Olen elellyt avoliitossa reilun vuoden. Mielestäni suhde on ok, ehkä vähän arkipäiväinen koska on töitä ja opiskeluita, mutta kuitenkin ihan toimiva.
...mutta.
Siitä olen huolissani, ettei avovaimoani tahdo enää oikein seksi innostaa. Etäisiksi emme ole käyneet, emme riitele eikä meillä ole mitään exiä harteillamme kiusaamassa. Avovaimollani ei ennen minua ole ollut ketään. Osoitamme kyllä huomiota toisillemme pussaamalla, halimalla ja hyväilemällä paljonkin päivittäin.
Olen kuitenkin huolissani siitä, että avovaimoni haluaa lähteä yhä useammin tyttökavereineen bilettämään ja lähti mm. laivalle, ilman minua.
Olen sanonut, että senkun menee, jos eivät halua minua seuraksi. Käyn itse poikaporukallakin joskus ulkona, mutta avoni on aina tervetullut kyllä mukaan. Ystäväpiirissämme on vain sinkkuja, joten olemme tavallaan "yksin" parisuhteemme kanssa. Olen kuitenkin aina luottanut avooni ja hänellä taatusti on aina ollut syytä luottaa minuun.
Avoni vaikuttaa välillä tylsistyneeltä arjen harmauteen, ja olen yrittänyt häntä piristää niiden elämän tosiasioiden valossa, mille ei voi mitään (rahatilanne ja työt). Vaikka siis kuinka haluaisimme, että lähtisimme ulkomaanreissuun, niin se ei ole mahdollista vielä vähään aikaan.
Olemme molemmat vielä nuoria, parinkympin yläpuolella juuri ja juuri. Ehkä pelkään siis sitä, että avoni on "kyllästynyt" parisuhteeseen.
Että hän ei jaksaisi samaa ihmistä kuukaudesta kuukauteen. Itselleni tällainen parisuhde sopii hyvin, koska en ole ikinä ollut mikään bilehile, vaikka komeana itseäni pidänkin. Minua ei kiinnosta sinkkuelämä juuri ollenkaan, avoni oli tuskin ehtinyt alkaa sinkkuilemaan, kun löysimme toisemme ja rakastuimme. Rakastan avoani paljon, mutta ennenkaikkea pidän häntä ainutlaatuisena, koska minulle oli ennen häntä paljon huonoja kokemuksia naisista... mm. pettämistä.
Ehkä pelkään jälleen, että "sinkkuelämän" huvit, houkutukset ja seikkailut vievät avovaimoni jos ei kokonaan niin ainakin sinne harmaalle pettämisen alueelle jossakin vaiheessa.
Kaipaan siis kaikenkaikkiaan ehkä neuvoja tai ideoita, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Miten estetään se, ettei toinen vain "kyllästyisi" toiseen, vaikka kuinka huomiota osoittaisi tai yrittäisi tehdä parisuhteestakin seikkailua ?(elämän kovan todellisuuden tarjoamissa rajoissa)
En haluaisi ajatella, että rakkaus on sidottu aikaan. En haluaisi ajatella, että kun toisen kanssa ollaan pitkään, niin rakkaus vain pikkuhiljaa vaihtuu tavanomaisuudeksi ja tylsyydeksi.
...mutta.
Siitä olen huolissani, ettei avovaimoani tahdo enää oikein seksi innostaa. Etäisiksi emme ole käyneet, emme riitele eikä meillä ole mitään exiä harteillamme kiusaamassa. Avovaimollani ei ennen minua ole ollut ketään. Osoitamme kyllä huomiota toisillemme pussaamalla, halimalla ja hyväilemällä paljonkin päivittäin.
Olen kuitenkin huolissani siitä, että avovaimoni haluaa lähteä yhä useammin tyttökavereineen bilettämään ja lähti mm. laivalle, ilman minua.
Olen sanonut, että senkun menee, jos eivät halua minua seuraksi. Käyn itse poikaporukallakin joskus ulkona, mutta avoni on aina tervetullut kyllä mukaan. Ystäväpiirissämme on vain sinkkuja, joten olemme tavallaan "yksin" parisuhteemme kanssa. Olen kuitenkin aina luottanut avooni ja hänellä taatusti on aina ollut syytä luottaa minuun.
Avoni vaikuttaa välillä tylsistyneeltä arjen harmauteen, ja olen yrittänyt häntä piristää niiden elämän tosiasioiden valossa, mille ei voi mitään (rahatilanne ja työt). Vaikka siis kuinka haluaisimme, että lähtisimme ulkomaanreissuun, niin se ei ole mahdollista vielä vähään aikaan.
Olemme molemmat vielä nuoria, parinkympin yläpuolella juuri ja juuri. Ehkä pelkään siis sitä, että avoni on "kyllästynyt" parisuhteeseen.
Että hän ei jaksaisi samaa ihmistä kuukaudesta kuukauteen. Itselleni tällainen parisuhde sopii hyvin, koska en ole ikinä ollut mikään bilehile, vaikka komeana itseäni pidänkin. Minua ei kiinnosta sinkkuelämä juuri ollenkaan, avoni oli tuskin ehtinyt alkaa sinkkuilemaan, kun löysimme toisemme ja rakastuimme. Rakastan avoani paljon, mutta ennenkaikkea pidän häntä ainutlaatuisena, koska minulle oli ennen häntä paljon huonoja kokemuksia naisista... mm. pettämistä.
Ehkä pelkään jälleen, että "sinkkuelämän" huvit, houkutukset ja seikkailut vievät avovaimoni jos ei kokonaan niin ainakin sinne harmaalle pettämisen alueelle jossakin vaiheessa.
Kaipaan siis kaikenkaikkiaan ehkä neuvoja tai ideoita, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Miten estetään se, ettei toinen vain "kyllästyisi" toiseen, vaikka kuinka huomiota osoittaisi tai yrittäisi tehdä parisuhteestakin seikkailua ?(elämän kovan todellisuuden tarjoamissa rajoissa)
En haluaisi ajatella, että rakkaus on sidottu aikaan. En haluaisi ajatella, että kun toisen kanssa ollaan pitkään, niin rakkaus vain pikkuhiljaa vaihtuu tavanomaisuudeksi ja tylsyydeksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aijaijai! Valitettavasti "Avovaimollani ei ennen minua ole ollut ketään." kertoo jo riittävästi. Avovaimollasi jalka vipattaa, sillä hän haluaa kokemuksia. Pysyvää parisuhdetta haikailevan kannattaa hankkia ensin itselleen riittävästi kokemuksia ja etsiä vasta sen jälkeen itselleen sellainen kumppani, jolla näitä kokemuksia myös on. Ne kokemukset käydään joka tapauksessa jossain vaiheessa hankkimassa ennemmin tai myöhemmin. Enkä nyt tarkoita pelkästään seksiä, vaan myös parisuhdekokemuksia.
Se, että avovaimollesi ei enää seksi maistu ja lisääntyvät tyttöjen illat, jonne ei miehiä haluta (=päästetä) mukaan kielivät juuri tästä. Suosittelen seuraamaan tilannetta ja miettimään asioita järjellä. Tee sitten ratkaisusi!
Saat tuon kuullostamaan niin raa´an eläimelliseltä. Haluaisin ajatella, että avovaimoni ei olisi mikään sellainen "luuhka", kuin monet aikaisemmin tuntemani naiset. ELI että kokemusten saaminen on ainoa tapa pitää seksuaalinen elämä vireänä. Ja kun aika ja partneri käyvät liian pitkäveteisiksi niin on aika lähteä seuraavan poljettavaksi.
Entäs arvot; uskollisuus, kunniallisuus ja toisen ihmisen rakastaminen.
Vai olenko väärässä seurassa, koska 22- vuotiaana uskon, että pitkällinen parisuhde on paljon palkitsevampi kuin sinkkuelämä ?
Onko tilanne niin huono, ettei ikäluokastani juurikaan löydy naisia, joita kiinnostaisi enemmän vuosikausia jatkuva vakava parisuhde mukavan ja komean miehen kanssa, kuin lyhytaikaiset suhteet mukavien ja komeiden miesten kanssa ??
Sitä se vaan valitettavasti nykyään on useimpien kohdalla. Ei tietysti välttämättä päde avovaimoosi, mutta en laittaisi päätäni siitä pantiksi. Nykyihminen haluaa mahdollisimman paljon seksi- ja seurustelukokemuksia ennen vakiintumistaan, jottei tarvitse sitten miettiä, jäikö jotain kokematta ja mahdollisesti parempi kumppani löytymättä, kun vakiintui jo 1. seurustelukumppanin kanssa. Nykyään halutaan sitä vertailupohjaa. Se tuntuu olevan trendi varsinkin naisten keskuudessa.
Mainitsemasi arvot vedetään nykyään entistä useammin alas viemäriin. Näen sitä niin paljon, että en uskaltaisi parisuhteeseen ryhtyä ainakaan niin, että olettaisin partnerini olevan uskollinen.
Varmasti ikäluokastasi löytyy pysyväänkin suhteeseen kykeneviä naisia, mutta heillä on jo silloin kokemukset hankittu. Erittäin harva "tyytyy" ensimmäiseensä kovin pitkäksi aikaa ja se on fakta! Se halu kokeilla muita nousee varmasti pintaan hyvin monella ennemmin tai myöhemmin.
En kuitenkaan aio tyytyä siihen "taivaissa kirjoitettuun" tosiseikkaan, ettäkö kaikki naiset haluaisivat sitä vertailupohjaa. Olen toki huolissani tilanteestani parisuhteessa, mutta haluan ajatella, ettei avovaimoni ole taas yksi laskelmoiva nainen muiden joukossa, joka haluaa parisuhteen etujen lisäksi vielä niitä "vertailupohjia" muilta miehiltä.
En tajua ihmisiä, jotka voivat pettää rakastaan ?Minulle olisi helpompaa viedä vaikka tuntemattoman ihmisen henki kuin pettää läheisintä ja rakkainta ihmistä mitä elämässä on.
Varsinkin jos tämä toinen ihminen vielä varta vasten luottaa, että on hänelle uskollinen.
Jos ei rakasteta eikä kunnioiteta toisen tunteita, niin sitten luulisi olevan pokkaa erota, eikä häikäilemättömästi käyttää toista ihmistä hyväksi.
No kaikki eivät välttämättä halua vertailupohjaa, mutta hyvin useat kuitenkin. Ainakin bailaaja-tyypit hakevat tätä vertailupohjaa hyvin hanakasti.
"Jos ei rakasteta eikä kunnioiteta toisen tunteita, niin sitten luulisi olevan pokkaa erota, eikä häikäilemättömästi käyttää toista ihmistä hyväksi."
Niinhän sitä luulisi, mutta todellisuus on valitettavasti aivan toinen. Jos luet näitä "Suhteet"-palstoja niin tämä on selvästi suosituin. Ei tarvinne miettiä miksi. Pettäminen on yhtä yleistä kuin leivän syöminen. Minä olen heittänyt ruusunpunaiset lasit mäkeen jo vuosia sitten.
No, ei kannata heittää kirvestä kaivoon, mutta varautua kannattaa kaikkeen. Eipähän sitten putoa niin korkealta, jos jotain sattuu.
Mutta edelleen painotan sitä seksin vähyyttä, että se on merkki ongelmista! Nainen ei voi olla ilman sen paremmin kuin mieskään.
ei todellakaan halua sitä "vertailupohjaa". Se on niin, että rakastelu on rakastelua vain rakkaimman kanssa. Siis muiden kanssa ilman muuta huonompaa.
olen miettinyt että entäpä jos se 1. seurustelukumppani olikin niin hyvä että parempaa ei tule vastaan niin eikö se sitten vituta kun ollaan lähetty hakemaan vertailupohjaa?
Niin no. Valehtelisin jos väittäisin, että kaikki on ok. Olen yrittänyt kyllä valehdella itselleni.
Ajattelin suhteen alussa, kun avovaimoni oli tulisesti rakastunut minuun 5kk:n seurustelun jälkeen, että pidemmän päälle voi olla ongelma, että hän sitoutuu niin syvästi minun kanssani - hänen ensimmäisensä kanssa.
Uskoin kuitenkin tuolloin, että kun kemiat toimii niin hyvin yhteen, ettei tule pitkiin aikoihin aikaa, että hän haluaisi "hakea vertailupohjaa".
Avoni ei ole mikään biletyyppi, mutta "ongelma" ehkä on siinä, että hänen ystävistään on tullut sellaisia. He ovat tavallaan tulleet ulos kaapista, ja minua huolestuttaa, että avon ystävät vetävät hänet mukanaan sinkkuelämän huimiin ihmissuhdeseikkailuihin.
Taistelen ehkä aikaa vastaan...
Mutten aio luopua taistelutta.
Itse olen aikoinaan tehnyt sen virheen. Paljon ennen nykyistä avoliittoani. En silloin pettänyt, mutta jätin silloiseni kevein perustein toisen naisen takia, joka näytti paremmalta ulkoisesti, mutta oli umpimätä sisäisesti pidemmänpäälle.
Niin elikkä niille kaikille, jotka suunnittelevat pettämistä tai jättämistä, koska tiedossa olisi paremman näköistä, kokoista tai komeampaa:
MIETTIKÄÄ JA POHTIKAA SITÄ SUUNTAA, MINKÄ AIOTTE OTTAA, ÄLKÄKÄÄ ANTAKO TUNTEIDEN TAI KULKUSTEN VIEDÄ MINNE MASTO EHKÄ ENITEN HALAJAA, ELI KIELLETTYYN MAAHAN.
Älkääkä varsinkaan lähtekö kotisatamasta, jos siellä ei ole mitään vikaa, mutta paikat vain näyttävät liian tutuilta.
Voihan siinä niinkin käydä. Siitä saa sitten syyttää vain itseään. Kirjoitin tuonne toiseen aiheeseen, että runsaat seksikokemukset eivät tee parisuhteesta pysyvämpää tai parempaa. Uusi tuntuu aina näennäisesti paremmalle kuin vanha, mutta uudestakin tulee vanha hyvin pian. Saat vaihtaa seksikumppania miljoona kertaa ja aina siitä tulee pian samanlainen kuin entisestä, vaikka alussa aina mukamas paremmalle tuntuukin.
Tämän vuoksi ei kannata hyvää suhdetta heittää seksikokemusten puutteen vuoksi menemään paitsi, jos haluaa seksin olevan koko ajan alkuhuumaa muusta välittämättä.
Kyllä minäkin ennemmin ottaisin kunnon parisuhteen kuin nämä seksikokemukseni.
täysin avosi luonteesta lankeaako hän houkutuksiin vai ei. Harvemmin täällä siitä tietenkin puhutaan, mutta sellaisia ihmisiä on todella olemassa, jotka pysyvät aina uskollisina niin laivalla, bilettämässä tai missä tahansa ollessaan.
Olen ollut mieheni kanssa vuosia yhdessä (silti usein erikseen milloin missäkin), joten tiedän mistä puhun. Tässä neuvoni parisuhteeseen: Ole vain oma itsesi ja anna myös kumppanisi olla.
että puntaroit elämäänne, mutta muistahan välillä vain nauttiakin, ettei rakkaat hetket kulu moiseen epäilyyn. Murusi varmasti arvostaa tunteitasi ja ajatuksiasi, ole avoin!
Sitähän se arki ja "aikuisten elämä" kai lopulta on, puurtamista ja pennin venyttämistä. Ulkomaanmatkan sijasta voi antaa toiselle vaikka hierontaa, virittää piknikin olkkarinlattialle, kokata yhdessä jotain ihan uutta jne..Kunhan saatte lisää tuttavapariskuntia, on mukavaa viettää aikaa myôs nelisin...
Puoliskosi on varmasti onnellinen, pitkä talvi vaan imee monista mehut ja me naiset tarvitsemme aina hieman enemmän "lämmittelyä" kuin suhteen alkuvaiheessa.
Alä huoli, nauttikaa toisistanne. Elämässä on monenlaisia jaksoja.