Tällä palstalla näyttää olevan työttömiä, jotka ovat hyvin perillä yhteiskunnallisten asioiden todellisesta tilasta. Tieto lisää tuskaa, mutta se myös vapauttaa turhista unelmista ja lopulta itsesyytöksistä ja häpeästä. Listataanpa yhdessä kirjoja, jotka kaikkien työttömien (ja työllisten) olisi syytä lukea, jos mielii jotain työttömyyden todellisista syistä ymmärtää. Itse voisin aloittaa seuraavilla:
Ojanpelto, Ari (2006) Ahneuden aika
Siltala, Juha (2004) Työelämän huonontumisen lyhyt historia
Helne, Tuula & Laatu, Markku (toim.) (2006) Vääryyskirja
Ojanpelto, Ari (2006) Ahneuden aika
Siltala, Juha (2004) Työelämän huonontumisen lyhyt historia
Helne, Tuula & Laatu, Markku (toim.) (2006) Vääryyskirja
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjakokoelma on hyvä idis. Sen verran listaasi korjaan, että Ahneuden Ajan kirjoittaja on Ari Ojapelto, ei Ojanpelto.
Hän on myös kansanedustajaehdokkaana parhaillaan Uudenmaan vaalipiirissä. Sääli, ettei omassani - eipä tarvitsisi enää pähkäillä kenelle ääneni annan. Kirja on tehnyt vaikutuksen, niin myös se aitous jolla kaveri ajaa työttömien ja työelämän inhimillisen muutoksen asiaa.
Minkä puolueen edustajana Ojapelto on?
Niinkin yllättävän kuin IPU:n. Itse asiassa koko kansanedustajaehdokkuus johtuu kuulemma siitä, että puolue sai hänet ylipuhutuksi.
Ja edelleen kuullun mukaan vain hilkkua ennen kuin Vasemmistoliitto yritti samaa. Aika hauska yksityiskohta, joka kertoo toisaalta Ojapellon ajattelun tietynlaisesta "universaaliudesta" ja toisaalta siitä, ettei näiden kahden puolueen perusajattelussa ehkä olekaan mitään ratkaisevia linjaerimielisyyksiä.
Ojapellon pitäisi tietää paremmin. Hän on aivan liian fiksu haaskattavaksi kansanedustajan työhön.
Kansanedustajat ovat vain puhelin kädessä ottamassa vastaan käskyjä OECP:ltä, EU:lta, Bilderbergiltä. "Kyllä herra, kyllä herra", näytti Rokkakin kansanedustajan mallia Tuntemattomassa.
Suomessa pitää maata pääministerin kanssa että saa asiansa esille brezhneviläisessä mediassa. Suosittelisin häntä ryhtymään Stasi-epäillyksi.
Ojapelto itse perustelee suostumistaan kansanedustajaehdokkaaksi sillä, että päästessään Arkadianmäelle valtaapitävien olisi pakko suostua keskusteluun hänen kanssaan. Toisin sanoen ajatusten esilletuominen saisi aivan erilaiset mittasuhteet.
"Tavallisena kansalaisena" hänet on aivan liian helppo sivuuttaa. Tästä esimerkkinä se, että Ari haastoi väittelyyn kirjassa Ahneuden Aika esilletuoduista asioista käytännössä jokaisen nyt huipulla olevan päättäjämme.
Erkki Tuomiojaa lukuunottamatta kukaan ei suostunut. Tuomiojakin estyi, mutta syy oli käsittääkseni aivan aito. Hauska oli myös Tuomiojan kommentti, jossa hän totesi väittelytilaisuuden sikäli turhaksi, että valtaosassa esilletuoduissa asioissa hän on pikemminkin samaa kuin eri mieltä Ojapellon kanssa.
Mielenkiintoinen on myös jatkuvan yksipuolisesti etenevä haaste keskusteluun taloustieteen professori Risto Harisalolle. Kutsun taustoista ja kehityksestä on tietoa saatavilla osoitteessa:
http://ojapelto.ihmisarvo.org/
olevalla "Jatkokertomus" -sivulla. Kannattaa tutustua linkkeihin myös laajemminkin.
Lisäys listaan.
Hankamäki: Työttömän kuolema.
En ollut kaikessa siinä, mitä kirjassa esitetään, ihan samaa mieltä. Mutta paljon kirjassa oli ajatuksia herättävää.
"Elämästä puolet on luopumista".
Yksi hyvä kirja on Surun tie, jota suosittelen.