Äiti on nyt ollut 15 vuotta kotona siitä lähien kun muutimme suomeen. Kotimaasamme hän toimi 10 vuotta sairaanhoitajana, kun tulimme suomeen hänen koulutusta ei hyväksytty, vaan hän joutuisi koulutautumaan alusta. Aluksi hän ajatteli mennä kouluun, koska hänellä oli kolme lasta ja yksi heistä ei suostunnut millään menemään päiväkotiin, joten hän päätti jäädä kotiin. Nykyään meitä lapsia on VIISI ja vanhin on jo 8 vuotias. Isämme on miltein joka päivä töissä elättämässä meitä ja on joutunut tekemään hyvin raskasta työtä.
Hän on ollut kaiken tämän ajan kotona. Eikä oikeastaan tehnyt olenkaan töitä Suomessa. Kaikki tämä on vaikuttanut häneen fyysiseti ja psyykkisesti.
Psyykisesti se on vaikuttanut hänen siten, että hänestä on tullut lapsellinen ja hieman epätasapainoinen. Lapsellisuus johtuu tietenkin siitä että hänellä on hyvin vähän aikuista kontaktia (paitsi isämme), eikä oikeastaaan ystäviä eikä työkavereita.
Nyt kun kaikki lapset ovat kasvaneet ja menneet kouluun hän on usein yksin kotona, ei harrasta oikeastaan mitään ja nukkuu aika paljon.
Ongelma on vain se että hänellä vain ei ole elämää paitsi perhe. Tietenkin olemme yrittäneet saada hänet menemään töihin tai koulutukseen mutta hän vain nauraa näille ehdotuksillen. Se että hän menisi töihin auttaisi häntä todella paljon sillä hän saisi uusia ystäviä ja pääsisi pois kotoa. Ja se auttaisi isäämme koska hän ei tarvitsisi yksin elättää koko perhettä. Mutta hän ei halua töihin. Hän sanoo että ei halua esim siivoojaksi tai vastaavaksi, vaan haluaisi saman tyylisen työpaikan jossa hän oli ennen eli jotain sairaanhoitajaa vastaavaa. Mutta hän ei myöskään halua kouluttautua.
Hän soittaa minulle kouluun keskelle tunteja joka päivä koska haluaa seuraa ja hän tunkeutuu meidän muiden elämään esim käymällä läpi laukkujamme, kaappejamme yms. koska hän ei näe siinä mitään väärää.
Muutenkin hän sanoo usein mitä sattuu ja loukkaa joskus tosi pahasti. Esim kun minulla kesti lukio enemmän kuin 3 vuotta hän soitti haukkumaan tyhmäksi.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Terapiaan meneminen voisi olla hyvä vaihtoehto mutta epäilen että hän ei suostuisi. Itse olen ainakin saanut käydä terapiassa mm. hänen psyykkisen ja jopa fyysisen väkivallan takia.
Hänellä voisi olla vielä n. 20 vuotta työelämää edessään ja minun mielestäni tämä aika ei kannata viettää nukkuen. Mutta en voi pakoittaa häntä.
Mitä voisin tehdä..?
Hän on ollut kaiken tämän ajan kotona. Eikä oikeastaan tehnyt olenkaan töitä Suomessa. Kaikki tämä on vaikuttanut häneen fyysiseti ja psyykkisesti.
Psyykisesti se on vaikuttanut hänen siten, että hänestä on tullut lapsellinen ja hieman epätasapainoinen. Lapsellisuus johtuu tietenkin siitä että hänellä on hyvin vähän aikuista kontaktia (paitsi isämme), eikä oikeastaaan ystäviä eikä työkavereita.
Nyt kun kaikki lapset ovat kasvaneet ja menneet kouluun hän on usein yksin kotona, ei harrasta oikeastaan mitään ja nukkuu aika paljon.
Ongelma on vain se että hänellä vain ei ole elämää paitsi perhe. Tietenkin olemme yrittäneet saada hänet menemään töihin tai koulutukseen mutta hän vain nauraa näille ehdotuksillen. Se että hän menisi töihin auttaisi häntä todella paljon sillä hän saisi uusia ystäviä ja pääsisi pois kotoa. Ja se auttaisi isäämme koska hän ei tarvitsisi yksin elättää koko perhettä. Mutta hän ei halua töihin. Hän sanoo että ei halua esim siivoojaksi tai vastaavaksi, vaan haluaisi saman tyylisen työpaikan jossa hän oli ennen eli jotain sairaanhoitajaa vastaavaa. Mutta hän ei myöskään halua kouluttautua.
Hän soittaa minulle kouluun keskelle tunteja joka päivä koska haluaa seuraa ja hän tunkeutuu meidän muiden elämään esim käymällä läpi laukkujamme, kaappejamme yms. koska hän ei näe siinä mitään väärää.
Muutenkin hän sanoo usein mitä sattuu ja loukkaa joskus tosi pahasti. Esim kun minulla kesti lukio enemmän kuin 3 vuotta hän soitti haukkumaan tyhmäksi.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Terapiaan meneminen voisi olla hyvä vaihtoehto mutta epäilen että hän ei suostuisi. Itse olen ainakin saanut käydä terapiassa mm. hänen psyykkisen ja jopa fyysisen väkivallan takia.
Hänellä voisi olla vielä n. 20 vuotta työelämää edessään ja minun mielestäni tämä aika ei kannata viettää nukkuen. Mutta en voi pakoittaa häntä.
Mitä voisin tehdä..?
Vastaukset 17
Vanhimmat
joka ei halua tehdä töitä.
Yrittäkää ottaa häneen välimatkaa sen verran ettei hän pääse tunkeutumaan elämäänne (esim. tutkimaan laukkujanne tai kaappejanne).
Yritä jaksaa, ja keskity sinä oman elämäsi rakentamiseen.
johonkin harrastuspiiriin, jotta hän tottuu käymään ulkomaailmassa. Hommaa hänelle vaikka netistä myös täydelliset tiedot sopivista koulutuksista, mihin hän voisi mennä.
Äitisi tuntuu vähän masentuneelta ja hänen rohkeutensa on kotivuosien aikana vajunut.
Puhukaa hänelle miten kiva olisi, jos hän rohkaistuisi laajentamaan elämänpiiriään (varmaan kyllä olette puhuneetkin).
Ehkä voisit itse lähteä ensin hänelle kaveriksi johonkin harrastuspiiriin yms., jotta hänet saisi riistettyä kotoa nukkumasta. Varmaan lähtisi paremmin jos olisi joku kaveri.
Toivon että äitisi piristyy, hän on varmaan ihan fiksu ihminen sinänsä.
Neuvoit sellaista jota perhe on jo yrittänyt.
konkreettiseti mammaa kädestä kiinni ja taluttaa kudontapiiriin tm. harrastukseen. Ei siis kannata odottaa että menisi yksikseen.
Ei tule mitään, ellet ole painija tai nyrkkeilijä tai bodari.
Mulla ainakin äiti on semmoinen kiljukaula, ettei sitä voisi mihinkään raahata, koska se alkaisi kiljua heti siihen malliin että tulisi poliisisedät ja veisi perheen putkaan pahoinpitelystä.
sitä että kun yhdessä aloittaa niin huomaamatta kynnys madaltuu, en mitään "nyt lähdet täältä neljän seinän sisältä harrastamaan jotain tai sitten itket ja harrastat".
Toinen asia on tuo virasto kammo kun se mies on aina kaikki asiat hoitanut niin naiselle tulee pakokauhu jo pelkästä ajatuksesta että joutuisi itse menemään. Olen oman äitini kanssa takunnut näitä asioita ja nykyään uskaltaa peräti itse soittaakin virastoihin. Se jännittäminen ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään.
tekosyitä kyllä osataan keksiä.
Miksi sitä paapoa pitäisi? Vai onko se vähäjärkinen jollakin lailla?
käydä niin että kun ei ole ajokorttia kuin miehellä niin hän yleensä hoitaa kaikki juoksevat asiat ja alkaa siitä että kun ne lapset on pieniä ja ei viitti koko sakilla lähteä asioimaan. Lopulta asiat jatkuu näin vaikka siihen asti että mies kuolee ja naisen on pakko alkaa hoitamaan asioita. Mietippä jos et olisi käyny vaikka kelassa pariinkymmeneen vuoteen, onhan asiointikin siellä siinä ajassa muuttunut. Ei varmaan kaupungissa tätä ongelmaa niin paljoa ole kuin täällä pitkien välimatkojen takana. Tuskin vähäjärkisyydestä tuossa on kyse jos ymmärrät.
Olette sopeutuneet suomalaiseen kulttuuriin täydellisesti ja löytäneet suomalaisuuden ytimen.
Kotona kyhnäävä pitkäaikaistyötön jolla pikkumaiset tarpeet seurata lähimmäistensä elämää kuin omaansa on suomalaisen yhteiskuntakelpoisen kansalaisen arkkityyppi.
Vielä kun haet kaupasta tarjousmakkaraa ja mäyräkoiran ja keskitytte sohvaperunana seuraamaan jotain turhan tärkeää visailu-ohjelmaa, niin teitä ei erota pesunkestävästä suomalaisesta mitenkään.
Bonuksena saa huonon kansallisen itsetunnon jota voi nostaa vain doupattu hiihtäjä ja Lordi.
Tällaisia me olemme.
Jotain tässä nyt en ymmärtänyt:
1. teitä lapsia viisi joista VANHIN 8-vuotias?
2. kaikki lapset kasvaneet ja menneet kouluun?
(7-8 -vuotiaita lapsia 5 kpl ?)
3. sinä , yksi lapsista, lukion jo käynyt??
joku ei stemmaa...
tuon selittäisin yhdellä näppäinvirheellä, siis tarkoititko että teitä lapsia on viisi joista NUORIN 8-vuotias?
muuten en ymmärrä.
"...Nykyään meitä lapsia on VIISI ja vanhin on jo 8 vuotias. ..."
"Nyt kun kaikki lapset ovat kasvaneet ja menneet kouluun ..."
"... minulla kesti lukio enemmän kuin 3 vuotta hän soitti haukkumaan tyhmäksi..."
Olet oikeassa, anteeksi. Piti tietenkin kirjoittaa että NUORIN on 8 vuotta vanha...
Suoritin lukion viimme vuonna
kokeesta? tuolla virhemäärällä.. en usko
Oletpas inhottava.
Alkuperäiselle: Äitisi on ollut aika pitkään jo kotona. Varmasti juuri turhautumisesta ja masentumisesta kertoo, että hän tunkeutuu elämäänne ja on teistä läheisriippuvainen. Äitisi on kuitenkin aikuinen ihminen, aikuista ei valitettavasti voi "pakottaa" oikein mihinkään. Ei edes ottamaan itseään niskasta kiinni. Ainut mitä voitte tehdä on tehdä oman elämänne rajat selväksi; ei ole oikein että äitinne elää teidän elämäänne, koska omaa ei halua hankkia. Sinun (eikä muiden sisarusten) tarvitse päästää ketään laukuille ja kaapeille. Sinun ei tarvitse kuunnella törkypuheluita. Sinun ei ylipäätään tarvitse kannatella äitiäsi, jos häön ei itse ole valmis rohkaistumaan.
Jos perrhe (=te) lakkaatte tavallaan mahdollistamasta kotona olemista, hänen on pakko itse ottaa vastuu. Tarkoitan tällä sitä, että lakkaatte päästämästä äitiänne omalle reviirillenne (koti, laukut, asiattomat puhelut...), jolloin hänen on pakko löytää omansa.
Oletpas nokkela.
Jos katsotaan sinun omaa (yhden rivin pituista) viestiäsi voidaan heti nähdä vähintään kolme virhettä.
Suomi ei ole äidinkieleni mutta kirjoitin sen kuitenkin äidinkielenä ja arvosanaksi tuli M. Ärsyttää kun monet useimmiten tarkistaa ulkomaalaisen tekstiä suurennuslasilla.
Kukaan maahanmuuttaja ei opi suomea tuolla tavoin.
Jos on asunu monta vuotta suomessa, opiskellu intensiivisesti jne. kyllä mä uskon että oppii! moni oppii jo melko hyvin 2 vuodessa, entäs 20 vuodessa`? ihan turhaa alkaa heti syytellä ja kärjistellä. kaikki me ollaan eläimiä, en tiiä ollaanko kaikki ihmisiä. Voidaan kyl olla enkeleitäki, mut ei koskaa tiiä:D