kauan rakkaus kestää!?vuoden kaks? ;)

Rakastuminen on kemiaa ja kesto todellakin puolitoista vuotta. Siinä ajassa mies ehtii tehdä naisen raskaaksi ja lapsi syntyä, sitten mies voi lähteä jatkamaan sukuaan muualle. Kysehän on geeneistä ja evoluutiosta. Sen puolentoista vuoden jälkeen suhteen eteen on tehtävä töitä. Olen itse samassa pisteessä. Tällä kertaa tieto ei lisää tuskaa, vaan helpottaa.

Olen kohta ollut 5 vuotta yhdessä avomieheni kanssa ja sen perusteella voin sanoa omat fiilikseni, mutta muista se, että mitään suhdetta ei voi verrata toiseen.
Itselläni oli kahden vuoden kohdalla tuntemuksia, ettei tästä suhteesta tule mitään ja kävin muutaman kerran kahvilla muiden miesten kanssa siis vain juttelemassa. Siinä vaiheessa tein päätöksen, että joko pysyn tässä suhteessa tai lähden. Kolmannen vuoden kohdalla menimme kihloihin, jolloin tunsin että ei enää junnattu paikallaan, se oli melkeinpä pakollinen askel, vaikka ei meillä mitään kiirettä naimisiin ole ehkä vaan vakuutti pysyvyydestä. Ostimme myös ennen kihlausta oman asunnon ja sekin oli jollain tavalla mullistavaa ja muutti tavallista arkea. Viime vuonna isäni kuoli ja luultavasti se lähensi meitä entisestään, koska avomieheni oli tukenani jne. Eli ollaan vieläkin onnellisia, mutta ei tietystikään niin hilpeitä kuin alkuaikoina, mutta arki tulee aina vastaan sille kun ei voi mitään, mutta joskus vieläkin opin uutta miehestäni uudessa tilanteessa. Uskon, että kaikki riippuu sinusta sekä partneristasi.

Rakkaus kestää parhaimmillaan koko ihmisiän, rakastumisen huuma hiipuu vääjäämättä. Eli älä sekoita näitä kahta asiaa: rakastuminen on juuri sitä ihanaa hurlumheitä joka heittää jalat spagetiksi, pompottaa sydäntä ja saa koko maailman näyttämään vaaleanpunaiselta. Rakastuminen muuttuu jossain vaiheessa rakastamiseksi, ja se on juuri sitä minkä voimalla ihmiset pysyvät yhdessä niin myötä- kuin vastamäissäkin. Rakastaminen ei väistämättä ole arjen harmautta ja rutiineja, ja samaan ihmiseen voi myös rakastua uudelleen - ja kokea taas ne alkuhuuman kipinät. :-)

Omat vanhempani menivät kihloihin kun äitini oli 23 ja isäni 27. Minä olen nyt 23 ja synnyin kolme vuotta vanhempieni kihlautumisen jälkeen.

Omat vanhempani ja myös joidenkin ystävieni vanhemmat joihin olen päässyt tutustumaan paremmin ovat edelleen rakastuneita toisiinsa. Halauksia, kädestä pitämistä, suutelemista, "mä rakastan sua" lauseita.

Luulenpa että kun kohtaamme sen oikean olemme aina yhtä rakastuneita ja ihastuneita puolisoihimme. Näin ne onnelliset väittää.

vuoden jälkeenhän on kaikista mahtavinta huomata olevansa yhä yhdessä! Miestäni en vaihda, ellei ole pakko tai jotain täysin käsittämätöntä tapahdu.