Vittu sitä tuntee itsensä NIIN typeräksi! Olen kohta 30v nainen ja seurustelin yhden, näköjään keskenkasvuisen ääliön kanssa vaihtelevalla menestyksellä noin kaks ja puol vuotta. Tiesin että mies on työnarkomaani, menee sen perässä (niinkö teki koko suhteen ajan, työpaikka vaan vaihteli) koko ajan. Aina oli tiedossa muka parempi duunipaikka ja isompi palkka, sen mukaan ne paikat sitten vaihtui.. Missään ei pysynyt pitkään (adhd..)
No, meillä tuli kesällä ero, johtui sekin jotenkin työkuvioista kun piti päästä reissutöihin kauemmas niin se oli helpompi jättää minut kuin miettiä, mitä toinen tekee sillä välin. Eroa kesti noin nelisen kk kunnes viestitin muuten vain kuulumisia ukolle.
Siitä se ajatus sitten lähti. Alkoi tulemaan tekstiä kuinka hän on tajunnut että haluaa olla minun kanssa jne jne. Puhui NIIn uskottavasti että päätin vielä antaa meille mahdollisuuden. Epäilin kyllä koska tämä oli jo toinen kerta kun takaisin hänet otin. (olis jo eka kerralla pitänyt tajuta..) Mutta ajattelin että MITÄ JOS nyt en anna mahdollisuutta - jos hän todella onkin tajunnu että rakastaa minua niin paljon että haluaa olla ja perustaa sen perheen, mennä naimisiin, rakentaa sen talon jne jne. Niin hän nimittäin sanoi.
Kunnes, kuin salama taivaalta hän lähti. "Uutta" suhdetta ei kestänyt kovin montaa kk. Se vaati vain pikku riidan. Vaadin saada tietää syytä, miten hän TAAS oli puhunut minut ympäri?! Ensin tuli toki syyttelyä vaan. Kunnes hän myönsi jonku ajan kuluttua. Rakastaa kyllä, mutta ei voi rauhoittua ja rakastaa liikaa rahaa ja työntekoa!!
Että näin! Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen itseni kironnu, että menin kerta toisen jälkeen uskomaan tuon tarinan muuttumisesta ja muusta paskasta! Minä oikeasti LUULIN :( Taas minut jätti ja saan taas koota itseni. Tuskin pystyn luottamaan enää kehenkään mieheen tällä menolla.
Olenko ainoa jota se oma rakas on pystynyt näin huijaamaan, jos voisi sanoa!?
Kaikista pahimmalta minusta tuntuu ne kaikki hänen puheet meistä ja tulevaisuudesta. Ja mitä yhteisiä reissuja hän meille olikaan suunnitellu.. Niihin tosin oli vaikea uskoa, koska hän on kyllä kova suunnittelemaan mutta se toteutus onkin sitten eri asia.. Mutta en ymmärrä. Että pitikin retkahtaa noihin puheisiin taas! varmaan olen niin idiootti, että jos hän vielä joskus tulee minut puhumaan ympäri, minä tyhmä uskon!
Sairasta..
No, meillä tuli kesällä ero, johtui sekin jotenkin työkuvioista kun piti päästä reissutöihin kauemmas niin se oli helpompi jättää minut kuin miettiä, mitä toinen tekee sillä välin. Eroa kesti noin nelisen kk kunnes viestitin muuten vain kuulumisia ukolle.
Siitä se ajatus sitten lähti. Alkoi tulemaan tekstiä kuinka hän on tajunnut että haluaa olla minun kanssa jne jne. Puhui NIIn uskottavasti että päätin vielä antaa meille mahdollisuuden. Epäilin kyllä koska tämä oli jo toinen kerta kun takaisin hänet otin. (olis jo eka kerralla pitänyt tajuta..) Mutta ajattelin että MITÄ JOS nyt en anna mahdollisuutta - jos hän todella onkin tajunnu että rakastaa minua niin paljon että haluaa olla ja perustaa sen perheen, mennä naimisiin, rakentaa sen talon jne jne. Niin hän nimittäin sanoi.
Kunnes, kuin salama taivaalta hän lähti. "Uutta" suhdetta ei kestänyt kovin montaa kk. Se vaati vain pikku riidan. Vaadin saada tietää syytä, miten hän TAAS oli puhunut minut ympäri?! Ensin tuli toki syyttelyä vaan. Kunnes hän myönsi jonku ajan kuluttua. Rakastaa kyllä, mutta ei voi rauhoittua ja rakastaa liikaa rahaa ja työntekoa!!
Että näin! Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen itseni kironnu, että menin kerta toisen jälkeen uskomaan tuon tarinan muuttumisesta ja muusta paskasta! Minä oikeasti LUULIN :( Taas minut jätti ja saan taas koota itseni. Tuskin pystyn luottamaan enää kehenkään mieheen tällä menolla.
Olenko ainoa jota se oma rakas on pystynyt näin huijaamaan, jos voisi sanoa!?
Kaikista pahimmalta minusta tuntuu ne kaikki hänen puheet meistä ja tulevaisuudesta. Ja mitä yhteisiä reissuja hän meille olikaan suunnitellu.. Niihin tosin oli vaikea uskoa, koska hän on kyllä kova suunnittelemaan mutta se toteutus onkin sitten eri asia.. Mutta en ymmärrä. Että pitikin retkahtaa noihin puheisiin taas! varmaan olen niin idiootti, että jos hän vielä joskus tulee minut puhumaan ympäri, minä tyhmä uskon!
Sairasta..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä kuulostaa varmaan turhan teoreettiselta, mutta mieleeni tuli kysyä, että oliko suhteenne lähtökohdat väärät? Mietit, kun otit miehesi takaisin, että "mitä, jos hän rakastaakin minua paljon ja haluaa perheen kanssani" - minusta kuulostaa kummalliselta. Oletko miettinyt, mitä ITSE oikeastaan tunnet tätä miestä kohtaan? Eikö se ole olennaisempaa? Ja minkälaista suhdetta odotit tältä mieheltä, kun otit hänet takaisin?