Tunsin taas piston pitkän tauon jälkeen, että olisi hienoa päästä juoksun makuun ja samalla karistaa muutama ylimääränen kilo pois. Mutta mutta...
Lähetään nyt siitä, että olen aloittelija ja ikinä ei ole ollut juoksuun mitään intohimoista suhdetta.. Ensimmäisellä kerralla viime vuonna yritin myasicsin avulla saada juoksemisesta kiinni, mutta se lopahti muutaman kuukauden jälkeen, valitettavasti.
Nyt siis uusi yritys ja toivoisin teiltä vinkkejä, kuinka löytää se juoksemisen ilo ja hurmos. Toivoisin kovasti, että jonakin päivänä voisin nauttia juoksemisesta säännöllisesti ja että tuntuisi mukavalta aina lähteä lenkille. Miten tämä saavutetaan? Help me!
Lähetään nyt siitä, että olen aloittelija ja ikinä ei ole ollut juoksuun mitään intohimoista suhdetta.. Ensimmäisellä kerralla viime vuonna yritin myasicsin avulla saada juoksemisesta kiinni, mutta se lopahti muutaman kuukauden jälkeen, valitettavasti.
Nyt siis uusi yritys ja toivoisin teiltä vinkkejä, kuinka löytää se juoksemisen ilo ja hurmos. Toivoisin kovasti, että jonakin päivänä voisin nauttia juoksemisesta säännöllisesti ja että tuntuisi mukavalta aina lähteä lenkille. Miten tämä saavutetaan? Help me!
Vastaukset 9
Vanhimmat
juoksokoulu on kivempaa, kuin yksin lenkkeily. kokeile ja ylläty.
Vastata en siis osaa, mutta lisäkysymyksiä ja epätoivoisia kokemuksiani esittäisin.
Mmph... minäkin aloitin (taas) juoksemisen, ja ei mennyt hyvin. Viimeksi tänään: puolen tunnin lenkki, todella hidas (varmaan kävelyn tasoista, otin muutamia kävelyaskeleitakin), ja helkkarinmoinen kärsimys! Pakkanen repi keuhkot, närästi vaikka ruokailusta oli jo useita tunteja, enkä vaan jaksanut. Lenkin lopulla ja jälkeen sattui vatsaan ja yrjötti.
Aerobicissa olen käynyt säännöllisesti, siellä jaksan hyvin enkä mielestäni ole aivan täysin rapakuntoinen, mutta mikä ihme tuossa juoksemisessa on kun se ei suju? Askellukseni on matalaa, mutta silti ihmettelen tottuuko elimistö ikinä siihen pieneen hölskyttelyyn joka ainakin nyt aiheuttaa närästystä ja kuvotusta? Pakkaseen muistaakseni tottuu aikanaan, mutta se vatsa...
Onko ongelmani korjattavissa/korjaantuu harjoituksen myötä, vai voiko minussa vaan olla jotain sellaista vikaa, että juokseminen ei kertakaikkiaan ole lajini? Mielelläni kuitenkin pyrkisin tavalliseksi harrastelijahölkkääjäksi, mutta eipä siitä mitään tule jos ei voi luottaa edes siihen että lenkki tuo mukanaan terveen eikä sairaan olon.
Ja pliis, älkää neuvoko kävelemään! Olen kävellyt pienen ikäni eikä se kohota kuntoani millään lailla. Toisaalta erityisen reippaastikin kävellessä herpaantuu helposti tallustelemaan ihan huomaamattaan. Hölkätessä taas väkisinkin pysyy tietty rasitustaso yllä eikä voi sillä lailla lepsuilla.
auttoi itselläni motivoimaan..siis ei tule juostua liian rankkoja lenkkejä,kun voi tarkkailla kokoajan :) suosittelen..
sykemittari on yks hyvä, mp3-soitin ehdottomasti. Itselläni toimii hyvin se kun ilmottautuu hyvissä ajoin yhteen tai useampaan juoksutapahtumaan. Ja mitä kalliimpi matka sitä enemmän "saa" virtaa. Mutta aluksi vain rauhaisia lenkkejä. Useimmat jotka saa innostuksen juoksuun vetävät heti ekat lenkit sata lasissa ja sitten tossut myyntiin.
sen verran itsekkyyttä ja näytöntahtoa poden salassa kanssaeläjiltä, että juoksen kun olen niin päättänyt. Sinne lenkille lähtee vain eikä mieti, aivan kuin kuoluun, tai töihinkin. Hyvä olotila seuraa kun saa tehdyksi ja endorfiinit nousevat siinä 1/2h juoksemisen jälkeen.
Juokseminen tosin on aika raskas liikuntamuoto ja varmasti erityisesti silloin jos on vatsan seudulle kertynyt ylimääräistä. Sinun täytyy vain totuttaa kroppasi lenkkeilyyn. Nyt on hyvä olo kun pienen lenkin eli noin 8km juoksin su illan päätteeksi. Oikeastaan kuntoilen enemmän punttien parissa, mutta parikertaa viikossa lenkkiä.
Minulle juoksu on nautinnollinen harrastus ensi metreistä lähtien. Olen aloittanut ensin nostamaan peruskuntoani kävelemällä ja sauvakävelemällä ja se, joka väittää ettei kävelemällä kunto kohoa ei tiedä mistä puhuu! Kunhan vaan kävelee oikealla sykkeellä eikä matele näyteikkunoita haaveilemassa, niin kunto kohoaa siinä missä juoksemallakin. Ei se kunto kysy lajia vaan treenin tehoa.
Juoksemaankin lähdin hitaasti, ihan kävelyvauhtia tai hitaamminkin. Ylämäet alkuun kävellen, ettei syke kohoa turhan korkealle. Kunnon tossut ja muut varusteet, matala syke ja ruokailusta ainakin 3 tuntia niin ei yrjöt kohoa kurkkuun. Se on varma!
Ensinnäkin, juokse aina vatsa tyhjänä eli niin että viimeisestä ruokailusta on kolmisen tuntia. Mulla tää vaikuttaa todella paljon, jos olen tunti sitten syönyt jtn hiemankin täyttävämpää tai oikeastaan yhtään mitään, juoksu ei kulje niin kuin haluaisi.
Toiseksi sykemittari. Sen avulla hölkkäät aluksi tarpeeksi HITAASTI, kunnollesi sopivaan tahtiin. Määrität sykkeesi ylärajaksi esim. 155 ja aina kun menee tuon yli, hölkkäät hitaammin. Tai vaikka kävelet, jos kuntosi on niin huono, kunnes syke jää tuon alle. Pikku hiljaa elimistösi tottuu ja kohta huomaat hölkkääväsi monta kilometriä niin että se tuntuu miellyttävältä.
Mulla nää on toiminut.
Tsemppiä!
miten ihmeessä sitä malttaa olla syömättä, aargh... rankka laji tämä juoksu!
Tulee oikeastaan mieleen, että mikä oli treenauksessasi omaehtoisuuden (kuuntelet itseäsi, tuntemuksiasi, kroppaasi) ja treeniohjelman välinen suhde?
Tai yleensä mikä sinua juoksemisessa on motivoinut?
Kun aloitin itse juoksemisen, ei ollut tiukkoja tavoitteita mutta lenkistä (alussa kävellen juosten) tuli aina hyvä olo. Joten minulle ensimmäinen motivoija oli endorfiini.
Sen jälkeen kun totuin juttuun tulivat itseni kanssa kamppailu/taistelu ja pienten tavotteiden saavutus, jotka motivoivat lisää. Ei siis piiskaa vaan porkkanaa.
Jos kunto pääsee flunssan tms. vuoksi välillä rapistumaan, Sam Murphyn Jokanaisen juoksukirja on mielestäni hyvä hengennostattaja.