Hän sairastaa rajatilahäiriötä ja minä olen väsynyt hänen valheisiinsa, syytöksiinsä, vainoharhaisuuteensa, läheisten kiusaamiseen, minä vihaan häntä. Olen äärimmäisen loppuun kiusattu, äärettömän väsynyt, haluaisin ottaa ja lopettaa oman elämäni, mutta sitä nautintoa en äidilleni halua suoda. Hän sanoisi hautajaisissani sukulaisilleni: "Hän teki nyt tälläisen ratkaisun, emme voineet mitään. Hän nyt oli sellainen ruma, epäonnistunut vähän joka asiassa". Vihaan omaa äitiäni enkä enää muuta jaksa kuin vihata. Tähän asti olen yrittänyt ymmärtää, rakastaa, joustaa, auttaa, tukea ja ties mitä, mutta enää en jaksa muuta kuin vihata. Tiedän, tunnen itseäni ettei tämä vaihe kauaa kestä. Pääsen kyllä vihan yli, mutta tuntuu hyvältä kirjoittaa se tähän, VIHAAN ÄITIÄNI.
Minä vihaan omaa
äitiäni!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!...
81553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikäs ihmeen pakko sinun on olla äitisi kanssa tekemisssä, jos se niin pahalta tuntuu. Hanki oma elämä ja unohda äitisi horinat.
Kokemuksesta tiedän,että ketjureaktio menee jotenkin näin; ensin se ongelman tiedostaminen aiheuttaa shokin,sitten vihaaminen,rajukin sellainen,sitten välinpitämätttömyys ja sitte ehkä jossain vaiheessa sääli,että läheinen on ilman ommaa syyttään sellainen. Eikä siihen ole muuta keinoa,kuin mahdollisemman neutraali suhtautuminen. Usko pois, kun nämä käy läpitten,niin oma elämäsi helpottuu.pidä huolta itsestäsi. :)
Säälin voi jättää väliin mutta vielä yksi vihan aihe on siinä että narsistipaska ei tajua terapoida päätään kuntoon.
No mitäs näistä, välit reippaasti poikki vain! Ei tule tässä maailmassa olemaan sellaista kosmista tapahtumaa joka kaiken koetun sovittaisi.
Olet sata kertaa parempi kuin äitisi ja anna niin hullun kuin äitisi olla ja elääköön sellaisena kuin on.
Minuakin kiusaa äitini kun hän on epäonnistunut omassa elämässään. Sehän riivaa kun minulla on ainut suvun onnistunut pitkä ikäinen parisuhde ja muilla ei ole luonnevikaisuudesta johtuen pysynyt mikään.
Näet sen että luonnevikaisilla ei pysy mikään suhde ja he purkavat kiukkunsa toisiin. Olet älykäs ihminen ja älä missään tapauksessa lopeta arvokasta elämääsi vaan taistele! Ala itse kiusaajaksi kiusaajillesi. Tässäpä hyvä neuvo mitä itsekkin suoritan. Heikkous on suurinta vahvuutta jos sen oikein oivaltaa.
Koeta saada ammattiapua ongelmaasi, sillä tunteesi on syvä ja varmasti ihan oikeutettu.
Vihaaminen ei kuitenkaan auta sinua, vaan sinun pitää päästä voitolle negatiivisista tunteistasi.
Puhu vaikka työterveyshoitajallesi. Hän voinee ohjata sinut eteenpäin.
Äitini on aiheuttanut minulle
aikuisikään pelkkää syyllisyydentunteita
nöyryytyksiä, valheita ja puolitotuuksia.
On ollut manipulaation mestari miehensä kuoleman jälkeen ja aiheuttanut välirikon jäljelle jääneen "perheen" kesken kertoen yksipuolisesti tarinoita veljelleni ja muulle suvulle, yrittäen mustamaalata minut.
Väsyin niin kaksinaamaisuuteensa, että välit laitoin myös poikki. Perinnönjaostahan isäni
äkkikuoleman takia kiistat ja kaikessa kyse lopulta leskenoikeuksista, tytär on saanut jäädä unholaan kyllä - yhteyksiä ei ole ollut kuin virallisia, veljen perhe on hänen perheensä. Hyvä-paha - asetelmat. Alkanut ymmärtämään ihan uudelta kantilta, mistä esim. Lumikki- satu kertoo, tai Tuhkimot etc.. kun isät kuolevat tyttäriltä, äiten piirteet muuttuvat kaiketi yleisestikin kovin äitipuolimaiseksi, tyttäriään tuhoaviksi, jos isät eivät ole tyttärienesä oikeuksia puolustamassa, heitä rakastamassa.
Surullista, mutta ikävä kyllä varsin totta ja koettua.
Kiitos kaikille kantaanottaneille.
Käyn pari kertaa kuukaudessa terapiassa ihan äitini vuoksi. Hän on järjestänyt minut moneen liemeen ja sen vuoksi ihan virannomaisetkin ovat kehoittaneet hakemaan ammattiapua jotta jaksaisin.
Tilanteet jotka äitini on järjestänyt on menneet virannomaistenkin hilseen yli ja ovat ihmetelleetkin, että olen ylipäätään vielä hengissä.
Neuvo jonka joku antoi (ihan oikein kylläkin) olla olematta missään tekemisissä äidin kanssa.
On ollut vuosikin täysin hiljaista ja sitten on taas räjähtänyt. Hän tekee oloni hirvittävän syylliseksi. Syyllistää esim. siitä etten vie lapsiani hänen luokseen kylään. Ovathan lapset jo huomanneet ettei mummo vedä ihan täysillä.
Kiitos vielä kaikille.
äitisi ei ole terve koska hänellä on psyykkinen sairaus - rajatilahäiriö, niin hän juurikaan voi mitään käytöksellee. Tiedostaako hän edes että hän on sairas? Kannattaa olla etäällä ja suodattaa hänen tekemisensä. Kyllä sinä pääset vihastasi. Tsemppiä!