Sanomattakin on selvää, että erosta toipumiseen ja elämässä eteenpäin siirtymiseen tarvitaan aikaa. Luonnollista on myös se, että jonkin aikaa tunteet ex:ää kohtaan ovat reippaasti pakkasen puolella ja teksti suusta painokelvotonta. Mutta missä vaiheessa voi jo olettaa ja vaatia ex:ltä asiallista käyttäytymistä itseä kohtaan, olla puhumatta pahaa lapselle ja tämän ystäville toisesta vanhemmasta, olla kyselemättä lapselta toisen vanhemman ihmissuhteista - tapailemien henkilöiden nimet, ammatit, automerkit jne.
Nyt erostamme on kulunut jo 15 vuotta, mutta millään tavoin ex:än käytös ei ole muuttunut. Oikeuteen hän haastaa minut kahden vuoden välein, olen kuulemma väkivaltainen ja alkoholisti. Kuukausi sitten päättyi taas yksi oikeudenkäynti - toivottavasti viimeinen, kun lapsikin on jo 16 vuotta..
Olen itse uudetsaan naimisissa (joulukuussa tuli 9 vuotta). Ex:llä ei ole ollut paria kuukautta pidempää suhdettaa eromme jälkeen. Olen todella uupunut tilanteeseen, ja luulen, että lapsenikin kärsii tilanteesta, koska tälle ex:ä purkaa ajatuksiaan, mielipiteitään minusta, uudesta liitostani ja tavastani kouluttaa jopa perheemme koira..
Onko jollakin ideoita kuinka jaksaa ja selvitä? Onko jotain, mitä minä voisin tehdä toisin? Olen tyytynyt vain kuuntelemaan lapseni puheita ja ottamaan ikävät sanat itseni kannettavaksi, mutta kun alkaa tuntua siltä, että rajat ne on tässäkin ihmisessä..
Haluaisin vain kaikkien saavan elää elämäänsä eteenpäin vahingoittamatta toisiaan. Ja ennen kaikkea lasta suojellen. Eiköhän hän ehdi näitä aikuisten outouksia tutkia myöhemminkin..
Nyt erostamme on kulunut jo 15 vuotta, mutta millään tavoin ex:än käytös ei ole muuttunut. Oikeuteen hän haastaa minut kahden vuoden välein, olen kuulemma väkivaltainen ja alkoholisti. Kuukausi sitten päättyi taas yksi oikeudenkäynti - toivottavasti viimeinen, kun lapsikin on jo 16 vuotta..
Olen itse uudetsaan naimisissa (joulukuussa tuli 9 vuotta). Ex:llä ei ole ollut paria kuukautta pidempää suhdettaa eromme jälkeen. Olen todella uupunut tilanteeseen, ja luulen, että lapsenikin kärsii tilanteesta, koska tälle ex:ä purkaa ajatuksiaan, mielipiteitään minusta, uudesta liitostani ja tavastani kouluttaa jopa perheemme koira..
Onko jollakin ideoita kuinka jaksaa ja selvitä? Onko jotain, mitä minä voisin tehdä toisin? Olen tyytynyt vain kuuntelemaan lapseni puheita ja ottamaan ikävät sanat itseni kannettavaksi, mutta kun alkaa tuntua siltä, että rajat ne on tässäkin ihmisessä..
Haluaisin vain kaikkien saavan elää elämäänsä eteenpäin vahingoittamatta toisiaan. Ja ennen kaikkea lasta suojellen. Eiköhän hän ehdi näitä aikuisten outouksia tutkia myöhemminkin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hanki lähestymiskielto; perusteita ja todisteita sinulla lienee siihen yllinkyllin.
No voi elämän kevät vain 15v olet tollasta jaksanut. HATTUA NOSTAN SINULLE OLETHAN TOSI MIES. M utta hyvä sydämistähän aina rassataan ja ex tietää ,että sä kestät ja et tee mitään. NYT HEI OIKEESTI, HATTU KOURAAN syötä se vaikka ensin ex:lläsi ja sitten, ovi KIINNI.
Olen nainen, jonka luona lapsemme on asunut erosta asti. Yritin laittaa alkuperäisen viestini niin, etten viljele mitään ennakko olettamuksia.
Eli itselläni on onglmana ex-mieheni, joka on jotenkin jumiutunut olleisiin ja menneisiin, eikä ikään kuin halua minunkaan elävän elämääni nenä tulevaisuutta kohti..
Riidellä en halua enkä jaksa.
Kuulostaa aika rankalta...
Meillä mieheni exä oli melko vaikea ja päällekäyvä.
Ainoa tapa, mikä meillä tepsi oli lastensuojeluun meno ja poliisi ilmoitus häirinnästä ja panettelusta. Helpoti...
Ja kehoittaisin keskustelemaan avoimesti lapsesi kanssa tilanteesta, onhan hän kuitenkin 16v
Normaalisti 10 vuotta riittää.