Uskoisin että täältä löytyy muita jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa, siksi siis pyydän apua.
Tutustuimme avomieheni kanssa jo yli puolitoista vuotta sitten, ja nyt olemme kuutisen viikkoa asuneet yhdessä. Ongelma on lyhyesti sanottuna ex-tyttöystävä ja heidän yhteinen lapsensa.
Mies ehti jo aiemmin valita exänsä minun edelleni, tosin vain lapsen takia mutta kuitenkin. Nyt pelkään koko ajan että jään taas toiseksi. Mies vannoo että niin ei käy, mutta niin sanoi aiemminkin. Nyt en tiedä saanko luottamusta palautettua ikinä; aina kun mies lähtee jonnekin, odotan kuulevani ettei hän enää tule takaisin. Minulla on myös vaikeuksia hyväksyä miehen lasta joka on meillä joka toinen viikonloppu, ei lapsen itsensä takia vaan sen takia kuka hänen äitinsä on. Tulee aina ikävät muistot mieleen... Monesti olen jo miettinyt etten jaksa enää tätä, mikä rasittaa suhdetta (lähinnä siksi että alan itkemään todella herkästi ja loukkaannun erittäin pienestä), mutta rakastan miestäni niin että sattuu.
Olisiko kokeneemmilla antaa neuvoja miten tästä umpikujasta pääsisi?
Tutustuimme avomieheni kanssa jo yli puolitoista vuotta sitten, ja nyt olemme kuutisen viikkoa asuneet yhdessä. Ongelma on lyhyesti sanottuna ex-tyttöystävä ja heidän yhteinen lapsensa.
Mies ehti jo aiemmin valita exänsä minun edelleni, tosin vain lapsen takia mutta kuitenkin. Nyt pelkään koko ajan että jään taas toiseksi. Mies vannoo että niin ei käy, mutta niin sanoi aiemminkin. Nyt en tiedä saanko luottamusta palautettua ikinä; aina kun mies lähtee jonnekin, odotan kuulevani ettei hän enää tule takaisin. Minulla on myös vaikeuksia hyväksyä miehen lasta joka on meillä joka toinen viikonloppu, ei lapsen itsensä takia vaan sen takia kuka hänen äitinsä on. Tulee aina ikävät muistot mieleen... Monesti olen jo miettinyt etten jaksa enää tätä, mikä rasittaa suhdetta (lähinnä siksi että alan itkemään todella herkästi ja loukkaannun erittäin pienestä), mutta rakastan miestäni niin että sattuu.
Olisiko kokeneemmilla antaa neuvoja miten tästä umpikujasta pääsisi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
lapsi olemaan ykkönen, et sinä.
Kuulostaa siltä että suhteenne on jo tuhoon tuomittu, ei tule toimimaan pidemmän päälle jos sinulla on jo nyt ennakkoluuloja etkä pidä lapsesta.
Ei voi kun toivottaa hyvää jatkoa ja eroa ajoissa, ei tuo tule toimimaan.
Näköjään en ilmaissut itseäni tarpeeksi selväksi...siis, pidän kyllä lapsesta, en minä nyt sentään viattomalle olennolle kaunaa kanna ja poika on halutessaan hurmaava...=D. Niin ja lapselle en jää kakkoseksi, kuulemma olemme jaetulla ensimmäisellä sijalla enkä tosiaan ole millään tavalla ulkopuolinen kun lapsi on meillä, vaan huomiota saadaan tasapuolisesti ja kolmestaan tehdään kaikki (neljästään jos koiranpentuni lasketaan...=)). Pelkään vaan sitä että ex saa miehen manipuloitua takaisin, on uhkaillut aiemmin itsemurhalla ja ties millä kun mies suhteen halusi lopettaa. Siksi pelkään jääväni toiseksi, vaikka mies mitä lupaisi...
Hmmh.. sossussa noi itsemurhauhkailut ehkä painais sen verran että mies voisi vaatia lapsen huoltajuutta, mutta kyllä tämä nainen valitettavasti lapsen kautta kuuluu "kokonaispakettiin". Ota tai jätä.
en ymmärrä moista.
Mutta alkuperäinen,kuulostaa ettei kannata jatkaa.Olin itse samassa tilanteessa ja onneksi tajusin lopettaa ajoissa..
Totta helvetissä lapsen kasvulle on paremmat edellytykset jossain muualla kuin äitinsä seurassa jos äiti on manipuloiva itsemurhalla uhkailija. Mielenterveysongelmaisen jälkeläisestä voi tulla ihan täyspäinenkin mutta takeita ei ole, positiivisten roolimallien löytäminen ympäristöstä on tollasissa tapauksissa ihan keskeisellä sijalla.
sinua exän kanssa,sitä en saanut selville.kumpi muuten jätti exäsi aiemmasta liitosta,nykyinen miehesi vai ex-vaimo,sekin antaa jotain viitteitä.
Pettämistä ei ole ollut. Tavallaan eroaminen oli yhteinen päätös (eivät muuten olleet naimisissa), mutta mies oli jo pitkään halunnut suhteesta pois ja nainen lopulta antoi periksi...
muutit sen kanssa yhteen ylipäätään, jos toi lapsikuvio tuntuu ylivoimaselta? varmaan tiesit tilanteesta jo aikasemmin...
Ja näyttää siltä, että oma mielenrauhasi ei paljoa merkitse. Voit toki saada miehen kokoonaan itsellesi, mutta miksi haluaisit? Ketään ei voi pakottaa suhteeseen, eli jos mies ei kanssasi halua olla.... niin...
Oma eksäni halusi kokeilla aidan toista puolta. Meillä oli vuosien suhde, jossa oli hyviä ja huonoja aikoja. Jättikin minut sitten, kun oli löytänyt toisen (tämä selvisi minulle vasta myöhemmin). Suhteemme oli kyllä hoidettavissa, mutta tämä uusi tuntui ilmeisesti kiinnostavammalta. Jonkin aikaa jaksoin painottaa miehelle, mitä on heittämässä hukkaan... petti uutta minun kanssani. Ja kuukausien päästä kun tajusi, mitä oli heittämässä menemään halusi minun luokseni takaisin. Ikävä kyllä liian myöhään... olin jo löytänyt uuden aivan ihanan henkilön, johon halusin tutustua. Eksä itki perääni ja kun en suostunut takaisin ottamaan... niin soitti tälle uudelle. Päättivät samantien muuttaa yhteen. Eksä haikaili perääni vielä pitkään... uusi ei tietenkään tiedä olevansa vain korvike.
Jos sinusta ei tunnu hyvältä olla suhteessa, niin lähde.
Hei!
Luin ilmoituksesi,minulla on kokemuksia aivan samasta asiasta.Lapsia vain on enemmän kuin yksi.Uudella miehelläni niitä on kolme,lapsista yksi ainoa käy täällä lomilla silloin tällöin.Et voi muuta kuin sopeutua tilanteeseen,kaikkea ei tietenkään tarvitse sulattaa,mutta on ihan hyvä keskustella miehesi kanssa asiasta.En usko että jäät yksin.Sinun täytyy ajatella että syy ei ole lapsen,vaan hänen äitinsä jonka lähellä sinulla tuntuu nousevan karvat pystyyn.(Kuten minullakin aina kun kuulenkin sanan ex-vaimo)Miehesi kuitenkin rakastaa lastaan.Et kertonut onko teillä ollut esim.harkinnassa joskus hankkia yhteisiä lapsia?!Sekin voisi ns. korjata tilanteen.
Olemme olleet yhdessä vasta niin kovin vähän aikaa, että omat lapset eivät ole alkuunkaan ajankohtaisia...Olemme muutenkin molemmat vielä nuoria, minä vasta 20. Olemme kuitenkin lapsista puhuneet paljon, ja molemmat niitä myöhemmin halutaan, sekin on selvää että jos vahinko tapahtuu niin taapero toivotetaan tervetulleeksi. Olemme muutenkin puhuneet vakavistakin asioista, ja itse tiedän että olen löytänyt sen ihmisen jonka kanssa haluan olla lopun ikääni. Tuo asia vaan olisi mukava saada pois vaivaamasta, en todellakaan halua suhteemme kaatuvan mihinkään tuollaiseen...maailma olisi kovin paljon helpompi paikka jos exiä ei olisi olemassakaan...
Miten niin olette lapsia? Minä olen 20v ja mieheni 26v. Olemme olleet yhdessä puoli vuotta ja harkitsemme lapsia.
Viestissä kyllä luki että nuoria, lapsia ei todellakaan olla. =D enkä nyt kovin vanhakaan voi väittää olevani. Aika ei kuitenkaan meillä ole ajankohtainen lapsille, ensin pitää saada kasvatettua yksi kahjo koiranpentu ja ammatinkin tahtoisin ennen. Niin ja naimisiin tahdon myös ennen perheenlisäystä.=)
Moi taas!!! juu. miä saan "ammatin" kesällä. Meil ei oo kiire naimisiin ku tiedämme toistemme tunteet
Enpä minäkään naimisiin halua pelkästään sen virallistamisen takia, vaan lähinnä siksi että haluan koko perheellä olevan saman sukunimen. Eipä sillä sinällään mitään väliä ole, mutta itsellä on ollut eri nimi äidin kanssa ja jotenkin siitä jäi sellainen että omalle lapselle ei sitä halua...
Onneksi olkoon muuten näin etukäteen siitä ammatista.=)
Ajattele näin että ilman tätä exää miehesi ei olisi nyt se mitä on.
Se on ihan tosiasiakin!
Miehesi menneisyyteen kuuluu tämä ex ja heidän
yhteinen aikansa josta syntyi tämä lapsi josta
sinä myös saat nyt iloita.
Menneisyys on vain hyväksyttävä ja sen mukaan elettävä.
Sinä et voi vaikuttaa siihen mutta tulevaisuuteen voit.
Osottamalla luottamusta miehellesi kaikessa mitä
hän tekeekin.
Avoimesti puhumalla miltä sinusta tuntuu ja
puhumalla peloistasi jotka tässä ovat
pahimmat vihollisesi.
Ei exä ei lapsi vaan menettämisen pelko.
mutta jos haluat elää nyk.miehesi kanssa,älä ala pojalle mustasukkaiseksi,ellei äidistä oo oikeasti vaaraa...?löytää varmaan uuden miehen ennemmin tai myöhemmin,silloin on hemmetin hieno asia että isä ja lapsen välit on kunnossa-vai mitä?
mulla kans mies,jolla 2 poikaa ja käyvät meillä usein.toisinaan rasittaa,mutta kestän kyllä,koska ovat mun rakkaalle tärkeintä maailmassa-ja se äitiyshän on kuulemma pyhä asia.
minä en enää siihen hommaan tässä iässä lähde,ex on mua n.15v nuorempi,mutta mies haluaa kuitenkin MUT,mikä onkin ihan fiksu valinta..
ex on uudessa liitossa kusettamassa uutta miestä,kaikki ei alennu moiseen.
Koitahan jaksaa...onnea elämäänne.
Itse asiassa saatiin aika lailla asioita puhuttua, ja kuulemma ollaan molemmat ykkösiä, kumpikin omassa sarjassaan. Mies on myös varma että haluaa juuri mut, asia jota en tule ikinä käsittämään mutta kai se on uskottava. Aikahan sen sitten näyttää että onko näin...=)
Itse olen kuitenkin aina vain varmempi että tässä se oikea on, eikä tule muuksi muuttumaan. Tiedämme myös molemmat että riidat on tarkoitettu sovittaviksi, kumpikaan ei ihan helpolla lähde kävelemään. Mitäpä sitä muuta enää voisikaan toivoa?=)