Paljon on tullut kuitenkin suht lyhyen elämäni aikana nähtyä. Enemmän paskaa on lentänyt naamaan kun olen voinut heittää muita kohti. On sen tuloksena muodostunut aika selkeä käsitys siitä millaisen naisen en elämääni halua. Mahdollisesti vähän epäkypsää kun ei osaa tarkemmin kuvailla mitä haluaa, mutta kosahtakaa siihen sitten.
Edellytän naisen olevan rauhallinen, rauhaa rakastava, hiljainen, pitkäjänteinen, henkisesti vakaa, järkeviin päätöksiin kykenevä ja tasapainoinen. Väkivallaton, niin henkisesti kun fyysisesti. Henkisesti on oltava aikuinen, ja ikää on ehdottomasti oltava vähintään 20, mielummin lähemmäs 30 vuotta. Rikos-, päihde- tai maksuhäiriötaustaa (ainahan se on jonkun muun vika) ei saa olla.
Ulkonäkövaatimuksista sen verran ettei mieleen saa hiipiä joku bulgarialainen kuulantyöntäjä kun naista katsoo. Ylipaino on paha asia, alipaino vielä pahempi. Samoin työttömyys on paha asia, mutta pikkujuttu verrattuna työnarkomaniaan. Vakavasta suhteesta kun puhutaan, niin varattu ei saa olla. Edes nimellisesti naimisissa.
Ylläolevat ovat siis vaatimuksia, joista en suostu tinkimään. Seuraavaksi sitten toivottuja ominaisuuksia.
Lapset on plussaa. Jos on synnyttänyt lapsia, kykenee todennäköisesti hoitamaan suhdetta (vaikka uusioperheet hajoaakin todennäköisemmin kun ydinsellaiset) ja perhettä aivan eri tavalla kun joku 731n1x1p1ss1ss1ss1ss1s. Eronneella on vielä se etu että tietää mitä parisuhteelta odottaa, eikä haaveile vielä papin edessä prinssistä ja valkoisesta ratsusta. Ikää saisi olla itseäni hiukan enemmän, eikä tämä liity fantasiaan jostain varmemmasta ja kokeneemmasta naisesta, vaan siitä että olen menneisyydessä, töissä ja koulussa, tullut toimeen itseäni hiukan vanhempien naisten kanssa parhaiten. Matkustan työni puolesta aika paljon, joten iso asia jos pärjää muutaman kuukauden ilman munaa. Henkilö joka tekee järjellä ratkaisunsa, pystyy tähän.
Treffimenestyksestä päätellen vaatimukset vähintään maisterin koulutuksesta, 3500 euron nettotuloista kuussa ja kahdesta asunnosta on aivan naurettavan pieniä asioita minun juttuihin verrattina. Mutta edelleen, omista vaatimuksista en tingi. Yksin viihdyn ihan hyvin, enkä siis koe mitään pakkoa seurustella seurustelemisen ilosta jonkun b-luokan, pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisen, naisen kanssa.
Edellytän naisen olevan rauhallinen, rauhaa rakastava, hiljainen, pitkäjänteinen, henkisesti vakaa, järkeviin päätöksiin kykenevä ja tasapainoinen. Väkivallaton, niin henkisesti kun fyysisesti. Henkisesti on oltava aikuinen, ja ikää on ehdottomasti oltava vähintään 20, mielummin lähemmäs 30 vuotta. Rikos-, päihde- tai maksuhäiriötaustaa (ainahan se on jonkun muun vika) ei saa olla.
Ulkonäkövaatimuksista sen verran ettei mieleen saa hiipiä joku bulgarialainen kuulantyöntäjä kun naista katsoo. Ylipaino on paha asia, alipaino vielä pahempi. Samoin työttömyys on paha asia, mutta pikkujuttu verrattuna työnarkomaniaan. Vakavasta suhteesta kun puhutaan, niin varattu ei saa olla. Edes nimellisesti naimisissa.
Ylläolevat ovat siis vaatimuksia, joista en suostu tinkimään. Seuraavaksi sitten toivottuja ominaisuuksia.
Lapset on plussaa. Jos on synnyttänyt lapsia, kykenee todennäköisesti hoitamaan suhdetta (vaikka uusioperheet hajoaakin todennäköisemmin kun ydinsellaiset) ja perhettä aivan eri tavalla kun joku 731n1x1p1ss1ss1ss1ss1s. Eronneella on vielä se etu että tietää mitä parisuhteelta odottaa, eikä haaveile vielä papin edessä prinssistä ja valkoisesta ratsusta. Ikää saisi olla itseäni hiukan enemmän, eikä tämä liity fantasiaan jostain varmemmasta ja kokeneemmasta naisesta, vaan siitä että olen menneisyydessä, töissä ja koulussa, tullut toimeen itseäni hiukan vanhempien naisten kanssa parhaiten. Matkustan työni puolesta aika paljon, joten iso asia jos pärjää muutaman kuukauden ilman munaa. Henkilö joka tekee järjellä ratkaisunsa, pystyy tähän.
Treffimenestyksestä päätellen vaatimukset vähintään maisterin koulutuksesta, 3500 euron nettotuloista kuussa ja kahdesta asunnosta on aivan naurettavan pieniä asioita minun juttuihin verrattina. Mutta edelleen, omista vaatimuksista en tingi. Yksin viihdyn ihan hyvin, enkä siis koe mitään pakkoa seurustella seurustelemisen ilosta jonkun b-luokan, pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisen, naisen kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt kävi näin.
vähän järkevämpää keskustelua tällä kertaa.
Kaikkea tuota toivomaasi olen minä, ehdottomasti. Paitsi että paperilla oleva ikäni alkaa numerolla 4. (kaiken tuon toivomasi lisäksi voin vielä antaa itselleni sex numeroksi 10)
Huoh ja voih, miksi ikä on numeroita?
Mutta johonkin on se raja vedettävä. Seurustelu 15 vuotta vanhemman kanssa ei ole mikään mahdoton ajatus, mutta tuo mieleen muutaman asian, ensimmäisenä ehkä sen että lapsia pariskunta tuskin haluaa tuottaa.
Jos mahdollisesti kiinnostaa, löydät profiilini treffipalstalta.
On pakko sanoa tähän että se onko jollain ongelmia, ei ole koulutusalasta tai ulkonäöstä aina kiinni... ole vaan varuillasi. :) Mitä tulee kuulantyöntäjiin, kaunokainen voi lihoa. Maksuhäiriötausta voi olla sellaisellakin jonka aikaisempi puoliso on vienyt rahat tavalla tai toisella. On ikävän kuuloista kun nimittelet B-luokaksi ihmisiä, vaikka varmasti on ihmisiä joihin ei ehkä kannata luottaa. Ja sitten sinultakin joku vaatii... Voisko vatimuksia olla, mutta ei kannata etukäteen määritellä "että ei kelpaa muu kuin "upporikas professori valkoisella peltiratsulla". Meneekö se siihen toiseen ääripäähän. Parempaa onnea sinulle! Onpa miesten puolellakin tullut monenlaista vastaan, ihan vaarallisiakin...
Miksi nykyään miehet kuulostavat ihan naisilta? Aletaan viilaamaan pilkkua sitten ihan reippaasti toiseen ääripäähän järkyttyneinä. :)
"Miksi nykyään miehet kuulostavat ihan naisilta?"
Miksiköhän naisia ei ala huolettaa, että kyseinen kommentti otetaan niin usein syvänä loukkauksena? "Että mua kyrsii. Sää oot just niinku mä!" ;)
Miksi en näe seuraavissa oletuksissa mitään järkeä kun miettii vähän pintaa syvemmältä:
"Jos on synnyttänyt lapsia, kykenee todennäköisesti hoitamaan suhdetta (vaikka uusioperheet hajoaakin todennäköisemmin kun ydinsellaiset) ja perhettä aivan eri tavalla kun joku 731n1x1p1ss1ss1ss1ss1s." Tuota, synnytysosastollako pätevöidytään jotenkin seurustelemaan? En usko. Miten se muka näin menisi. Maailma on täynnä synnyttäneitä naisia, joilla ei parisuhde kulje.
"Eronneella on vielä se etu että tietää mitä parisuhteelta odottaa, eikä haaveile vielä papin edessä prinssistä ja valkoisesta ratsusta." Ei välttämättä. Jos eron seurauksena ei tee minkäänlaista aivotyötä sen suhteen mikä meni vikaan tai mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä, niin ei mikään asenteessa korjaannu. Ero on yhtä vähän automaatti kuin tuo synnyttäminenkään. On täysin mahdollista olla naiivi sekä ennen että jälkeen avioliiton - miksi ei?
Ei kannata luottaa noin pinnallisiin asioihin. Vasta ajan kanssa voi huomata mikä toisen asenne on. Asenteesta suhteenkin hoitaminen aika pitkälle on kiinni. Ei sitoutuminen ole osaamis- vaan tahtomisasia.
Itseasiassa olet aika ristiriitainen kun kerrot vielä, että uusioperheet hajoavat todennäköisemmin kuin ydinperheet. Tämä huomiohan sotii sekä synnyttäneen parempaa suhteenhoitokykyä että eronneen parantunutta asennetta vastaan...
Ylipäätään en oikein ymmärrä näitä vaatimuksia. Eikö olisi jotenkin fiksumpaa keskittyä siihen mitä itsellä on annettavana toiselle. Siitähän rakkaudessa on kyse! Toisaalta, voiko tässä minä-minä-minä -kulttuurissa odottakaan mitään muuta kuin loputtomia vaatimuksia. Sillä asenteella ei vaan pääse kovin pitkälle asiassa, joka edellyttää epäitsekkyyttä.