Tahtoisin miesten ja naistenkin mielipiteitä/ajatuksia tai omia kokemuksia alla kertomistani asioista. Tuntuu että oma pää on nyt vain niin sekaisin, ja moni naispuolinen ystäväni kehottaa vaan aina että "jätä se"..
Eli ensin taustaa: Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa vajaan vuoden, yhdessä asuttu virallisesti nyt 3kk, käytännössä vähän enemmän.
Ensimmäiset ongelmat tulivat Jouluna mutta niistä mielestäni selvittiin, ehkä ei opittu mutta selvittiin.
Seuraava mega probleema syntyi kun vuodenvaihteen tienoilla mieheni ilmoitti minulle lähtevänsä kavereidensa kanssa viikoksi laskettelmaan, ja ihan pian siitä että menee vielä toisten kevereidensa kanssa vkloppu reissulle toiseen laskettelupaikkaan. Nooh, odottelin jonkin aikaa että mitäs hittoa me sitten tehdään. (syys-talvella puhuttiin usein yhteisestä talvilomareissusta)
Mitään ehdotusta/kyselyä ei miehen suunnalta tullut ja räjähdinkin sitten totaalisesti.
Minua loukkasi kovasti se että hän ei missään vaiheessa edes ajatellut lähtevänsä mihinkään kanssani. Hän totesi vain että minun olisi pitänyt "varata" hänet aiemmin, kaverit ehtivät ensin.
Onko väärin olla hyväksyttämättä tällaista käytöstä? Onko liikaa vaadittu että myös mies ajattelee ensin parisuhdetta kuin omia menojaan?
Minulla on jonkin verran itsetunto ongelmia ja tuntuu pahalta kun mies lähtee sinkku kavereidensa kanssa hummaamaan viikoksi. Tiedän että jos suhteessamme olisi kaikki hyvin ja luottamus kunnossa, ei tuon asian kanssa olisi minulla mitään ongelmia.
Paha olo myllertää sisällä ja saa minut käyttäytymään huonosti, syytä en enää halua miehelle sanoa koska hänen mielestään asia on jo keskusteltu. Ja häntä ei tietenkään saa kontrolloida mitenkään, no empä haluaisi itseänikään kontrolloitavan jos minulla olisi jotain mahdollisuuksia lähteä johonkin..
Ajatukset on niin sekaisin että en taida edes kovin järkevästi saada niitä tähän kirjoitettua. Taidan postata nyt tämän ja koittaa taas miettiä omaa kirjoitusta ja jatkaa sitten. Kommentoida toki saa!
Eli ensin taustaa: Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa vajaan vuoden, yhdessä asuttu virallisesti nyt 3kk, käytännössä vähän enemmän.
Ensimmäiset ongelmat tulivat Jouluna mutta niistä mielestäni selvittiin, ehkä ei opittu mutta selvittiin.
Seuraava mega probleema syntyi kun vuodenvaihteen tienoilla mieheni ilmoitti minulle lähtevänsä kavereidensa kanssa viikoksi laskettelmaan, ja ihan pian siitä että menee vielä toisten kevereidensa kanssa vkloppu reissulle toiseen laskettelupaikkaan. Nooh, odottelin jonkin aikaa että mitäs hittoa me sitten tehdään. (syys-talvella puhuttiin usein yhteisestä talvilomareissusta)
Mitään ehdotusta/kyselyä ei miehen suunnalta tullut ja räjähdinkin sitten totaalisesti.
Minua loukkasi kovasti se että hän ei missään vaiheessa edes ajatellut lähtevänsä mihinkään kanssani. Hän totesi vain että minun olisi pitänyt "varata" hänet aiemmin, kaverit ehtivät ensin.
Onko väärin olla hyväksyttämättä tällaista käytöstä? Onko liikaa vaadittu että myös mies ajattelee ensin parisuhdetta kuin omia menojaan?
Minulla on jonkin verran itsetunto ongelmia ja tuntuu pahalta kun mies lähtee sinkku kavereidensa kanssa hummaamaan viikoksi. Tiedän että jos suhteessamme olisi kaikki hyvin ja luottamus kunnossa, ei tuon asian kanssa olisi minulla mitään ongelmia.
Paha olo myllertää sisällä ja saa minut käyttäytymään huonosti, syytä en enää halua miehelle sanoa koska hänen mielestään asia on jo keskusteltu. Ja häntä ei tietenkään saa kontrolloida mitenkään, no empä haluaisi itseänikään kontrolloitavan jos minulla olisi jotain mahdollisuuksia lähteä johonkin..
Ajatukset on niin sekaisin että en taida edes kovin järkevästi saada niitä tähän kirjoitettua. Taidan postata nyt tämän ja koittaa taas miettiä omaa kirjoitusta ja jatkaa sitten. Kommentoida toki saa!
Vastaukset 31
Vanhimmat
...
pistettä?
Siinä kai se avainkysymys nyt on.
Anna miehen mennä reissuilleen ja lähde sinä vaikka etelänmatkalle kaverin kanssa tai jopa yksin. Siinäpä saa mies sitten ihmetellä... :D
Tärkeintä on, että saat itsesi nyt tasapainoon ja lähdet reissuun, etkä jää lomaa viettämään kotinurkkiisi. Ajattele mahdollisimman itsekkäästi: mitä olet aina halunut tehdä ja minne mennä, mutta et ole tullut menneeksi. Ole itsenäinen. Haali matkaesitteitä heti huomenna kämppä täyteen ja rupea suunnittelemaan loistoreissua johonkin lämpimään.
Olette muuttaneet liian aikaisin yhteen ilmesesti? Asiaa et saa peruuntumaan, joten hunsvotti pihalle ja mietintätauko päälle tai aikuisempaa juippia tilalle. Mutta meneehän se noinkin, jos ei suurempiakaan ongelmia ole näköpiirissäsi.
Pari oleellista asiaa täytyy heti lisätä:
Seurustelumme alkuaikoinan kerroin miehelle että edellinen suhteeni loppui siihen että sain tarpeeksi että eksä laittoi aina kaikki asiat minun edelleni, jopa alkoholin juomisen. En vaadi jatkuvaa yhdessä oloa ja minullakin on omia juttuja. Mutta sellainen perusajatus että tässä kun yhdessä suhdetta viedään eteenpäin niin tottakai etusijalla on se oma kumppani.
Hyvin selkeästi olen kertonut miehelle mitä suhteelta tahdon ja että jos hänestä tuntuu että se ei ole samaa kuin hän niin lopetetaan heti. Olen mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Toinen vielä että luottamus mieheen on hieman ollut lujilla Joulun tapahtumien jälkeen, ja muutaman muunkin jutun takia.
" Olen mielummin yksin kuin huonossa suhteessa."
No miten on?
Ehkä mies tarvitsee vähän omaa tilaa ja aikaa selvittääkseen ajatuksiaan suhteestanne. Matka voi olla suhteelleenne eduksi tai sitten ei, mutta tuleepa ainakin joku selvyys nyt ilmeisen solmussa oleviin asioihin. Ja onhan sinullakin sitten aikaa ajatella suhdettanne ihan kaikessa rauhassa kun mies on siellä reissussa. Katso nyt kaipaatko edes miestä silloin kun se on poissa vai ajatteletko ennemminkin että ah kuinka ihanaa yksinkin.
Reissuviikon olen yksin kotona ja mietin että miksi? En pääse mihinkään ilman häntä koska minulla ei ole juurikaan ystäviä, ja ne vähät eivät pääse lähtemään mihinkään. (Raskaana, pieniä lapsia, menevät miehensä kanssa ym ym.)
Mieheni kyllä kehotti minuakin lähtemään johonkin, vaikka tiesi että en pääse. Sitten perään vaan että koita hankkia uusia ystäviä, tosi helppoa juu..
Meidän suhteessa on paljon hyvää, rakastan miestäni koska hän osaa olla aivan valloittava tyyppi.
Yksi minua todella paljon vaivaava asia on viime aikoina ollut hänen haluttomuutensa seksiin. Tämän vuoden puolella olemme rakastelleet kaksi kertaa, aika hiljaista oli jo loppuvuodestakin.. Miehen mielestä painostan häntä mutta vaikka olen usean viikon antanut hänen olla rauhassa niin ei mitään. Olen erittäin seksuaalinen ja tilanne syö naista..
Näköjään teillä on muitakin ja vakavampiakin ongelmia kuin miehen reissu. Olette kuitenkin olleet vasta suht vähän aikaa yhdessä ja yhteen muuttokin saattaa omalta osaltaan tuoda esiin mainitsemiasi ongelmia, varsinkin jos mies on aiemmin tottunut asumaan yksin. Minusta tilantenne näyttää siltä, että mies tarvitsee paljon enemmän omaa tilaa ja aikaa itselleen kuin sinä ja mitä enemmän ripustaudut mieheesi, sitä enemmän hän todennäköisesti pyrkii irtautumaan sinusta.
Mielestäni tuo reissuviikko voi olla ihan antoisa teille molemmille jos sinäkin otat sen loman kannalta ja nautit yksin olemisesta. Eihän sinun välttämättä tarvitse lähteä mihinkään. Hemmottele itseäsi. Käy kahvilla ystäviesi kanssa tai kutsu heidät kylään. Vuokraa lempielokuviasi, lainaa kirjastosta pino hyviä kirjoja, mässää pitsaa, avaa viinipullo, loju kuumassa vaahtokylvyssä, käy shoppailemassa tai konserteissa, museoissa...
Jos et osaa nauttia yksin olemisesta, niin ei sinusta ole silloin elämään suhteessakaan. Olen sanonut tämän täällä moensti aiemminkin: Yksinäisyys on maailman huonoin syy aloittaa suhdetta kenenkään kanssa.
"Tilasin lehden, että edes joku kävisi ovellani..."
Joo vaikuttaisi vähän siltä, että teillä on muitakin ongelmia... koittakaa puhua!? Mutta toisaalta... jos haluat viettää yhdessä aikaa, niin mikset itse ehdottaisi jotain pientä lomareissua? Katso miten hän reagoi...
pitänyt lähteä sinun kanssasi?? Vai oletitko näin jotenkin "automaattisesti"? Jos oletit, niin miksi? Oletatko miehen olevan niin kiinnostunut sinusta, että huolisi sinut kavereidensa sijasta matkaseuraksi. Veikkaisin, että lähtölaskentasi on alkanut..
Tottakai oletin automaattisesti että mieheni tahtoo lähteä kanssani lomalle, olimmehan siitä jo syksystä asti puhuneet. Mahdolliset lomakohteetkin oli jo mietittynä, matkaa ei varattu silloin koska molemmat saivat päättää loma-ajankohtansa vasta myöhemmin.
Ja kyllä, kysyin että mitenkäs meidän loma? Silloin kun hän ilmoitti omasta reissustaan ja vastaus olikin jo aiemmin mainittu "olisi pitänyt varata hänet aiemmin, kaverit ehti ensin".
Ja kyllä, oletan oman mieheni olevan niin "kiinnostunut" minusta että hän huolii minut seuraksi!
ymmärtää. Suhteessa ollaan kun ollaan kiinnostuneita toisesta, ei toistepäin kuten ilmeisesti sulla.
Harrastatko itse laskettelua?
Onko se miehesi tärkein harrastus, pitkät perinteet porukalla?
Vaadit liikaa, jos kuvittelet joskus saavasi miehen elämässä ykköspaikan. Kyllä sen on jo vienyt jokin elämää tärkeämpi harrastus.
Parisuhde jää aina kolmanneksi.
Itsellesi kaivat kuoppaa, jos et pysty sanomaan suoraan miehelle, mitä ajattelet.
En ole enää vuosiin lasketellut, oli kyllä useasti aiemmin puhtta että voitais yhdessä lähteä rinteeseenkin.
On se tärkeä harrastus miehelle, ja toki saakin mennä kavereidensa kanssa kunhan jossain välissä muistaisi minun olemassaoloni. En myöskään ala taistelemaan ajasta mieheni kanssa yhdessä hänen kavereidensa kanssa, sen ajan täytyy tulla mieheltä itsestään. Ei sen jälkeen kun olen saanut raivarin. (Mitä en juurikaan koskaan edes harrasta)
Minä en vain hyväksy olemaan kenenkään kolmonen tai nelonen. (Eihän tollaisen tyypin kanssa kukaan tahdo tehdä edes lapsia, eipä sillä että niitä koskaan edes haluaisinkaan) Välillä olen miettinyt, ja kysynytkin mieheltä, että mitä iloa minusta sille on?
Monihan sanoisi tähän heti että no että saa seksiä silloin kun haluaa mutta kun ei! Saisinkin edes sitä niin voisin hyväksyä monta muuta "epäkohtaa"...
Mitä sellaista saat mieheltäsi, mitä et saisi keneltä tahansa mieheltä joka haluaa rakastella kanssasi usein ja joka haluaa viettää enemmän aikaa yhdessä kanssasi? Sellaisiakin miehiä on varmasti vapaana vaikka kuinka paljon, joten miksi sinun täytyy tyytyä epäkohtiin, kun voisit saada myös kunnon paketin? Ei Suomesta miehet lopu.
miehelläs viilaamista vielä noitten prioriteettiensa kanssa. Ootko sä muuten kotitalouskone teillä kotona?
Kirjoituksestasi minua pohditutti pari juttua.
Miehesi sanoo, että sinun olisi pitänyt "varata" hänet aiemmin.
- Vaikuttaa ihmeelliseltä. Ikään kuin hän olisi ajopuu ilman omaa tahtoa. Ympäristön ihmiset päättävät hänen menoistaan.
Pitäisikö ajatella parisuhdetta ennen kavereita?
- No ehkä kokonaisuudessa noin, mutta jos suhteeseenne muodostuu peli, jossa sinä asetat vastakkain kaverit ja sinut niin jo erokellot soi. Yleensä miehet toimivat kavereiden ja parisuhteen kanssa "lokeroiden" ne omiin alueisiinsa. Joskus on syytäkin mennä kavereiden kanssa. Sama pitäisi tietysti olla mahdollista myös naiselle.
Totaalinen räjähtäminen.
- Juu se on umpikuja. Suhteenne on tuore ja kuten sanoit miehestäsi, hän ei halua kontrollointia, niin nyt anna hänen mennä ja opettele sinä puolestasi hillitsemään hieman ilmaisujasi. Räjähtämisesi voi muodostua vallankäytön välineeksi suhteessanne ja siitä voi muodostua sinulle keino saada miehesi toimimaan tahtosi mukaisesti. Luulen, että se kuitenkin jää kalvamaan miestäsi ja on todennäköistä, että hän myöhemmin ajattelisi eläneensä jonkun muun elämää kuin omaansa. Ja taas erokellot soi.
Empä haluaisi itseänikään kontrolloitavan, jos minulla olisi mahdollisuuksia lähteä jonnekin.
- Paha juttu, jos koet suhteenne kilpailutilanteeksi siitä, kumpi saa enemmän mahdollisuuksia. Sinulla varmaankin on kuitenkin mahdollisuus lähteä vai oletko kahlehdittu patteriin? Toinen asia toki on se jos taas et halua lähteä ja sinua vaan kummastuttaa miksi toinen sitten haluaa. Erilaisuus kuitenkin on suhteessa rikkaus, jos on halua ymmärtää toista. Suhteen alkuvaiheessa, "kuherteluvaiheessa", kun yleensä etsitään toisesta samankaltaisuuksia ja jopa kuvitellaan olevan "niin samanlaisia".
Puhu miehellesi ilman totaalisia räjähtämisiä kuitenkin tunteistasi vaikka hän olisi sitä mieltä että asia on jo käsitelty. Ehkä hänelle se on niin, mutta sinullahan on vielä prosessi päällä.
Tsemppiä.
Luinkin tuolta aiemmasta ketjusta kommenttejasi ja hieman valottaa asiaa tuo seksittömyys.
Oisko niin, että mies on kriisissä?
Kontrollipelko, haluttomuus ja kavereiden seuraan hakeutuminen voivat olla yritystä säilyttää aiemmin ollut vapaus. Sitoutuminen ja suhteeseenne tullut arki pelottaa...
Korostaisin aiemmin mainitsemaani puheen tärkeyttä. Myös miehellä. Jotkut parit ovat saaneet tällaisessa vaiheessa apuja parisuhdeterapiasta, mutta se nyt kuitenkin edellyttää molempien halua lähteä puhumalla ja huom! kuuntelemalla ratkomaan solmuja.
Olen itse käynyt aikoinani pitkän tien nuorukaisesta mieheksi, joka osittain jatkuu vieläkin nyt yli nelikymppisenä. Kyllä oli siippa pienten lasten kanssa ihmeissään. Selvisimme siitä kuitenkin, kun halua oli.
Edelleen tsemppiä.
Joku kriisi tuolla miehellä kai on. Ollaan näistä asioista puhuttukin, olen koittanut saada miestä menemään lääkäriin mutta hän ei halua. Selkä seinää vasten tilanteessa on sentään jotain suostunut sanomaan ja ne viittaa siihen että hänellä on tosi iso ongelma siinä että minä teen aloitteita ja olen avoin ja sujut oman seksuaalisuuteni kanssa. (Ongelma oli myös kuulemma se kun olin toivonut että seksi kestäisi pidempään, hän oli sitten ajatellut ei sitten kun ei kelpaa..)
Mies on hyvin diktaattorimainen, ja uskon että myös seksin suhteen hänen pitäisi saada olla se joka sitä "hallitsee", kun on huomannut että niin ei ole, sitten ei harrasteta ollenkaan..
En ole sidottu patteriin, minulla ei vain ole uskallusta/kielitaitoa tarpeeksi että lähtisin yksin johonkin reissuun. Haluaisin todella kovasti että minulla olisi ystäviä enemmän, sellaisia kenen kanssa tehdä juttuja ja harrastaa. Kai olen jotenkin outo koska tähänkään ikään mennessä en vain ole niitä saanut.(Yritystä on ollut!!)
En ole myöskään kotitaloukone, mies kokkaa ja siivoaa yhtä paljon. Ulkoiluttaa myös minun koiraa ja sitä arvostan kovasti!
Mainitsit tosta seksistä ja avoimuudesta ja itsensä tuntemisesta...
Diktaattorimiehelle voikin olla hyvä olla seksissä "palvelija". Tästä on lukuisia esimerkkejä kirjallisuudessa ja elokuvissa. Tiedän elävästä elämästäkin pareja joissa seksi toimii rooleilla pelaten.
Mutta ennen kuin siihen pääsette, niin täytyy olla luottamus toiseen ja tahto rakentaa jotain yhdessä.
Suorittamisen paine miehelle, joka mieltää itsensä "johtajaksi", voi aiheuttaa helposti melkoisen kasan ongelmia. Seksissä (puhun nyt parisuhdeseksistä) nämä sitten herkästi aiheuttavat juuri noita nopeasti laukeamisia tai seisokkiongelmia.
Sinulle voisikin olla haastavaa (kun ilmoitit olevasi avoimempi ja paremmin itsesi tunteva) saada seksielämäänne lisää puhtia. Tämä voisi auttaa parisuhteessanne laajemminkin. Sinä voisit siis yrittää "jalkovälin" kautta auttaa miestäsi. Olisiko sinulle ongelma antaa sitä päätäntävaltaa miehellesi enemmän seksissä? Jos saat hänet avautumaan siinä, mitä uutta hän haluaisi kokeilla, niin voisitte pikkuhiljaa luoda seksistä teidän oman "pikku pelin". Vaatii toki sinulta uskallusta lähteä moiseen ja suosittelisin hidasta etenemistä, sillä fantasiat ja fetissit saavat helposti hommassa vallan ja "pikku pelistä" tulee teknistä suorittamista, jossa ei hetken päästä mikään riitä.
No, taka-askeleita voi aina ottaa...
Olen koittanut hienovaraisesti ja ihan suoraan myös ehdotella kaikennäköistä. Pornosta-seksilautapeleihin ym. Ei innosta miestä. Pornon katselusta pidän ja sitä olen kovasti toivonut mutta ei. Kun kysyn että mitä hän haluaisi sitten kokeilla niin "en mitään, ihan hyvä näin" on se vastaus.
Muutenkin mielestäni aikuisia kun ollaan (minä 28, mies 34) niin omista haluistaan ja toiveistaan pitäisi saada sanoa suoraan, loukkaamatta toista toki. Mies siis tahtoisi että en tekisi aloitteita enkä ainakaan sanoisi suoraan että tekee mieli. Miehen mielestä sopiva seksitahti on 1/viikko, minun taan 1/päivä, olen tässä valmis tulemaan vastaan mutta mies ei. Ja nythän tosiaan seksiä on ollut kerran kahden kk aikana..
että nämä miehille nämä reissut hyviä hengähdys hetkiä parisuhteesta. anna toiselle omaa aikaa, jokainen sitä tarvitsee enemmän tai vähemmän. sun puheesi kuulostaa minä minä ajattelulta, kyse enemmän siitä et pääse vaikuttamaan toisen valintoihin.
jos mies todella haluaa päästä helpolla, hauskalla tai riidattomalle reissulle...niin se lähtee ystäviensä kanssa. väitän että sinä voitat, jos äijäs lähtee ystäviensä kanssa reisuun.
Kerropa mulle et miksi mies sitten haluaa parisuhteen kerta: "jos mies todella haluaa päästä helpolla, hauskalla tai riidattomalle reissulle...niin se lähtee ystäviensä kanssa" ??
Niin mitä iloa on minusta??
Mikä minä olen, pallo jalassa? Ollaan kyllä reissattu yhdessä viime kesänä ja molemmilla oli todella mukavaa, eikä mitään riitaa mistään. Muutenkin enemmän meillä asiat hoidetaan keskustellen kuin riitelyllä. Noista ylläolevista jutuista vaan se keskustelu on aika yksipuolista kun mies ei halua niistä puhua.
Kaverireissut ovat miehille tärkeitä ja tarpeellisia, etenkin jos puhutaan alta kolmikymppisistä, vanhemmiten ei enää ole niin suurta hinkua päästä poikien kanssa irroittelemaan.
Mutta joka tapauksessa ap:n jutusta jäi sellainen kuva, että mies teki hänelle "oharit" kun oli puhuttu yhteisestä matkasta ja sitten yhtäkkiä tämä oli unohtunut ja mies kertoo ilmoitusasiana, että lähteekin äijäreissulle. Olisihan tuossa kommunikaatiossa parannettavaa.
olekkaan reissuissa mitään iloa..etkö saatana ymmärrä että ei sinuakaan jaksa katsella koko ajan ...vaan ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.
jos naisista ei ole sulle iloa reissuilla, eipä taida olla muuallakaan, joten keskity sitten iloitsemaan toisten miesten kanssa. Jätä naisseura niille jotka sitä arvostaa.
pyöreä palikka nelikulmaiseen reikään. Kipuilet suhteessa siksi että odotat/haluat suhteen olevan jotain ihan muuta kuin miehesi. Oman kokemukseni mukaan tästä ei tule mitään ja on parempi erota, jolloin olet vapaa (ja ensi kerralla viisaampi) etsimään sellaisen parisuhteen jollaista toivot. Ikävä kyllä homma ei toimi niin että otat miehen, millaisen vain, kerrot tälle mitä haluat parisuhteelta ja sitten odotat että mies toimisi hyväntahtoisesti täyttäen odotuksesi. Pitää löytää kumppani jolla on SAMANLAISET arvot ja toiveet. Jos toinen haluaa paljon yhdessäoloa ja läheisen parisuhteen jossa ollaan toistensa parhaat ystävät ja toinen suhteen jossa on etäisyyttä ja vapaus tehdä mitä huvittaa milloin itseä huvittaa niin ei se vaan toimi niin että toivotaan että se toinen muuttuu tai yrittää itseään muuttaa väkisin. Siinä tulee katkeraksi ja vihaiseksi.
Tarkoitin kertomallani että kun olen ajatuksiani miehelle kertonut, olisin olettanut hänen siinä vaiheessa jo tajuavan että okei, tollaista en tahdo. Mutta ei, hän oli hyvin samaa mieltä asioista kanssani ja tähän asti on tuntunut siltä että jaamme samat arvot ja odotukset elämältä.
Mutta ehkäpä tämä tukee sitä että miehellä on tosiaan nyt ahdistus päällä, varsinkin kun ei millään haluaisi puhua vaikeista asioista eikä varsinkaan kuunnella mitään minun huolia. Eli jotenkin koittaa julistaa minun elämä-sinun elämä rajaa.
helvetti tässä on puhunut siitä, etten mimmijä arvosta. reissut on mielestäni paljon mutkattomampia/hauskempia äijä porukalla. tälläiset lässytys keskustelut kertoo siitä, kuinka avuttomia jotkut on, jos siippa ei ota reissuun mukaan. omat harrastukset, omat ystäväpiirit...niin ymmärrätte mistä puhun.