Moi
Elän kaukosuhteessa (noin 100km) ja olen tuntenut tämän miehen noin 3-vuotta. En jaksa aivan koko tariinaamme kertoa mutta aloimme seukkaamaan noin vuosi sitten. Ikä ero meillä on aika paljon mutta olkoot. Minusta on tullut viime aikoina ihan hirveän mustasukkainen. Epäilen häntä kaikesta!! Inhoon välilä itteeni kun oiikeen ajattelen tuollaisia, koska mies on ollut minulle tosi hyvä ja auttavainen ja aina ajattelee mun parasta. Olen nyt tutkinut hänen puhelimensa ja poisdtanu hänen kaikki eksänsä ja mesestäkin tutkin kaiken ja poistin kaikki hänen eksänsä. Ja sanoin hänelle että hänen pitää ilmoittaa minulle missä hän menee ja kenen kanssa, että minulla on oikeus tietää se. Olen vain niin mustis hänestä. Syynä voi olla että hän ei oikeen ikinä kerro mitään mitä on tehnyt yms. ja sen takia olen kokoajan hirveän hermoraunio.
Lapsellista tämä tietenkin on. Niih...
En oikeen tiedä että minne meidän suhteemme on menossa mutta pelkään että se sanoo mulle joku kerta ett TURPA KIINNI ja häippäsee. Valitan hänelle jokaisesta asiasta ja aina mulla muka menee hermot siihen. En tajua... olen ajatellut että ehkä sen takia vittuilen sille ja pistän ns. tossun alle että minä olisin niskan päällä ja hallitsisin suhdetta ettei hän voisi jättää minua. tai jotain sinne päin... Tänään hän tulee käymään ja tiedän jo mistä alan valittaa sille -.- mä' en jaksa... Ihmettelen vaan et miten kauan tätä voi jatkua?!
Minulla on ollut todella huonoja ihmissuhteita ennen tätä, että ehkä siksi oon tällänen tyhmä valittava horo :/
Mut sen voin sanoo et se mies on aika paljonki jättäny mulle kertomatta asioita ja olemme viime aikoina niitäki pohtinut ja tapellut. Outoo et mä tulin tänne eän kirjottaa mut tossa oli vaan pikku osa siitä kaikesta.
*huoh*
Helopttihan kummasti. En välttämättä vaadi vasdtauksia tähän kunhan vaan kirjotin sen mun päästä pois !! Mutta jos sinulla on jotain neuvoja ja kokeneen tarinoita niin ilomielin kuuntelen tai siis luen =)
Noih... Toivottavasti suhteemme ei kaadu siihen et mä oon vaan tällänen valittaja ja määrääjä ja epäilijä ja ties mikä :/
Mutta... kiitoksia
Poika 19
Elän kaukosuhteessa (noin 100km) ja olen tuntenut tämän miehen noin 3-vuotta. En jaksa aivan koko tariinaamme kertoa mutta aloimme seukkaamaan noin vuosi sitten. Ikä ero meillä on aika paljon mutta olkoot. Minusta on tullut viime aikoina ihan hirveän mustasukkainen. Epäilen häntä kaikesta!! Inhoon välilä itteeni kun oiikeen ajattelen tuollaisia, koska mies on ollut minulle tosi hyvä ja auttavainen ja aina ajattelee mun parasta. Olen nyt tutkinut hänen puhelimensa ja poisdtanu hänen kaikki eksänsä ja mesestäkin tutkin kaiken ja poistin kaikki hänen eksänsä. Ja sanoin hänelle että hänen pitää ilmoittaa minulle missä hän menee ja kenen kanssa, että minulla on oikeus tietää se. Olen vain niin mustis hänestä. Syynä voi olla että hän ei oikeen ikinä kerro mitään mitä on tehnyt yms. ja sen takia olen kokoajan hirveän hermoraunio.
Lapsellista tämä tietenkin on. Niih...
En oikeen tiedä että minne meidän suhteemme on menossa mutta pelkään että se sanoo mulle joku kerta ett TURPA KIINNI ja häippäsee. Valitan hänelle jokaisesta asiasta ja aina mulla muka menee hermot siihen. En tajua... olen ajatellut että ehkä sen takia vittuilen sille ja pistän ns. tossun alle että minä olisin niskan päällä ja hallitsisin suhdetta ettei hän voisi jättää minua. tai jotain sinne päin... Tänään hän tulee käymään ja tiedän jo mistä alan valittaa sille -.- mä' en jaksa... Ihmettelen vaan et miten kauan tätä voi jatkua?!
Minulla on ollut todella huonoja ihmissuhteita ennen tätä, että ehkä siksi oon tällänen tyhmä valittava horo :/
Mut sen voin sanoo et se mies on aika paljonki jättäny mulle kertomatta asioita ja olemme viime aikoina niitäki pohtinut ja tapellut. Outoo et mä tulin tänne eän kirjottaa mut tossa oli vaan pikku osa siitä kaikesta.
*huoh*
Helopttihan kummasti. En välttämättä vaadi vasdtauksia tähän kunhan vaan kirjotin sen mun päästä pois !! Mutta jos sinulla on jotain neuvoja ja kokeneen tarinoita niin ilomielin kuuntelen tai siis luen =)
Noih... Toivottavasti suhteemme ei kaadu siihen et mä oon vaan tällänen valittaja ja määrääjä ja epäilijä ja ties mikä :/
Mutta... kiitoksia
Poika 19
Vastaukset 16
Vanhimmat
hyvää nuorta pyllyä on vaikea löytää uutta....
se johtuu huonosta itsetunnosta. itsetunnon kohotuksella pääset siitä. joka päivät katsot itseäsi peiliin 3min ja sanot rakastavasi itseäsi ja arvostat itseäsi juuri sellaisena kuin olet. älä jää kotiin, vaan hanki harrastuksia, jotta saat muuta ajateltavaa. aina kun rupeat epäilemään ala hokemaan tuota "mantraa" :)jos ajatuksia edel. tulee, mieti ovatko ne realistisia vai sinun pääsi tuotoksia. onko hän tehnyt mitään, mikä tukisi epäilyksiäsi. ja järjen äänellä vaimenna epäilyt.jos sinulla on liian paljon aikaa miettiä, olet vaan kotona illat tms. asiat paisuu. toista et voi muuttaa, mutta omaa toimintatapaasi voit. avainsana tähän siis on ITSETUNNON KOHOTTAMINEN. mene punttisalille, aloita uusi harrastus tms. ja se "mantra" on oleellinen (ei ole huuhaata, vaikka siltä voi kuullostaa. se on itsesuggestiota. teet sitä tarpeeksi kauan, alat uskomaan siihen ja itseesi)
aivan samanlainen juttu oli minulla.mutta syytäkin oli,koska hän oli jatkuvasti uskoton.sanoi vielä että,,eihän sen nyt mitään tee,vaikka vähän ottaa muitakin välillä,.jos ei toinen koskaan kerro ,,missä,miks ja milloin,on ollut jossain.siinä sinun epäilysi on aivan oikeutettu.ja jos sellainen vaan jatkuu.on parasta,että lähdet ja yrität unohtaa koko asian.koska se jatkuisi aina.vaikuttaa kuin olisit tekemisis narsistin{sadistin kans]..opin itse sit 6vuoden jälkeen,että sellainen oli mun kaverini,ettei se ikinä muuttunutkaa...oli vaan lähdettävä,en vaan jaksanut enää..uskon ettei teillä ole tulevaisuutta yhdessä,ajattele tarkoin miten jatkat..oikeasti PSYKOLOGI.
Olisin voinut hyvinkin lukea omaa kirjoittamaani tekstiä! Kävin läpi ihan samaa tilannetta puolvuotta. Tosin välimatkaa 600km (aiemmin asuttu 20min bussimatkan päässä toisistamme), pidempi välimatka laukas mussa saman reaktion kuin sulla.
Mitä psykologi kirjotti vinkkinä pitää oikeesti paikkansa! Jouduin ite hakeutumaan psykologille ihmeellisen käyttäytymisen vuoks ja samaan aikaan yritettiin pitää suhde hengissä. Sain neuvoks että kysy iteltäs "miksi?". Aina kun alat epäilee jotakin tai syyttää jostakin kysy iteltäs! Kysymällä saa pengottua yllättäviäkin vastauksia. Kannattaa etsiä vastausketjuja "miksi-miksi-miksi?". Ja puhu niistä löydöksistä seurustelukaverillesi, ymmärtää paremmin. Mulla oli just itsetunto ongelma, en uskonut riittäväni omanlaisenani. Tosin sain tietää sen liian myöhään..
Meillä koko juttu kaatu, kun poika jätti yhteydenpidon ja rakastu sähköjohtoihin :) Voimia sulle! Toivottavasti teillä onnellisempi loppu. Niin pitkään kun näette ja pidätte molemminpuolisesti yhteyttä kaikki ok.
Hyvää kevättä!
Mun mielestä tuollaiset yli mustasukkaiset miehet ja naiset ei sais alkaa suhdetta kenenkään toisen osapuolen kanssa vaan ensin elää omaa elämää yksin,tuntea itsensä paremmin!
toi jo ihan sairasta,tuollainen asenne toista kohtaan voi veljet en katsois päivääkään tuollaista tapausta!
Kyllä jokin mättää ja pahasti jos sitä on tuollainen toista kohtaan! toi en ole enää normaalia! sori vaan!
sen tietää ettei omassa toiminnassa ole mitään järkeä, muttei osaa toimia muutenkaan. Itelleni toi tuli ihan uutena, en ole mustasukkainen ihminen yleensä. Nyt elelenkin tietoisesti yksin, mietin mitä voisin parantaa tai tehdä seuraavassa suhteessa toisin ja muutenkin paremman. Kuten psykologit kirjotti alempana tää kaikki on lähtösin lapsuudesta ja sen ongemista. Ihminen on menneisyytensä heijastuma vääristymineen. Totta kai tästä oppii ja koittaa muuttua, mutta sitä pitää taas välillä testata sitten suhteessa.
Samanlaisesta kokemusta... jotenkin järjellä tiedän, että oikeasti ei ole syytä mustasukkaisuuteen, mutta silti olen :( Rankkaa se on, kun kärsii koko ajan epäluuloista, vaikka toinen oikeasti on todella kultainen ja ihana. Väärin molempia kohtaan. Voiko ongelmana todella olla huono itsetunto?
parisuhteen perusta tulee lapsuudesta. voitte miettiä, millainen vanhempienne suhde on ollut ja toistatteko samaa. tai jos ette ole saaneet tarpeeksi huomiota, rakkautta, välittämistä lapsena (on voinut olla esim. useampia lapsia, eikä äiti ole ehtinyt kaikkiin paneutumaan. tai muuten tunteista ei ole ikinä kotona puhuttu yms.), se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. sisimmässään ei ehkä usko olevansa tarpeeksi hyvä. Mieti omia vahvuuksia, hyviä puolia, missä on hyvä kaikilla meillä niitä on.turvattomuus johtaa yleensä huonoon/alhaiseen itsetuntoon. voi olla vaikka millainen ulospäin, mutta sisällään ei täysin hyväksy itseään. kun tämä turvattomuus (joskus se on tiedostomatonta) pääsee valloilleen, tulee epäilykset kuvaan. toisen haluaisi omistaa, haluaa hallita, haluaa kuulla koko ajan olevan rakastettu ja sillä pärjää vähän aikaa. kunnes taas tarvitsee sen "rakkauden annostuksen" (ihan niin kuin huumeidenkäyttäjä piikin).kun muuttaa ajatuksen kulkuaan aiemmin mainitsemalla tavalla (se "mantra") ja tuomalla uutta sisältöä elämään, epäilykset häviävät. tokihan joskus on ihan aiheellisia epäilyksiä, ne on asia erikseen. käsittääkseni tässä on tarkoitettu aiheettomia.
kukaanhan ei jaksa selitellä tekemisiään minuutin tarkkuudella. haluaisitteko, että teitä vahdittaisiin samallalailla, tutkittäisiin puhelimet, sähköpostit (on muuten laissa kiellettyä suomessa). se on melko varma keino ajaa toinen pois, valitettavasti. ottakaa nyt itseänne niskasta kiinni ja muuttakaa ajatuksienne suuntaa. se sama seuraa teitä muuten seur. suhteeseen ja aina vaan. kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä. teidän päässännehän ne epäilykset tapahtuvat, vai mitä..
Oot oikeassa, omassa päässähän ne epäilykset tapahtuu. Mitkä sitten on aitoja merkkejä, milloin on syytä olla mustasukkainen?
se on tietysti vaikea sanoa, eikä niitä kannata ottaa niin tarkasti.
monella vaisto kertoo, jos jokin on pielessä.
mutta monesti toisen käytös muuttuu, ehkä välttelee, tulee paljon ylimäär. menoja (tämä voi johtua muustakin esim. opiskelujen alku, muutto tms.), ei vastaa puheluihin sinun läsnäollessa (tämä voi olla muustakin), menee puhumaan ulos, tulee ärtyisäksi, salailee asioita, valehtelee... nämä EHKÄ merkkejä toisesta suhteesta. Mutta onko silloin syytä mustasukkaisuuteen? jos toisella on toinen suhde, niin onko sellaisen miehen arvoinen?
Periaatteessa mustasukkaisuus suhteessa on epätervettä, mutta monet tuntevat sitä, kun olo on turvaton (esim. näkee poikaystävänsä juttelevan jonkun naisihmisen kanssa baarissa tms.). Ei siinä sinänsä mitään pahaa, mutta jos se muuttuu hallitsevaksi, niin silloin siitä kärsii itsekin. ei ole mukavaa elää pelkojen vankina. luottamus on suhteen perusta. jos ei ole sitä, on huono pohja lähtee rakentamaan siihen mitään kauaskantoista.
kannattaa miettiä, miksi tunnet mustasukkaisuutta? onko hän antanut aihetta siihen? onko kuvitelmasi realistisia? jos ei, niin sinun täytyy katkaista ajatuksenjuoksusi, kun se menee epäilyksien puolelle. kun ajatus tulee, voit joko katkaista sen heti sanomalla itsellesui "nyt loppui tämä" tai antaa esim. 10 min itsellesi aikaa "märehtiä" ja sitten katkaiset sen. et pelkäämällä tai ajattelemalla voi helpottaa mitään, vaikka jotain joskus tapahtuisikin. ajatuksen voimallakin on suuri voima ja tähän tähtää itsesuggestio (kuten se "mantra" jälleen :). mutta huomioi myös, että jos ajattelet aina pahoja asioita, että poikaystäväsi tekee jotain, niin lopulta se monesti tapahtuu. uskot ajatuksissasi niin ja samalla ajat häntä tekemään juuri niin, kuin pahimmat pelkosi sanovat. tämä ajatuksenvoima toimii siis hyvässä että pahassa. sitä itse toimii sillä tavalla; ajattelee että pettää hän ja jos lopulta niin tapahtuu, pääsee sanomaan itselleen, tiesinhän minä sen koko ajan. mieluummin käyttäisi senkin energian hyvän suhteen vaalimiseen. kukaan ei voi tietää, mitä tässä elämässä tapahtuu ja niin kuin sanoinkin, emme pelkäämällä voi muuttaa mitään. keskity siis positiivisiin asioihin. keksi itsellesi mielekästä tekemistä, jotta et anna epäilyksille tilaa tulla sinun päähäsi.
Oletko sitä mieltä, että turvattomuutta aiheuttaa se, että asumme kaukana toisistamme?
Olet niin oikeassa siinä, että mustasukkailuun käytetty aika pitäisi pikemminkin käyttää suhteen vaalimiseen. On surullista, että kaikki energia menee siihen, että on epäluottavainen ja mustasukkainen vaikka TIETÄÄ järjellä että siihen ei ole syytä.
turvattomuus kumpuaa yleensä jo lapsuudesta.itsensä hyväksymällä ja itseään rakastamalla voi turvattomuudesta päästä eroon.kukaan ihminen ei voi tuoda sitä tunnetta itselle, se täytyy lähteä omasta itsestään.
välimatkalla ei yl. ole tekemistä sen asian kanssa. vaikka asuisitte yhdessä, saattaisit reagoida samalla tavalla. kun hän olisi harrastuksissa, kavereiden kanssa ym. ajatukset saattaisivat vallata mielen; mitä hän mahtaa tehdä, jos hän onkin muualla, kuin missä on, ja jatkuva "todisteiden" etsiminen tutkimalla kännykän puhelut/viestit ym. kun näille epäilyksille antaa vallan, ne kasvavat ja kasvavat. mikään ei lopulta riitä. et löydä mitään epäilyttävää, tunnet olosi turvalliseksi hetken aikaa, kunnes sinun on taas tutkittava puhelin. sellainen kierre kannattaa lopettaa. pakotat itsesi lopettamaan "hölmöilyn", siitä tulee helposti pakkomielle. ei toisen elämän vahtimisesta mitään tule.
kirjastossa on paljon hyvää kirjallisuutta, josta voi lukea. esim. pelasta parisuhteesi, voiko nainen rakastaa liikaa jne. niissä perehdytään, mistä tälläinen käytös johtuu ja mitä sille voisi tehdä.
Wau ! Kiitoksia vastauksista. Tosiaan, saattaapi olla vika vain minussa :O :D ja se isensäkohottamis-juttu olis aika terää mulle. Kyllä se on niin että ainakin puolet "epäilystä" on syntynyt mun päässä. Ja oon nähny nyt pari kertaa sellasta unta että mies jättää mit :/ kauheeta. Ja noi ketkä kirjotti jotain "en kattelis hetkeekää".. heh, no joo. Kaikilla oma mielipiteensä.
Mutta joo... kiitoksia vieläkin vastauksista!!! Niissä oli itua !! =)
Hyvää kevättä ja nähdään punttiksella :D
Sä olet siis tuntenut miehen 3 vuotta ja olet poika 19 v?
mitä väliä sillä on mitä on? voi haloo!!!!!!!!!
onpa sulla köyhää elämää
joo... ollaan homoja jne... kuis??