Olen parhaillani ulossavustuksen kohteena omassa työpaikassani. Minulta pantataan tietoa, eristetään muusta työyhteisöstä ja muuta mukavaa. Mutta miksi:
- Ajattelen omilla aivoillani
- Olen kiinnostunut asioista ja haluan kehittyä
- Otan muut ihmiset huomioon
- En valita
Luulin jo lapsena menettäneeni jotain kun minua ei laitettu lastentarhaan. No nyt sekin on koettu.
- Ajattelen omilla aivoillani
- Olen kiinnostunut asioista ja haluan kehittyä
- Otan muut ihmiset huomioon
- En valita
Luulin jo lapsena menettäneeni jotain kun minua ei laitettu lastentarhaan. No nyt sekin on koettu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ole tämä sinun työpaikkasi...........
selviät tuostakin terrorismista! Tsemiä uuteen työviikkoon.
jos kokee vääryyttä työpaikalla, oli se sitten
missä vaan, sitä on liikaa ja liian vähän siihen
puututaan, ainakin pienet firmat ei ymmärrä
oikeasti tilanteen vakavuutta, nauretaan vaan
ja pidetään kiusattua "bibpona" tai jonain
häiriintyneenä, mutta mielestäni nämä
kiusaajat ei todellakaan ole tasapainosia
ihmisiä kaukana siitä se on taivahan tosi.
No johan on hommat vähissä pomolla kun on aikaa juosta tiimeistä tiimeihin ja juoruta työntekijöiden sairauksista. eikö pomolla ole vaitiolo velvollisuus?
ei niillä ole, puhun kokemuksesta.....
Sanoin kun aikoinaan alotin keskustelu,
että puhumme varmaan luottamuksella ja hep,
siihen loppu kun menin hänen huoneestaan pois.
Sillee toimii meidän pomot, vaikka tiedän
lauseen, älä hauku kenen leipää syöt...
Ulos savustamisen makua kun alkaa tuntea se tuntuu kyllä luissa ja lihaksissa.
Minulle ei kuukausiin puhuttu kuin pakko tilanteessa. Minulle ei uskallettu "vittuilla" koska olin verbaalisesti lahjakkaampi kuin muut. Piiloviestintä oli sitä tylympää. Ovet vedettiin nenän edessä kiinni, ei tervehditty, ei puhuttu työasioita ja niin edelleen.
Monesti mietin, että tukehdun tähän mutta kuitenkin jotenkin valuin päivästä toiseen kunnes vaihdoin työpaikkaa.
Vanhat työkaverit yrittivät vielä mustamaalata nykyisessä paikassakin mutta onneksi eivät onnistuneet.
Minä itse toivun hurjaa vauhtia jaksan jopa nauraa vanhoille työasioille vaikka jotkut jutut ovat todella kipeitä.
Minua on pyydetty puhumaan eräille isohkoille työnantajille tästä todellisuudesta. Mietin, en tiedä jaksanko vielä. Katsotaan.
oikein tälle palstalle. Täällä jokaisesta pierusta uuvutaan, valitetaan ja haetaan saikkua:))
vai minua.
Olin kolme viikkoa sairauslomalla kun en saanut unta. Työpaikkalääkäri oli sitä mieltä, etten tarvitse ja ehkä hyvä niin. Koska se antoi minulle potkua etsiä uutta työpaikkaa.
Todellinen työpaikkakiusaaminen on raskasta kohteelle vaikka olisi kuinka kova hermoinen. (olen sitä omasta mielestä) Esimieheni T.T väitti minua valehtelijaksi ja allekirjoitti perättömän väkivaltalomakkeen. Joitakin asioita ei voisi uskoa vaan todeksi. Luulen, että kollegiolla olikin tarkoitus saada minut sekoamaan ja heille tuotin erittäin suuren pettymyksen etteivät onnistuneet.
Kaiken lisäksi vaihtaessani työpaikkaan vein heidän parhaan työntekijänsä mukana. Paska paikka mutta tuli opittua oikein kunnolla asioita nyt itse esimies paikalla ollessani tiedän mitä pitää tehdä ja miten pitää toimia ettei synny vastaavia tilanteita.
Tämä paikka on hoiva-alaa, miettikää minkälaiset monsterit hoitavat teidän omaisia. Tappelevat työpaikoilla, ettei ehdi edes hoidokkeja hoivata.
Kaikille rääkätyille voimia kestää tilanteita.
Mottoni on vain yksi elämä, miksi pilata se toisen rääkättävänä olemisella.
hoitoala ole tunnettu siitä että siellä kiusataan ja tapellaan ihan "työkseen"? Näin olen ainakin kuullut. Joku entinen työkaveri siitä varoitteli kun minä valitin että tehtaassa kun on töissä niin voisi luulla että on joutunut helvettiin ja joutuu käymään ikuista yläastetta. Hänellä oli sosiaalipuolen koulutus ja sanoi että siellä se vasta uskomatonta onkin. Minua ihmetyttää miksi siellä sellaista on? Kun hoitoalalle hakevillahan on oikein soveltuvuustestit ja kaikki, että saadaan oikean luontoisia ihmisiä töihin? Luonnevikaisiako sinne oikein psykologin avustuksella etsitään?
Ei voi olla pahempaa kuin lihanleikkaamot ja niiden ryhmäurakat. Pahemmassa kuin helvetissä siellä ollaan.
Joukkoiusaamista ja oikein urakalla, vieläpä taannoisten luottamusmiesten myötävaikutuksella Pohjois-Savossa.
jokaisella on omat kokemukset ja ne varmasti ovat oman elämän rankimpia. Niitä on miltein mahdoton vertailla. Se on jokaisen henkilökohtainen tragedia.
Minusta esimerkiksi hoitopuolella oli todella hirveitä tilanteita kun kollegat valehtelivat lääkkeistä tai hoidoista ja olivat sitä mieltä että parempi valehdella kuin myöntää virheensä.Ehkä pahimillaan aiheuttaa väärä lääkitys tai joku muu huolimattomuus toisen ihmisen kuoleman.
savustuksen työpaikalta.
Syy miksi minä olin hampaissa oli esimieheni kateus ja se että olin työyhteisössä vahvemmilla kuin hän...ja ne syytökset mitä sain osakseni oli uskomattomia...tekivät laittoman irtisanomisen mutta lähin vapaaehtoisesti kun ilmapiiri oli surkeea kyseisessä työssä. Kävin tässä taannoin kiittämässä savustajaani että hän teki ehkä parhaimman teon minulle mitä saattaa voi...sain unelmien työn :) itse hän on piiiiiiitkällä "lomalla" kyseisestä työstä. en voinut olla nälväsemättä, että kannattaa pitää työssä ne ihmiset jotka homman osaa, muutoin käy homma raskaaksi :)
Löytyy täältä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/