Minulla on ollu aina huono itseluottamus. Yläasteella en uskaltanut tutustua poikiin, sillä sen lisäksi että olin ujo, en myöskään uskonut olevani tarpeeksi hyvä kellekään. Samoin kaverit olivat vähissä, sillä ajattelin aina, ettei kukaan kuitenkaan haluaisi olla minun seurassani.
Vuosien kuluessa olen päässyt ujoudesta eroon ja saanut melko laajan ystäväpiirin. Kuitenkin tuo huono itseluottamus on jäänyt vaikuttamaan tapaani ajatella vastakkaisesta sukupuolesta. Olen seurustellut kerran koko elämäni aikana, ja suhde päättyi n vuoden seurustelun jälkeen, koska minusta tuntui jatkuvasti, etten ole tarpeeksi hyvä tälle pojalle.
Ennen kuin löysin kyseisen pojan, kävin usein baarissa, ja lähes joka kerta löysin jonkun pojan, jonka kanssa joko pussailin tai lähdin jatkamaan iltaa. Aamulla tuntui aina paskalta, ja päätin etten enää koskaan edes pussaile ekalla kerralla, kun tutustun johonkin poikaan. Kuitenkin taas seuraavalla kerralla tapahtui samoin.
Luulen, että tämä johtui siitä etten nuorempana saanut poikien huomiota, ja siksi vanhempana tuntui suurelta saavutukselta, kun joku poika osoitti kiinnostusta. Paikkaahan se huonoa itseluottamusta, kun huomaa hyvännäköisen miehen olevan kiinnostunut.
Nyt en ole käynyt baarissa tuon eron jälkeen, ja huomenna olisi tarkoitus lähteä viettämään kaverin synttäreitä. Pelottaa kuitenkin että taas humalassa minusta tulee ns helppo. Osaako kukaan yhtään neuvoa, miten saisin hillittyä itseni, ja näin tilaisuuden tutustua miehiin paremmin. Se on kuitenkin varmaa, etteivät miehet kiinnostu liian helpoista naisista, ja minä en kaipaa niitä yhden illan juttuja.
Jos jollakulla on saman kaltaisia kokemuksia niin voisi kirjoittaa, sillä tuntuu ettei samanlaisia ihmisiä ole kovin paljon..
Vuosien kuluessa olen päässyt ujoudesta eroon ja saanut melko laajan ystäväpiirin. Kuitenkin tuo huono itseluottamus on jäänyt vaikuttamaan tapaani ajatella vastakkaisesta sukupuolesta. Olen seurustellut kerran koko elämäni aikana, ja suhde päättyi n vuoden seurustelun jälkeen, koska minusta tuntui jatkuvasti, etten ole tarpeeksi hyvä tälle pojalle.
Ennen kuin löysin kyseisen pojan, kävin usein baarissa, ja lähes joka kerta löysin jonkun pojan, jonka kanssa joko pussailin tai lähdin jatkamaan iltaa. Aamulla tuntui aina paskalta, ja päätin etten enää koskaan edes pussaile ekalla kerralla, kun tutustun johonkin poikaan. Kuitenkin taas seuraavalla kerralla tapahtui samoin.
Luulen, että tämä johtui siitä etten nuorempana saanut poikien huomiota, ja siksi vanhempana tuntui suurelta saavutukselta, kun joku poika osoitti kiinnostusta. Paikkaahan se huonoa itseluottamusta, kun huomaa hyvännäköisen miehen olevan kiinnostunut.
Nyt en ole käynyt baarissa tuon eron jälkeen, ja huomenna olisi tarkoitus lähteä viettämään kaverin synttäreitä. Pelottaa kuitenkin että taas humalassa minusta tulee ns helppo. Osaako kukaan yhtään neuvoa, miten saisin hillittyä itseni, ja näin tilaisuuden tutustua miehiin paremmin. Se on kuitenkin varmaa, etteivät miehet kiinnostu liian helpoista naisista, ja minä en kaipaa niitä yhden illan juttuja.
Jos jollakulla on saman kaltaisia kokemuksia niin voisi kirjoittaa, sillä tuntuu ettei samanlaisia ihmisiä ole kovin paljon..
Vastaukset 6
Vanhimmat
hei!
oon 24v mies Raumalta. mun muija oli ainaskin ns "helppo" eli teki itseään ihan tyrkyksi asti (tosin ei nyt aivan kaikille). No nyt se on mun oma kulta eikä se enää saa tyrkkyillä-
tuota tuli harrastettua itekin. Miehiä riitti, mut vasta myöhemmällä iällä sitä tajus, et toosan perässähän ne juoksi ja olen tiedostanut senkin, et iteltäni se oli hyväksynnän hakemista. On mulla kyllä ollu seurustelusuhteitakin, mutta kuten sullakin, pitkäaikasinkin kesti vain vähän yli vuoden.
Nyt oon ollu pari vuotta sinkkuna. Olen vanha ja raihnainen, enää en jaksa ryypätä tai juosta miesten perässä. Jos joskus olen jotain yrittänytkin, vituiksihan se on mennyt alta aikayksikön. Olen alkanut ajattelemaan etten yksinkertaisesti kelpaa kellekään.
kokemuksia ollut. Pisin suhde on kestänyt kolme vuotta.
Mua kiusattiin ala-ja yläasteella, koska olin aika herkkä. Tunsin itseni tosi paskaksi kiusaamisen jälkeen. Oli baarikierrettä alle kaksikymppisenä ja olin ns. helppo. Kukaan kavereista ei auttanu. Kaikki vaan valitti mulle omia murheitaan. Ja kaikki vaan halusivat, että mulle menee elämä päin p:ttä. Jälkeenpäin oon tajunnu, et hylkääminen ja kiusaaminen oli pelkkää kateutta. Parhaimmillaan oli keskiarvo 9.3 ja olin aika hyvä monissa aineissa. Sain stipendejä ym. ym...Sitten olin ihan nätin näköinen.
Mul on ollu kamalasti itsetunto-ongelmia. Vasta nyt olen hyväksyny ujouteni. Ongelmat ei näy päällepäin...osaan esittää.
En välittänyt itsestäni. Dokasin ja pahimpina aikoina oli melkein ranteet auki-meininkiä. Sit oli toi sekoilu jätkien kanssa. Kai sitä jotenkin yritti selviytyä, kun oli niin henkisesti yksin.
Toi kateus on niin hirveetä ja maailma on tosi paska. Ihmiset ovat paskoja ja keskeneräisiä. Vanhemmat ihmiset ovat viisaita ja heiltä löytyy paljon fiksuja elämänohjeita.
Jos saisin muuttaa elämäni, niin pitäisin itseni niin kovassa kuosissa, et kukaan ei pääsis sorkkimaan. Meinaan sitä, et pitäisin omasta minästäni tiukasti kiinni.
Ps. Muutin kirjoitustyylin toisenlaiseksi, mutta jutut pitää paikkansa.
Lohdutuksen sanana kaikille vastanneille naisille voin miehenä sanoa että vaikka teillä on ollut kutakuinkin samat huonot korit kädessä, niin pääsette naisena kuitenkin helpommalla.
Tarkoitan siis sitä että teillä se huono itsetunto, kuolukiusaus, etc. ei varsinaisesti estä romanttista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Eli te voitte esim. mennä baariin ja jotain saatte kuitenkin. Samoilla valmiuksilla baariin astuva mies jää nuolemaan näppejään. Vaikka joku hetkellisesti osoittaisikin potentiaalista kiinnostusta, huono itsetunto pilaa kuitenkin homman ennen kuin mitään ehtii tapahtua.
Olkaa siis onnellisia että teidän ei naisena tarvitse olla siinä "metsästäjän" roolissa.
Samat sanat. Sitä en osaa sanoa, onko naisilla helpompaa (usein kyllä tuntuu, että on), mutta vaikeaa se ainakin voi olla miehelläkin.
Olen päälle parikymppinen enkä ole vielä kertaakaan seurustellut. Itsetunto on tainnut vuosien varrella nousta, mutta itsetunto naisten suhteen ehkä vain laskenut. Tähän on vaikuttanut huonot kokemukset naisten lähestymisestä, ja toisaalta tulen yhä vanhemmaksi ja olen edelleen sinkku.
Vasta ihan viime aikoina olen huomannut, että jotkut naisetkin ovat osoittaneet kiinnostusta. Mutta minkäs teet kun itsetunto ei salli lähestyvän edes naista, joka melko todennäköisesti on kiinnostunut. Naisetkaan eivät selkeitä aloitteita juuri tee.
Ehkä eniten on auttanut sen tajuaminen, miten moni muukin kipuilee samanlaisten ongelmien kanssa. Ehkä myös se, että olen vähitellen tajunnut, ettei se naisillakaan usein ole niin helppoa. En silti kadehdi osaani.
itseäsi humalaan.