala olo tän asian kans. Kun oikein ei voi välinpitämättömäksikään heittäytyä, kun sehän tarkoittaisi sitten ihan muuta mitä suhteen pitäs olla.
ensin toi *panisin tai en panis*- teoria, mut ajateltuani pakko sanoa, että se pitää varmasti paikkaansa. Ehkä sitä tulee ajateltua joskus tuolla tavalla naisenakin. Mulle on tullut joskus jopa syyllinen olo kun on ajatellut edes vähän noin jostain mieskaverista..
Naisystävällisempi termi panojen tilalle asiasta keskusteltaessa lieneekin "poikaystävä ainesta"...
Mutta hyvä että ymmärsit miestenkin kielellä :-)
mietin muutama kuukausi sitten samoja juttuja, kun vielä seurustelin, ja meillä oli hirveet riidat samoista jutuista.
erottiin pari vkoa sitten, ja huomasin että mies ei tod. ollut mulle se oikea, vaikka niin luulin.ero tuli vähän ehkä eri syistä, mutta tällänen just kertoo että ajatusmaailma on ihan erilainen!
on niitä kuitenkin ihan normaaleja tyyppejäkin,ja onneks ei tarvi miettiä enää tollasta!:)
Ei noi teidän antamat vastaukset ainakaan helpottanu mun oloa:( Sitä yrittää vaan vakuutella itselleen että kyllä se on uskollinen mulle ja ne on vaan kavereita..en tiiä..Mut pelottaa vaan lopettaa suhde kun sitä on taas yksin sit. Jos en muuhun luota niin siihen että mieheni on rehellinen ja kertoo kyllä jos pettää. Mun pitää vaan miettiä että pistänkö itse poikki vai odotanko kunnes pahin tapahtuu... Taidan olla niin heikko että katson loppuun asti:(
Etkö voisi tutustua näihin naikkosiin ja lähteä viettämään aikaa heidän ja miehesi kanssa? Voisi tehdä niillekin hyvää nähdä sinut. Ehkä niille naisille ei ole oikein kristallisoitunut että miehellä on tyttöystävä ja hän seurustelee.
Niin, kirjoituksestasi jäi epäselväksi se, että vietätkö sinä koskaan aikaa miehesi ja tämän naispuoleisten ystävien kanssa. Suosittelisin tätä vaihtoehtoa, niin silloin näkee aika hyvin varsinkin naisista, miten he käyttäytyvät, kun miehen tyttöystävä (siis sinä) on paikalla. Mikäli, ette pysty olemaan yhdessä iltaa viettämässä ilman, että jollekin tulee ahdistunut/epämukava olo, niin homma ei ole täysin neutraali.
enemmän nais- kuin miespuolisia ystäviä. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt sitä pahana tai mitenkään epäilyttävänä. Syynä tähän voi olla, että mieheni on tehnyt selväksi, että olemme ”parikunta”. Jos mieheni tapaa naispuolisia ystäviään, niin minut kutsutaan aina mukaan. Jos minulle ei sovi, niin mieheni menee sitten yksin, tai yritämme löytää jonkun paremman ajan. Yleensä mieheni sopii kuitenkin uuden tapaamisajan. Vaikka hänestä on todella mukava nähdä ystäviään, niin se on vielä mukavampaa, jos vaimokekin on mukana. J
Jos mieheni lähtisi naisystäviensä kanssa vähän väliä baarikierrokselle, ja minua kiellettäisiin tulemasta, tai ei kutsuttaisi mukaan, niin en varmaankaan olisi tyytyväinen. Ainoa kerta, jolloin mieheni tapasi naisystäviään, ja pyysi etten tulisi mukaan, oli aivan seurustelumme alussa. Syy tähän oli, että syntymäpäiville oli kutsuttu myös mieheni exä, joka ei ollut kovin ilahtunut siitä, että mieheni oli löytänyt uuden naisen elämäänsä. Minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä exä osaa järjestää kohtauksia, jos sille päälle sattuu. Olen nyt niin tottunut siihen, että tapaamme hänen ystäviään yhdessä, että olisin varmankin loukkaantunut, jos mieheni joku kerta lähtisikin ulos heidän kanssaan yksinään.
Eräs mieheni naispuolisista ystävistä oli (kuka tietää, vaikka olisi vieläkin) jopa ihastunut mieheeni. Kun mieheni erosi exästään, tämä nainen toivoi, että mieheni olisi ollut halukas suhteeseen hänen kanssaan. Kun mieheni kertoi tämän seurustelumme alkuaikoina, pohdin jonkun aikaa, että miten minun pitäisi ko. naiseen suhtautua. Mietin, että pitäisikö tästä nyt olla mustasukkainen (en ole mustasukkaista tyyppiä). Puhuimme asiasta mieheni kanssa, ja hän selitti mielipiteensä mielestäni todella mainiosti. Jos häntä olisi kiinnostanut seurustelu (ja/tai seksisuhde) tämän naisen kanssa, olisi hän tehnyt asialle jotain. Nainen on aina ollut hänelle vain ystävä, eikä muuksi muutu. Kun tajusin, ettei miehelläni ole koskaan ollut seksuaalisia tai romanttisia tunteita ystäväänsä kohtaan, niin asia lakkasi vaivaamasta minua mitenkään. Olen vuosien saatossa tutustunut tähän naiseen paremmin, ja pidän hänestä. Hän on todella mukava, ja tulemme nykyään oikein hyvin juttuun.
Tämän pitkän jutun ”pointti” on olevinaan, että mieheni aina tehnyt selväksi, että nämä naiset ovat vain ja ainoastaan hänen ystäviään. Olen tutustunut heihin, ja tiedän etteivät he ole mitään miehennielijöitä, jotka flirttaavat mieheni kanssa heti kun selkäni käännän. Luottamus se on kaiken a ja o. Itsetuntoni ei ole mikään superhyvä, mutta tiedän että, olen miehelleni se yksi ja ainoa, enkä siksi ole naispuolisista ystävistä lainkaan mustasukkainen.
totahan se on aina noitten naikkosten kanssa. Ite kestin vuoden yhtä todella ahdistelevaa muijaa joka miehenu mielestä ei yrittänyt mtn ja halusi olla vain kaveri.. myöhemmin selvisi että kyseinen henkilö oli korviaan myöten rakastunut mieheeni ja yritti kaikkensa että meidän tiemme eroaisivat. Laitoin miehen katkaisemaan välinsä tähän tapaukseen ja katsoin vielä itse vieressä että hän tekee sen todella. On niitä sen jälkeenkin muutamia ollut mutta ei näin tungettelevia.
Noi ei oo ehkä niit kaikkein yksiselitteisimpiä asioita. Jos ne todella on vaan pelkkiä ystäviä nii ei siin oo mun mielest mitään pahaa.. Itselläni on kokemuksia toisin päin. Eli menetin erittäin hyvän miespuolisen ystävän hänen nykyisen vaimonsa mustasukkasuuden vuoksi. Ei sekään ole kivaa.. Oltiin oltu vuosikaudet hyviä ystäviä, mutta tämän nykyisen vaimon astuessa kuvioihin kaikki muuttui. Mä en ymmärrä että miten vaimo koki mut uhkana heidän suhteelle.. Oltiin oltu miehen kans niin kauan ystäviä, et jos siin ois jomman kumman puolelt ollut mukana kiinnostust johonki muuhunki niin se varmaan ois tullu jo aiemmin ilmi. En voi sille mitään et oon tavallaan katkera sille naiselle siitä et "vei" mun ystävän.Toisaalt ehkä se meidän ystävyys ei sit ollut miehellekkään niin tärkeetä, koska suostui katkaseen välit muhun vaimonsa käskystä.
"Onko minulla oikeutta kieltää miestäni olemasta yhteydessä näihin naisiin?"
Ehdottomasti ei ole oikeutta kieltää !
"Tämä asia saa minut joskus jopa niin ahdistuneeksi ja surulliseksi että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko suhde. Tuntuu kuitenkin että mieheni on elämäni rakkaus enkä haluaisi ikinä luopua hänestä... "
Tuo lauseesi kertoo, että rakkaudesta tuskin on kysymys, kysymys lienee omistushalusta.
Ja jos niin on, on parempi luopua suhteesta jo tässä vaiheessa ja yrittää kasvattaa itsensä hyväksymään kumppanin elämä yhteisen elämän rinnalla. Kahleena ei saa toiselle olla, se tuhoaa suhteen.
Meilä naisilla on uskomaton kyky kahlita ja rajoittaa mutta olemme kuitenkin halukkaita ottamaan itselle kaikenlaisia vapauksia.
Itse jo paljon kokeneena ja pitkässä suhteessa elävänä sanosin, että on parasta antaa tilaa ja vapautta kumppanille, ainoastaan sillä tavalla saat toisen pysymään rinnallaan.