Hei,
kerron teille tilanteeni, josko joku viisas ihminen osaisi neuvoa minua rakentavassa hengessä.
Olen kolmekymppinen, lapseton, avioliitossa elävä nainen. Olemme olleet naimisissa 6 vuotta. Puhumme paljon ja avoimesti, mutta seksuaalista värinää suhteessamme ei jostain syystä ole. Toki pidän miestäni komeana, mutta jännite puuttuu.
Pari vuotta sitten kohtasin minua yli 20 vuotta vanhemman miehen, johon ihastuin - ja tämä minuun (mies on vapaa). Tapailimme ystävinä, seksiä ei ollut, ja mieheni tiesi kaverisuhteestamme - sekä myös siihen liittyvistä tunteista. Hän kuitenkin pyrki parhaansa mukaan ymmärtämään minua ja heikkoa itsetuntoani sekä muita motiivejani tälle kaverisuhteelle. Koska suhde kuitenkin kuumeni liikaa, laitoin sen jäähylle.
Nyt olen alkanut tavata tätä vanhempaa miestä uudelleen. Luulin, että tapaaminen olisi jo turvallista, että aika olisi jäädyttänyt tunteet. Valitettavasti näin ei ollut käynyt, vaan käsittämätön sähköinen lataus alkoi taas. En usko, että pystyisin koskaan rakentamaan kestävää suhdetta tähän mieheen henkisellä tasolla; kemia vain on mieletön.
Olen yrittänyt ja yritän pysyä avioliitossa mieheni kanssa, mutta tämän toisen miehen totaalinen jättäminen tuntuu ylivoimaiselta. Näen parhaaksi kaiken yhteydenpidon katkaisemisen, mutten tiedä, onko minusta siihen. Minulla ei ole juurikaan edes muita ystävyyssuhteita tämän vanhemman miehen lisäksi.
Tunnen häpeää ja heikkoluonteisuutta. Mitä siis voisin tehdä? Samanlaisen kipinän saaminen avioliittooni tuntuu mahdottomalta, mutta sen kipinän hakeminen muualta kuin mieheltäni on myös väärin. Toisaalta riudun ja kärsin, jos minun on kokonaan hylättävä tuo lähes ainoa ystäväni, vanhempi mies.
Kiitos, jos joku luki, ja jos jollain on antaa neuvoa.
kerron teille tilanteeni, josko joku viisas ihminen osaisi neuvoa minua rakentavassa hengessä.
Olen kolmekymppinen, lapseton, avioliitossa elävä nainen. Olemme olleet naimisissa 6 vuotta. Puhumme paljon ja avoimesti, mutta seksuaalista värinää suhteessamme ei jostain syystä ole. Toki pidän miestäni komeana, mutta jännite puuttuu.
Pari vuotta sitten kohtasin minua yli 20 vuotta vanhemman miehen, johon ihastuin - ja tämä minuun (mies on vapaa). Tapailimme ystävinä, seksiä ei ollut, ja mieheni tiesi kaverisuhteestamme - sekä myös siihen liittyvistä tunteista. Hän kuitenkin pyrki parhaansa mukaan ymmärtämään minua ja heikkoa itsetuntoani sekä muita motiivejani tälle kaverisuhteelle. Koska suhde kuitenkin kuumeni liikaa, laitoin sen jäähylle.
Nyt olen alkanut tavata tätä vanhempaa miestä uudelleen. Luulin, että tapaaminen olisi jo turvallista, että aika olisi jäädyttänyt tunteet. Valitettavasti näin ei ollut käynyt, vaan käsittämätön sähköinen lataus alkoi taas. En usko, että pystyisin koskaan rakentamaan kestävää suhdetta tähän mieheen henkisellä tasolla; kemia vain on mieletön.
Olen yrittänyt ja yritän pysyä avioliitossa mieheni kanssa, mutta tämän toisen miehen totaalinen jättäminen tuntuu ylivoimaiselta. Näen parhaaksi kaiken yhteydenpidon katkaisemisen, mutten tiedä, onko minusta siihen. Minulla ei ole juurikaan edes muita ystävyyssuhteita tämän vanhemman miehen lisäksi.
Tunnen häpeää ja heikkoluonteisuutta. Mitä siis voisin tehdä? Samanlaisen kipinän saaminen avioliittooni tuntuu mahdottomalta, mutta sen kipinän hakeminen muualta kuin mieheltäni on myös väärin. Toisaalta riudun ja kärsin, jos minun on kokonaan hylättävä tuo lähes ainoa ystäväni, vanhempi mies.
Kiitos, jos joku luki, ja jos jollain on antaa neuvoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ANNA PALAA MIKÄS SINUA ESTÄÄ!!
Siis mies on 20 vuotta vanhempi. Eipä taida sen hivelelevämpää miehelle olla, kun saada tuollainen nuori nainen vierelleen. Sehän on ihan ok sinänsä, mutta ajattelepa tilannetta 20 vuoden kuluttua: sinä olet 5-kymppinen 7-kymppisen papparaisen hoitajana hyvässä lykyssä.
Eipä siinäkään mitään, jos se sinulle sopii.
Kuitenkin ilmeisesti etsit ja tarvitset turvallista isähahmoa ja sitäpä kai tuo vanhempi mies sinulle tarjoaa... Kuinkahan kauan sellaisessa suhteessa sitten lempi leiskuu ja himot hyrräävät?! Mene ja tiedä.
Sitäpaitisi: kahden miehen kiinnostus hivelee itsetuntoasi. Mitä sitten, jos ja kun niitä ei taaskaan ole kuin yksi? Etsitkö jonkun uuden "turvallisen ihailijan"?
Älä tunne häpeää. Et voi tietoisesti juuri mitään tunteille joita tunnet tätä toista miestä kohtaan. Kuitenkin kyseessä on vain seksuaalinen vetovoima, mikä on koodattu perintötekijöihisi ja jota olet pystynyt vastustamaan. Olet vahva ja jalo ihminen. Ole ylpeä itsestäsi, moni olisi jo sortunut pettämään. Täytyy myöskin nostaa hattua miehellesi, joka tietää mitä tunnet ja hyväksyy ystävyytesi tähän mieheen. Kerrot, että voitte keskustella miehesi kanssa avoimesti. Jos tunnet, että luottamus on riittävän vahva, niin voit ehdottaa miehellesi liiton ulkopuolisia suhteita. Hinta siitä voi silti käydä kalliiksi. En ainakaan lähtisi koittamaan onnea tämän toisen miehen kanssa pelkän seksuaalisen vetovoiman perusteella. Pettäminen ei ole koskaan oikea ratkaisu. Siksi neuvoisin sinua pysymään kaukana herra X:stä ja etsimään ystävyyssuhteita muualta.
...kiitos sanoistasi ja rohkaisusta. Onnea omaan elämääsi!
Kiinnostaisi tietää, mitä VAHVAA näet siinä, että nainen käy vaikkapa kahvilla itseään vanhemman miehen kanssa.
Kyllä on maailmankirjat menneet sekaisin, jos 'jalo' ja 'vahva' määritellään näin. (liekö Harlekiini-kirjoilla osuutta..?)
Minä etsisin sankaruutta jostain aivan muualta.
Miksi reagoit noin voimakkaasti kirjoitukseen, mikä ei liity sinun mitenkään?
Vahvuutta on se, kun pystyy vastustamaan tunteitaan silloin kun niiden toteuttaminen vaarantaa muiden hyvinvoinnin. Minä ainakin näin monia hyviä ja hienoja piirteitä sekä AP:ssä, että hänen miehessään.
Minäkin(M) kävin eilen kahvilla yli 50 vuotta itseäni vanhemman naisen kanssa! Taidan olla tosi kamala ihminen. ;-P
Täydellisyys ei ole sankaruutta, vaan sankariuus nousee toimistamme arkipäivän ristiriidoissa ja ongelmissa.
Mitä on vahvuus, jalous, ja sankaruus sinun mielestäsi?
"Taidan olla tosi kamala ihminen"
Miksi itse reagoit näin voimakkaasti?
Sankaruus on minusta rohkeutta vaikeuksissa; kykyä voittaa ne. Siksi en näe 'sankaruutta' siinä, että joku käy kahvilla itseään vanhemman herran/rouvan kanssa (- ja siinä samalla vastustaa viettejään:)
Ymmärrätkö, että tämä kahvilla käyvä henkilö voi silti olla minustakin ihan ok ihminen :)
"Miksi itse reagoit näin voimakkaasti?"
En mielestäni reagoinut voimakkaasti. Kommenttisi vain oli lapsellinen, eikä lisäksi liittynyt viestiini mitenkään. On itsestään selvyys, ettei kahvilla käyminen vaadi "VAHVUUTTA". Lisäksi tapasi tarttua ikäeroon kalskahtaa ennakkoluuloiselta, capsien käyttäminen huutamiselta, lainausmerkkien käyttäminen vähättelyltä, samoin kuin tuo harlekiini-kirja jutska. Lopulta koko teksti oli kirkoitettu ylhäältä alas. Siksi vastasin. Voisi jopa kysyä miksi en reagoinut voimakkaasti, vaan tyydyin vain vähän piruilemaan..
"Sankaruus on minusta rohkeutta vaikeuksissa; kykyä voittaa ne."
Hemmetti, jos olisit kirjoittanut tämän heti, ilman turhaa venkoilua, niin tekstissäsi olisi ollut jotain asiaakin. Tämähän on ihan asiallinen ja järkevä mielipide!
"Ymmärrätkö, että tämä kahvilla käyvä henkilö voi silti olla minustakin ihan ok ihminen :)"
Tämähän on äärimmäisen jaloa sinulta ja osoittaa suunnatonta suvaitsevaisuutta! Vaikka näillä ihmisillä olisi ikäeroa ja herra olisi vanhempi!? :P
Yritä ratkaista ongelmat, ei kerätä niitä. Joskus päätökset ovat vaikeita, ainakin jos niitä ajattelee tunteella...
miehen seurassa silloin tällöin, mutta ei mitään sänkypuuhia. Kipinät nimittäin sammuvat kenen kanssa tahansa ajan kanssa, kun lemmenpuuhista on nautittu riittävän paljon. Ne pysyvät elossa vain, jos ruumis ei koskaan saa haluamaansa.
Ja liittoosi aviomiehesi kanssa et ehkä saa samanlaisia kipinöitä, mutta voitte yhdessä kehitellä ihan uudenlaisia kipinöitä keskittymällä toisiinne uudella tavalla. Teillä kun tuo puheyhteys pelaa, keskustelkaa tavoista joilla voisitte tuon uuden kipinän sytyttää muistelemalla suhteen alkuaikoja ja kertomalla toisillenne mikä teistä tällä hetkellä on sytyttävää ja sexyä.
Voimia jatkoon!
juuri noin!