Kukin meistä haluaa enemmän tai vähemmän arvostusta ja huomiota. Keinot niiden saamiseksi vaihtelevat yksilöittäin ja huomiontarpeen suuruus vaihtelee myös.
Tänä päivänä asiasta on tehty helppoa on televisio pursuaa reality sarjoja jonka avulla kuka tahansa pystyy singahtamaan kuuluisuuteen joko avuillaan tai ilman mitään sen näkyvämpää ansioita.
Jos saisit vapaat kädet toteuttaa haaveesi jostain millä saavuttaisit haluamaasi arvostusta niin mikä se olisi?
Naisilla usein huomion ja kuuluisuuden hakuisuus pyörii ulkonäön ympärillä, mutta onko se miehillä urheilusaavutukset se kaikkein pop, vai menestyminen liike-elämässä, taiteissa, jossain muussa?
Vai oletko kaltaiseni tavis jolle riittää täältä palstalta saatu huomio tyydyttämään tarpeesi olla esillä estradilla muiden arvosteltavana ja tai kehuttavana ;)
Kysymykset aiheeseen ponnanhtivat oheisesta mielenkiintoisesta artikkelista ja edellisestä "Näkyykö läpi" aloituksesta.
http://www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=105&news_id=20074831
Tänä päivänä asiasta on tehty helppoa on televisio pursuaa reality sarjoja jonka avulla kuka tahansa pystyy singahtamaan kuuluisuuteen joko avuillaan tai ilman mitään sen näkyvämpää ansioita.
Jos saisit vapaat kädet toteuttaa haaveesi jostain millä saavuttaisit haluamaasi arvostusta niin mikä se olisi?
Naisilla usein huomion ja kuuluisuuden hakuisuus pyörii ulkonäön ympärillä, mutta onko se miehillä urheilusaavutukset se kaikkein pop, vai menestyminen liike-elämässä, taiteissa, jossain muussa?
Vai oletko kaltaiseni tavis jolle riittää täältä palstalta saatu huomio tyydyttämään tarpeesi olla esillä estradilla muiden arvosteltavana ja tai kehuttavana ;)
Kysymykset aiheeseen ponnanhtivat oheisesta mielenkiintoisesta artikkelista ja edellisestä "Näkyykö läpi" aloituksesta.
http://www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=105&news_id=20074831
Vastaukset 49
Vanhimmat
joten egobuustaukselle ei enää sen jälkeen ollutkaan tarvetta, joillekin se jää päälle valitettavasti :)
Parhaalta tuntuu kun oma tytär kertoo, että on onnellinen kun hänellä on näin hyvä isä. Siitä menee rinta rottingille. Mitään muuta huomiota tai arvostusta en kaipaakaan, en tältä palstalta enkä muualtakaan. Oikeastaan julkinen arvostus ja valokeilaan joutuminen nolottaa; paljon mieluummin olisin kulisseissa toimiva "harmaa eminenssi".
Oikeassa elämässäni en ole kovin perso huomiolle ja arvostukselle, vaikka tottahan se joskus mukavalta tuntuu. Reality-tv-sarjojen julkisuus olisi minulle painajaismaista. Olen tyytyväinen sulautuessani massaan.
Jos ajatuksella kuitenkin leikitään, niin olisi mukavaa olla vaikkapa Bono. Tiedostava rock-stara. Ainakin mielummin kuin F1-kuski, politikko tai pääjohtaja.
mies jolla itseasiassa aikalailla sellainen visio jonka olisi olettanut tulevan naiselta (Madonna, Pink), enkä yhtään epäile miehisyyttäsi spårakuski ;)
Bono ei ole huono valinta, ja fyffeekin löytyy.
on ensisijaisen tärkeätä että fyffee löytyy :):):)
kyllä on miljoona kertaa tärkeämpää se mitä löytyy jalk...korvien välistä ;)
unelmaa tällä hetkellä. Mä sain uuden tosi vastuullisen duuniin täältä asiakaspalvelusta, mä olen nyt yks parhaista asiakaspalvelutoimihenkilöistä mitä täst maasta löytyy. Joka päivä mä teen ratkaisuja, jotka vaikuttaa ihmisten elämään: siirränkö eräpäivää vai enkö siirrä. Mul on nykyään valtaa ja mä osaan käyttää sitä oikein.
Mul on kaikki hyvän asiakasneuvojan ominaisuudet kohdallaan: mä olen kärsimätön, kykenemätön asettumaan toisen asemaan, mul ei oo yhtään empatiaa ja kaiken lisäks mua ei kiinnosta noi asiakkaiden jutut oikeastaan yhtään.
sä olet palannut =D
mitä tämä palsta olisi ilman sun mahdotonta huumorias.
uus painionnettomuus, kun sun kuvaa ei näy enää tuol galleriassa?
täytyy taas käydä Eestissä kiristämässä naamaa. Ei vaan kyllästyin siihen pelokkaaseen ilmeeseen ja silleen, tukkakin on kasvanu ett pitäsi vissiin päivittää taas...
Entäs hiukset?
Myötä olen itsestäni oppinut sen että haluan saada muilta huomiota.
Työelämässäkin parhaimmat palkinnot itsestäni saan kun jälkeenpäin kuulen et olen saanut kehuja itsestäni.
Osittain tämä täälläkin notkuminen on tuota huomion hakemista, näin olen asiat tulkinnut.
Hyvä vaiko paha, se on vielä selvitettävänä.
pahempana vaihtoehtona hakeutua tieten tahtoen idolsiin, big brotheriin tai muuhun vastaavaan itsensänolausmestaan.
Terve itseluottamus on ok, pystyy olemaan valokeilassa pienessä mittakaavassa, mutta liiallisuuksiin ei kannata tässäkään sortua.
huomionkipeitä. Aika jännä et toi Hossi ihan tollai avoimesti kerto tost sen häiriökäyttäytymisestä. Siit Hossille pari pistettä.
pari piiruu Einsten1:n suuntaan.
taitaa olla harvinaisen rehellinen heppu.
Koukuttaako sua tämän palstan antama huomio lainkaan, varsinkin naisilta tuleva ;)
niin ku muistat, ni mähän olen sellanen jalat maassa -tyyppiä oleva kaveri. Mä harvemmin leijun millään asioilla.
Mul on tosi upee työpiste tääl konttorissa. Ehkä tän mestan paras.
ihana, mahtaakohan tuo leukapieliesi soitto toimia livenä yhtä hauskasti, asiakasparat jotka sun käsittelyyn joutuu.
mun asiakkaat tyylillä.
osaat olla asiallinenkin, varmaan välillä jotain lipsahtaa. Mulla käy toisinaan niin ja työkaverit muistaa muistuttaa niistä vähän väliä.
Tapoihini ei hirveemmin kuulu paskan jauhaminen.
Sitä en oli ikuna oikein ymmärtänyt, valheen jäljet ovat kovinkin lyhkäset.
pienestä pitäen halunnu olla joko koulutettu pingviini tai sit ykskätinenrosmo mouhijärven essolla
on ihan toteutuskelpoinen idea.
Lisää asiallisia vastauksia anybody...
olla isomahainen koulutettu hylje ja sen näköinen kun olisi reväisty suoraan naistentansseista :)
taitaa tuntea sut. sä oot se rambe joa ajaa transitilla pitkin kontiolahtea ja yrittää kaupata ikkunanpokia.
ajetaan me transitilla ja kysellään missä ikkunoita ostetaan
mutta ei nyt osunut kohilleen :)
jälkimmäinen sillä miehä parhaillaankin juosta viiletät pingun kanssa karkuun kauheaa jarski jääkarhua et itseasiassa tää läppäriin kirjoitus alkaa olla pohjoisnavan tuiskussa ja myräkässä suht haasteellista
niit avantoi! Mä tiedän ett norjalaiset pilkkijät jättää aina ne merkkaamatta.
ei sun tarvii hävetä ammattias vaikka susta ei tullukaan heinäveden enrico iglesiasta niillä salaa nauhoitetuilla maailmanlopun jumputusta muistuttavilla musiikkielämyksillä c-kasetilla.
jos et tosiaan oo rambe mitä edelleen epäilen (tunnusta tunnusta) niin sit oot kleptomaani kaverini taisto jota ei näy kun pitkillä suorilla mut rambehan sä oot sanot mitä hyvänsä sillä tosta kuvauksest aei voi erehtyä
norjassa oo vaikka mun lada 1200:sen kytkin luistaakin paremmin mitä norjalaisten sukset suolajärvellä. ei vaan en oo varma tällähetkellä et ohjaako tätä koslaa pingu vai meikä kun viimeksi penka pölähti niin tuntu et joku tippu kyydistä ja mieki istun takapenkillä.
poukkoilee niin sujuvasti mouhijärven essolta napapiirillä juoksemisesta siellä ladan kyydissä istumiseen, notta mää tairan täst lähtiä salille. Se on moro vähäks aikaa.
sanoin jo et naiset sanoo mua euroopan nopeimmaksi
mut sehän kertoo vasta ajatuksen lennosta
niihin meikäläisen musiikkitulkintoihin vaikka ne oli äänitetty sen ajan parhaalla kohinanvaimennusjärjestelmällä elikkä dolby-ceellä :)
Tosin yhdessä kantribändissä sain olla kaksi viikkoa solistina kun ei kato kellään muulla enää ollut ajokorttia :)
sen ajan kun eihän siitä oo kun kaksi vuotta kun karaokena vedit dorista ja autiotaloa enkelikuoro taustalla määkimässä stemmoja vai olitko silloin just maistellu niitä -85 juomatta jääneitä simoja ja luulit et elit aikaa ennen elvistä ja risto asikaista.
vai että kantribänti just joo sillä mä teidän et kun viimeksi koveron metsästysseyran talolla oli hirvipeijaat niin uhosit et tuut sinne laulaa syntsan kanssa niin muut sano et jos sie tuut niin he ei kyllä tuu
on aina ollu halu menestyä ja olla paras kaikessa mitä teen. Lähinnä tämä on suuntautunut taiteelliseen toimintaan. Haluan toteuttaa haaveeni ja olen tehnyt töitä sen eteen.
Itse en osaa arvioida, olenko edes kulttimaineessa kirjoittajana, mut ainakin puhelinnumero on pitäny vaihtaa salaseks. Vitutti sekin. Mitään suurta mainetta en kaipaa, mua ahdistaa ajatuskin siitä et ihmiset kyttäis kaupassa minkä merkkistä paskapaperia ostan. Tärkeintä mulle on se, että saan tehä sitä, mitä rakastan.
yhden hullun uteliaaksi kirjallista tuotantoasi kohtaan...
kirjoitan novelleja erääseen legendaariseen julkaisuun ja työn alla on lyhytelokuvan käsikirjoitus independent-tuotantoyhtiölle. Inhorealismia, huumoria ja kieroutunutta toimintaa.
Kuulostaa unelmahommalta :)
tai glamourista ei ole tietoakaan, aika yksinäistä puurtamista tämä on.
haittais yksinäisyys, eikä lompakon paksuus/ohuus kunhan tekee sitä mistä tykkää. Ja arvostan enemmän sinun valintaasi olla paistattelematta tekemisilläsi kuten kaiken maailman Kuroset ja Sieviset joilla tuskin on paljon annettavaa kirjallisuudelle.
Ei mutta nyt tulee telkusta lisää humpuukia... ;)
kukaan pisemmän päälle varmasti viittis tehä muusta syystä kun rakkaudesta kirjottamiseen. Kaikkein kovimmalle on ottanu nähä kavereitten kateus ja sen seuraukset.
Dear Naikkonen,
Kiitos ensinnäkin mielenkiintoisesta linkistä.
"Jos saisit vapaat kädet toteuttaa haaveesi jostain millä saavuttaisit haluamaasi arvostusta niin mikä se olisi? "
No kyllä se on läheisten ihmisten nykyisten ja tulevien arvostus on tärkeintä. Toisena tulee työelämässä onnistuminen ja kolmantena hmmm... ne muut ihmiset jotka eivät kuulu edellisiin "ryhmiin".
Läheisten suhteen on aika vapaat kädet jo nyt ja suurin rajoitus on oma rajallisuus/ rajoittuneisuus. Työelämän suhteen " asia on hieman työn alla " Kolmannen ryhmän " Ne muut" osalta en ole asiaa juuri pohtinut.
No toisaalta eipä se oma "arvostus muiden silmissä" ainakaan nykyistä pidempiä työpäiviä tekemällä nouse edellä mainitussa tilanteissa... taitaa olla päin vastoin. ;)
Ps. tuossa linkin artikkelissa oli mielenkiintoinen kysymys eli
"On siis aiheellista kysyä, miksi ihmiset tekevät työtä enemmän, kuin se on heille hyväksi ?"
Uskon että osasyy meidän kulttuurillisesta taustassa, eikä vähiten Luterilaisista lähtökohdista. Toisaalta mainostenkaan korostamien arvojen vaikutusten vähäisyyttä ei sovi aliarvioida. Kyllä pieni ihminen aika varhain oppii mm. TV kautta hahmottamaan erilaisia oikeita malleja elää ja "oikeaa" kulutuskäyttäytymistä halusi tai ei.
"Mies joka puhuu kovaa" uusi intiaani nimesi ;)
Artikkeli oli mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia. Mielestäni työllä itsensä tappaminen ei ole välttämättä kovin kunniakasta tai edes tavoitteellista mutta silti siihen moni länsimainen ihminen näyttää pyrkivän.
Ympäristön vaikutusta tässä asiassa, kuin niin monessa muussakaan ei voi aliarvioida.
"Lukee Taloussanomia netissä" voisi voisi olla ehkäpä sinun uusi intiaani nimesi...?
Yksityiselämän ja työelämän yhteensovittaminen on aika hankala asia varsinkin jos aidosti pitää molemmista. No loppujen lopuksi ne ei pitäisi olla kilpailevia vaan toisiaan tukevia asioita. No se onko se mahdollista ja miten niin siihen kyllä tarvitaan yksityiselämässä vähintään pullo hyvää viiniä ja esimerkiksi keskustelutaitoinen intiaani.
.. jos saisin aivan vapaasti toivoa, niin toivoisin (ihan h*lvetin ison) apurahan pitkäjänteiseen tieteelliseen luomistyöhön itselleni niin pitkäksi aikaa kuin haluan, vapaasti valitsemastani aiheesta.;D Apuraha sisältäisi myös kaiken vapaa- ajan virkistäytymiseni (päättymättömänä).
Olis aika nastaa.
En tiiä, huomannut ettei oo lahjoja oikein mihinkään niin ei jaksa turhista haaveillakaan.
Tee sitä mikä on susta kivaa ja tyytyttävää (en suosittele seksiä tässä kohtaa)...se yleensä on sitä minkä sä itseasiassa osaat hyvin (= mihin on lahjoja).
En nyt noinkaan sanoisi, kyllähän tuo kitaran hakkaaminen ja kirjoittelu on kivaa, muttei minulla ole mitään mahdollisuuksia menestyä kummassakaan vaikka kuinka yrittäisin. Muutenhan jokainen ihminen olisi lahjakas jokaikisessä harrastuksessaan?
Mä voisin kehittää jonku kauan paikkaansa pitävän tieteellisen teorian. Vois olla kiva.
Tai sit mulle vois antaa jonku mielenkiitoisen kansainvälisen viestintäpäällikön työn...jonku jossa on tietty kiva liksa, tarpeeksi vapaa-aikaa mahd. tul. perheelle, ja työn kesto hamaan tulevaisuuteen minun päätettävissäni.