Olen 15- vuotiaasta lähtien ollut aina jonkun kanssa, jonkinlaisessa parisuhteessa... Tälläkin hetkellä seurustelen ja nyt tuntuu siltä, että nämä parisuhdekierteet saavat riittää...
3vuotta olen nykyistäni elättänyt ja rakastanut, rakkaus ei ole kuollut, mutta kaikki muu on... en halua seksiä, emme koskaan tee mitään... kaikki on niin... kuollutta...
Onko nämä syyt sitten päteviä eroamiseen? Onko minulla oikeus vihdoin elää vain itselleni?
Ajatus eroamisesta kauhistuttaa ja ihastuttaa, pelkään jääväni kokonaan yksin, mutta toisaalta haluan olla vapaa... tutustua uusiin ihmisiin... ilman parisuhteita.
Haluan olla, tulla ja mennä... Onko minulla siis hyvät syyt eroamiseen ja loppujen lopuksi... kannattaako se nyky- yhteiskunnassa, jossa kaikki perusteaan "toimivien parisuhteiden" ympärille?
3vuotta olen nykyistäni elättänyt ja rakastanut, rakkaus ei ole kuollut, mutta kaikki muu on... en halua seksiä, emme koskaan tee mitään... kaikki on niin... kuollutta...
Onko nämä syyt sitten päteviä eroamiseen? Onko minulla oikeus vihdoin elää vain itselleni?
Ajatus eroamisesta kauhistuttaa ja ihastuttaa, pelkään jääväni kokonaan yksin, mutta toisaalta haluan olla vapaa... tutustua uusiin ihmisiin... ilman parisuhteita.
Haluan olla, tulla ja mennä... Onko minulla siis hyvät syyt eroamiseen ja loppujen lopuksi... kannattaako se nyky- yhteiskunnassa, jossa kaikki perusteaan "toimivien parisuhteiden" ympärille?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heippa,
Voin sanoa että kuullosti kuin omasta elämästä..
Mä en loppujen lopuksi saanut entisestä kolmivuotisesta parisuhteestani sitä mitä halusin.. tuntui ettei mies arvostanut tarpeeksi.. ja kuten sanoit kaikki oli niin kuollutta..
Lähdin menemään. Hankinoman asunnon. Kontaktia kuules nyt vaan kaikkiin ystäviin. Jos ymmärsin yhtään miltä sinusta tuntuu lähde pian pois! Kerran sitä vaan ollaan eletään ja varsinkin ollaan nuoria.
Tätä nykyä minulla menee upeasti. Puhlimesta löytyy 20 kaverin numerot joille voi koska vaan soittaa ja lähteä vaikka leffaan kaljalle lenkille tms. Sekä miehiä nyt aina riittää. SIiitä vaan valitsemaan kenen halukkaan viidestä annan viedä minut syömään.
Ihmeellistä uutta tarmoa löytyy elämään kun kaikki aika ei mene vain 'toimivanparisuhteen' pyörittämisen eteen.
Ja ne miehet. Herranjestas millaisia herrasmiehiä/kiinnostavia symppiksiä sitä kohdalle osuukaan.
Yksinjäämisen pelossa ei ikinä kannata jäädä roikkumaan. ELÄ KOE, parempaa neuva kukaan ei voi antaa koska sängynlämmittäjiä, kauppakassien kantajia tai vaikka muuttoapua löytyy aina.
Kuten sanoin; kokemus puhuu =)
Nyt äkkiä pois kuolleesta suhteesta ja maistamaan elämää! Olosi tuntuu paljon paremmalta, kun erostanne on kulunut jonkin aikaa. Voi jopa olla, että tunne on kuin jokin suuri taakka olisi poistettu harteilta -kuten minun entisessä tapauksessani!
Elämä on todellakin niin lyhyt ettei sitä kannata tuhlata mitättömien (?) ihmisten seurassa.
Aloita oma itsenainen elämäsi. Anna tilaa vain itsellesi, hemmottele itseäsi ja nauti!!
Kaikkea hyvää sinulle!
Nyt äkkiä pois kuolleesta suhteesta ja maistamaan elämää! Olosi tuntuu paljon paremmalta, kun erostanne on kulunut jonkin aikaa. Voi jopa olla, että tunne on kuin jokin suuri taakka olisi poistettu harteilta -kuten minun entisessä tapauksessani!
Elämä on todellakin niin lyhyt ettei sitä kannata tuhlata mitättömien (?) ihmisten seurassa.
Aloita oma itsenäinen elämäsi. Anna tilaa vain itsellesi, hemmottele itseäsi ja nauti!!
Kaikkea hyvää sinulle!
Ennen kuin teet mitään hätiköityä suuntaan tai toiseen, ehkä parempi kun mietit tämänhetkisen tilanteesi ensin. Kannattaa nimittäin ottaa huomioon, että kun siitä lähdet, niin paluuta ei ole.
Sinun syysi eroon tiedät vain sinä, kaikilla on omat syynsä, toisille toiset asiat ovat isompia kuin toisille. Mutta se, ovatko syyt muiden silmissä "päteviä" vai eivät, ei saa ratkaista sitä, mitä sinä teet suhteellesi, lopulta tuloksen ja vastuun kannat sinä, eivät ne jotka neuvoja antavat, se on syytä huomioida ennen ratkaisua.
Mieti siis omat tuntemuksesi, ja myös, näetkö paremmaksi erota, vai tehdä muutoksia nykyisessä suhteessa... miten parisuhde muuten estää uusiin ihmisiin tutustumisen? Tai itsellesi elämistä (parisuhteen huomioonottaen, tietenkin)? Jos et sitten tarkoita intiimissä mielessä tutustumista, se on yleensä eri asia.
Ennen kuin teet mitään hätiköityä suuntaan tai toiseen, ehkä parempi kun mietit tämänhetkisen tilanteesi ensin. Kannattaa nimittäin ottaa huomioon, että kun siitä lähdet, niin paluuta ei ole.
Sinun syysi eroon tiedät vain sinä, kaikilla on omat syynsä, toisille toiset asiat ovat isompia kuin toisille. Mutta se, ovatko syyt muiden silmissä "päteviä" vai eivät, ei saa ratkaista sitä, mitä sinä teet suhteellesi, lopulta tuloksen ja vastuun kannat sinä, eivät ne jotka neuvoja antavat, se on syytä huomioida ennen ratkaisua.
Mieti siis omat tuntemuksesi, ja myös, näetkö paremmaksi erota, vai tehdä muutoksia nykyisessä suhteessa... miten parisuhde muuten estää uusiin ihmisiin tutustumisen? Tai itsellesi elämistä (parisuhteen huomioonottaen, tietenkin)? Jos et sitten tarkoita intiimissä mielessä tutustumista, se on yleensä eri asia.
elää vain itselleen? Hmm. Eihän parisuhteessakaan voi itseään unohtaa ja elää toisen puolesta. Itse olet kuitenkin parisuhteen valinnut niin tuntuu hullulta jotenkin tuo kysymyksesi!
Kirjoituksestasi sain kyllä sellaisen käsityksen, että olet vain kyllästynyt omaan elämääsi, et sen kummempaa. Olisit sitä yksinkin ollessasi eikä sinulla välttämättä olisikaan niin kivaa kuin kuvittelit.
Kiitokset rohkaisevista sanoista... ne todella tulevat tarpeeseen, koska nyt todella pientä päätäni kivistää... pitäisi vain saada tuo vanne pois pään ympäriltä.
Noh, välittäminen ei tietenkään ole loppunut, mutt mitä muista edellisestä sinkkuvaiheestani, niin se oli mitä upeinta aikaa, ei tarvinnut selitellä kellekkään mitää saatika, antaa rahaa ukolle, joka ei
todellakaan arvostanut antamaani tukea.
Tämä mies on todella mahtava tyyppi, mutta saa minut kuolemaan yhtälailla kuin muutkin miehenretaleet, joten on siis aika vaihtaa maisemaa. Kenties jätän vantaan ja painun vaikka turkuun tai tampereelle töiden perässä tai sitten kohtaan kaikki silmästä silmään ja otan m,oitteet vastaan, kun tuhosin meidän "täydellisen" parisuhteen.
Olikohan se nyt dana, joka kirjoitti jotain oikeuksista...
Well, meikä on aina ollu se joka panosta kaikkeen täysillä, työhön, kotiin, suhteeseen... ja nyt saa panostaminen riittää... mies ei ole ottanut vastaan sitä mitä olen antanut ja inho kasvaa kerta kerralta enemmän, kun kuulenkin hänen äänensä.
Ehkä elämäni on tylsää, mutta kaippa se tylsäksi muuttuu jos minun PITÄÄ joka viikonloppu olla kotona ukon kanssa, vaikka tietäisinkin 100 muuta tapaa viettää vapaani töistä. Mutta ei, aina pitäisi kyhnätä kotona, joten ei tylsä elämäni pelkästään minusta johdu... siihen tarvitaan paljon muutakin...
Asioissa on edistytty sen verran, että olemme keskustelleet eroamisesta. Mikäli oikein olen käsittänyt, niin mieskin sitä haluaa...ja ei halua...
Aluksi nyt ainakin muuttaa pois luotani ja katsotaan, että josko asiat toimisi paremmin ilman toistemme jatkuvaa seuraa...
Kaikki on vielä epävarmaa, mutta tulevaisuutta meillä ei juurikaan enää ole... vain katkeria muistoja, velkoja ja erimielisyyksiä