Katseet hakeutuvat jatkuvasti toisiemme silmiin. Ne viipyvät välillä flirttiä viljellen, välilä levollisena ja sitten taas huolestuneena. Useita sekuntteja. Liian kauan.
Sisälläni velloo tunteiden vuoristorata, joka ei tunnu pääsevän alas huipustaan. Ei millään. Milloin tämä loppuu? Tuntuu niin kipeältä, joka kerta.
Kosketan sinua ohimennen, töiden lomassa. Tönäisen, kun kiusoittelet minua. Ja taas katseemme kohtaavat. Ymmärrätkö mitä yritän silmilläni sinulle viestittää?
En edes tiedä onko tämä pelkkää fyysistä vai onko mukana muitakin tunteita? Ei kai näin pian... Tämä kaikki on kuitenkin minulle liikaa. Tukehdun tähän hiljaisuuteen.
Ymmärrämmkö, että tämä maailma ei ollut meitä varten? Meillä on omat aviopuolisot ja sinulla lapsia.
Miksi kuitenkin kävi näin? Ei minulle pitänyt ikinä käydä näin. Kuka tulisi pyyhkimän nämä tuntemukset pois mielestäni?
-nainen -81
Sisälläni velloo tunteiden vuoristorata, joka ei tunnu pääsevän alas huipustaan. Ei millään. Milloin tämä loppuu? Tuntuu niin kipeältä, joka kerta.
Kosketan sinua ohimennen, töiden lomassa. Tönäisen, kun kiusoittelet minua. Ja taas katseemme kohtaavat. Ymmärrätkö mitä yritän silmilläni sinulle viestittää?
En edes tiedä onko tämä pelkkää fyysistä vai onko mukana muitakin tunteita? Ei kai näin pian... Tämä kaikki on kuitenkin minulle liikaa. Tukehdun tähän hiljaisuuteen.
Ymmärrämmkö, että tämä maailma ei ollut meitä varten? Meillä on omat aviopuolisot ja sinulla lapsia.
Miksi kuitenkin kävi näin? Ei minulle pitänyt ikinä käydä näin. Kuka tulisi pyyhkimän nämä tuntemukset pois mielestäni?
-nainen -81
Vastaukset 13
Vanhimmat
raukkaa..taidat ihan itse jo uskoakin tuohon..hah.hah
Miten Sinä voit olla noin iso vauva???
Grow Up!
koska itsekin (m) koen samantyyppisiä tuntemuksia!!!Olo on kieltämättä melko ristiriitainen...
En kuitenkaan liene tarkoittamasi mies, ellet sitten hämäyksen vuoksi vähän käyttänyt taiteellista vapautta kertoessasi tarinaasi; ettei vain kukaan oikeasti tunnistaisi...
Ihmettelen kahta yllä olevaa kommenttia; ko. ihmisiltä puuttuu elämänkokemuksen tuomaa ymmärrystä siitä, että monenlaista voi sattua ja tapahtua, vaikka kuinka olisi naimisissa...
Eikä kukaan toinen ihminen voi moralisoida juuri mitään kenenkään elämään liittyvää, koska ei tiedä tapauksen yksityiskohtia...Siis ainoa mahdollinen suhtautumistapa on ymmärtävä tukeminen ja myötäeläminen...
Siis miksi kävi sinulle noin? Dr Phil osaisi tähänkin jotakin "viisasta" sanoa, mutta eivätköhän nämä ihastumisasiat ole loppujen lopuksi niin paljon elämää ja ihmistä suurempia, ettei niitä oikein voi järjellä selittää...
Nauti ihastumisen tunteestasi ja katso, miten tilanne kehittyy...Kun alat kokea lähes vastustamatonta halua koskettaa ja olla ihan lähellä ihastustasi, on mielestäni aika alkaa ottaa asiaa puheeksi...
tunteilleen ei mitään voi, mutta teoilleen voi. Ihastumisia tulee ja menee, ei niihin kannata kiinnittää sen kummempaa huomiota. Teillä on molemmilla omat perheet, keskity sinä omaasi. Itsellänikin on ihastumisia ollut, mutta ei ole tullut mieleenkään tuoda asiaa mitenkään julki kenellekään.
ja jos aikuinen, perheellinen ihminen huomaa ihastuvansa/rakastuvansa palavasti toiseen henkilöön, se saattaa kertoa oman liiton sisäisistä vaikeuksista, tai jonkin olennaisen (muunkin kuin seksin) puutteesta.
Ei ihmisen pidä itseään kahlita onnettomuuteen. Uhrautuminen on pahinta mitä kukaan voi itselleen tehdä.
Lapset eivät esim. ole syy jatkaa huonoa ja onnetonta liittoa. Lapset ovat onnellisempia kahdessa tasapainoisessa ja onnellisessa perheessä kuin yhdessä rakkaudettomassa ja kireätunnelmaisessa.
Esim. itse toivoin vanhempieni eroa ollessani kymmenen, jotta riitely ja painostava tunne kotona loppuisi.
Toiselta ihmiseltä ei pidä VAATIA sitoutumista, toista ei pidä kahlita suhteeseen.
Miksi niin usein vanhemmista tulee pelkkiä vanhempia, rakastavaisten rooli unohtuu arjen alle? Ei ihme, että puolisot ihastuvat aidan toisella puolella kasvavaan ruohoon.
Ei ollut kovin johdonmukainen kirjoitus, mutta pakko oli jotain nopeasti naputella tähän.
kun on hukassa. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, kannustavaa.
tutulta. hyvin tutulta
On pienen aikalisän aika. Mahdatko ajatella minua?
Minä en voi lakata ajattelemasta sinua.
Salaa hiivit mieleeni kesken päivittäisten askareiden.
Huomaan kaupan kassalla mitettiväni sinun lämmintä katsettasi.
Järki ja tunteet. Nyt ymmärrän.
En vain osaa...halua päättää kumman puolella olen.
Tiedän, että minun olisi vain yritettävä
työntää ajatukseni sivuun ja keskittyä
siihen mitä minulla, meillä molemmilla jo on.
Emmehän kumpikaan halua menettää
jo olemassa olevaa elämäämme.
Kuitenkin. Mitä jos vain vähän?
Jos astun reunalle, onko sen välttämättä
vietävä suoraan pudotukseen?
Vai onko minulla silti mahdollisuus
kiivetä tänne, missä vielä olen.
Ymmärrän toki, että seuraukset voivat olla kamalat.
Olen ymmärtänyt, että viihdyt
perheesi kanssa. Minulla on rakastava
aviomie.
Mutta... kun taas tulet minua vastaan...
Kaikki unohtuu. Ihastuminen kun ei katso
sivilisäätyä.
Minulla on yhdeksän päivää aikaa.
Mitä sitten tapahtuu...
tai ei tapahdu.
Kiitos että saan tänne kertoa ajatuksiani
Kukaan muu ei niitä voi kuulla.
Tarina jatkuu...
Molemmat edelleen omilla tahoillaan..
hyvä ja pysykääkin erossa toisistanne, panosta siäkin vain sata lasissa omaan liittoosi, älä ryhdy petturiksi tahi, avioliittojen särkijäksi.
silloin saat aikaan vain surua, murhetta ja tuskaa hetken huumasta.
Oletko ap?
...miksi kysyt ap:ltä onko hän ap... ?
^Kyllä minuakin kiinnostaa onko kyse todella samasta, kuin vuonna 2007 =)