Tuolla kemi-palstalla on keskustelu vanhusten hoidosta sairaaloissa.
Mie olen iki-kiitollinen siitä, että oma äitini sai olla hoidettavana Karungin Hopearannassa. Vaikka en uskovainen olekaan, niin ihan tuonne Ylös asti on mennyt kiitokset kaikista niistä hyvistä ihmisistä, joita sain kohdata käydessäni katsomassa dementoitunutta äitiäni siellä. Kävin liian harvoin, mutta siitäkin minua lohduteltiin: en jaksanut.
Kun äitini sitten kuoli, ajattelin lähettää kukkia edes sinne Karunkiin kiitokseksi, mutta se jäi.
Jos joku Karungin Hopearannan ihmisistä lukee näitä palstoja, tai jos joku tuntee siellä työskenteleviä, toivon että välittäisitte kiitokseni.
Äitini ei olisi voinut saada parempaa hoitoa ja kohtelua kuin mitä hän sielä sai. Me äitimme omaiset kun emme kuuluneet kirkkoon (äiti kuului), niin sekin asia otettiin huomioon ja varta vasten kysyttiin, saako pappi käydä äitimme luona. Äiti ei osannut lopussa enää edes sanoa mitään. Sitäkin oli vaikea tietää, mitä hän ymmärsi ja mitä ei.
Kärsimys oli suurta, mutta Karungin Hopearannassa työskentelevät ihmiset olivat enkeleitä maan päällä. Karungin kirkkoherralle olen jo kiitokseni sähköpostissa laittanutkin. Jokainen joka jaksaa dementikon sängyn vierellä viettää aikaa, on kiitoksen ansainnut.
Kaikkea hyvää sinne Karunkiin.
tv. äitinsä lapsi
Mie olen iki-kiitollinen siitä, että oma äitini sai olla hoidettavana Karungin Hopearannassa. Vaikka en uskovainen olekaan, niin ihan tuonne Ylös asti on mennyt kiitokset kaikista niistä hyvistä ihmisistä, joita sain kohdata käydessäni katsomassa dementoitunutta äitiäni siellä. Kävin liian harvoin, mutta siitäkin minua lohduteltiin: en jaksanut.
Kun äitini sitten kuoli, ajattelin lähettää kukkia edes sinne Karunkiin kiitokseksi, mutta se jäi.
Jos joku Karungin Hopearannan ihmisistä lukee näitä palstoja, tai jos joku tuntee siellä työskenteleviä, toivon että välittäisitte kiitokseni.
Äitini ei olisi voinut saada parempaa hoitoa ja kohtelua kuin mitä hän sielä sai. Me äitimme omaiset kun emme kuuluneet kirkkoon (äiti kuului), niin sekin asia otettiin huomioon ja varta vasten kysyttiin, saako pappi käydä äitimme luona. Äiti ei osannut lopussa enää edes sanoa mitään. Sitäkin oli vaikea tietää, mitä hän ymmärsi ja mitä ei.
Kärsimys oli suurta, mutta Karungin Hopearannassa työskentelevät ihmiset olivat enkeleitä maan päällä. Karungin kirkkoherralle olen jo kiitokseni sähköpostissa laittanutkin. Jokainen joka jaksaa dementikon sängyn vierellä viettää aikaa, on kiitoksen ansainnut.
Kaikkea hyvää sinne Karunkiin.
tv. äitinsä lapsi
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kukat voi vieläkin lähettää ja osoittaa kiitoksen muutenkin kun netin kautta.
vuosia on jo kulunut....tuli vain mieleeni, kun luin juttua tuolta kemi-osiosta, miten omaiset kokevat dementoituneiden omaistensa hoidon. kiitokset jää usein kertomatta. Voihan tätä joku lukeakin. Ja Ei ole enää asiaa sinne päin ollut. Ei kai tässä mitään pahaa ole, vaikka täälläkin sanoo, että siellä ainakin oli hyvä olla. kiitän kyllä ihan henkilökohtaisesti, jos joku vastaan tulee, jonka sieltä muistan ja tunnistan.
On niitä hyviäkin ihmisiä olemassa.
Oliko tuo sinulta jokin paheksunta...no...anteeksi.
Kovin tunnut olevan tietäväinen kun muiden tekemisiä paheksut.Onko itselläsi omaisia kuollut?Jos on niin kuinka pirteä ja jaksava olet ollut ja kaikkia muita sinä surun hetkenäkin muistanut.älä välitä äitisi tytär noista sanoista.
Kuhan vain et olisi hoitaja joka anonyyminä täällä esiintyy omaisena.
Ja kyllähän siellä Hopearannoissakin oli ongelmia, oikei lehtien palstoilla riideltiin yhteen aikaan.
Omat klikkinsä joka paikassa.
En todellakaan ole kukaan hoitaja. Äitini oli vuosia Karungin Hopearannassa, ja ymmärrän että se oli siinä tilanteessa "lottovoitto".
Ehkä olin ajattelematon, kun otin esille tämän oman hyvän onneni siitä, että äitini sai hyvän hoidon. En ajatellut asiaa niin pitkälle, että tämä kirjoitus loukkaisi niitä, joiden omaiset ovat sairaalahoidossa.
Se, että on käynyt läpi oman vanhempansa dementian, se istuu kauan sisuksissa, ymmärrän että tunteet ovat pinnalla ja pyydän anteeksi jos tämä kiitos loukkasi.
Se vain on totta, joka sana jonka kirjoitin. Ihmettelin sitäkin, että vaikka siellä oli suurin osa henkilökunnasta pätkätyössä, että miten he siitä huolimatta olivat sellaisia.
Minulla on syvä kiitollisuus niitä ihmisiä kohtaan. Kaikki on kumminkin loppujen lopuksi niistä ihmisistäkin kiinni.
Ja ne kukat....kyllä sisareni ne sinne varmaan huolehti. En minä ymmärrä, miten siellä oli niin erilaista.
Ja se pappi asia sitten. Se minusta osoitti sekin, että omaisia kuunneltiin todella herkällä korvalla. En ole edes nähnyt koskaan koko karungin kirkkoherraa, kuulin vain että hän oli käynyt äitinikin luona. Kaikki inhimillinen kontakti on kait tervetullutta? Minulla oli pitkä matka ja olen yksinhuoltaja, en aina jaksanut siellä ravata (enkä jättää lapsiani yksin). Syyllisyys oli silti koko ajan, ja vaikea oli käydä katsomassa äitiä, joka ei edes aina tuntenut. Senkin tiesi, että hän kokee vain sen hetken, ei muista käyntejä.
Kaikesta tästä on syntynyt jotenkin syvä tunne. Jos hoito olisi ollut huonoa, se olisi tunne toiseen suuntaan.
Jos jotain on kurjuuden keskellä hyvääkin ollut, niin kaipa sen saa sanoa.
Niin....ja se , että "osuu maaliin"...sillä tarkoitin vain, että edes joku joka on siellä ollut tai on työssä sattuisi lukemaan, en muuta. Miksi minä haluaisin jotain pahaa ko. asiassa?
Ja ei ollut sairaalahoidossa: sai kuolla sinne.
Jokaisella on omat kokemuksensa. Minun kokemukseni on tässä asiassa tämä.
Taisin aiheuttaa vain enemmän pahaa mieltä kuin hyvää aloituksellani. Ei ollut tarkoitus. En ajatellut asiaa niin pitkälle: Pyydän anteeksi.
Joka sairaaloissa ne papit kulkevat, eivätkä puutu mihinkään epäkohtiin, vaikka näkisivät mitä.
Minusta pappien todellakin pitäisi puuttua kaikkeen näkemäänsä epäkohtaan, mitä se hurskastelu auttaa jos vanhus on hukkumassa ulosteisiinsa.
Auttais edes vessaan kun kerran siell hoitopuolella on niin vähän käsiä, eiös sillä papillakin ole kaksi kättä?
No voi hyvänen aika sentään, että jotku viitsivät naljailla kaikesta!
Älä sinä alkuperäinen välitä, joittenkin vain täytyy tuottaa pahaa oloa toisille, jos itse voivat pahoin!
Ymmärrän sinua ja minusta on aivan mukavasti tehty, jos haluatkin kiittää tämän foorumin kautta äitisi hoitajia. Tottakai saat sanoa, ei siihen tarvitse keneltäkään pyytää lupaa, sitä vartenhan tällaiset keskustelufoorumit ovat.
Hyvää jatkoa sinulle ja läheisillesi!
Äitikin tykkäs Irwinistä (niinkuin minäkin), niin että laitan tähän lopuksi tällaisen muistutuksen itse kullekin:
http://www.youtube.com/watch?v=dV9cEKZOTXI&mode=related&search=