Tämä ei muuten ole keksitty esimerkkitapaus, vaan totisinta totta. Olen seurannut erään naisen avioeroa jo muutaman vuoden ajan. Eilen paljastui aikamoinen käytäntö tapaamisissa.
Naisen avioerokamppailu kesti pari vuotta. Mies ei halunnut lähteä. Lopulta mies lähti, ja omaisuus jaettiin.
Vähän yli kymmenvuotiaan lapsen kohdalle sovittiin yhteishuoltajuus ja tapaamiskäytännöksi se, että mies saa tavata lasta silloin kun haluaa. Tämähän kuulostaa vielä hyvältä.
Käytännöksi on muodostunut se, että lapsi viettää joka toisen yön miehen luona. Outoa on se, että mies hakee lapsen illalla klo 21:00 ja palauttaa seuraavana aamuna noin klo 6:30. Mies ei sinänsä vietä aikaa lapsen kanssa, ei anna ruokaa eikä muutenkaan puuhaile. Viikonlopun tapaaminen on ihan yhtä lyhyt, alkaa lauantaina klo 21:00 ja päättyy sunnuntaiaamuna klo 6:30. Sitten jos lapsi on koulusta lomalla tai äiti on lomalla, niin tapaamisia ei ole ollenkaan.
Nyt kun tapaamisia on joka toinen yö, niin siitä seuraa se, että jokaista yötapaamista kohden ex-mies käy ex-vaimon luona kaksi kertaa, eli joka päivä kerran! Ja kaikki käynnit mahdollisimman epämiellyttävään aikaan. Tämä aikataulutus on ex-vaimon mukaan rakennettu siksi, että mies saisi kiusata ja kontrolloida.
Ainakaan minä en tykkäsi, että ex-puolisoni kävisi kotonani joka päivä. Etenkään jos tarkoitus on kiusata ja kontrolloida.
Nyt kysyisinkin päteviä neuvoja, että miten tilanne saataisiin korjattua. Ainakin minusta tämä kuulostaa kohtuuttomalta. Olen myös neuvonut roolien vaihtamista, että ex-vaimo veisi ja toisi lapsen. Joka tapauksessä ex-vaimolla pitäisi olla jonkinlaista sanavaltaa siihen että missä lapsi on milloinkin. Itse olen ehdottanut myös tapaamisoikeuden kirjallista sopimista tai uuden tapaamisoikeuskäytännön sopimista virallisesti. Onko sellainen mahdollista?
Naisen avioerokamppailu kesti pari vuotta. Mies ei halunnut lähteä. Lopulta mies lähti, ja omaisuus jaettiin.
Vähän yli kymmenvuotiaan lapsen kohdalle sovittiin yhteishuoltajuus ja tapaamiskäytännöksi se, että mies saa tavata lasta silloin kun haluaa. Tämähän kuulostaa vielä hyvältä.
Käytännöksi on muodostunut se, että lapsi viettää joka toisen yön miehen luona. Outoa on se, että mies hakee lapsen illalla klo 21:00 ja palauttaa seuraavana aamuna noin klo 6:30. Mies ei sinänsä vietä aikaa lapsen kanssa, ei anna ruokaa eikä muutenkaan puuhaile. Viikonlopun tapaaminen on ihan yhtä lyhyt, alkaa lauantaina klo 21:00 ja päättyy sunnuntaiaamuna klo 6:30. Sitten jos lapsi on koulusta lomalla tai äiti on lomalla, niin tapaamisia ei ole ollenkaan.
Nyt kun tapaamisia on joka toinen yö, niin siitä seuraa se, että jokaista yötapaamista kohden ex-mies käy ex-vaimon luona kaksi kertaa, eli joka päivä kerran! Ja kaikki käynnit mahdollisimman epämiellyttävään aikaan. Tämä aikataulutus on ex-vaimon mukaan rakennettu siksi, että mies saisi kiusata ja kontrolloida.
Ainakaan minä en tykkäsi, että ex-puolisoni kävisi kotonani joka päivä. Etenkään jos tarkoitus on kiusata ja kontrolloida.
Nyt kysyisinkin päteviä neuvoja, että miten tilanne saataisiin korjattua. Ainakin minusta tämä kuulostaa kohtuuttomalta. Olen myös neuvonut roolien vaihtamista, että ex-vaimo veisi ja toisi lapsen. Joka tapauksessä ex-vaimolla pitäisi olla jonkinlaista sanavaltaa siihen että missä lapsi on milloinkin. Itse olen ehdottanut myös tapaamisoikeuden kirjallista sopimista tai uuden tapaamisoikeuskäytännön sopimista virallisesti. Onko sellainen mahdollista?
Vastaukset 42
Vanhimmat
... asioista. Jos lapsi ei kärsi niin jospa pitäisit nokkasi pois toisten asioista vaikka
kuinka hölmöltä tarinasi kuullostaakin.
Kiitos hienosta neuvosta! Joskus kuitenkin tulee tilanne, että ihmistä pitäisi auttaa. Joskus myös ihmisten tilanteet ajatuvat hölmöiksi, ja joskus nämä tilanteisiin ajautuneet eivät tunne ratkaisumalleja.
Jätetäänkö myös mummot lumihankeen ja vanhukset ilman digiboksia ja ei soiteta ambulassia jos nähdään onnettomuus?
Olisiko ollut parempi, jos olisin kirjoittanut sen "minä" -muodossa? Lapsi kyllä kuulemma kärsii, mutta eniten näyttää kärsivän tuo ex-vaimo. Samalla kun minulle selvisi tämä tilanne, huomasin että hän ei oikein näe ratkaisuja. Hän ei todennäköisesti tiedä sitä, että tämänkaltaisilta palstoilta saa usein hyviä ajatuksia (ja myös toki vinoilua). Sen takia kirjoittelin tänne, koska oletan että joku tätä palstaa lukevista on joutunut johonkin samanlaiseen.
Niin, ja en ole mikään ilkeä ystävätär joko juonii suunnitelmia ex-miehen pään menoksi, vaan olen miespuolinen, joka ihmettelee tilannetta. Sinänsä minulla ei ole minkäälaista intressiä asiaan, muuta kuin ihmettelen tilanteen kohtuuttomuutta.
nimettömänä ilmoituksen lastenvalvojalle, miten lasta riepotellaan.
Vaikea sun on muuten asiaan vaikuttaa.
Tarinaasi puuttumatta.... olet siis sitä mieltä että kun sinä havaitset jonkun muun elämässä mielestäsi vääryyden, olet oikeutettu työntämään nokkasi toisten asioihin... opettaaksesi heille miten pitää elää?
Lastenvalvojat ei ole mikään yleinen valitusosasto minne epätietoiset voi jättää mielipiteensä jonkun perheen epämääräiseltä vaikuttavasta tilanteesta.
Kannattaa tarkastella asiaa rikosoikeudellisesta näkökulmasta rikotaanko lapsen kohdalla jotain lakia, voiko lapsi oikeasti huonosti, tapahtuuko oikeasti jotain pahaa. Ulkopuolisen oma mielpide siitä, että lapsen täytyy voida huonosti (vaikka ei voisi) ei oikein ole riittävä peruste. Pitäisi olla hieman konkreettisempaa käsillä.
Lapsi on yli 10 v., ei siis ihan idiootti ja kädetön ilmaisemaan omaa pahoinvointiaan jos sellaista olisi.
Sitä paitsi mistä kirjoittaja "tietää" ettei isä anna lapselle ruokaa??? Melko fiktiivinen oli taas tämäkin hänen tarinansa :)
En aikoinut opettaa kenellekään miten pitää elää, siihen minulla ei ole oikeutta. En myöskään aio ottaa mitään kantaa asiaan. Myöskään lastensuojeluviranoiset eivät ole mikään automaatti eikä edes hyvä kanava. Kysehän on käytännöstä joka on vakiintunut ja kaikkien osapuolien alun perin hyväksymä.
Nyt on vain sellainen tilanne, että tämä ex-vaimo kokee joutuneensa ansaan. Jos itse olisin eronnut, niin en pitäisi siitä, että vaimoni hakisi lapsen joka toinen ilta myöhään ja palauttaisi sen joka toinen aamu aikaisin.
Jos tänne tulee hyviä käytännön ohjeita, niin sitten ajattelin kertoa tästä keskustelusta tälle henkilölle. Tämä henkilö ei nimittäin osaa käyttää tällaista palstaa, ja ei tiedä, että joskus täällä oikeasti autetaan. Jos ei hyviä neuvoa satu tulemaan, niin sitten en kerro; mitäpä sitä toisen mieltä enempää pahoittamaan
Sinä siis määrittelet onko tämän ystäväsi hyvä lukea tällaisia palstoja. Holhoat häntä jo siinäkin.
Nää sun roolileikit on melko huvittavia.
eihän tää voi olla edes tottakaan, mikä ihme siinä on, jos toinen haluaa auttaa ystäväänsä hädässä ?????
Tuskin ap kirjoittaja on udellut ko ihmisen elämästä vaan kirjoittikin, että on vierestä seurannut, eli käsitän että tämä nainen on kertonut murheensa ap kirjoittajalle.
On se hyvä että on olemassa "enkeleitä" jotka tukee silloin kun oma siipi ei kanna.
Kiitos myös omille "enkeleilleni".
Ja sitten hieman aiheesta. Todella outo järjestely mielestäni, lapsi on kohta ihan hukassa tuollaisesta menosta. Kannataisi selkeyttää tapaamisia esim. joka toinen viikko isällä ja joka toinen äidillä, ihan jo lapsen takia, ettei hän koe itseään reppulaiseksi.
Ja tapaamisoikeudet käydään sopimassa lastenvalvojalle, joten sinne vaan aikaa tilaamaan.
tsemppiä niin sinulle ap kirjoittaja, olet enkeli
piti laittaa että tsemppii niin sinulle kuin ystävällesi oikeen voimahalien kera...
erityisen älykkäitä nämä aloitukset jatkoineen. kukaan ei oikeasti edes usko sen olevan totta. joku on unohtanut lääkityksen (sinä) mutta vahinkoja sattuu. paistaa se päivä sinunkin risukasaasi. tsemppiä vaan :)
Jos tämä nainen on ystäväsi, miksi et neuvo häntä ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan tai sosiaalitoimistoon. Nainenhan on tyytymätön elämäänsä, miksi hän suostuu palloteltavaksi? Onko takana kamala liitto, jonka jälkeen ero on helvetti?? Jotta nainen saataisiin palaamaan liiton muurien sisäpuolelle.
Mieheni tekee elämästäni helvettiä esikoiseni kautta. Hänellä ei ole mitään kontaktipintaa minuun, mutta hän tietää että kun esikoinen kärsii minä kärsin.
Järjellä ei näissä asioissa ole mitään virkaa.
Mieheni on erittäin taitava manipuloimaan viranomaisia, joten ainoaksi keinoksi minulle jää olla haukkana ja valppaana sitä hetkeä odottaen, että mies tekee ensimmäisen "näkyvän" virheen josta voin älähtää.
Siihen asti, esikoinen saa luuturievun kohtelun isällään, mutta isälleen tämän on mentävä koska isä vaatii lakisääteiset tapaamiset. Mies ei välitä lapsesta, muuten kuin välineenä, jolla voi kiduttaa minua. Kuopus on toista maata, isänsä silmäterä, jolloin tilanne esikoisen kannalta on vielä kurjempi.
Nyt odotamme vain syntymäpäivää, joka takaa sen että lastenvalvoja on pakotettu ottamaan esikoiseni puheet todesta, sen ettei tämä halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä.
Sosiaalijohtaja on ex naapurini, josta syystä tämä on hyvin haluton puuttumaan asiaan. Ylemmälle taholle yhteyden otot tuottavat tulosta "ole paha nainen hiljaa, miehesihän tahtoo tavata lapsiaa, olisit onnellinen"
on hieman toisenlainen kuin mielikuvituksesi antaa ymmärtää.
Kiitos ensimmäisestä ongelmaan puuttuvasta vastauksesta. Tämän naisen tilanne muistuttaa aika lailla tilannettasi. Kysymys on juuri kiusanteosta lapsen kautta. Siksi tänne kirjoitin kun en itsekään tiedä, että mitä hän voisi tehdä.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee mielestäni se, että asiat on sovittu niin epämääräisesti. Silloin ei voi odottaa edes muotovirhettä. Nyt oli siis sovittu yhteishuoltajuus ja "vanhemmat sopivat tapaamisista ja lapsi saa tavata isäänsä silloin kuin haluaa".
Mikä olisi tässä tilanteessa hyvä tapa hommata edes vähän määräysvaltaa omaan elämäänsä?
Toivoisin kaikenlaisia neuvoja kommentteja asiaan.
Erotessani olin kaukaa viisas ja tein paperit joissa määritellään liki tunnin tarkkuudella paljonko lapset viettävät aikaa isänsä kanssa. Tiesin että ongelmia myöhemmin tulee jos ei ole mustaa valkealla. (Tyypillinen tapa henkisen väkivallan taitajalta, on sopia suullisesti kaikki, jottei mitään näyttöä sopimuksista jää.) Joten kaikki paperit käytettiin lastenvalvojan kautta allekirjoituksineen. (Mies kyllä vastusti nimen kirjoittamista, mutta vain niin kauan kuin sanoin että jos hän ei kirjoita, lastenvalvoja tulee kotiin laatimaan molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen)
Nyt ongelma on ettei lapsi pysty todentamaan henkisen väkivallan jatkumista, (mies siis käyttää lapseen sen energian jonka ennen purki minuun) Joten odottelemme joko merkkiä fyysisestä väkivallasta, humalajuomista joka johtaisi lasten heitteillejättö syytteeseen, tai muuta "näkyvää" todistetta siitä ettei lapsen ole hyvä isällään.
Minun maailmankuvani on ikävä kyllä suora, pahinta tässä on että joutuu katsomaan lastaan silmiin ja lähettämään tämän isälleen, vaikka tietää ja tuntee luissa ja ytimissä miten vaikea tilanne lapselle on.
Onneksi aika on armollinen, se että kiduin liitossa riittävän kauan tekee sen että tämä sietämätön tilanne ei jatku vuositolkulla, vaan tulee päättymään tässä vuoden kahden kuluessa.
turva ja oikeus molempiin vanhempiin.Se tarkoitaa käytännössä että isä viettää aikaa lapsensa kanssa j a näin toimii siis osana lapsen kasvatusta.Nyt näyttää asiltä että lapsi käy vain nukkumassa isänsä luona joten mistään yhteisestä ajasta ei käytännössä edes voida siis puhuakkaan,sosiaaliviranomainen voi asioihin puuttua mutta olisi varmenpaa että ko ystäväsi koettaa ponnekkaasti puhua tälle isälle että jatkossa näin ei toimita ja jos ei mene jakeluun niin lastetapaamisoikeudesta voidaan tehdä virallinen päätös jota on noudatettava!Lastensuojeluviranomainen autaa asiassa ja se ei tarvitse tarkoittaa jotain kamalaa huostauttamista,sanahirviö toki ko.ammattinimike on ,mutta osaavat neuvoa tällaisissa epätietoisuuksissa.Tapaamisoikeudessa on nimen omaan lapsen oikeudesta tavata molempia vanhenpia ei siis vanhempien...
Juu, tapaamisoikeus on nimeomaan lapsen oikeus. Nyt se toteutuu isän kiusaamisoikeutena lapsen kautta.
Minä kysyin, että eikö voisi sopia että lapsi olisi vaikka viikonlopun isällä. Vastaus oli selkä: isä ei halua. Isä ei halunnut olla lapsen kanssa avioliiton aikana eikä halua olla nytkään. Ehdotin että isä vieisi sen johonkin ja viettäisi enemmän aikaa. Vastaus: isä ei ole ikinä viennyt sitä mihinkään.
Seuraavaksi ehdotin aluksi kahden viikon suunnitelmaa paperilla. Siihen merkittäisiin tarkasti haku- ja noutoajat päiväkohtaisesti, jotta nuo noudot ja haut ei sattuisi niin suunnittelemattomasti. Joka tapauksessa tuon naisen pitäisi heti alkaa rikkomaan tapaamisrytmiä. Voimat siinä menee, kun lasta viedään ja tuodaan miten sattuu.
Oleellinen kysymys kai onkin se, että on nyt vielä eron jo voimassa ollessa mahdollista sopia sitovaa tapaamissuunnitelmaa? Jos voi, niin miten pitäisi menetellä?
Äidin kannattaisi ottaa itse yhteyttä sosiaaliviranomaiseen, joka tekee huoltajuussopimuksia tai sitten suoraan lastensuojeluun.
Tilanne kuulostaa ihan nurinkuriselta, jos lapsi käy isällään vain nukkumassa. Jos siihen ei ole esim. isän työn takia syytä, niin kyseessä ei ole järkevä käytäntö oikeastaan kenenkään kannalta. Erityisesti lapselle se, että ei saa viettää aikaa normaalisti päiväsaikaan isän kanssa niin on lapsen kannalta ikävä. Täytyy sanoa, että aika ovela tapa kontrolloida äitiä, koska harva jaksaa 21 jälkeen lähteä minnekään varsinkin kun lasta tuodaan aamulla 6.30 takaisin. Ihan syystä tuntee äiti olonsa ahdistuneeksi....
Luule, että jos äiti ottaa yhteyden viranomaisiin, niin lapsen tapaamiset voidaan sopia lapsen hyvinvointiin vedoten kaikkien ja erityisesti lapsen kannalta sellaiseksi, että hän on tyytyväinen. Kyllä huoltajuussopimusta voi tarkentaa/muuttaa joko yhteisymmärryksessä tai sitten käräjäoikeuden kautta. Esimerkiksi joka toinen viikonloppu isällä tai vuoroviikottelu tms. Kyllähän sitä täytyy äidinkin päästä elämään omaa elämäänsä eron jälkeen ilman exän jatkuvaa kiusantekoa.
Kannusta naista soittamaan viranomaisille, sillä he ovat usein hyvinkin avuliaita kun uskaltaa ottaa yhteyttä heihin.
Lisäksi kun lapsi on siellä isällänsä ei äidin tekemiset esim, vapaapäivä kuulu isälle tippaakaan,miksi hän etes kertoo vapaapäivistään exälleen!! Jotenkin kuulostaa että ystävättäresi on hieman kädetön tämän asian tiimoilta ja exä pyörittää tilannetta mielinmäärin .Niin kiusa se on pienikin kiusa.Hohhoijaa.Kehoittaisin ottamaan yhteyttä asioita hoitavaan viranomaiseen ja saavat mustaa valkoiselle ja lapsen riitakapulana pito loppuu.
onko isällä naisystävä joka mieltäsi korpeaa?
sopia erovaiheessa huoltajuudesta,tapaamisoikeudesta on voitu kirjata esim. että vanhemmat sopivat keskenään,jos tyytymättömyyttä tässä esiintyy voi kait asian ottaa esille juuri ajatellen lapsen hyvinvointia yms.uskoisin että järkevämpiäkin ratkaisuja löytyy.Nyt yhteyttä sinne sosiaalivirastoon.Sieltä se selviää.
isä joka hakee lapsensa vain nukkumaan kotiinsa!! Mitä yhteistä ajanviettoa se sellainen on ,lue ap kirjoitus!Täs nyt on yritetty antaa jotain vinkkejä miten ap voisi auttaa ystävätärtään ko tilanteessa.Minä olen sopinut omat asiani hyvin ja exäni on rakastava isä lapsilleen ,ei hätää mut kaikilla ei isän vaistoja näköjään ole isänrakkaudesta puhumattakaan.Minun exällenii ja lasteni isälle on kunnia asia hoitaa isänä olemisensa ja on ylpeä ollessaan isä!!
sun tarinoita lueskella... itse itsellesi kirjoittelet. se on hauskaa :)
kyse on nyt lapsen hyvinvoinnista eikä mistään mustasukkaisuudesta ex miehelle.
Johan tuon jo järkikin sanoo,että tuossa tapaamis
sopimuksessa ei ole mitään tolkkua.
voi todellakin olla niin, että ex on ollut erittäin dominoiva ja nainen pelkää edelleen tehdä asioita ja on näin sitten toimintakyvytön.
Tiedän omakohtaisista kokemuksistani, että sitä kun on henkisen, fyysisen väkivallan uhri niin pelko hiipii kummasti sieluun.
Jopa (rosta 1,5 )edelleen jos on joku tilanne, että ex hermostuu esim lastenhuoltajuuteen koskevissa palavereissa, niin minun sydän hakkaa 1000
Joten voisko ne asiattomat kommentit nyt loppua ja kerrankin auttaa ystävää hädässä !!!!!
kuka täällä huutaa? ja miksi?
jos olisin isoilla kirjoittanut, eikö se tarkoita huutamista näin netissä ????
Huutomerkeillä herätetään huomiota käsittääkseni.
Mielestäni on todella alaarvosta alkaa heittelemään ivallisia kommentteja ihmisille jotka hakevat näiltä keskustelupalstoilta mielipiteitä ja näkökantoja ongelmatilanteisiinsa.
olet edelleen hyvä esimerkki etkä lainkaan ivallinen :)
En ole alkuper.kirjoittaja.Vaan eräs mielipiteineen.Oletko sinä päissään kun et millään hallitse tätä ajatuksen ja kirjoitelmien kulkua?Ehkäpä oletkin juuri tällainen lastaan kiistakapulana pitävä "isä",tietoisesti sitaateissa.
kun äidit pitävät lapsiaan kiistakapuloina. et ole taas itse seurannut mitään muita kuin seiskalehtien juttuja.... HUOKAUS
Yhteishuoltajuudessa päätettiin että isä saa tavata lastaan aina kun haluaa,käytännössä siis klo 21.00-6.30.Mitä tuo on muuta kuin vittuilua isän puolelta.Hakee lauantaina klo21.00 ja tuo sunnuntaiaamuna 6.30.No eipä kersa nuku turhan pitkään ja eipä kauheasti valveil aikaa iskän kaa! HUOKAUS JA SÄÄLI! En lue juorulehtiä muuten.Tämäkin kommentti alkuperäisen kirjoittajan perusteella ,mikäli se noin pitää paikkaansa.mut jos niin ei tuo järjestely oikein muuksi voi tulkita kuin kiusaamiseksi.Lue tarina uudestaan.
Kerroin eilen illalla tästä viestiketjusta naiselle, jota tämä koskee. Nyt hänkin on antanut omat kommenttinsa asiaan tuolla viestiketjun lopussa.
Käy ystäväiseni nyt jo viimeistään uusimassa resepti.
Kukaan oikeasti tuossa tilanteessa elävä ei keskittäisi koko ongelman purkua suomi 24 keskustelupalstalle ja kutsuisi vielä kaikki ystävänsä osallistumaan tänne kirjoitteluun. Vakuuttaakseen satunnaisille lukijoille, ettei tarina ole keksittyä... Hyvää päivää. Tänne kirjoittaa myös niitä kenellä elämässään oikeasti on jotain vinossa mutta elämä on muualla kuin täällä. Mutta jos saat jotain sisältöä tästä elämääsi, hyvä niin.
Saat toki pitää viimeisen sanan ja oman mielipiteensi - arvostan sitä.
Minusta tämä on ongelma. Täällä palstalla puhutaan kaikenlaisista jutuista. Toiset jutut ovat tärkeämpiä kuin toiset. Tämä oli sellainen, missä en yksin voinut auttaa, enkä tiennyt menettelytapoja. Olisi aika pelleilyä keksiä olemattomia juttuja tänne. Ei minulla olisi edes aikaa sellaiseen.
Tällä palstalla on asiantuntemusta, kuten lähes kaikilla suomi24.fi palstoilla. Lisäksi tieto kasaantuu tänne, joten täältä voi löytää tietoa ihan kysymättäkin. Näyttää siltä, että tähän kysymyseen apua on tullutkin.
Joka palstalta löytyy aina irvileukoja myös. Sille ei voi oikein mitään. Useimmiten niistä pääsee helpoiten eroon, kun ei kommentoi niiden juttuja mitenkään, vaan jättää niille viimeisen sanan.
Sinä se jaksat aina yllättää minut positiivisesti kommenteillasi.
Hyvä niin, näin sen tosi ystävän vain tunnistaa ( Kiitos sinulle että olet jaksanut kuunnella minua).On hyvä löytää opastusta ja olla alttius vastaanottaa sitä tietoa, soveltaa siitä itselle sopivat osiot.
kirjoitit: "tapaamiskäytännöksi se, että mies saa tavata lasta silloin kun haluaa."
No tuo on huonosti sanoitettu, ja voi aiheuttaa juuri kuvatunlaisen tilanteen.
Jas vapauksia tahdotaan, niin sitten kirjataan että lAPSI saa tavata etävanhempaansa vapaasti. Oikei... meni saivarteluksi.
Tapaamissopimus syytä laatia melko tarkasti, MUTTA siihen voidaan, tai kannattaakin lisätä mm. että laajemmista tapaamisista vanhemmat voivat sopia esim. viikkoa ennen, tai muuttaa sovittua. Koska eihän kenenkään aikataulu voi olla muuttumaton, ja juuri sellainen kuin tapaamissopimukseen ehkä kirjataankin.
Esim. meillä vuoroviikottelu, joka käytännössä hyvin joustava .. vaikka taustalla onkin tarkka tapaamissopimus "kaiken varalta".
Jos tuohon nyt halutaan muutosta, ja nykyinen meno "korpeaa" lähivanhempaa eikä ehkä ole myöskään lapsen etu ... mutta etävanhemman mielestä kaikki OK ... niin ainoa keino on hakea käräjäoikeudelta päätöstä/muutosta uudesta tapaamissopimusta mikä sitten tarkempi.
Vaarana tietenkin on, että isä kieltäytyy kaikista tapaamisista ... joka tuskin sekään on lapsen etu (etävanhempaahan ei luojan kiitos voida pakottaa tapaamisiin).
Vaikeita asioita...
Kiitos ystäväni kun pohdit minun asiaani tapaamisoikeuden tiimoilta. Tuntuu oikeesti erittäin kivalta kun joku välittää.
Eräs ihminen kirjoitti tänne foorumille, jos ihminen on henkisesti lyöty, alistettu avioliitossa ja kokenut fyysistä väkivaltaa, on jumissa. Olen kokenut itsessäni tämän. Sitä tulee hyvin passiiviseksi ja alistetusta asemasta vie aikaa nousta omaksi persoonaksi.
Olen suostunut tällaiseen tapaamismalliin lapsen takia. Sillä lapsi haluaa pitää molemmat vanhemmat tietysti. Tämä joka toinen yö isällään on jatkunut nyt liki 9 kuukautta. Itse en ole tyytyväinen tietenkään tällaiseen käytäntöön.
Olen toki pohtinut vaihtoehtoja itsekin. Olen näköjään ollut liian kiltti tässäkin, en ole katsonut omaa etuani. Tiedän kyllä miten toimia jatkossa, hakemalla muutosta tapaamisoikeuteen. En halua lapselle tuottaa lisää kärsimystä, itse hän on ollut tyytyväinen tällaiseen käytäntöön.
Kuitenkin itse olen aikuinen nainen ja olisi kiva alkaa rakentamaan uutta elämää ilman exän vainoamista/ seuraamista mitä teen elämässäni.
Saatan olla lepsu omassa elämässäni näissä asioissa, ehkä en osaa edes antaa itselleni lupaa elää ja ottaa vastaan rakkautta, jos sitä on tarjolla.
Vielä ystävälleni, Olit hassu kun aloit miettimään asiaa näin kovasti, kuitenkin kiitos sinulle, olen saanut kivasti vinkkejä asiaan.Olet niin pohtiva ihminen kaikessa kiireessäsi kuitenkin.
Että saat asian hoitoon kumpiakin ja varsinkin lapsen etuja tyydyttävällä tavalla.Mielestäni lapsen etua ei ole se että hän vain käy nukkumassa isänsä luona,muutakin virikkeellisyyttä täytyy olla.Sinulla on myös oikeus vapaaseesi ,kun lapsi viettää aikaa isällänsä.Tämähän ei yöaikaan onnistu,vai mitä??!!Vaikka tämä tällähetkellä vallitseva käytäntö sopisikin lapselle,otaa huomioon onko lapsi vain tähän myöntymisellään halukas vain miellyttämään teitä kumpaakin osapuolta ,vamhenpaa jottei hänen takiaan synny riitaa...Kysy vaikka mitä hän haluaisi tehdä isän kanssa ja mitä he yleensäkään tekevät yhdessä kun se vierailu on yöajankohtana!Tsemiä,sitä tarvitset ja toivotaan myös tälle exisälle aikuisempaa suhtautumista ja vastuuta asiaan. :)
Niinpä niin. Asiat elämässä ei mene aina niin kuin olettaa. Tulee vastoinkäymisiä ja osapuolia tyydyttäviä kompromisseja tulee etsiä.
Olet oikeassa, lapsi haluaa miellyttää molempia osapuolia tasapuolisesti toiminnallaan. Isän halukkuus tehdä lapsen kanssa kivoja juttuja on ollut hakusissa koko lapsen elämän ajan. Toki hän soittaa lapselle, että lähdetkö Siwaan kauppaan. Itse kauppana Siwa ei anna virikkeitä mihinkään suuntaan, sillä siellähän on perusruokatavarat näytillä.
Kyllä se virikkeiden anto on ollut minun käsisääni koko ajan. Poika pelaa seurassa jääkiekkoa ja jalkapalloa, on tehnyt sitä jo vuosia. Kyllä lapsellani on kaikki perusasiat siinä osin kunnossa, jos näillä eväillä lähdetään tarkastelemaan. Lapseni on kiertänyt useita maita kanssani, nähnyt paljon maailmaa. Toki olisi suotavaa, että isä olisi viennyt lasta Särkänniemeen, Puuhamaahan jne. Saati sitten talviurheiluihin. Laskettelemme lapsen kanssa usein laskettelukeskuksissa, mm. se maksaa ja myös sukset. Isä voisi esim. tukea rahallisesti edes näiden välineiden ostoissa, mutta ei heru penniäkään niihin. Ajatuksena on ettei ex-vaimolle jää rahaa nauttia yhtään elämästä, vaan panostaa lapsen harrastuksiin vähäiset roponsa.
Vielä alkuperäisen ystäväni kirjoituksesta sen verran, mies todella pääsee näin minun asuntooni "tarkastusmatkalle" päivittäin. En tiedä, kun olen töissä, kuinka paljon hän viettää talossani aikaa lapsen kanssa. En ole kysynyt pojalta koskaan, kauanko hänen isänsä on sisällä ja mitä hän tekee täällä.
Tämä juttu kuullostaa jo ihan oudolta minunkin näkövinkkelistä, saati teidän, jotka luette tätä tarinaa.
Mitä jos pistät tuolle kummalliselle tapaamisrytmille pisteen. Sanot, että lapsi palautetaan kun olet kotona, ei 6.30. Hän myös noudetaan niin, että pystyt esim. harrastamaan itsekin jotain omaa esim. iltalenkkeilyä.
Teidän tapauksessa suosittelisin mieluummiin viikko-viikko systeemiä kuin yö-yö systeemiä. Silloin eksäsikin joutuisi osallistumaan pojan harrastuksiin viemisiin, ruokakustannuksiin jne. Voisi myös viettää aikaa lapsensa kanssa päivisin.
Sivullisesta tuo näyttää siltä, että ex pompottaa sinua ihan miten haluaa. Vaikea kuvitella, että lapsesta tuo järjestely olisi ok, jos hän tietäisi miten tapaamiset normaalisti hoidetaan. Kyllä han aivan varmasti haluaisi nukkua aamuisin pidempään tai viettää alkuillasta aikaa isän kanssa jne.
Tuo kiusaaminen loppuu vasta kun sinä laitat sille pisteen. Sanot, että se on loppu nyt tai viet tapaamissopimuksen oikeuteen tuomarin päätettäväksi. Jos ei suosiolla suostu järkevämpään malliin, niin sitten viet sen käräjäoikeuteen ja haet lausunnot vaikka sosiaaliviranomaisilta.
Usein alistettussa liitossa elänyt ei osaa niitä oikeuksiaan perätä erottuaankaan. Sinulla on nyt hännän noston paikka. Sinulla on oikeus omaan elämään ilman että exä tuppaa kotiisi joka päivä. Se on sinun kotisi, ei hänen.
Tsemppiä ja ryhdy hommiin ettei exä pilaa uutta elämääsi kiusaamisellaan.
Pyydä heti lukkoseppä ja sarjoita oven lukko uudelleen. Kerro uudelleensarjoituksesta. Ei sinun kotiisi ole muilla asiaa ilman lupaa.
todella oudolta! Mutta kaikkein oudointa on tämä "En tiedä, kun olen töissä, kuinka paljon hän viettää talossani aikaa lapsen kanssa. En ole kysynyt pojalta koskaan, kauanko hänen isänsä on sisällä ja mitä hän tekee täällä."
Sinun PITÄISI tietää kuinka paljon miehesi oleskelee talossasi lapsenne kanssa ja mitä tekee!!!
Vaikka ovi sarjoitetaan viisi kertaa, lapsi on ilmeisesti sen ikäinen, että viettää aikaa koulun jälkeen kotona itsekseen, ja hän osaa sekä avata oven sekä sisä- että ulkopuolelta...
Juuri niin, ei auta lukkoseppä eikä sarjoitus siihen ongelmaan.