Kirjoittelin tästä samasta aiheesta tänne varmaan kuukausi sitten. Nyt tiedän miehen olevan naimisissa ja hänellä on kaksi lasta, toinen vasta vain muutaman kuukauden ikäinen...
Päätin siis, ettei meidän välille voi tulla mitään, sillä vapaita miehiä tässä maassa on riittäämiin. Tämä ei ole kovinkaan helppoa, varsinkaan nyt kun mies on alkanut käyttäytymään jotenkin oudosti. Hän haluaa auttaa minua arkipäivän elämässäni, neuvoo ja on huolissaan minusta... Hän on jopa soittanut minulle, mutta ihan asiasta, tietenkin... Enkä todellakaan usko että se on mitään isällistä holhoamista, kuitenkin joku sellaisenkin ehdotuksen varmasti antaa. Hänen vaimonsakin näyttää aika nuorelta, varmaan minua vain runsas viisi vuotta vanhempi. Tosin aivan erilainen kuin minä.
Parempi nyt katsella kiltisti muita miehiä, mut ajatukset ovat vaan niin vahvat... En tiedä mitä teen, jos mies oikeasti haluaa kanssani enemmän. Olen tunne ihminen, ja hän on niin samanlainen kuin minä...
Päätin siis, ettei meidän välille voi tulla mitään, sillä vapaita miehiä tässä maassa on riittäämiin. Tämä ei ole kovinkaan helppoa, varsinkaan nyt kun mies on alkanut käyttäytymään jotenkin oudosti. Hän haluaa auttaa minua arkipäivän elämässäni, neuvoo ja on huolissaan minusta... Hän on jopa soittanut minulle, mutta ihan asiasta, tietenkin... Enkä todellakaan usko että se on mitään isällistä holhoamista, kuitenkin joku sellaisenkin ehdotuksen varmasti antaa. Hänen vaimonsakin näyttää aika nuorelta, varmaan minua vain runsas viisi vuotta vanhempi. Tosin aivan erilainen kuin minä.
Parempi nyt katsella kiltisti muita miehiä, mut ajatukset ovat vaan niin vahvat... En tiedä mitä teen, jos mies oikeasti haluaa kanssani enemmän. Olen tunne ihminen, ja hän on niin samanlainen kuin minä...
Vastaukset 37
Vanhimmat
lapsellinen hinkuminen ja saippuasarjojen tapainen leijunta!
kun sinä olet tiedostanut tilanteen, jossa ihastuksesi elää, niin anna tosiaan olla. Ei sillä, parisuhteesta vastuu on parisuhteessa elävillä, mutta ihan itsesi takia.
Sellainen selkokielinen motiivi ihastuksesi mielenkiintoon voi hyvinkin olla se parikuinen vauva.. mietihän, miten kovilla vaimo saattaa olla raskauden ja synnytyksen jäljiltä.Ei taaskaan sillä, että sinun pitäisi alkaa tuntea empatiaa vaimoa kohtaan, vaan sillä, miten yleensä mies reagoi ja toimii kun jää parisuhteessa vähän vähemmälle huomiolle. Aika helposti elämään lähtee etsimään virikkeitä muualta. Edes mielikuvitukseen, jos ei välttämättä ihan todelliseen elämään kuitenkaan.
Itse totesin juuri olleeni hölmö, vaikka huomattavasti sinua vanhempi olenkin ~vanhuus ja viisaus siis antavat edelleen odottaa itseään~
Olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa se Pelastava Enkeli, jonka luokse on voinut saapua, silloin kun oma, kuitenkin äärimmäisen rakas vaimo, ei ole jaksanut syliään avata. Mies on kerännyt voimaa jaksaa sitä "vauvaperheen" arkea luonani. Nyt kun hän taas jaksaa, ei syliäni kaivata, ei vaikka minä itse olen häntä syliini kaivannutkin.
Vaikka tekee kipeää käyttää järkeään asiassa, joka tunnetusti on maailman tärkeimmäksi arvostettu, enkä tarkoita pelkkää seksiä, vaan rakkautta tai rakastumista yleensäkin, sitäkin kipeämpää on herätä todellisuuteen, jossa huomaa oikeastaan olevansa vain joku parisuhdeterapeutti, joka antaa sen verran että mies taas jaksaa elää omaa perhe-elämäänsä.
Nainen kaivaa monttua omien jalkojensa alle ryhtymällä jollekin repair-kit- sarjaksi.
Jos antaa itsensä miehen käyttäväksi silloin kun tämä tarvitsee edes jostain tukea ja kannustusta miehisyydelleen, jättää mies korjaamatta ne asiat, jotka on vialla suhteessa. Samalla lukee itselleen tuomion, ettei koskaan tuon enempää miehestä saakaan. Harvoin miehet aivan raa'assa todellisuudessa haluavat rikkoa perhettään, kotiaan, erota lapsista, vaan yrittävät keinolla millä hyvänsä selvitä vähän vittumaisemmistakin tilanteista, ja yksi selvitymiskeino on salasuhde jonkun muun kanssa. Mies kuvainnollisesti käy "hoidossa ja terapiassa" luonani, jotta jaksaa mennä takaisin siihen todellisuuteen, jossa on kiinni, eikä mitä todennäkisimmin edes halua luopua.
Minä olen kannatellut miestä, joka on joutunut oman hölmöytensä takia naimisiin ja aloittamaan perhe-elämän, vaikka se ei hänen suunnitelmiinsa kuulunutkaan.
Tähän mennessä olen ajatellut että hän edelleen rakastaa minua, mutta on tilanteen uhri. Tosiasiassa hän on tehnyt valintansa, ja se ei kohdistunut minuun. Mutta jos käärin tilanteen "rakkaudenkääreeseen", olen aina ja ikuisesti valmiina jos hän minua tarvitsee, taustoja ajattelematta.
Vapaita miehiä on kyllä riittämiin, se pitää paikkansa, mutta entä jos itselleen ei sovi kukaan muu? Itse olen antanut pakkeja vapaille miehille vähän sillä ajatuksella, että en voi enkä halua,siltä varalta jos tuo yksi ja ainut sattumoisin juuri silloin haluaakin minut ~omakseen, vaikka todennäköisesti hän tulee elämään kulissi-elämäänsä hamaan hautaan saakka.
Kenenkään ei tarvitse sanoa että onpa siinä tyhmä ämmä. Tiedän sen itsekin. Olen jäänyt kiinni haaveeseen, joka ei voi toteutua. Olen pidellyt siitä kiinni kynsin hampain, koska olen ajatellut rakkauden voittavan kaiken. Sallikaa mun nauraa itselleni,ja joillekin raamatun lauseille jotka menevät jotenkin että kaiken se kestää, kaiken se kärsii.. Just just. Raadollista tämä elämä on, eikä se korulausein muuttu yhtään sen kummosemmaksi.
Näin se vaan on, vaikkei sitä haluaisi edes uskoa.
leijuessaan haaveissa, ilman minkäänlaista kriittisyyttä, 40v. miehen suhteen!
Kasva aikuiseksi!Kaikella hyväntahtoisuudella,
t. 40
ei mitenkään ole ikäsidonnaista. Sun kommenttisi todistaa sen ihan kiistatta. Kaikella hyväntahtoisuudella.
tietysti!
että tarkoitan nimenomaan ikäeroa ja toisen perheellisyyttä, ja että tietoisesti lähtee hakeutumaan suhteeseen, jolla ei ole tulevaisuutta. Nuorena kai voi kiinnostuksensa suunnata muuallekin, ja näin vanhempana, virheistä oppineena, myöskin.Itsehän juuri totesit, ettei repair-kitiksi kannata ryhtyä.
Toki täällä on arvottomampiakin keskustelunaiheita, mutta kyllä täytyy sanoa, että hihat palavat näitä 'haaveiluja' lukiessa välillä!
haaveilustakin on tullut kiellettyä?
"...että hihat palavat näitä 'haaveiluja' lukiessa välillä!"
Ne on nimenomaan haaveiluja, joten älä sinä ota mitään paineita. Minulla on ihan vapaakin mies kiikarissa, mutta odottelen vain hänen aloitettaan. Tämä 40-vuotias on ihana etäinen unelma, mutta niitähän meillä jokaisella saa olla.
MOI!
Jotenkin kolahti tuo teksti. Miul on kaks lasta, joista toinen on kaksikuinen tyttö. Miu mies on kans neljäkymmentäkaks. Kuule, älä sie tyttö pieni mene minkään liiton ja vielä lapsiperheen väliin. On ihan hirveää lasten takia, jos perheellä menee huonosti. Perhe on väsynyt pienen vaavin takia ja parisuhteelle ei jää luonnollisesti niin paljon aikaa. Meillä on kyl se tilanne, että vaik vaavi on pien, minä äiti olen reipas ja hoikka ja täysin palutunut synnytksestä, mutta kaikki eivät vielä tässä vaiheessa ole. Anna isän nauttia isyydestä. Sinä olisit se pelkkä pano. Mies rakastaa kuitenkin lapsien äitiä.
sinua, niin sinulla ei ole hätää. Enkä minä ole kenenkään miestä viemässä. Minä en ole tehnyt mitään sen eteen, että mies kiinnostuisi minusta.
Teillä on varmaan onnellinen perhe, sitä toivon. =)
näitä on lukea, jos meinaa hihat palaa? Missähän se vika oikeasti on, näissä kirjoituksissa vai siinä että sulla ei käämi kestä? Kumman kanssa sun on pakko elää, reistailevien hermojesi vai näitten haaveilujen ?
tietysti täytyy jakaa täällä netissä!
kenenkään hermot reistailee! Eikä tosiaan ole pakko, mutta sattumoisin ryhdyin lukemaan kun tänne tulin.
Kiinnitti huomiota kun lähes joka palstalle oli nämä 'haaveet' jaettu.Älyvapaita näköjään piisaa!Mutta jatkakaa ihan rauhassa!Kun ei pullamössöporukalla muuta tekemistä olekaan!
pakko lukea minun tekstini, kun otsikosta jo hyvin näit, mistä on kyse? Eiköhän tänne saa kirjoittaa mitä huvittaa. Päätäntävalta on sulla, mitä luet.
Taidat pelätä, että olen sinun mieheesi ihastunut... Voi raukkaa.
haluaa ja miten asiat näkee! En ole naimisissa enkä missään muussakaan suhteessa. Kokemusta toki on, kaikenlaista, ja haaveilen itsekin toki!Mutta ihmettelen, missä sulla 'mättää', kun isäksesi sopivista haaveilet...
mun tytär/poika tuollaisia haaveilisi, niin vaikeapa olisi sulattaa, saati ymmärtää, jos toteuttaisi haaveensa. Mahdollistahan se on, mutta toivon kyllä, että löytävät kumppaninsa muuten kuin perheiden hajottamisen kautta.
15-vuotias poika ei todellakaan ole isäainesta lähelläkään. Kyllähän jotkut tytötkin voivat tulla raskaaksi 10-vuotiaina, jos tälle linjalle lähdetään. Sinä et ilmeisesti ole elämäänkoulua sen vertaa käynyt, että olisit oppinut iän olevan merkityksetön seikka suhteen onnistumisen kannalta. Tuon ikäeron nyt luulisi olevan tässä pienin murhe...
Ja minua ei todellakaan haittaa sinun vastauksesi, siksihän tänne juuri kirjoitinkin, että asiaa kommentoidaan. =)
kuitenkin aika eri aikakausilla ja ikävaiheita. Kyllä sillä ikäerolla on merkitystäkin; ei voi kieltää. Tätä mieltä ovat aika monet asian kokeneet tuttavani. Ja eniten sillä ehkä on merkitystä juuri näissä ikäeroissa mitä teilläkin on. Toisin voipi olla silloin kun on vaikka 40 ja 55v.Sitä elämänkokemusta voipi olla toisella lailla kertynyt kuin 25v.Minkähän verran sitä elämänkoulua sulla on takana...No jatka sinä haaveilemista.
varsinkin tuo:
"Vaikka tekee kipeää käyttää järkeään asiassa, joka tunnetusti on maailman tärkeimmäksi arvostettu, enkä tarkoita pelkkää seksiä, vaan rakkautta tai rakastumista yleensäkin, sitäkin kipeämpää on herätä todellisuuteen, jossa huomaa oikeastaan olevansa vain joku parisuhdeterapeutti, joka antaa sen verran että mies taas jaksaa elää omaa perhe-elämäänsä."
NÄIN ON! PERHEELLISET UKOT KÄYTTÄVÄT NUORIA NAISIA PARISUHDETERAPEUTTEINA JA YMMÄRTÄJINÄ!
IRTI AJOISSA!!!
"Minä olen kannatellut miestä, joka on joutunut oman hölmöytensä takia naimisiin ja aloittamaan perhe-elämän, vaikka se ei hänen suunnitelmiinsa kuulunutkaan."
Olet todennäköisesti hyvin oikeassa noissa kirjoittamissasi asioissa.
Ihan vaan miehenä aihe kiinnostaa miten em. mainitsemasi mies on omaa hölmöyttään joutunut naimisiin ja aloittamaan perhe-elämän?
Olipas kaunis kirjoitus. Saat kaiken sympatiani. me naiset olemme rakkausnarkkareita. Valmiita uskomaan aina.
Eräs new age kirjoittaja, Marianne Williamson on kirjoittanut mielestäni hienosti, että "unconditional love for all and everything is OK, but NOT unconditional dating".
Se rakkaus, josta puhutaan Raamatussa on varmaankin enemmän ystävän rakkautta, ja sellaista tervettä, epäitsekästä rakkautta jota kannattaa tuntea koko maailmaa kohtaan.
Mutta kun kyse on parisuhteesta ja romanttisesta rakkaudesta, ihminen ei voi olla pyyteetön.
Minä toivon, että saat itsesi pois tuosta tilanteesta.
halaus, siskoseni.
Mitä odotat? jos kerran siltä tuntuu niin anna mennä, ihminen joka kolahtaa kerralla, heitä tulee vastaan aniharvoin.
Joten toimi, älä välitä siitä mitä on, tulevaisuus voi olla vain teidän!
ni katastrohvi on valmis......
tietysti mennä joka kerta "kun siltä tuntuu"?
Tapaavatko koskaan sun polvet??
samaa jankutusta pitää puida. Uuusia aiheita. Tai. Hanki elämä.
Ihastuminen on mukavaa, mutta todellisuudentaju täytyy säilyttää.
Se että tunteita löytyy ei merkitse automaattisesti sitä, että sinun pitäisi toimia ja hajoittaa perhe...
Jos mies välittää sinusta tavallista enemmän ystävänä, se ei tarkoita että sinulla olisi oikeus houkutella hänet raiteiltaan. Miehen ja naisen suhde voi olla antoisa pelkästään henkisellä tasolla, eikä se vaadi välttämättä mitään fyysistä muuta kuin päiväunissa.
että haluanko edes että suhteemme muuttuu mihinkään suuntaan, sillä näin tuntuu mukavalta, hyvtä ja paljon oikeammalta.
Olemme ystävystyneet ja se saattaa olla ainoa oikea vaihtoehto.
on ollut täysin vastaavanlainen tapaus. Jos kiinnostaa kuulla, niin laita sähköpostiosoite.
Yksi kahden lapsen yksinhuoltaja lisää.
Tää on vaan yks ainut elämä, siis pakko sillon ottaa kaikki ilo irti. Tunteet on sellanen asia johon et pysty itse vaikuttamaan, joko rakastat tai et rakasta. Mulla melko samanlainen tilanne.. Ja annan ajan näyttää mitä tuleman pitää. Mun mottokin on et: Elä elämä niin kuin olisit juhlissa, jonka kohokohta on vielä edessäpäin. Ei muuta ku jatketaan samaan malliin.
teholla. Asia ei kuulu pätkääkään muille.
voi voi tilanteesi on vaan niin yllättävän monelle tuttu. usko vaan, tunteet sattuu mut ne ei tapa. ja valitettavasti elämä on sellaista että pahaa oloa on pakko oppia sietämään.
suosittelen että pese kätesi. ota pitkä välimatka. jos mies haluaa tulla luoksesi anna selvittää ensin oma elämänsä siihen malliin. entisen keskeneräisen päälle ei yleensä uutta onnistu rakentamaan. sitä paitsi mieti ihan oikeasti kaksi kertaa haluatko jo tuossa iässä tulla kahden lapsen mahdollisesti joka tois viikkoiseksi äidiksi?
jäitä hattuun. ei maailma yhteen mieheen lopu vaikka siltä tuntuisikin....
kaikkea hyvää...
Tälle tyttökullalle olisi jonkun pitänyt neuvoa samoin, 14 vuotta sitten.
Parikymppisenä menin ja rakastuin 34-vuotiaaseen aviokriisissä olevaan mieheen, joka nosti minut taivaisiin.
Puolitoista vuotta tuskaa, ikävää, rakkautta, intohimoa, riitaa, mustasukkaisuutta, ahdistusta jne. Sitten me muutimme yhteen asumaan, minusta tuli 5-vuotiaan tytön äitipuoli.
Menimme naimisiin. Syntyi oma poika.
Ja arvata saattaa mikä nyt on tilanne :)
Aviokriisi ja miehellä uusi hyväuskoinen hupakko kainalossa.
KESKENKASVUISET jannut eivät osaa sitoutua, eivät löydä iloa tai onnea sieltä, missä sitä on: omassa elämässä.
He etsivät elämänsisältöä ulkoa, aina aidan takaa, aina uusista valloituksenhalun hurmioista, koskaan sydäntään avaamatta, itseensä tutustumatta.
Tuskinpa haluat olla perheenrikkoja.
sinä miehen, joka olisi valmis hylkäämään perheensä? Ei hirveen tunnerikas mies jos niin tekisi...
Olen kolmekymppinen kihlattu nainen , ja
kurkkuani myöten rakastunut isäni ikäiseen
naimisissa olevaan mieheen. Hän on sanonut
rakastavansa minua ja minä vastannut samalla
tavalla, ja olemme kerran suudelleet. Ei
muuta, eikä tulekaan. Tuskallista mutta
totta. Jäitä hattuun ja tapaamiskielto
päälle. Itsekseni olen analysoinut tilanteen
ja tiedän täsmälleen mistä se johtuu. Hetken
hullaantumisen vuoksi ei saa rikkoa kaikkea
sitä mitä on rakentanut.
Sullakin kiikarissa? Hyo teitä, eikö yksi mies riitä vai eikö se anna tarpeeks?
nelikymppinen perheetön mies. Perusta oma perheesi, äläkä säre muiden perheitä1 Ei se oman perheen perustaminen ole yhtään vaikeaa, vai onko?