oli viimeinen vuosi entisen rakkaan kanssa. Riidat muuttuivat rajuiksi, toinen katsoi asiakseen lyödä ja haukkua kaiken yhteisen maan rakoon. Yhteisestä omaisuudesta tehtiin tahallaan kiistakapula. Sukulaiset ja ystävät käytiin läpi haukkumalla minut.
Mihin se johti? Siihen etten halua nähdä häntä enää koskaan. Helpotukseen, että pääsin elävänä pois siitä ahdingon ja surun tyyssijasta. Helpotus ennen mitään muuta. Enää on jäljellä asunnon myynti. Sitten on viimeinenkin sidos historiaa.
Mihin se johti? Siihen etten halua nähdä häntä enää koskaan. Helpotukseen, että pääsin elävänä pois siitä ahdingon ja surun tyyssijasta. Helpotus ennen mitään muuta. Enää on jäljellä asunnon myynti. Sitten on viimeinenkin sidos historiaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän täysin tunteen. Samoja juttuja tapahtui minullekkin....
Elin kolme vuotta suhteessa alistettuna, haukuttuna ja masentuneena vailla ihmisarvoa. muutaman kerran lentelin seinille ja olin mustelmilla.
Yllättävää kyllä, ero meni suht helposti KOSKA sain itseäni niskasta kiinni kun mitta tuli niin täyteen huonoa kohtelua että lähdin niiltä seisomilta.
Olin päätöksestäni niin helpottunut etten osaa sitä edes kuvailla kellekkään. Eivätkä ne samat loukkaukset mitä aiemmin minulle huudetttiin enää siinä vaiheessa satuttaneet. =)
Minulle olisi mukaan riittänyt vain vaatteeni ja kirjani. Mutta siinä vaiheessa miehelle tuli "vähän järkeä ja reiluutta" että maksoi pienen summan minulle yhteisestä asunnosta (eli tappiolle jäin mutta paskat siitä) . Olisin asunut vaikka sillan alla kunhan sinne yhteiseen asuntoon ei olis tarvinnut jäädä!
Erossa oli sama kuin sinulla, että yhteiset kaverit, sukulaiset sotkettiin mukaan tai yritettiin sotkea. Mutta olihan mies jo aiemmin yhdessäolon aikana näyttänyt karvansa heille (epäkohtelias heille ja tykkäsi nöyryyttää minua muiden ihmisten nähden), joten hänen haukkumisensa jätettiin omaan arvoonsa.
Olin kyllä niin puulla päähän lyöty kuinka paljon ihmiset tarjoutuivat auttamaan ja tulivat lohduttamaan vaikka ei minulla ollut muuta kerrottavaa että "elämä voi olla ihanaa ja nyt tuntuu helpolta vaikka mitä tulis vastaan".
Kuten sinullekkin, kaikki on nyt takana päin!! eiks oo ihana kun kesä on tulossa ja voi liitää, tavata ihmisiä ja painaa kipeät asiat unholaan!!!
En minäkään entistä ukkoa halua nähdä, en häntä kylläkään vihaa, lähinnä säälin. Negatiivisempaa ihmistä en ole koskaan ennen nähnyt. Aina hän löysi jotain mistä voi huomauttaa olivat asiat sitten kuinka hyvin tahansa, raskaampaa se elämä sellaiselle ihmiselle on joka ei jaksa eikä halua nähdä elämässä mitään hyvää.
Ei muuta kun tsemppiä sulle, pidä lippu korkealla ja kurssi kohti uusia seikkailuja =)
kestin 30v ja lähdin viimeinkin vaikka se oli vaikeaa,olin kuin vanki etten päässy siitä kuin salaa.
En myöskään ottanut kaikkea mikä minulle kuulu mutta sain elämäni takaisin ja se on kaikista tärkeintä.
Ihanaa elämän jatkoa sillä paremmaksi se muuttuu koko ajan kun erokriisi on ohi.
Juuri alistavasta ihmisestä eroaminen onkin pitempi prosessi kuin ns.normaalista sillä siinä on jokin pelko päällä vielä eron jälkeenkin.
kiitoksia vastauksista :)
Helpottavaa kuulla kanssasisarilta, että elämänlaatu on muuttunut paremmaksi. Minä tiedän tehneeni oikean ratkaisun, enkä ole sitä päivääkään katunut. Ei myöskään ole tullut niitä sellaisia hetkiä, että kaipaisi toista ihmistä tai yhteisiä hetkiä. Lyöntien takia kaikki hyvätkin muistot hautautuivat jonnekin.
Muistot ovat piinanneet välillä, mutta toisaalta tunnen joka kerta helpotusta että lähdin.
Kevät lähestyy, ja luonto heräilee talviunien jälkeen. Kaikkea hyvää teille, ja pitäkää hyvä huoli itsestänne!
aikavievää ja tuskallista, näin oletti exäni. Otin lakimiehen hoitamaan kaikki käytännön asiat ja heti helpotti.