No taas se tyssäsi työnsaanti kokemuksen puutteeseen. Olin itse aktiivinen, heittelin työnantajia avoimella hakemuksella ja kerroin rehellisesti työhistoriastani ja halustani saada lisää kokemusta ja päästä alan töihin.
Sattumalta soittivat ja pyysivät haastatteluun, kyseessä on osa-aikainen, jossain vaiheessa kokopäiväinen työ sosiaalialalta. Vastaavaa harjoittelukokemusta on, kokemusta eri ryhmien kanssa toimimisesta on (olen ollut osa-aikaisessa työssä kohta 1,5 vuotta, ei toivoa kokopäiväisestä...) Kuitenkin laittoivat paikan yleiseen hakuun! Toivoivat kuulemma henkilöä, jolla jo on kokemusta. Sanoin kyllä, ettei kokemusta oikein saa kun ei saa TÖITÄ. Sanoivat, että minulla tuntuu olevan oikeita ominaisuuksia alalle ja olin innokas ja motivoitunut, mutta... Haastattelu sujui hyvin ja itselle jäi myös hyvä mieli. Mutta ei merkitse oma-aloitteisuus, innokkuus, motivaatio, hyvä koulutus ja halu päästä töihin! Sen sijaan pitää olla vaan mustaa valkosella, että on ollut siellä ja täällä. Sitten vielä sanoivat, että olen edelleen mukana yhtenä hakijoista! Häviän kuusnolla sellasille, joilla on jo kokemusta. Eli se siitä. Miksi sitten pyysivät haastatteluun kerta jo näkivät hakemuksestani, että en ole riittävän kokenut? Vai oliko se kaunistellusti sanottu, etten ole oikeanlainen henkilö työhön ja epäilevät kykyäni ottaa vastuuta ja olla luotettava? Harmittaa vietävästi kun taas ollaan nollapisteessä, piti vaan purkaa sydäntä... Uskon todella, että kyllä työ tekijäänsä opettaa ja pystyisin kyseiseen työhön. Miten saada kokemusta ilman työtä? ja vielä sanotaan, että nuoret vie työpaikat!
Sattumalta soittivat ja pyysivät haastatteluun, kyseessä on osa-aikainen, jossain vaiheessa kokopäiväinen työ sosiaalialalta. Vastaavaa harjoittelukokemusta on, kokemusta eri ryhmien kanssa toimimisesta on (olen ollut osa-aikaisessa työssä kohta 1,5 vuotta, ei toivoa kokopäiväisestä...) Kuitenkin laittoivat paikan yleiseen hakuun! Toivoivat kuulemma henkilöä, jolla jo on kokemusta. Sanoin kyllä, ettei kokemusta oikein saa kun ei saa TÖITÄ. Sanoivat, että minulla tuntuu olevan oikeita ominaisuuksia alalle ja olin innokas ja motivoitunut, mutta... Haastattelu sujui hyvin ja itselle jäi myös hyvä mieli. Mutta ei merkitse oma-aloitteisuus, innokkuus, motivaatio, hyvä koulutus ja halu päästä töihin! Sen sijaan pitää olla vaan mustaa valkosella, että on ollut siellä ja täällä. Sitten vielä sanoivat, että olen edelleen mukana yhtenä hakijoista! Häviän kuusnolla sellasille, joilla on jo kokemusta. Eli se siitä. Miksi sitten pyysivät haastatteluun kerta jo näkivät hakemuksestani, että en ole riittävän kokenut? Vai oliko se kaunistellusti sanottu, etten ole oikeanlainen henkilö työhön ja epäilevät kykyäni ottaa vastuuta ja olla luotettava? Harmittaa vietävästi kun taas ollaan nollapisteessä, piti vaan purkaa sydäntä... Uskon todella, että kyllä työ tekijäänsä opettaa ja pystyisin kyseiseen työhön. Miten saada kokemusta ilman työtä? ja vielä sanotaan, että nuoret vie työpaikat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ilmeisesti kokenut samanlaisen kohtelun kuin sinäkin. Minua vaan ei ole edes pyydetty työhaastatteluun, joten siitä voit olla kiitollinen. Olet sentään saanut tilaisuuden kertoa enemmän taustastasi ja osaamisestasi. Yhdellä hakupaperilla ja parilla työtodistuksella kun on ihan mahdoton esittää ominaisuuksiaan ja taitojaan kaikenkattavasti. Vaikka eikai aina haastattelutilanteessakaan aukene siihen mahdollisuutta...
No, joka tapauksessa tilanteesi on hyvä, kun olet sentään tällä hetkellä työelämässä, vaikkakin osa-aikaisesti. Jos tekee työnsä huolella ja hyvin, tulee toimeen työkavereiden kanssa, on joustava jne. voi yleensä työnantajaan luottaa siinä määrin, että töitä riittää tulevaisuudessakin ja vastuuta annetaan lisää. Eikö niin?
Minä se vain joudun jatkamaan täällä tätä avoimien työhakemusten lähettelyä ja soittelua työnantajille, metsästäen edes sitä yhtä työhaastattelua -vaikka ihan vaan kokemuksen vuoksi.
Onhan tämä totta puhuen ihan saamarin turhauttavaa, kun tietää että itse kykenee vaikka minkälaiseen työhön, mutta kun ei anneta mahdollisuutta näyttää sitä. Selittelepä siinä sitten työnantajille, että mikset ole ollut tuona ja tuona aikana töissä. Plaah.
Joo, onhan se tietty hyvä että olin haastattelussa. Mutta vielä enempi harmittaa, kun työpaikan saanti oli aivan lähellä, se kun ei siis vielä siinä vaiheessa ollut avoimessa haussa... Haluan vaihtaa työpaikkaa, koska nykyiseni on todella epätyydyttävä kaikin puolin: tylsää, ei riittävästi vastuuta, työnarkomaani työkaverina, jonka kanssa et voi jakaa töiden määrää etkä koskaan ole ajantasalla mistään. Tämä on siis ihan totta, yritetty on. Ja tosiaan ei ole mahdollista kokopäiväiseen työhön ainakaan vuoteen, sillä toimimme rahoituksella (projekti). Eikä välttämättä ens vuonna tärppää sen paremmin. No sentäs joku toimeentulo on, olisin ilman työttömyyskorvausta näet, jos puolisoni tulot otetaan huomioon. Osa-aikaisena ei voi elämää suunnitella eteenpäin, et voi miettiä talon rakennusta, perhettä... Kaikki asiat on ikään kuin jäissä. Tää on tosiaan inhottava tilanne. En tajua, miten koulukavereilla tärppäsi paremmin, moni pääsi heti töihin ilman sen kummempaa alan kokemusta. Tulee väistämättä mieleen, ettei kelpaa, että on huono ja ihan luuseri, vaikka yrittää kaikkensa... Ja mitä ois pitänyt sanoa ja tehdä. Tein sen virheen että ylipäätään puhuin kokemuksen hankkimisesta. En kuitenkaan ollut menossa mihinkään harjoitteluun ja tutustumaan, vaan ihan tosimielellä töihin! Toivotaan että asiat parantuu meillä molemmilla ja saamme mahdollisuuden näyttää taitomme. Minkäalan ihmisiä olet ja kauanko työttömänä?
Aivan. Tuo epävarmuus tulevaisuudesta, ja se ettei ylipäätään tulevaisuutta voi suunnitella haluamallaan tavalla eteenpäin tuntuu pahalta. Sitä miettii, että miten esimerkiksi vanhemmilla olivat asiat minun iässäni: oli oma talo, pari lasta, vakituinen työpaikka ja yhteisiä suunnitelmia. Itselleni ei tuohon ole annettu edes kunnolla mahdollisuutta.
Sitä vaan täytyy ilmeisesti yrittää elää päivästä toiseen ja uskoa, että vielä joku päivä kohtaan sen työnantajan, joka näkee minun kykyni ja osaamiseni oikeassa valossa. Siksi kai jaksankin jatkaa sinnikkäästi töiden etsimistä. Minulla on koulutus liiketalouden alalle ja jatko-opiskelen tällä hetkellä siitä sivuavaa alaa. Mutta mitä hyötyä koulutuksella toisaalta on, jos tilanne on se, että työnantajat arvostavat vain "riittävää" työkokemusta? No, ajattelin kuitenkin, että parempi kouluttaa itseä samalla lisää, kuin heittäytyä kokonaan työttömäksi työnhakijaksi. En tiedä oliko oikea päätös. Samalla olen hakenut töihin tehtäviin, joihin minulla olisi jo ammatillinen pätevyys, enkä pistäisi pahakseni, vaikka opiskelut siirtyisivätkin jonkin verran.
Katkeraksi ei varmaankaan kannata heittäytyä, vaikkei sekään minulla kaukana taida olla... Kun kavereita katsoo ja sitä missä kukin on tänä päivänä, väkisin vilahtaa mielessä pieni kateus. Miten ihmeessä niillä on ollut niin helppoa edetä työelämässä ja tehdä oikeita valintoja. Tuntuu, että omat valinnat ja annetut mahdollisuudet ovat olleet kaikkea muuta kuin parhaimmat. Ei ole helppoa todeta tehneensä vääriä valintoja ja epäonnistuneensa jollain tasolla. Työn tekoa ja ammattia kun nyky-yhteiskunnassa arvostetaan korkealle: tavallaan ihminen arvotetaan ammattinsa ja työkokemuksensa perusteella. Harmittaa ihan vietävästi, ettei kaikille anneta edes aitoa mahdollisuutta näyttää osaamistaan, vaan törmätään ennakkoluuloihin: "koska sinulla ei ole juurikaan työkokemusta, et todennäköisesti ole tarpeeksi aktiivinen ja riittävän oma-aloitteinen meidän yritykseemme." Totuus kuitenkin voi olla ihan jotain muuta.
Toivotaan todellakin, että asiat parantuu meillä molemmilla, ja meidän peräänantamattomuus palkitaan.
Sehän juuri ihmetyttää, kun koulukaverit tosiaan pääsi niin helpolla työelämään, ei vaadittu hirveästi kokemusta vaan annettiin mahdollisuus näyttää osaamistaan. Se on kai todella tuurikysymyskin myös. Miten ihmiset ylipäätään pääsee mukaan siihen oravanpyörään? Et saa töitä, kun ei ole kokemusta, etkä saa kokemusta, kun ei ole töitä. Toivotaan, että jokin työnantaja tajuaa tämän mahdottoman yhtälön ja antaa mahdollisuuden. Mitä hyötyä hyvistä papereista on, jos niitä ei katsota? Ihmetyttää tuo töihin pääsy, minun alani ja tuo kyseinen työpaikka ei kuitenkaan ole mitään ydinfysiikkaa, vaan ihmisten kanssa olemista, joka vaatii tiettyä luonnetta ja vastuunkantoa. Annoinkohan sittenkin itsestäni haastattelussa liian epävarman kuvan, kun tulivat toisiin ajatuksiin... Mitähän sittenkin tein väärin, jätinkö painottamatta jotakin asiaa tarpeeksi... Tällaista tulee mieleen, vaikka hyvillä mielin haastatteluun menin ja sieltä lähdin. No, haastatteluihinkin varmaan harjaantuu, jos niitä vaan olis tarpeeksi (vasta kolme takana). Pitää nyt vaan keskittyä muihin asioihin, on kuitenkin terveys, hyvät ihmissuhteet, koti, mukavia ystäviä ja harrastuksia ja sentään jonkin toimeentulo. Ei kai sitä kaikkea voi saada ja ei kukaan ole koskaan luvannutkaan, että elämä olisi aina reilua.