Ihmiset eivät ymmärrä rakautta

..., että tunteitaan ei voi hallita, mutta tekojaan voi.

Ihmetyttää ne ihmiset, jotka haluvat mieluummin sitten pitää siitä rakkaudettomasta liitostaan kiinni kuin että nöyrtyisivät kaikki voivan rakkauden edessä ja lähtisivät huonoista liitoista.

Ketään ei voi pakottaa jäämään, se on jokaisen vallassa, kuten sekin, kuka haluaa olla mieluummin kakkonen kuin ykkönen. Kritiikki kuuluisi kohdistaa siis niihin, joiden valinnoista on kyse. Sinunkin tapauksessa vaimo on syytön asemaasi ja tuskin siihen voi mitenkään vaikuttaa. Mies sinusta on rakastetun kakkosen tehnyt, mutta ei taas halua rakastaa niin paljoa, että luopuisi olemassa olevasta suhteestaan ja perheestään.

Uskon, että ihmiset ymmärtävät kyllä tunteita, olipa ne sitten vihaa tai rakkautta, mutta teot on jokaisen omassa vallassa. Eli pikemminkin pitäisi kai muotoilla ajatuksesi, että ei ymmärretä tunteiden "pakottamia" tekoja ja hyväksytä sitä, että meillä ei ole mahdollisuutta valita tekojamme, jos tunnemme jotain..

eikä millään rakkaudella.Kyllä se on vieras pillu, joka vieraissa käyvää miestä kiinnostaa eikä mikään rakkaus. Ihan vaan tiedoksesi, ettei tule niin suuri parku, kun se mies ei sitä vaimoaan jätäkään.

Itse ymmärrän hyvin sitä, että vaikka on naimisissa, voi rakastua toiseen. Minkäs sille voi. Mutta jos ensimmäisenä vaan mennään sänkyyn vieraan kanssa ilman rakastumista, pilataan avioliitto usein täysin turhaan. Paljon turhaa kärsimystä.

ja ihan ensimmäisenä kannattaa kysyä, haluaako aito oikea rakkaus kenellekään lähimmäiselle pahaa? Ei varmasti ja siksi oikean rakkauden erottaa lumerakkaudesta se, että aito oikea rakkaus käsittelee kaikki asiat avoimesti ja rehellisesti kaikkien osapuolten kanssa, jotta ei tarvi salailla, valehdella, pettää ym.

Kannattaa sinunkin selvittää, mitä on aito rakkaus ja mitä on "rakkaus".

Kerro tarkasti mitä rakkaus on! Erottele siitä pois ihastuminen, hullaantuminen jne, mitä jää jäljelle? Olen miettinyt viime aikoina paljon omassa elämässänikin rakkautta. On helppo sanoa hetken hullaantumista väärin rakkaudeksi.

on tyhmä niin se rakkaus "iskee" varattuun miehen.

Itse olen ok näköinen, nyt naimisissa ja Onnellisesti. Aikaisemmin, kun olin sinkku monta varrattua miestä oli yrittänyt iskeä, mutta minulla oli PERIAATTEITA joiden mukaan elin ja elän. Yksi niistä oli että ÄLÄ TEE TOISELLE SITÄ MITÄ ET HALUA KOKEILTAVAKSI ITSE! Ja minulle se tarkoittii mm. sen etten tee varatun miehen vaimolle paha. Miehethan syyttävät vaimoja kaikesta jne. mutta kun ei itse tunne naista niin on väärin uskoa sitä miestä, joka yleensä haluaa vain "uutta lihaa" väliaikaisesti. En ole ollut nunna ja ennen avioliittoani mulla on aika montaa seurustelu/seksi kumppania, sinkkuja kaikki. En ole varas, en halua sen mitä joku muu käyttää. Se pätee kaikissa asioissa myös miehen valinnassa.

Nyt olen tyytyväinen avioliittossa enkä aio pettä miestä IKINÄ. Jos tuntuu siltä että asiat ovat niin huonosti, että täytyy mennä pettämään, niin eroan sen miehen kanssa, mutta en petä sitä. Hän on hyvä ihminen enkä haluaa hänelle pahaa, en tee hänelle sen mitä en halua itselleni, muuten en olis ollut liitossa juuri hänen kanssa.

Sinun kannattaa mennä hoitoon, jos et ymmärrä että ihminen voi kontrolloida tunteitansa. Ihmisilla on aivot, juuri siks olemme kehittyneet tähän saakka. Ja ennen kun kirjoitat onnettomista liitoista kannatta hakeutua oikeaseen liittoon ja kokea miten sulla onnistuu.
Mutta jos halua pysyä kakkosena, niin sinunhan valintasi on. Minä itse vain halveksin pettäjia ja kakkosia.

jos olet tyytyväinen ja rakastat ja saat rakkautta. Toivon kaikille ihmisille hyvää, en pahaa. Rakkaus on paras ja hienoin tunne. Aurinkoista kevättä Sinulle.

Jaa että mikä ihmeen rakkaus? Ihastumista se on tai rakastumista ja sitä kyllä riittää meille jokaiselle. Rakkaus on eri asia ja taitaa se ollakin utopiaa...
Rakkaus ei iske, se tulee ajan myötä pikkuhiljaa.

..on jotain mitä eivät kaikki ymmärrä. Itse rakastan kahta miestä, aviomiestäni ja rakastajaani. Meillä on tosi hauskaa kolmestaan.. ;) Eikä mitään valittamista kenelläkään.. ;))

jotka vehtaavat kakkosten kanssa eivät todellakaan rakasta näitä. Kyse on ainoastaan vaihtelusta ja jännityksestä. Tiedän tämän oman petturimieheni vuoksi. Hän ei ole koskaan rakastanut tai saatikka aina edes pitänyt kakkosistaan, ne vain olleet hupia.

Ehkä sinulle se on rakkautta, mutta sääliksi käy sinua. Silti sinulla ei ole oikeutta koskea toisen omaan, vaikka rakastatkin. Laita mies valitsemaan, jos todella rakastat. Silloin vasta saat tietää rakastaako hän sinua vai ei.

Voin sanoa, että useimmissa tapauksissa kakkonen jää lehdelle valittelemaan. Ei sillä, että vaimollekaan tämä olisi herkkua, mutta kakkoset ainakin saa tietää ja mahdollisuuden lempata tällaisen miehen, joka ei välitä muusta kuin itsestään.

pysyvät rakkaudettomissa liitoissaan, miksi he eivät eroa ja elä sinun kanssasi?

se on mikä iskee sekä himo. Rakastuminen ja rakkaus on aivan toinen asia. Siihen kasvetaan. Taitaa myös monissa 1-2 jutuissa olla niin että mies rakastaa ykköstä ja himoitsee kakkosta. Siksi ne ei sitä ykköstä jätä.

Kuten aiemmissa kirjoituksissa on pyritty määrittelemään mitä tuo rakkaus on, ollaan käsitteessä joka ei ole helppo ymmärtää. Asiaa on tutkittu. Alberoni jakaa rakkauden neljään osaan. Jumallallinen ja maailman rakkaus, ystävän rakkaus, äidillinen rakkaus ja eroottinen rakkaus (muistaakseni).

Miehen ja naisen välillä useimmin on kyse eroottisesta rakkaudesta. Se ilmanee monen tasoisena. Se voi olla toverillista, romanttista, intohimoista tai henkistä. Riippuen siitä kuinka olemme sen "oppineet" ja mikä on luonteen laatumme. Pitkässä suhteessa saatamme kokea kaikkea näistä, mutta perusvireenä on yleensä joku näistä.

Tästä tulee myös tilanne että voimme samanaikasesti tuntea "rakkautta" useaa eri kohdetta kohtaan. Vain se muuttuu kuinka ilmennämme sitä. Tasan taatusti ainakin itse käyttäydyn ihan eri tavoin vanhempiani, veljeäni, lapsiani, ystäviäni ja miestäni kohtaan. On täysin mahdotonta sanoa ketä eniten rakastan.

Olin aiemmin avioliitossa, jossa rakkaus oli enemmän toverillista rakkautta ja siitä puuttui alkukuukausien jälkeen intohimoinen puoli. Niinpä se oli heikko paikkani.

Intohimoisen rakkauden koin seurustelusuhteessa, joka nimenomaan oli kuin pyörremyrsky. Tunteet olivat isoja ja vahvoja, sillä voimalla millä rakastaa myös vihaa. Kokemuksena tärkeä, mutta ei missään nimessä aineksia loppuelämän suhteeseen.

Nyt olen liitossa joka on romanttinen ja intohimoinen (5v) ja toivon mukaan päättyy kahden vanhan ihmisen lämpimän romanttiseksi toveruudeksi.

Kumpa ymmärtäisimme pysähtyä joskus miettimään mitä oikeastaan tahdomme. Millä tavoin tahdomme rakastaa. Sanana se on sama, mutta liian usein tarkoitamme sillä ihan eri asioita. Ainakin parisuhteessa sen tulisi olla yhteinen ymmärrys, joka liian usein puuttuu. Ehkä siksi "rakkaus" loppuu - vaikka paljastuukin että sellaisena kuin kuvittelimme, se ei koskaan ole ollutkaan läsnä.

on se kumma kun pettämistä pidät rakkautena!mun mielestä jos nainen/mies huomaa että häntä yrittää iskeä varattu nainen/mies,pitäisi kieltäytyä ja sanoa"sori mut mua ei kiinnosta.olet kihloissa/naimisissa/varattu.mene kumppanisi luo".on vain luonteenheikkoutta tuollainen pillun/munanjakaminen ja varattujen/uuden lihan etsiminen jos on naimisissa.ei sitä YHDESSÄ ILLASSA RAKASTU TAI SITTEN EDES SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ.pettäminen on moraalittomien ihmisten hommaa.itse en ole koskaan ketään pettänyt tai edes jakanut itseäni kuin huora, koska arvostan itseäni ja muita ihmisiä joilla on moraali kohdallaan,todella paljon.pettäjät ja helpot nakit nyt se järki käteen!

Mies on kykenemätön rakastamaan jollei kykene
rehellisyyteen.
Rakkaus vaatii kyvyn ja uskalluksen olla rehellinen.
Myös silloin kun rakkaus loppuu.

Sinä voit rakastaa varattua, ok yksipuolisesti omalta tontiltasi.
Ei sitä kukaan voi estää.
Sehän on hienoa jos "rakastaa".
Silloin toivoo toiselle parasta ihan
kenen kanssa vaan.

Älä kuvittele että mies rakastaa.
Jos hän rakastaisi hän toimisi vähemmän itsekkäästi.
Hän haluaisi vain sinun onneasi ja antaisi
itsensä sinulle.
Hän ottaisi eron ei rakastamastaan naisesta.

itsekin ole hakoteillä: Et ymmärrä, että rakastuminen ja rakastaminen on ihan eri asia. Miksipä vielä kukaan nainen haluaisi miehensä pysyvän "rakkaudettomassa" liitossa? Älä usko kaikkea höpöhöpöä mitä sinulle kerrotaan.

millaista on rakastua toisen mieheen, varattuun perheenisään, jos te tätä nyt rakkaudeksi kutsutte ? eikö haittaa mitään, että tiedätte miehellä olevan puolison, lapsia ja jopa lapsenlapsia ? ja oman muijan kanssa se varattu edelleen asuu, elää ja pedissä pelaa...

ja tasoasi toi "rakautta".

Raka raka. Siinä sulle.

Rakkaus ei ikinä iske täysillä. Se on ihastusta, rakastUmista, ja se menee poikkeuksetta jossain vaiheessa ohi. Luulet sitä rakkaudeksi, koska se on niin voimakas tunne. Mutta rakkauspa onkin ovelampi! Se ei tunnu voimakkaalta, koska se ei ole tunne. Se on kiintymystä ja yhteenkasvaneisuutta, ja pikemminkin sarja erilaisia tunteita. Rakkaus ei ole hekumaa, vaan itseasiassa aika tylsääkin työtä välillä. Rakkautta ja rakastumista ei kannata sekoittaa toisiinsa. Rakastuminen on ihan hyvä pohja rakkaudelle, mutta harvoin rakastuminen sitä rakkautta jatkossa takaa.

Sinä et tiedä mistä puhut, ja silti sinä puhut, ja samalla halveksut ihmisiä, joilla on sitä oikeaa rakkautta.

Jos sinä tuomitset mielestäsi rakkaudettomissa liitoissa olevat, niin mitäpä luulet, tekeekö se sinusta paremman ihmisen? Sinähän kun olet niin ymmärtävinäsi rakkauden syvimmän olemuksen... hah :D

... halusin olla. Ja ajattelin ihan samalla tavalla. Luettuani näitä kommentteja niin tajuan että ehkei se ollutkaan rakkautta mitä koin sen miehen kanssa joka oli varattu. Mutta se että ihastuttiin niin voimakkaasti niin oli kyllä ihan outoa. Ei sitä voinut selittää. Molemmat oltiin varattuja silloin. Ja koska itse petin omaani silloin, tajusin että en voi olla enää hänen kanssaan, ja satuttaa viatonta. Jatkoin varatun kanssa, ja se jatkui vuoden. Monta kertaa se lopetettiin, mutta kumpikaan meistä ei kuitenkaan ollut ikinä tarpeeksi vahva lopettamaan sitä kokonaan. Nyt se jätti avovaimonsa, tai niin ainakin luulin. Kunnes se palasi takaisin sitten kuitenkin häne luokseen. Nyt sitä sitten vaan tajuaa, että kyllä ne salasuhteet on henkisesti niin raskaita että pitäisi tajuta lopettaa ajoissa, ennenkun tunteet käy liian suuriksi. Rakkaudettomassa suhteessa se sitten haluaa elää. Tämä kyseinen mies sanoikin että siinä on vaan niin turvallista olla, eikä uskalla/jaksa aloittaa kaikkea rakentamaan alusta. Nykypäivän miehet: ne vaan on niin nynnyjä eikä ne uskalla olla tarpeeksi itsekkäitä.

Kyllä sitä tietenkin itseäänkin miettii että mitenkä sitä jaksoi niin kauan. Henkisesti se oli niin raskasta, että en suosittele sitä kenellekkään. Voisin sanoa että salasuhteesen en enää ala, mutta niille tunteille ei vaan aina voi mitään. Ja yleensä ne tulee juuri voimakkaimmin esille sellaisissa suhteissa jotka on kiellettyjä. '

Sydän on särkynyt. Ja tiedän että molemmilla on. Mutta kaikkea ei voi aina saada. Ja täytyy vaan toivoa että löytyy jotain parempaa. Koska loppujen louksi se teki onnelliseksi vain niinä hetkinä kun sai olla yhdessä.

Nyt kun se on loppunut, niin on jotenkin helpottunut olo. Kyllä sitä toista edelleenkin ajattelee ja kaipaa joka ilta, mutta sille ei pidä antaa liikaa valtaa. Sen takia välit piti laittaa kokonaan kiinni. Ei yhtään puhelua eikä yhtään tapaamista enää. Ne sattuisi liikaa, ja sitä jäisi taas jahkailemaan, ja kohta huomaisi olevansa jälleen löähtöpisteessä.

KOkemuksia?