Hei!Olen lukiossa ja meikllä olisi psykologian kursseilla aiheena tehdä tutkimusta ikäerosta parisuhteessa.Jos teillä olisi omakohtaista kokemusta ko.asiasta 9olisin todella kiitollinen kommenteistanne.Voitte kertoa omakohtaisia ajatuksianne tai kokemuksianne tai vain mielipiteenne ikäerosta.Esim.mikä ikäero on hyväksyttävä,mikä ei.Onko väliä sillä onko mies vai nainen/tyttö vai poika nuorempi?Yleensä mitä tunteita suuri ikäero herättää.
Kiitoksia jo etukäteen avustanne.Jos haluatte mieluummin vastata henk.koht.maililla,se käy osoitteeseen [email protected]
Kuulumisiin!
Kiitoksia jo etukäteen avustanne.Jos haluatte mieluummin vastata henk.koht.maililla,se käy osoitteeseen [email protected]
Kuulumisiin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielestäni iällä ei sinänsä ole mitään merkitystä, mutta suhteen toimivuuden ja jatkuvuuden kannalta sillä saattaa olla jos tuo ikäero on kovin suuri (esim. yli 20v).
Vaikka monet sanovat, ettei rahalla ole suhteessa mitään merkitystä niin omasta mielestäni näissä suurien ikäerojen avioliitoissa on. Moni parikymppinen nainen on nainut oman isoisänsä ikäisen miehen. No ei siinä mitään muuta, mutta miksi tuollainen ikäero "toimii" vain sellaisissa suhteissa, joissa huomattavasti vanhempi mies on varakas tai/ja hänellä on vaikutusvaltaa yhteiskunnassa? Ovatko vanhat, rikkaat ja hyvässä asemassa olevat miehet rakastettavampia kuin tavalliset eläkeläiset? En nyt ihan pelkän rakkauden piikkiin näitä juttuja laittaisi.
Niin. Avomieheni on minua yli 20 vuotta vanhempi, enkä todellakaan kutsuisi häntä a. eläkeläiseksi b. rikkaaksi. Liittomme perustuu lähinnä arvojen ja maailmankuvan samankaltaisuudelle, fyysiselle vetovoimalle ja intohimolle taidetta kohtaan. Minä tienaan suunnilleen yhtä paljon kuin rakkaani ja teen suunnilleen yhtä paljon kotitöitä.
Ajattelin aiemmin itsekin, ettei näin suuri ikäero voi mitenkään sallia toimivaa suhdetta, mutta olen oppinut toisin. Ihmiset ovat liian kapeakatseisia, eivätkä ajattele, että me saman ikäisetkin olemme tosi erilaisia. Minä olen aina tullut todella hyvin toimeen vanhempien ihmisten, esimerkiksi ystävieni vanhempian kanssa. Tavatessani nykyisen avomieheni en edes ajatellut, että hän olisi kovinkaan vanha - ennen kuin aloimme seurustella ja kaikki lähipiiristä tuntemattomiin kävivät päällemme vastuuttoman käytöksestämme takia.
Ja täytyy sanoa, että mieheeni suhtaudutaan vieläkin kielteisesti, jos hän kertoo ikäni. Minua ihmiset kai tavatessaan pitävät sen verran kypsänä, että kykenen tekemään päätökset omasta elämästäni ihan itse.
Inhottavinta tässä suhteessa on se, että jos me riitelemme, on se joistakin ihmisistä automaattisesti juuri ikäerosta johtuvaa, vaikka riitelisimme mistä.
Mutta meillä menee kaikesta huolimatta hirveän hyvin, olemme todella rakastuneita ja sitoutuneita, suunnittelemme tulevaisuutta niin kuin mikä tahansa pari. Syömme yhdessä ulkona ja käymme uimahallissa uimassa, pelaamme kotona tietokoneella tai lueskelemme. Välillä käymme ystävien kanssa ulkona, niiden, jotka ovat myöskin avarakatseisia.
Niin. Avomieheni on minua yli 20 vuotta vanhempi, enkä todellakaan kutsuisi häntä a. eläkeläiseksi b. rikkaaksi. Liittomme perustuu lähinnä arvojen ja maailmankuvan samankaltaisuudelle, fyysiselle vetovoimalle ja intohimolle taidetta kohtaan. Minä tienaan suunnilleen yhtä paljon kuin rakkaani ja teen suunnilleen yhtä paljon kotitöitä.
Ajattelin aiemmin itsekin, ettei näin suuri ikäero voi mitenkään sallia toimivaa suhdetta, mutta olen oppinut toisin. Ihmiset ovat liian kapeakatseisia, eivätkä ajattele, että me saman ikäisetkin olemme tosi erilaisia. Minä olen aina tullut todella hyvin toimeen vanhempien ihmisten, esimerkiksi ystävieni vanhempian kanssa. Tavatessani nykyisen avomieheni en edes ajatellut, että hän olisi kovinkaan vanha - ennen kuin aloimme seurustella ja kaikki lähipiiristä tuntemattomiin kävivät päällemme vastuuttoman käytöksestämme takia.
Ja täytyy sanoa, että mieheeni suhtaudutaan vieläkin kielteisesti, jos hän kertoo ikäni. Minua ihmiset kai tavatessaan pitävät sen verran kypsänä, että kykenen tekemään päätökset omasta elämästäni ihan itse.
Inhottavinta tässä suhteessa on se, että jos me riitelemme, on se joistakin ihmisistä automaattisesti juuri ikäerosta johtuvaa, vaikka riitelisimme mistä.
Mutta meillä menee kaikesta huolimatta hirveän hyvin, olemme todella rakastuneita ja sitoutuneita, suunnittelemme tulevaisuutta niin kuin mikä tahansa pari. Syömme yhdessä ulkona ja käymme uimahallissa uimassa, pelaamme kotona tietokoneella tai lueskelemme. Välillä käymme ystävien kanssa ulkona, niiden, jotka ovat myöskin avarakatseisia.
ihan noin "pientä" ikäeroa. Tuokin ikäero on tosin NYT tavallaan pienempi kuin parinkymmenen vuoden päästä: Sinä hehkeimmässä työiässä ja miehesi eläkkeellä. Mutta yhteistä tulevaisuutta on mahdoton ennustaa oli sitten minkä ikäinen tahansa!
Yleensä kokemuksen syvällä rintaäänellä puhuu vain se,joka luulee tietävänsä.
Meillä on ihan oikeesti tuttavapariskunta, joilla on ainakin 20 v ikäero niin päin, että nainen on vanhempi, tosin se ei nätä siltä.
Ei oo rikas eikä kuuluisa, mutta tosi viisa ja mukava. Mies ei koske ollenkaan viinaan tms. joten on varmaan ihan hyväkin juttu,ja se johtuu siitä, ett nainen ei juo.
on niillä ollu jotain pettymyksiäkin, mutta sopineet ne niistä näyttäisi olevan ja rakastuneita ne ovat. Vaikka ne yrittää esiintyö mahd. vähän ihmisten ilmoilla, me lähemmät nähdään kyllä silmien katseista, kuinka ne kattelee toisiaan, eikä se oo pelkkäähimoa, se on lämpöä ja toverillisuutta, koiruutta, kaikkea hassuakin. Ihana pari, paitsi että monet naiset on päättäny yrittää näyttää sille naiselle kuulemma he vielä särkee ton "kuplan". Voi poikaparkaa, jos joutuu loukkuun jollekin...
Moi tizy!
en tiedä mitä tarkoitat suurella ikäerolla, mutta ajattelin kertoa oman juttuni.. mulla ja avopuolisolla ikäeroa 6 ja 1/2 vuotta (minä 22, avopuoliso 29), ollaan oltu yhdessä 2 1/2 vuotta ja asuttu alusta asti saman katon alla ja täytyy sanoa että koko juttu on ajatuksista kiinni. Kummankin osapuolen täytyy olla jotenkin "samalla ajatustasolla", ei siitä muuten mitään tulisi. Mutta ei se rakkaus ikää katso. Meidän suhteeseen on tuonut jonkin verran myös tasapainoisuutta koska toinen on vanhempi, osaa käsitellä elämän perusasioita "varmemmalla" kädellä, minulla kun ei tuota kokemusta elämästä vielä kuitenkaan niin paljoa ole. Mutta yleisesti katsottuna olen kuitenkin sitä mieltä, että ikäero näin päin toimii, siitä en ole sitten ollenkaan varma jos mies on nuorempi, koska siitä mulla ei ole omakohtaista kokemusta. Ainakin vielä tässä iässä tuntuu että nuo samanikäiset tai nuoremmat miespuoliset ovat vielä niin kovin "lapsia" (mutta en halua yleistää koska myös fiksuja ja kohteliaita on)
toivottavasti saat tästä jotain apua työhösi
Tämä meidän tapaus on kyllä sellainen, että toista samanlaista ei olekkaan. Meillä on ikäeroa tasan kymmenen vuotta ja kolme kuukautta. Olin 13 vuotias kun tapasimme ja tyttöystäväni oli 23 vuotta. On todella harvinaista, että nainen on vanhempi osapuoli parisuhteessa. Asiaa ihmetteli moni, paitsi vanhempani. Tämä johtuu tietenkin siitä, että äiti on isää 14 vuotta vanhempi ja kun he tapasivat, oli isäni minua vain kaksi vuotta vanhempi, eli 15 vuotias.
Meillä menee hyvin. Kun täytin 18 menimme naimisiin. Nyt on neljä vuotta takana ja yksi lapsikin on kuvioissa. Kaksivuotias tyttö. Asiaa ihmetellään usein vieläkin, varsinkin vieraat ihmiset, mutta emme anna sen vaikuttaa asiaan.
Jotkut pojat ovat jo 13 vuotiaina erittäin kypsiä ja vanhemmat naiset sulaa laavaa sen takia. Nyt tietenkin monelle tulee mieleen, että tässä oli kysymys alaikäiseen sekaantumisesta. Ja paskat, sanon minä! Asioista puhuttiin paljon, jopa vanhempieni kesken ja he sanoivat, että niin kauan kuin minua ei pakoteta mihinkään mihin en halua, niin asiat ovat hyvin. Ja niin kävikin. Minua ei pakotettu mihinkään. Halusin seksiä ja se oli loistavaa ja on edelleen. Vanhemmissa naisissa on sitä jotain, mikä teinitytöissä puuttuu. Se on kypsyys ja elämänviisaus, jota arvostan suuresti. Sillä oli minulle suuri merkitys, varsinkin murrosiässä. Mm. sen avulla kasvoin aikuiseksi mieheksi ja nyt on hyvä olo.
Sorry Harry,, meillä on tasan 30 vee ja nainen vanhempi. Oltu yhdessä kohta 4 vuotta ja välillä hatuttaa, välillä kaikki on maailman parasta.
Mulla on viime vuosina ollut muutama suhde, jossa mies oli 15-20v minua vanhempi. Itse olen 25v. Minä etsin ihan tietoisesti itseäni vanhempia miehiä koska luottamus nuorempiin miehiin oli mennyt. Vanhemmat miehet ovat kohteliaampia, hellempiä ja tietysti myös avokätisiä. Oli aivan ihanaa tuntea itsensä prinsessaksi ja aina oli niin turvallinen olo kun "isä" oli vieressä ja piti huolta. Sitä nämä miehet varmaan olivat minulle, isän korvikkeita. Ja minä olin heille ikuisen nuoruuden lähde... Nyt olen huomannut, että kyllä ainakin itse haluan vain hiukan itseäni vanhemman miehen. Ei tarvitse alkaa miettimään jo tässä iässä potenssi ongelmia ym...
Minulla ja miehelläni on ikäeroa 14 vuotta ja rapiat päälle. En sanoisi olevani varsinaisesti vanhempiin "menevä", olen elämässäni seurustellut monenlaisten ja ikäisten miesten kanssa.
En usko rakkauden perustuvan ikään. Osa ikäisistäni on täysiä kakaroita, mutta ei se sitä tarkoita, että olisin samalla aaltopituudella kaikkien itseäni vanhempien ihmisten kanssa.
Oma suhteeni toimii hyvin. Ikäerosta huolimatta meillä on paljon yhteistä. Samanikäiset lapset, samat kiinnostuksen kohteet, yhteisenä intohimona musiikki, valmiina oli myös laaja tuttavapiiri.
Suhteemme on tuottanut ongelmia vain ulkopuolisille ihmisille. Niille, jotka tuntevat hyvin meistä vain toisen. Yhteiset tuttavamme ovat alusta saakka nähneet persoonamme eivätkä lainkaan ihmiettele, mitä me kaksi toisissamme näemme.
Meitä sitoo yhteen syvä kiintymys, rakkaus ja intohimo. Ajatus-, arvomaailmamme ja ihanteemme ovat samat. Huumori menee yksiin.
Sitä on vaikea selittää. En rakasta häntä siksi, että hän on vanhempi, vaan koska hän on mahtava ihminen.
18-vuotiaana lukiolaisena tapasin itseäni 10 v vanhemman miehen, jonka kanssa seurustelin ja olin avoliitossa yli 11 vuotta. Minä en oikeastaan valinnut häntä vaan hän minut ja sitkeällä piirittämisellä sai minut ihastumaan itseensä. Samanikäiset pojat eivät tuolloin olleet edes kiinnostuneita minusta.
Olen ollut aina kypsä ikäisekseni ja liikkunut 5 v vanhemman siskoni kaveripiirissä, joten hän ei mielestäni vaikuttanut mitenkään vanhalta, vaan jännittävältä, kypsältä ja järkevältä. Kukaan ei kehdannut ainakaan ääneen ihmetellä ikäeroamme, mutta en mielelläni kertonut siitä koska pelkäsin ihmisten reaktioita.
Hän kertoi joskus mietineensä pitkään, onko oikein aloittaa suhdetta niin nuoren ja vielä vanhempien luona asuvan tytön kanssa. Pelkäsi ikään kuin riistävänsä minulta nuoruuden. Kyllä siinä siirryinkin suoraan aikuisten maailmaan, mutta en tunne jääneeni mistään paitsi.