Olen seurustellut nyt n. 7kk ihanan pojan kanssa, mutta olen huomannut että ajattelen hänen parasta ystäväänsä melkeinpä koko ajan. Näen hänestä unia..
Viimeksi eilen puhuin Hänen kanssaan, ja oli niiiiin suloista kun HÄN punasteli jne. En tiedä mikä Hänessä vetää puoleensa, mutta se tapa millä hän mua katsoo..
Onkohan Hän ihastunut muhun? Hän piti eilen mulle leikkimielisesti(?) poikaystäväni kuullen että Juu, mä tulen sitten illalla. Pistä sänky kuntoon jne.. Tuollasta hän on pariin otteeseen puhunut. Ja poikaystäväni sanoi että hänellä on tunne että kaveri olisi ollut jossain vaiheessa ihastunut muhun...
Tosin tämä teksti ei kuulu tähän osastoon, mutta läheltä liippaa..
Viimeksi eilen puhuin Hänen kanssaan, ja oli niiiiin suloista kun HÄN punasteli jne. En tiedä mikä Hänessä vetää puoleensa, mutta se tapa millä hän mua katsoo..
Onkohan Hän ihastunut muhun? Hän piti eilen mulle leikkimielisesti(?) poikaystäväni kuullen että Juu, mä tulen sitten illalla. Pistä sänky kuntoon jne.. Tuollasta hän on pariin otteeseen puhunut. Ja poikaystäväni sanoi että hänellä on tunne että kaveri olisi ollut jossain vaiheessa ihastunut muhun...
Tosin tämä teksti ei kuulu tähän osastoon, mutta läheltä liippaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suurin mahdollinen virhe mitä voit tehdä, on juuri että luulet ihastuneesi poika-/tyttöystävän parhaaseen kaveriin. Siinä menee sinun ja nykyisen poikaystävän välit sekä poikaystävän ja sen parhaan kaverin välit (pahimmassa tapauksessa). Lisäksi nykyisen poikaystäväsi kaveripiiri alkaa dissaamaan sua ja sitten elämä ei ole helppoa varsinkaan jos aiot olla sen ihastuksen kanssa. En suosittele tätä yhtäläisyyttä, mutta miten olisi jos keskustelisit poikaystäväsi kanssa asiasta ennen kuin tulee nyrkkitappelu.
Olin seurustellut poikakaverini kanssa silloin jonkun 5 kuukautta. Pyörittiin koko ajan hänen parhaankaverinsa kanssa ja joskus näin tuon kaverin kanssa myös kaksin.
Tunsin aina sellaisen ihanan olon kun olin hänen kanssaan ja me sitten joskus suudeltiin.
Hän olisi antanut kaverisuhteensa poikaystäväänsä mennä rikki vain ollakssen minun kanssani.
Lähdin lomalle ja kun palasin suudeltiin uudelleen ja huomasin että en halua sitä jätkää vaikka olin ollut jo melkein jättää oman poikakaverini hänen takiaan. Sanoin sen tuolle kaverille ja nyt siitä on mennyt puoli vuotta ja hän ei ole enään pitänyt yhteyttä minuun eikä poikakaveriini! Kultani alkoi joskus multa kysellä että miks se ei ole enään soitellut eikä muuta ja hän oli jo itsekkin arvellut hänen olleen ihastunut minuun. Jouduin tunnustaan että hän oli rakastunut minuun mutta en kertonut että oltiin suudeltu.
Olen ollut nyt rakkaani kanssa 11 kuukautta ja olen todella onnellinen että en tehnyt tuota virhettä.
Hänen kaverinsa on nyt ottanut yhteyttä poikakaveriini ja he ovat taas jonkun verran kavereita. Poikakaverini ymmärsi häntä että hän oli rakastunut minuun mutta en mene enään toistakertaa sotkemaan heidän keverisuhdettaan.
Juu, tuo on valitettavan tyypillistä naisille. Muutama ystäväni (mm. paras ystäväni) ja tuttuni on tuon kohtalon kokenut ja on kolahtanut aika kovasti.
Kannattaisi vähän ajatella, mitä on tekemässä ihan järjellä (=mahdotonta naisille?) ennen kuin menee tekemään mitään peruuttamatonta.
Parhaan kaverin iskeminen on pahinta, mitä voi poika-/tyttöystävälleen tehdä!
Ei se sitä aina tarkoita että menee välit poikki niin poikakaveriin kuin poikakaverilla ja sillä sen kaverilla,sillä mä oon kait elävä todiste siitä.
Itse aloin "teini-iässä" hengaileen yhden pojan kanssa jonka kans olin vähän aikaa yhdessä,ei tapahtunu mitään vakavaa mutta ehkä siinä iässä sillä oli merkitystä enemmän kuin nykypäivänä. En koskaan ollut rakastunut häneen,vain ihastunut. Mutta se ei tuntunut hyvältä mielestäni ja me erottiin ystävinä. Puhuttiin asat läpi ja luvattiin et ei ikinä kerrottais kellekkään mitä me oltiin puhuttu ja tehty. Ja se pitää edelleen...
No kului pari viikkoa,hän kertoi että eräs hänen kaveristaan (jonka kanssa olimme viettäneet aika paljon aikaa kolmistaan) oli kiinnostunut minusta ja haluis tutustua muhun. Me sit tutustuttiin ja alettiin seurusteleen,nyt oltu 4 vuotta yhdessä ja asutaan yhdessä...ja onnellisia ollaan!:) Kavereille ei kanneta kaunaa eikä muutenkaan enää puhuta siitä. Poikakaveri ei oo mustasukkanen eikä se ikinä epäile mun tunteita siihen.
Tää on kait niitä tarinoita jotka jaksaa pitää ihmisen positiivisella päällä eikä masentua omiin tunteisiinsa. Tsemppiä ja hyvää kevään jatkoa!:)