Olen toivottoman ihastunut varattuun, minua paljon vamhempaan perheelliseen mieheen. En tiedä mitä tekisin. Tiedän, ettei meidän suhteestamme voisi tulla yhtään mitään, mutta en saa miestä mielestäni.
Joudun pakostakin tapaamaan häntä suhteellisen usein, joten unohtaminen on siksikin hankalaa. Lisäksi tiedän, että miehelläkin on tunteita minua kohtaan... Liian monta "juttua" on tapahtunut. Yhden kerran voisi laittaa humalan piikkiin mutta ei niin montaa. Ja ei, sänkyyn emme ole menneet, mutta muuten suurta flirttiä, lähentelyä, koskettelua, halailua, suukottelua jne jne...
Tämä tilanne on nyt kestänyt yli vuoden, eikä se vaan helpota. Aina tulee jotain tilanteita, jossa jompi kumpi ei pysty hillitsemään itseään. Haluaisin unohtaa nämä tunteet sitä miestä kohtaan, mutta en voi. Olisin sen jo tehnyt jos se olisi mahdollista!
Kaipaan vaan häntä koko ajan, mietin häntä jatkuvasti, aamulla, päivällä, illalla, yöllä... Mitä teen? Haluan kertoa hänelle tunteistani, suudella häntä mutten voi. En halua rikkoa hänen perhettä mutta tämä tilanne raastaa mieltäni!
Joudun pakostakin tapaamaan häntä suhteellisen usein, joten unohtaminen on siksikin hankalaa. Lisäksi tiedän, että miehelläkin on tunteita minua kohtaan... Liian monta "juttua" on tapahtunut. Yhden kerran voisi laittaa humalan piikkiin mutta ei niin montaa. Ja ei, sänkyyn emme ole menneet, mutta muuten suurta flirttiä, lähentelyä, koskettelua, halailua, suukottelua jne jne...
Tämä tilanne on nyt kestänyt yli vuoden, eikä se vaan helpota. Aina tulee jotain tilanteita, jossa jompi kumpi ei pysty hillitsemään itseään. Haluaisin unohtaa nämä tunteet sitä miestä kohtaan, mutta en voi. Olisin sen jo tehnyt jos se olisi mahdollista!
Kaipaan vaan häntä koko ajan, mietin häntä jatkuvasti, aamulla, päivällä, illalla, yöllä... Mitä teen? Haluan kertoa hänelle tunteistani, suudella häntä mutten voi. En halua rikkoa hänen perhettä mutta tämä tilanne raastaa mieltäni!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sä olet varmaan alle kolmekymppinen nainen, joka vielä etsii itseään. Mulla on ollut muutama tällainen "ihastumisjuttu" (juttu ja juttu. flirttailua ym...mutta ei sen enempää) varatun ukkomiehen kanssa, mutta ne eivät edenneet mihinkään. Hyvä niin. Jutut toivat sen hetkiseen elämäntilanteeseeni itsevarmuutta ja toinen järkkäs duunipaikankin, mutta onneksi flirttailut menivät sitten ohi. Suutelulinja on jo tulella leikkimistä, mutta ei sekään ole niin vakavaa, jos se on tapahtunut kännissä. Jos se mies on kerran naimisissa, niin älä lähde siihen leikkiin mukaan. Siinä ei ole mitään järkeä. Mies etsii nuoremmasta naisesta itsetuntonsa kohotusta ja päinvastoin. Sehän voi olla että sen miehen liitto menee huonosti ja sen tähden sä olet kuvioissa mukana. Hanki itsellesi joku harrastus ja elä omaa elämääsi. Sinusta ei ole toisen ihmisen ongelmien ratkojaksi ja se mies ei takuulla jätä vaimoaan vaan pelleilee sinun kanssasi, kun on muutenkin sekaisin omasta liitostaan. Tämä on totuus. Kannattaa ottaa totuus sellaisena kuin se on ja mennä eteenpäin. Äläkä syytä itseäsi mistään. Tämä on vain elämää.
Itse kirjoitin viestiketjun tuosta 40-vuotiaasta miehestä... Näen häntä myös llähes päivittäin.
Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu, toisaalta itse en ole tehnyt ko. miehen kanssa mitään... Kun kuvittelenkin, että hän suutelisi minua, niin... Hän tuntuu niin minun puolikkaaltani.
Ja minä en osaa neuvoa sinua yhtään. :(
Kyllä sillä tietääkseni menee ihan hyvin liitossa.. Kyllä mä sen verran niiden kanssa joudun väkisinkin olemaan tekemisissä.
Mut en vaan voi tunteilleni mitään.. Sit ku sekin viel vastaa mun tunteisiin....! Toivon, että saisin olla hetken sen kanssa kahden, sais puhuttua kunnolla asiasta, jos se vaik auttais.. Mut usein jos ollaan kahden, mun itsehillintä pettää.. On pakko halata sitä tai silittää tai vaan katsella häntä lumoutuneena.......
Olen liian rakastunut. Jos voisin unohtaa hänet, olisin sen jo tehnyt...
Ja sinä joka ensin vastasit, olen alle 30kymppinen, ikäeroa meillä on runsaasti.. Minäkin olen suhteessa joka on myös syy sille, etten ole sen enempää kyseisen miehen kanssa tehnyt. Tilaisuuksia olisi kyllä ollut ja sekin olis vastannu mun yrityksiin... Mut en halua rikkoa omaa suhdetta, enkä hänen suhdettaan/perhettään.. haluaisin vain nämä ajatukset pois päästä.
mitään!Kyllä tunteitaankin voi säädellä, vai mitä mieltä olisit jos sanoisin tappavani jonkun vihassani ja sit vaan selittäisin, etten voi tunteilleni mitään?????
miten kukaan (minäkään) voi kuvitella, että yksi ainut tunne maailmassa -rakastuminen- antaa alibin ihan mihin tahansa. Kaikesta muusta joutuu vastuuseen mutta rakkauden nimissä voi tehdä ihan mitä vaan, kun sille ei voi mitään, niinkö. Kaikista kattavin rakastumisen muoto on yksipuolinen rakastuminen, joka muhii omassa päässä. Sitä ei raaskisi järjenkäytöllä tappaa, koska silloin ei itsellään ole edes sitä olematonta kuviteltua rakkautta. Todellisuudessahan ne (siis minäkin) ketkä kuvitelmissaan roikkuvat, tietävät itsekin, ettei vaihtoehtona ole muuta kuin katsella silmiin omaa rakkaudetonta elämää.
Että nämä on älyttömiä kuvioita.
mitään.. mutta teoilleen voi. Siksi en oo mitään enempää tehnytkään. Olisin kyllä voinut pilata oman suhteeni ja hänen suhteensa, mutta en ole sitä tehnyt.
Rakastan häntä, sille en voi mitään. Mutta haluaisin tietää miten jatkaa elämää normaalisti. Näen häntä niin usein, ettei unohtaminen sen takia onnistu.
Tätä tilannetta on vaikea ymmärtää ellei ole itse ollut samassa tilanteessa.. Tunteille ei voi mitään, mutta teoille voi....!
pohjalla on aina syvemmällä oleva tunne. Siksi niitä kannattaakin tutkiskella tarkemmin.
Mä ymmärrän kyllä noi tunnehommat. Ne on tosi vaikeita. Yrittää saada toisen mielestään, tykkää ja ei saisi tykätä. Mutta sitä ei osaa katsoa perspektiiviin, kun se tilanne on just siinä. Mutta jos ajettelet niin, että tästä vain tulee sinulle sydänsuruja. Älä ota turpiisi vapaaehtoisesti.
Tunteet ovat tunteita, mutta ota nyt järki käteen tässä tapauksessa. Yritä saada vaikka väkisin katkaistua ajatuksesi. Mene ulos lenkille, kirjoita, lue kirjoja, liiku ihmisten parissa. Mä tiedän tämän kuvion niin hyvin ihmisten kokemuksista, kuinka ukkomies iskee nuorta vapaata naista. Sinä olet nuori ja vapaa. Elämäntilanteesi on sellainen, että etsit vielä itseäsi. Hän ei ole nuori eikä vapaa. Laita oma elämäsi järjestyksiin ja unohda se mies. Siitä ei tule muuta kuin sydänsuruja.
Kuvio meni niin hyvin kuin se yleensä voi mennä. Nuorena jo tapasi sen tytön jonka kanssa alusta lähtien pystyi kuvittelemaan että me voidaan elää kimpassa loppuikämme. Oltiin ihastuneita, sitten rakastuneita, kasvettiin yhdessä ja yhteen. Vartuttiin ja tehtiin vakavia lupauksia, opeteltiin ja opittiin arkeen. Oli vaikeuksia mutta opittiin voittamaan niitä. Perustettiin perhe, kahdesta tuli monta, koulu oli välillä kovaa mutta koko ajan tiesi että tätä me haluttiin, ja joka päivä elettiin elämää toisillemme ja täysillä.
Ja sitten yhtäkkiä, ihan sattumalta ja ihan oudossa ja epätodennäköisessä paikassa tapaatkin sen ihmisen joka saa tajuamaan että ei se olekaan yksi. Niitä on ainakin kaksi, ja todennäköisesti vaikka kuinka monta. Niitä joiden kanssa voisit olla loppuikäsi onnellinen, jotka koskettaa sua sieltä kaikkein syvimmältä. Ei menty sänkyyn, ei suudeltu eikä tehty muutakaan tyhmää. Huomattiin vaan että ollaan jo valmiiksi lähempänä toisiamme kuin monet koskaan pääsee. Ihastuminen on aika lievä ilmaus sille mitä tapahtui. Tuosta on nyt pari vuotta, en antanut sen jatkua. Tunne on silti edelleen ihan yhtä voimakas. Näiden kanssakin näköjään vaan pitää oppia elämään.
GS
Tähän keskusteluun on pakko osallistua. Minäkin totaalisen ihastunut varattuun mieheen, itsekkin varattu. Hän minua kymmenen vuotta vanhempi. Ei siis varsinaista ikäeroa.. Luulin, ettei minulle voisi koskaan käydä näin! Ongelma ei ole se, että olisin rikkomassa hänen tai omaan suhdetta, ongelma on se, kuinka nämä tunteet saadaan loppumaan. Jos illalla viimeisenä mietit häntä ja aamulla herätessäsi ensimmäisenä.. Kyllä rupeaa oudolta tuntumaan. Olen ollut mieheni kanssa lähes 10 vuotta, en uskonut että tällaista tunnetta voisi kohdalleni tulla milloinkaan, aivan hukassa olen. Ei pelota niinkään se, että tästä ihastuksesta tulisi jotain, vaan se, mikä on omassa elämässä vikana, kun tällaista tapahtuu?
mäkin siin olen varattu.. mut se mies on kyllä mua vanhempi ku vaan se kymmenen vuotta.. Olen kyl niin täysin lätkässä siihen. ja tiedän, että silläkin on tunteita mua kohtaan. se ei vaan uskalla aina näyttää niitä... mut niin monta tapahtumaa tai tilannetta on jo takana päin josta sen on huomannut. ja ongelma on just toi, että ne tunteet saa loppumaan ku ei tunteitaan voi määräillä!
Voi ei, jos tämä tunne jatkuu kovin kauan, millä sitä jaksaa? Minäkin olen tämän miehen kanssa tekemisissä viikoittain ja puhelimessa puhutaan myös.. Kun olemme samassa tilassa, tuntuu että järjen ääni sumenee, ei voi kuin katsoa häntä ja sukat pyörii jaloissa... hän on niin MIES! En koskaan uskonut, että voisin tavata tällaisen miehen.. Tässä tulee mietittyä kaikkea, olinko koskaan ihastunut mieheeni tällä tavoin? Olenko tehnyt suuren virheen omassa suhteessani? Minua niin pelottaa, että jos tällä miehellä olisi tunteita minua kohtaan, niin se olisi todella paha paikka! Toistaiseksi olen ihan omissa oloissani ollut näiden tunteiden kanssa... Hieman helpottaa tietää että on kohtalotovereita! Tätä ei todellakaan ymmärrä kuin saman kokenut!! Toivoisin niin, että olisimme tavanneet erilaisissa olosuhteissa... Raakaa huomata, että elämä menee omia ratojaan ja tunteet samoin...
Miksi sinun elämässäsi pitäisi olla jotain vikana? Sinun miehesi on aivan varmasti ihastunut suhteenne aikana ties kuinka moneen naiseen.
Parisuhteessa ei ole kysymys ihastumisesta vaan sitoutumisesta.
Jos ihmiset eläisivät ihastumistentunteiden varassa ja pohjalta, parisuhteet olisivat mahdottomia.
Tunteet lievenevät ajan myötä. Joskus ne eivät ehkä koskaan katoa. Ei siksi, että ne olisivat jotenkin todempia kuin nykyinen suhde, vaan siksi, että ne ovat päiväunelmien varassa.
Järjen ääni puhuu, kiitos siitä! Kyllähän omakin järki sanoo samaa... Tuntuu vaan, ettei elämä voi koskaan olla samanlaista tämän jälkeen... mutta se jää nähtäväksi! Siis koko aikana, jonka olen mieheni kanssa ollut, en ole kokenut mitään tällaista... en ole varma, olenko tuntenut koskaan..
Pitäisikö minun nauttia tästä tunteesta, vai yrittää olla tuntematta... kuitenkin kun kukaan ei tätä tiedä, mitä luultavammin ei tämä ihstuksen kohdekkaan, niin ketään se ei loukkaa!
Ainoastaan oma pää on sekaisin... Voi vitsi, jos se mies tietäisi mitä hänestä ajattelen, niin luultavasti olisi todella imarreltu, hän on niin.. voimakas, niin puoleensavetävä, ja puhuu niin järkeviä, mitä ei kaikista miehistä voi sanoa! Olen normaalisti hyvin itsepäinen ja haluan kaikessa pärjätä itse, enkä tarvitse miehiä... mutta tämä mies saa minut tuntemaan aivan toisin... Mutta jään odottelemaan sitä tunteiden lievenemistä!
Tää mies siis johon oon ihastunut, tietää mun tunteista. Hän sano just sen, et on todella imarreltu.. Oltii siis tona iltana kahdestaa ku kerroin. Ollaa monta kertaa tavattu iha vaa kahdestaa, istutaa iltaa ja juttellaa. Tolla kertaa ku nähtii... Hän kerto et on monta sellast tilannetta ollu millo hänen pitää hillitä itteensä. Tai sit vaan yrittää ajatella jotai muuta (tarkotti siis et pitää hillitä itteensä mun suhteen).
Samaisena iltana seisottiin yhes vaihees just niinku kaikis elokuvis, ihan lähekkäin, juuri ennen suudelmaa.. Mut meil jäi se siihen kohtaan. Kumpikaan ei sit kuitenkaan uskaltanu- Halattiin kyllä pitkään. Eli kyllä hänelläkin on tunteita mua kohtaan...
Nyt ei olla pariin viikkoon nähty eikä tällä kertaa soiteltukaan mut ei se kyl oo latistanu mun tunteita, vaan kasvattanu niitä. Alkaa tuntua niin toivottomalta. Melkee aina ku nähdää nii "jotai" sattuu.. Millo puristan sitä takamuksesta tai silittelen muuten vaan kylkeä tms.... En voi pitää näppejä erossa, on se vaan niin ihana mies!!
Tiedän tunteen.. miksi et ottaisi riskiä ja oikeasti ehdottaisit miehelle että yrittäisitte..
no onhan se totta että siinä menettää paljon ja voi jäädä ilman minkäänlaista voittoa. mutta sitten ei tarvitsisi koko loppu elämää miettiä mitä jos..
meillä jokaisella on vain yksi elämä, miksi sitä tarvitsee elää jonkun kaavojen mukaan. jos kauan on tuntenut vahvasti toista kohtaan ei kuulosta edes järkevältä unohtaa koko asia.. mitä siinä voittaa? tasaisen parisuhteen?
sanotaan että vanhana miettii että jos olisin vielä nuori uskaltaisin tehdä enemmän virheitä.
elä elämäsi niin että olet oikeasti onnellinen.
Kun tällaiset ihastumisen tunteet pyörii päässä, sitä on toisaalta rohkea ja toisaalta pelokas... pelottaa niin pirusti, että pilaa kaiken ja sotkee kaiken... Pelissä on niin paljon!
Kuitenkin yleensähän eniten katuu sitä, mikä jäi tekemättä, eikä suinkaan sitä, mitä tuli tehtyä.. tehdyt virheetkin ovat vain kokemuksia, joista yleensä oppii... tekemättä jätetyt asiat taas jotain, joka kalvaa.. miettii vain, että mitähän, jos...
En nyt tällä kirjoituksella halua antaa mitään neuvoja kenellekkään, kunhan pohdiskelen... itsellä tunteet niin sekaisin, ettei ole muita neuvomaan..
Ei voi muuta sanoa, että kyllä tämä ihastuminen niin ihmeellinen tunne on... kun koskin tämän miehen ihoa, mietin vain, kuinka voin tuntea näin voimakkaasti... ettei milloinkaan ennen...
Kaikkein paras ratkaisu olisi yrittää vaikka kääntää nuo ihastumisen tunteet vihaksi tai inhoksi. Mies on varattu mutta osoittaa kiinnostustaan sinua kohtaan? Ehkei siinä vielä mitään, mutta entä jos tilanne etenee ja suhteenne vakavoituu? Onko puolisoaan pettävä mies todella kaiken tuon tunteilun arvoinen? Etkö lainkaan ajattele sitä ihmistä jonka kanssa tuo mies on suhteessa?
Puhun todella kokemuksesta kun sanon että suhteen ajatteleminen varatun miehen kanssa on typerin mahdollinen toive. Itselläni oli suhde pitkään varatun miehen kanssa. Elättelin suuria toiveita yhteisestä tulevaisuudesta. Lopulta tilanne kuitenkin selvisi ja huomasin olevani häviäjä. Mies palasi häntä koipien välissä vaimonsa luo pahoitellen hairahdustaan. Minä, jolle tuo mies oli suonut niin monta ihanaa katsetta, kosketusta, suudelmaa, lupausta ja paljon muuta - olinkin loppujen lopuksi vain hetkellinen hairahdus.
Voi tuntua pahalta ajatella ettei tuosta koskaan tulisi mitään. Kaikki on kuitenkin mahdollista, ja puhun vain omasta puolestani. Edetessään suhde voi kuitenkin tuhota niin uskomattoman paljon ettet sitä millään kykene käsittämään. Minulta se tuhosi monta hyvää ihmissuhdetta ja pilasi osittain maineenikin, sen lisäksi että vajaan kahden vuoden jälkeenkin joudun edelleen käymään läpi näitä asioita ja punnitsemaan omia tunteitani. Välitän kyseisestä miehestä edelleen ja pidämme yhteyttäkin, mutta joudun samalla taistelemaan tunteideni kanssa. Inhoanko vai rakastanko? Kuitenkin olen varma siitä, että kaikki ne lämpimät tunteet eivät olleet sen kivun arvoisia joka tuli elämääni sen jälkeen kun asiat tulivat ilmi.
En sano että sinulle kävisi samalla lailla, mutta vaara on suuri. Ja vaikka mikä olisi, ei kannata antaa suhteen edetä niin kauan kuin mies on nykyisessä suhteessaan! Teidän on molempien oltava vapaita vanhasta suhteestanne ennen kuin voitte antaa oman suhteenne kehittyä. Jos et miehen mielestä tunteenne eivät anna aihetta nykyisen suhteen lopettamiselle, mutta oikeuttaa kuitenkin pettämisen, kyseessä on todellisuudessa vain hyväksikäyttö miehen taholta. Pieni seikkailu. Itse en ainakaan halua enää koskaan olla vain jonkun toisen hairahdus tai seikkailu. Haluan kuitenkin arvostaa itseäni enemmän.
Varattuun voi toki ihastua mutta kun totuuden paikka tulee ja ero niin kuka ymmärtää miltä lapsista tuntuu. Osallisena on usein monia ihmisiä joiden elämään asia vaikuttaa pitkään. Menee luottamus omaan vanhempaan, halutaan pitää perheen "rikkonut" ihminen kaukana kaikesta perheeseen liittyvästä kuten rippi,-yo ym juhlista. Välit eivät korjaannu koska hylkäämisen ja petoksen leima seuraa aina.
Kuka sellaista muka oikeasti haluaa pelkän seksin vuoksi???? Myöhäistä on katua kun on ... housuissa.
Tlanteesi kuulostaa tutulta. Itse olen elänyt vuoden samankaltaisessa suhteessa, jossa emotionaaliset ja fyysiset tarpeet ovat erittäin vahvasti läsnä. Joskaan emme ole kyenneet pitäytymään kaidalla tiellä, vaan ajoittain repsahtaneet viettien vietäväksi.
Tästä ns.kumppanistani on salakavalasti tullut tärkeä sielunkumppani, joten yhteyksiä pidämme päivittäin, tavallisesti hänen aloitteestaan. Tilanne on erittäin raastava minulle ja olen koittanut irrottautua suhteesta monta kertaa.
Neuvon sinua hakemaan etäisyyttä tähän ihastuksen kohteeseesi, jotta voit arvioida tilannetta hieman objektiivisemmin. Tyydyttääkö mies sinun kanssani narsistista puoltaan? Vai onko hän oikeasti myös ihastunut sinuun? Jos tilanne jatkuu kohdallasi pitkään ns. muuttumattomana voi vaarana olla sinun minäkuvan ja mielenterveyden mureneminen. Toivon sinulle onnea tilanteesi selkeyttämiseen.
toivottomassa tilanteessa.:( Etäisyyttä on fyysisesti,mitään ei ole tapahtunut. Hän on varattu, minä vapaa. En PYSTY unohtamaan häntä. Olen ihan todella koettanut. Tuntuu niin vaikealta, kukaan muu ei kelpaa- vertaan aina muita. Järjetön!!! tunne. En vain pysty unohtamaan.
Tosiaan.. Näin sen miehen tässä muutama päivä sitten.... Meillä oli muutaman tunnin mittainen kahden keskinen hetki.. Ihan lähekkäin ja juteltiin meidän tunteista..
Nyt ainakin olen 100% varma että hänelläkin tunteita minua kohtaan!! Se oli niin ihana ja täydellinen hetki!
Hei!
Kun luin viestisi, tunnistan itseni. Olisi hyvä vaihtaa kokemuksia kanssasi. En todellakaan tiedä mitä tehdä asian suhteen. En halua rikkoa mitään avioliittoa, moraalini ei salli sellaisia. Mutta olen mielettömän ihastunut ellen rakastunut perheelliseen mieheen. Ota yhteyttä jos tarttet vertaistukea.
voishan sitä tietenkin jutella.. mä olisin saattanu rikkoa jotain tossa yks päivä jos kaikki osapuolet tietäis päivän kulusta/tapahtumista.. *lips touching lips* ei pystyny hillitsee ku oli sellain tilaisuus!
Mitä tapahtui? :P Itse olen yrittänyt uskotella että tää o ihan yksipuolista mutta hän on vihjaillut. Joko hänelläkin on tunteita mua kohtaan tai hän on flirttaileva sika. Sen mun on pakko saada selvää, mutta miten? Miten voin olla varma ettei menisi kertomaan vaimollensa..
Mä oon aika uusi täällä, voiko tällä tavalla keskustella yksityisesti? Neuvo :)
keskustella yksityisesti, tai en ainakaan tiiä.. Meil oli mitä ihanin ilta. En voinu muuta ku luottaa siihe miehee ettei se kerro vaimolleen. Aika varma siit kyl olin, ku se ite alkoi kertoa mulle "juonta" tai et mitä hän olis muka tehny sen illan... :)
Eikä oo kyl kertonu. Tietäisin sen kyl muuten.
Sitä iltaa en koskaan unohda!
Miten sä keräsit rohkeutesi vai aloittiko mies koko jutun? Joka ilta mietin ja suunnittelen mitä sanon / teen miehelle mutta kun se pistäytyy luonani en pystynytkään tekemään.
et haluaisitko sä halata mua.. sanoin et tietenkin. sit halattiin, pitkään, ja monta kertaa. oltiin vaan lähekkäin... jossai vaihees se käänsi päätään sillai et meiän huulet osu melkee yhtee, sit suudeltiin.. :)
ja hetken päästä uudestaan.. ja uudestaan.... kädet vaeltaa, halataan.. tämmöistä, ilta päättyi siis kuitenkin kiltisti vaikka kuitenkin......... :)