Olen koittanut saada työvoimaa yritykseni palvelukseen, ja melkoisen huonolla menestyksellä. Kun nykynuoret n.20-vuotiaat tulevat hakemaan työtä niin heillä on kyllä melkoisesti vielä opittavaa työelämän arjesta ja pelisäännöistä. Työssä käynti väsyttää sekä sairastutaan todella helposti pitkäksikin aikaa. Voisiko tällaiseen olla mahdollisesti syynä epäsäännöllinen rytmi vapaa-ajalla vai pirunmoinen asenne vamma?
Työnantajan pitäisi olla joustava, mutta kun asetelma muuttuu toisinpäin niin vastaus on naamat rutussa, että ei kiinnosta tehdä ylimääräistä vaikka lisäansioita olisi tiedossa. Peruspalkat pitäisi olla heti aivan mielettömät ja kaikki edut välittömästi käyttöön. Pitkäpinnaisuutta ei ole tämän päivän nuorilla (toki joukkoon mahtuu poikkeuksia) työntekijöillä jos verrataan heitä äkkäänpään sukopolveen. Tässä mulle kaikki heti nyt periaate ei toteudu kuin harvoille, joten kiltisti vaan sorvien ääreen ja olkaa tyytyväisiä jos saatte sinne työpaikalle vielä huomennakin mennä. Palautelkaa samalla mieleenne että kuka teidänkin kulutusluotot ja lainat viimekädessä maksaa.
Itse olen nuori johtaja ja täytyy todeta että n.30-50-vuotiailla työntekijöillä on oikea käsitys tämän päivän työelämästä. Voi voi mitä on tilanne suomessa 20-vuoden kuluttua kun nykynuoriso yrittää pitää tätä maata pystyssä.
Työnantajan pitäisi olla joustava, mutta kun asetelma muuttuu toisinpäin niin vastaus on naamat rutussa, että ei kiinnosta tehdä ylimääräistä vaikka lisäansioita olisi tiedossa. Peruspalkat pitäisi olla heti aivan mielettömät ja kaikki edut välittömästi käyttöön. Pitkäpinnaisuutta ei ole tämän päivän nuorilla (toki joukkoon mahtuu poikkeuksia) työntekijöillä jos verrataan heitä äkkäänpään sukopolveen. Tässä mulle kaikki heti nyt periaate ei toteudu kuin harvoille, joten kiltisti vaan sorvien ääreen ja olkaa tyytyväisiä jos saatte sinne työpaikalle vielä huomennakin mennä. Palautelkaa samalla mieleenne että kuka teidänkin kulutusluotot ja lainat viimekädessä maksaa.
Itse olen nuori johtaja ja täytyy todeta että n.30-50-vuotiailla työntekijöillä on oikea käsitys tämän päivän työelämästä. Voi voi mitä on tilanne suomessa 20-vuoden kuluttua kun nykynuoriso yrittää pitää tätä maata pystyssä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirjoituksessasi on pointtia. Olen huomannut sivusta seuranneena ihan saman ilmiön. Minä olen ihmetellyt että minkä ihmeen takia työnantajat ylipäätään alunperinkään ottavat töihin noinkin nuoria tyyppejä, kun jo työhaastattelutilanteessa sen yleensä näkee minkälainen hakija on asenteeltaan: koulutodistukset kunniaan!
Minkä alan yritystä pyörität? Voisin ilmoittautua työnhakijaksi... :)
35 v. ikää ja 10 vuotta yrittäjänä, helvetisti töitä, hyviä suhteita ja saatanan kova ammattitaito.
Burnoutin kautta lopetin, myin firman ja maksoin kaikki vek ja lähin vuoden kuntoutuksen jälkeen hakeen töitä.
Kolme työpaikkaa sen jälkeen ja töissä pelkkää vittuilua, paskaa palkkaa, siivoushommaa ja naulannyppimistä vaikka ammattitaitoni puolesta olisin voinut pyörittää koko firmaa jopa paremmin...
Jumalauta kuinka epäpäteviä ja ylimielisiä esimiehiä ja työkavereita sitä tänään onkaan??
Rehellisesti sanottuna jokaisessa paikassa tein väh. kolmekertaa enempi töitä kuin kukaan ja vittu kuinka törkeetä kohtelua.
Eräässä "suojatyö"lafkassa meitä oli neljä äijää ja tein yksin 70% kaikista hommista ja lisäksi vielä puolivuotta eteenpäin enkä edes rehkinyt... AIVAN TOSI JUTTU, tuli vaan puukkoo selkään koska äijiä otti aivoon se että tarttu hommiin.
Huomasin että työtä tekemällä ei pääse parempiin hommiin ja palkoille joten haistatin vitut ja lopetin kaikki...
Kysymyksiä?
Miksi kukaan työnantaja ei arvosta ammattitaitoa ja potentiaalia joka työntekijässä mahdollisesti on, vaan tappaa kaikki motivaation ja työnilon huonolla palkalla ja työilmapiirillä?
Miksi mahdollinen potentiaali jätetään käyttämättä, eikö kovalle tekijälle kannattaisi tarjota työuralla etenemistä ja parempaa palkkaa?
Jos pystyy suunnitteleen ja kehitteleen ja myös toteuttamaan parannuksia vanhoihin menetelmiin ja näin mahdollistaa parempi tuotto firmalle eikö silloin kannattaisi hiukan ottaa vakavasti sellainen työntekijä?
Jos hoitaa huolelliseti ja luottamuksellisesti työnsä ja yrityksen omaisuuden vaikka jopa omalla ajallakin onko se firman johdolle aivan yhdentekevää??
Mikä vittu tätä maata vaivaa... Onko vaan koulutuksella merkitys että saa kunnon kohtelua?
ihmettelen kirjoituksesi ulkoasua...paljon mahtuu v-sanaa sinne, joten ihmettelen kuinka olet noinkin pitkään pystynyt pyörittämään omaa firmaa ja luomaan suhteita.
terveisin kohteliaasti puhuva ja käyttäytyvä yrittäjä etelä suomesta.
Ensinnäkin työyhteisön ilmapiiri ei ole AINOASTAAN työnantajan vastuulla. Voithan siihen vaikuttaa itsekkin OMALLA KÄYTTÄYTYMISELLÄ. Jos työssä käytöksesi on ollut samanlaista uhoa kuin kirjoituksesi, kuka viitsi vaivautua ottamaan tosissaan?
Olen ollut yrittäjä kymmenen vuotta, olen nainen 38v. En missään nimessä vaihtaisi enää palkolliseksi syystä, että tein todella hyvätasoista työtä ja olin tuottavin työntekijä sekä rahallisesti että sairaslomien olemattomuudella firmassa jossa olin 8v. Palkka oli aivan surkea, työnantaja ei koskaan, SIIS EI KOSKAAN kiittänyt mutta todellakin vaati sitäkin enemmän. Mikään ei hänelle vain yksinkertaisesti riittänyt. Huvittava piirre tässä oli että työnantaja oli ns. harras uskovainen jonka varjolla sitten johtaja tarkoitti vain hyvää. Puistattaa oikein kun ajattelen koko yrityksen henkilöstöpolitiikkaa.
Silloin vain tuli mitta täyteen kun ymmärsin etten koskaan saa arvostusta siitä että olin tunnollinen ja asiallinen työntekijä. Kukaanhan ei pelkällä kiitoksella elä eli kun ajattelin että voisin tämän kaiken toteuttaa omassa firmassa ja nauttia taloudellista hyötyä kun kerran näin kovasti painan hommia, miksi en?Kolme kk lähtöni jälkeen kyseinen firma jossa olin palkollisena myytiin, enkä todellakaan tunne vahingoniloa mutta tunnen kyllä entisen työnantajani katkeruuden, koska ei ole kahville tullut vaikka olen henk.koht. kutsunut. Sillatavalla niitä asioita hoidetaan..kyllä työnantajien pitäisi arvostaa hyvää työntekijäänsä ja osoittaa se myös. Sillä tavalla hankitaan molemminpuolinen kunnioitus!!
Minäkin olen ajatellut, että oman yrityksen perustaminen ratkaisisi saman tyyppisen ongelman. Mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Vai onko? Minkä alan yritys sinulla on?
Ei se olekkaan yksinkertaista siinä mielessä, että on turha kuvitella lähtevänsä heti kultaa vuolemaan. Minulla on alani perustutkinto johon olen kouluttautunut lisää työnjohdollisella tutkinnolla, johon sisältyi yritys/yrittäjyyselämän näyttötutkinnot.
Tämän lisäksi olen käynyt kouluissa luennoimassa liike-elämän ja yrittäjyyden moninaisuudesta joten osaamiseni oli valmiiksi aika vahva. Eräs ammatillinen oppilaitos ehdotti yritykselle jossa työskentelin yhteistyötä ja he halusivat minut tuomaan palkansaaja näkemystä liike-elämästä, mutta se ei sopinut työnantajalleni, siitä katsos kun ei saanut suoraa rahaa. Hänen ahneutensa esti näkemästä pidemmälle. Yhteistyö paikallisten oppilaistosten kanssa on erittäin hedelmällistä puolin ja toisin jos vaan ymmärtää asioiden vuorovaikutuksellisuuden. Omassa yrityksessäni on jatkuvasti työharjoittelijoita joista yksi on jäänyt minulle suoraan valmistuttuaan töihin. Yrittäjänä on vaikeaa saada hyvää ja luotettavaa työvoimaa, mutta työharjoittelijasta näkee kilometrin päähän, tuleeko tuosta työlleen sitoutuvaa.Toisaalta työharjoittelijakin näkee työn haasteellisuuden ja voi vielä päättää haluaako todella asettua valitsemalleen alalle.
Sanoisinko näin että minulla on erittäin vahva kaupallinen ajattelutapa, olen käytännön ihminen joka ottaa riskejä ja jolle yrityspuolen koulutus on jäsentänyt asioita. On osattava luoda kontakteja ja erittäin tärkeänä neuvona sanoisin: älä koskaan polta siltoja takanasi.
Onnea valitsemallesi tielle!
Itse kyllä haluaisin juuri sinun kaltaisesi työntekijän firmaan töihin, jos olisin itse työnantaja.
Yksi syy siihen, että jotkut eivät halua sinun "etenevän", on se, että olet potentiaalinen uhka heille. (Eli he pelkäävät, että heidän oma huonommuutensa korostuu rinnallasi.)
Ja mitä koulutukseen tulee - itselläni on hyvä koulutus ja eipä tässä nyt mikään "taivas ole auennut" ja niin ja niin moni ihminen ei "kertakaikkiaan voi uskoa", että olenko todella akateeminen!
Samojen ongelmien kanssa minäkin nuori johtaja paiskin päivittäin. Työllistän kymmenen 1 henkilöä tuotannollisella alalla ja olen tasan samaa mieltä että yhtään alle kolmekymppistä asennevammaista ei tule meille enää töihin, kun eihän niistä pienyrittäjä pääse edes eroon vaikka olisivat turmiollisia yhtiölle. Suuret firmat voi huoletta heittää tuhansia ulos kerralla, mut pienet ei yhtäkään ilman ammattiliittoa yms. heti kimpussa. Iäkkäämmät ja moraalin omaavat tervetuloa heti, paikkoja on vapaana!
Nykynuoriso on niin itsekästä että ne haluaa mennä yöksi kotiin nukkumaan.
ongelmat yleensä edessä. Kesäduunareista pääsee aikanaan eroon, mutta taso voi tosiaan olla mitä tahansa. Monille on täysin viersta käsite 'työaika' ja mitä sillä ajalla on tarkoitus tehdä ja mitä ei.
Niin, siis nykyään ei haluta sitä "työelämää", vaan pelkkä työpaikka on se mitä halutaan. Eli tarkoittaa että ei nykyään haluta enää työpaikan porukkaa ja asioita millään lailla omaan elämään, vaan siellä ollaan vain töissä. Eli kaikenlainen nysvääminen (saunaillat,pikkujoulut jne jne)työpaikan porukoitten kanssa on mennyttä aikaa.