Onnistutteko te parisuhteessa elävät ihmiset tapaamaan perheellistyneitä kavereitanne yksin, ilman kumppanianne? Siis voitteko käydä heillä kylässä ilman kumppanianne tai tavata kaverianne kahdestaan?
Meillä on ongelma. Mieheni kontaktit perheellistyneisiin kavereihinsa ovat kuihtumaan päin, koska minä en ole niin innostunut näistä perhetapaamisista. Siellä nimittäin tapahtuu aina sellainen sukupuolijako, jossa minä ajaudun seurustelemaan perheen äidin kanssa, joka samalla hoitaa lastaan ja mahdollisesti myös tarjoiluasioita, ja jonka kanssa minulla ei erityisemmin ole yhteistä. Alkaa ahdistaa, varsinkin kun tulee puhe lastenhankinnasta.. Mielekäs puhuttava loppuu pariin ensimmäiseen vierailuun. Ja lisäksi tämä kuvio ärsyttää minua melkoisesti... Samalla surettaa mieheni kaveripiirin kaventuminen olemattomiin -tästä en haluaisi olla vastuussa.
Itse olen sen sortin indivudualisti, että minusta ei olisi liikaa vaadittu, että mieheni tapaisi kavereitaan ihan kaksistaan, tai kävisi vaikka kylässäkin yksin. Siellä sitten kuulemma ihmetellään, missä minä olen, miksi en tule käymään...
Kuulostaako kenestäkään tutulta? Onko yksinvierailut liikaa vaadittu? Onko lapsiperheitä pakko tavata parina?
Meillä on ongelma. Mieheni kontaktit perheellistyneisiin kavereihinsa ovat kuihtumaan päin, koska minä en ole niin innostunut näistä perhetapaamisista. Siellä nimittäin tapahtuu aina sellainen sukupuolijako, jossa minä ajaudun seurustelemaan perheen äidin kanssa, joka samalla hoitaa lastaan ja mahdollisesti myös tarjoiluasioita, ja jonka kanssa minulla ei erityisemmin ole yhteistä. Alkaa ahdistaa, varsinkin kun tulee puhe lastenhankinnasta.. Mielekäs puhuttava loppuu pariin ensimmäiseen vierailuun. Ja lisäksi tämä kuvio ärsyttää minua melkoisesti... Samalla surettaa mieheni kaveripiirin kaventuminen olemattomiin -tästä en haluaisi olla vastuussa.
Itse olen sen sortin indivudualisti, että minusta ei olisi liikaa vaadittu, että mieheni tapaisi kavereitaan ihan kaksistaan, tai kävisi vaikka kylässäkin yksin. Siellä sitten kuulemma ihmetellään, missä minä olen, miksi en tule käymään...
Kuulostaako kenestäkään tutulta? Onko yksinvierailut liikaa vaadittu? Onko lapsiperheitä pakko tavata parina?
Vastaukset 9
Vanhimmat
nyt ihmeessä niin näet sitten mikä odottaa tulevaisuudessa :)
Tai annat miehesi hitaa omat kaverinsa, miksi pitäisi kaikki tehdä pariskuntina?
On kyllä tosi epäkohteliasta udella lapsiasioita vaikka itsellä olisikin, toinenhan voi olla vaikka lapsettomuudersta kärsivä.Hieman hienotunteisuutta..
Se tta toisilla on lapsia ei tee teista yhtaan sen huonompia tai heista yhtaan sen parempia. Jos taas surusi on etta lapset vievat kaiken aidin ajan kun olette vierailulla, on monta tapaa hoitaa tuo:
1) vie seuraavalla kerralla lasten elokuvavideo/CD heidan katsottavakseen jolloin aikuisille jaa aikuisaikaa
2)Ehdota rerkkusi kummin kaimaa heille lapsenvahdiksi silloin kun olette kylassa
3) ehdota serkkusi kumminkaimaa heille kotiin lapsenvahdiksi kun piipahdatte pizzaravintolaan aterialle ja kuulumisten vaihtoon (eihan tassa ruoka ole tarkein vaan seura!)
4)pitakaa nyyttikestit paperilautasilta jolloin aidin ei tarvitse nahda niin paljon vaivaa vierailun suhteen
5) kayta mielikuvistustais mita muuta voit tehda atttaaksesi aitia vieraila edeltavana aikana
Kolmosidea oli näistä paras! Viehättävän ratkaisukeskeinen vastaus. (= Vitonen ei toimi siksi että se sukupuolijako sinänsä ottaa päähän.
muuttunut vaikka on itelle tullut lapsia. Ahdistaa kun ei mistään muusta puhuta kuin niistä lapsosista. Tai sitten vika vaan on minussa.
Ne lapset tuossa on kyllä sivuseikka, tuo malli on monella käytössä ihan muutenkin. Itseäni ahdisti jo aloittelevana avovaimona nipinnapin täysikäisenä kun minut dumpattiin köökin puolelle juttelemaan tuntemattoman tytön kanssa kakkuresepteistä. Ei harmainta aavistusta eikä pienintäkään mielenkiintoa ko. puheenaihetta kohtaan, mutta jostain tikusta sitä oli vaan yritettävä asiaa veistellä kun kerran yhteistä pitää löytyä sillä perusteella että ollaan samaa sukupuolta!
Koittakaapa sitä asetelmaa toisinpäin, menkää sinun kaverisi luo ja tyrkätkää teidän miehenne jonnekin autotalliin keskenään. Jos niillä ei synkkaa niin kyllä vaan mies osaa muutaman kerran jälkeen kieltäytyä tästä huvista ihan ilman omantunnontuskia.
Pakko ei ole kuin syntyä ja kuolla.
Eipä ole ei, vierailkoot aivan itsekseen mummoillaan ja kummitädeillään, minä en sinne esiteltäväksi lähde. Ja omilla kavereillani käyn yksin saunomassa ja kaljottelemassa, en todellakaan edes halua omaa naistani mukaan.
Täällä samasta ärsyyntynyt nainen. Aina joutuu akkain juttuja kuuntelemaan ja esittämään innostunutta niiden sisustusjutuista ja sen semmoisista ämmä-höpinöistä. Miehet puhuu kiinnostavia muualla ja itse pitäisi olla joviaali jollekin joka kutsuu itseään "äippyliksi" tai "mammaksi". Huoh.
Ainakaan en siis ole yksin ongelmani kanssa..(: Varmaan hyvä jos jokainen itse huolehtii omista kavereistaan, kun sama sukupuoli ei kuitenkaan riitä hengenheimolaisuuden pohjaksi..