Taisinpa sohaista ampiaispesää kirjoituksellani...
Nyt on niin, että olen ystäväpiirissäni kohdannut vain niitä äitejä, jotka puhuvat vain äitiydestä ja vauvoista, vain niitä isiä, jotka eivät juuri lasta hoida ja vain niitä vauvoja, jotka itkevät koko ajan. Naapurissani asuu tällainen vauva.
No, jokainenhan valitsee itse elämänsä. Jos haluaa viettää elämäänsä synnytyksessä runnoutuneena ja vauvan imetyskoneena, niin eihän se minulle kuulu. Ihmettelin vain, miksi jotkut naiset alistuvat tällaiseen, kun elämässä voisi tehdä jännempiäkin asioita.
Sinänsä minulla ei ole mitään lapsia vastaan. Osa ihmisistä on sellaisia, että heid'n seurassaan viihtyy. Lapsetkin ovat ihmisiä, joten osa lapsistakin on ok tyyppejä. MOT.
Mutta jos ajattelen näin, miksi minut syyllisestään inhottavaksi ihmiseksi? Esim iskä72, mieluummin kuulisin mielipidettäni mahdollisesti muuttavia kertomuksia siitä, miten sinä miehenä olet uhrannut urasi ja vietät 9 kk isyyslomaa kotona, ja otat sitten vapaata töistä, kuin lapsi sairastuu, jne. Se muuttaisi mieltäni varmemmin, kuin se, että syytät minua typeräksi.
Vai, iskä72, onko sittenkin niin, että teilläkin nainen hoitaa lapset, sinä pidät hauskaa kavereiden kanssa. Ja on ihan kauheaa, jos joku nainen esittää mielipiteitä tällaista järjestelyä vastaan...
Nyt on niin, että olen ystäväpiirissäni kohdannut vain niitä äitejä, jotka puhuvat vain äitiydestä ja vauvoista, vain niitä isiä, jotka eivät juuri lasta hoida ja vain niitä vauvoja, jotka itkevät koko ajan. Naapurissani asuu tällainen vauva.
No, jokainenhan valitsee itse elämänsä. Jos haluaa viettää elämäänsä synnytyksessä runnoutuneena ja vauvan imetyskoneena, niin eihän se minulle kuulu. Ihmettelin vain, miksi jotkut naiset alistuvat tällaiseen, kun elämässä voisi tehdä jännempiäkin asioita.
Sinänsä minulla ei ole mitään lapsia vastaan. Osa ihmisistä on sellaisia, että heid'n seurassaan viihtyy. Lapsetkin ovat ihmisiä, joten osa lapsistakin on ok tyyppejä. MOT.
Mutta jos ajattelen näin, miksi minut syyllisestään inhottavaksi ihmiseksi? Esim iskä72, mieluummin kuulisin mielipidettäni mahdollisesti muuttavia kertomuksia siitä, miten sinä miehenä olet uhrannut urasi ja vietät 9 kk isyyslomaa kotona, ja otat sitten vapaata töistä, kuin lapsi sairastuu, jne. Se muuttaisi mieltäni varmemmin, kuin se, että syytät minua typeräksi.
Vai, iskä72, onko sittenkin niin, että teilläkin nainen hoitaa lapset, sinä pidät hauskaa kavereiden kanssa. Ja on ihan kauheaa, jos joku nainen esittää mielipiteitä tällaista järjestelyä vastaan...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olet TYHMÄ!
No kaikkihan riippuu lapsesta ja äidistä. Toisia kersoja ei voi kertakaikkiaan sietää, mutta toiset ovat ok. Sama pätee äiteihin. Nämä "syntynyt äidiksi"-tyypit ovat hirvittävää porukkaa. Heidän elämänsä koko tarkoitus on olla äiti, eikä mitään muuta. Ei mikään ihme, jos heidän miehensäkin kaikkoavat jatkuvasti kavereiden kanssa kaljalle ja vieraisiin.
Lapsissakin on eroja. Toiset huutavat, melskaavat ja sotkevat jatkuvasti. Toiset ovat rauhallisia ja kilttejä. Tuohon on suuri vaikutus kasvatuksella. Jo pienikin lapsi oppii olemaan normaalisti oikealla ohjauksella. Jotkut lapset saavat elää kuin pellossa ja käyttäytyä kuin apinat ja tulos näkyy ja varsinkin kuuluu!
Jos jonakin päivänä saan lapsia, pidän huolen siitä, että saan niitä järkevän naisen, enkä minkään Tupperware-muumimamman kanssa.
Niin kyllä taisit ampiaispesään sohaista ja saada suurimman osan pistoista itse. On ihan ok, että ihmisillä on mielipiteitä -ja varsinkin omia, eikä muiden muokattavia. Silti kieltämättä sinä saat niskakarvani nousemaan, vaikka itseäni avarakatseisena pidänkin ja olen sitä mieltä, että omat mielipiteeni ovat minulle oikeita -ei välttämättä muille. Taas toisaalta voithan kirjoittaakin jyrkästi ja provosoivasti vai mielipiteitä herättääksesi.
Itse olen äiti, enkä ole koskaan kokenut, että olisin jotenkin runnoutunut synnytyksessä tai tuntenut itseni vain vauvan imetyskoneeksi. Olen siis mielestäsi alistunut, kun elämässä voisi tehdä jännempiäkin asioita. Miksi en sitten itse koe niin. Mielestäni elän täydempää elämää juuri nyt äitinä, kuin ennen "vain" vaimona. Lapseni on minulle parasta ja tärkeintä elämässä eikä mikään voi sitä muuttaa. Silti vaikka lapseni on minulle nro 1, ei hän silti ole ainoa tärkeä asia elämässäni. Mieheni, työni, harrastukseni -kaikki tällaiset asiat täydentävät elämäni juuri sellaiseksi kuin sen haluan. Lapsi on tuonut siihen sellaisen lisän, etten sitä pystynyt kuvittelemaankaan, ennenkuin hänet sain. Hänen avullaan minäkin kasvan vielä ja osaan katsoa maailmaa joskus jopa lapsen silmin :-) ja huomata ne pienet asiat, joista aikuinen ei enää osaa nauttia. Kyllä joudun "valitettavasti" myöntämään myös sen, että olen itkenyt ollessani niin väsynyt, ettei unta tule vaikka olisikin mahdollisuus nukkua, huutanut lapselleni mitättömistä asioista, mutten itseäni olekaan koskaan minään täydellisenä pitänytkään ja siihen en ole pyrkinytkään. Kyllä kait jokainen opiskelija joskus valittaa, kuinka väsynyt on koulun käyntiinsä, duunari työnsä tekoon, miksei siis äitikin äitiyteen. On typerää sanoa, että mitäs tekevät lapsia, jos kerran valittavat. Itse olen sitä mieltä, että äiti joka ei koskaan valita, on pahasti päästään seonnut :-)
Kuule. Itse olen elämässäni tehnyt enemmän ja vähemmän jänniä asioita. Kiertänyt maailmaa, tavannut paljon kaikenlaisia ihmisiä, tehnyt mukavia töitä. Mitään näistä asioista ei voi kuitenkaan verrata lapsiini. He ovat parasta mitä tiedän.
Olen ollut myös etuoikeutettu, koska olen saanut hoitaa lapsiani kotona heidän ensimmäiset elinvuodet. Harvalla on se mahdollisuus. Omien lasten hoitamisen kokee uhrautumiseksi vain sellainen ihminen, joka pitää lapsiaan taakkana, harmina ja kiusankappaleina.
Lastentekopakkoa ei ole, joten sinä voit rauhassa tehdä "jännempiä" asioita.
"No, jokainenhan valitsee itse elämänsä. Jos haluaa viettää elämäänsä synnytyksessä runnoutuneena ja vauvan imetyskoneena, niin eihän se minulle kuulu. Ihmettelin vain, miksi jotkut naiset alistuvat tällaiseen, kun elämässä voisi tehdä jännempiäkin asioita."
samasta aiheesta heti perään uuden otsikon.
Miksi?
Kirjoittelet ihan pehmoisia lapsiasiasta.
Miksi?
Vastaus:
Olet lapsellinen ja epävarma kyseisestä asiasta itsekin ja yrität saada tupla-avauksella täältä tukea hölmöydellesi, mutta valtaosa ihmisistä - naisista ja miehistä - ymmärtää sen, mikä rikkaus lapset ovat.
Niinpä provosoivat avauksesi herättävät lähinnä
1. hilpeyttä
2. sääliä.
MOT.
Miksi tarraudutaan heti ensimmäiseksi siihen, että vastasyntyneet itkevät, huutavat ja miten äidin elämä on sitten ihan piloilla kun imettääkkin pitää!? Miksei ajatella niiden jälkeistä aikaa, kun lapsi osaa itse käydä vessassa, nukkuu yönsä hyvin ja haluaa viettää aikaa kanssanne hiekkalaatikolla. Lapset kasvavt -ellette ole tulleet huomanneeksi. Ne tuovat elämään iloa ja merkitystä.
Eikä ole hirveä ihme, jos kaikki isät eivät välttämättä heti ole innoissaan vaippojen vaihdoista ja heräämisistä keskellä yötä (alkuaikoina). Se on molemmille uutta ja erilaista. Se vie aikaa, että siihen tottuu, mutta ei se tarkoita ettäkö koko vahtivuoro pitäisi äidille siirtää. Asioista voi aina keskustella.
"Jos haluaa viettää elämäänsä synnytyksessä runnoutuneena..." en käsitä miten voit ajatella näin -ja onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää, mutta elämässä ON tärkeämpiä ja jännitävämpiä asiota kun miettiä miten paikat hieman hellenevät UUTTA ELÄMÄÄ SYNNYTTÄESSÄ tähän maailmaan.
Taidat olla niitä materialisteja, jotka tuntuvat valtaavan pian liian paljon alaa.
Sanat ovat keksitty ehkäisemään väärinkäsityksiä.
Tämä oli minun mielipiteeni. Halusin vain saada tiettyjä ihmisiä ajattelemaan vauva-asiaa myös positiiviselta kannalta.
En oo missään kohtaa sanonut sua typeräksi, jos sulle on tullut typerä olo, sille en voi mitään. Uraani en ole uhrannut, enkä viitsinyt empatia syistä jäädä vaimon kanssa kotiin lapsen syntyessä. Hän kun oli työtön jo raskauden alkaessa. Töistä olen ottanut vapaata lasten sairastelun vuoksi useasti. Vapaata saa, jos vaimo sairastaa myös. Minä keskityn vapaa-aikanani lähes pelkästään hauskanpitoon parhaan kaverini, nimittäin vaimoni kanssa. Leikimme lasten kanssa. Siinä taisi olla ne kertomukset mitä mieluummin kuulisit. Mun tekstit on varmaan suurin osa sellaisia, mitä et ois halunnu kuulla. Vakaumuksen vastaisia.
millä oikein olette maksaneet asuntovelkanne sinun ollessa hoitamassa lapsia kotona, kun vaimokin on työtön? Miksi vaimosi ei hoida niitä? Sama kysymys koskee poissaolojasi töistä, sanojesi mukaan USEASTI lastesi sairastelun vuoksi. Luulisi tuossa jo 200 neliön asunnon maksussa olevan vaikeuksia!! Kun et edes vaikuta miltään kovapalkkaiselta perheenisältä...
Täytyy sanoa, että puhut kyllä ihan asiaa, jos asiaa tarkastelee mustavalkoisesti ja vain yhdestä näkövinkkelistä, joka on tässä tapauksessa sinun ja jokseenkin omaperäinen, luonnonvastainen ja harvinainen. Sinun kokemusmaailmasi on tuo ja siihen perustat mielipiteesi, mutta älä hyvä ihminen sorru siihen maailman vanhimpaan mielipiteen esittäjän ansaan eli yleistämiseen!
mutta miksi ei saisi olla? Miksi kaikkien pitäisi olla kuin yhdestä ja samasta puusta veistettyjä? Onko jotenkin häpeällistä olla eri mieltä muiden ihmisten kanssa?
Siltä tuntuu. Kuinka moni enää osaa ajatella niin, että erilaisuus onkin rikkaus? Eikö maailma ole jo nyt liikakansoitettu? Lukekaa Pentti Linkolaa niin ymmärrätte...
Oon samaa mieltä, että erilaisuus on tietysti rikkaus. Linkola vaan on kalastaja, joka tietää kaikesta kaiken. Suomen metsien määränkin se tiesi ihan "kiertelemällä" pitkin Suomea. Ylikansoittuminen ei varmaan oo Suomessa ongelma. Ainakaan vielä.
kovasti tietää millainen lapsuus itselläsi on ollut? Onko äitisi uhrannut urasi sinun takia? Onko isäsi osallistunut hoitoosi? Asumismuoto?
Olin aina ennen melkein samaa mieltä Shannonin kanssa. Ei ihan niin jyrkkiä mielipiteitä, mutta kuitenkin olin sitä mieltä ettei lapset ja niiden tekeminen ole minua varten. Nyt olen saanutkin huomata itseni muuttuneen. Löysin elämäni miehen ja yhtäkkiä olen saanutkin huomata kokevani elämäni ensimmäistä vauvakuumetta (27v). Ja tämä on ihanaa!
Jos se onkin niin, että luonto ei anna tälläisten tunteiden tulla esiin kun vasta sitten kun on siihen itse henkisesti kypsä ja on sopivan kumppanin löytänyt. Minä ainakin olen elävä esimerkki tästä. Tämä ei tietenkään päde kaikiin, niin kuin ei mikään muukaan sääntö. Minusta kenenkään ei pitäisi tehdä sellaista mikä ei tunnu oikealta. Lapsia ei todellakaan pidä yrittää tehdä ellei se tunnu oikealta. Tässä maassa on tarpeeksi onnettomia lapsia joiden vanhemmat kiukuttelevat kuin pikku lapset. Ja nyt en tarkoita täällä palstalla olevia vanhempia...
Jaksamista kaikille tasapuolisesti. Vanhemmille lapsiensa kanssa. Ja toivon itse liittyväni heihin joku päivä. Ja lapsettomille muutenvain tapahtumarikasta elämää.
keskustelua. Sen verran kuitenkin aiheesta tiedän, että on ihan kiva saada vauva/vauvoja, mutta on hyvä naisen pitää mielessä eräs yleisesti (ei 100%, joten älkää nyt loukkaantuko jos tunnette itseänne väärin arvostellun) tunnettu tosiasia; miehet ovat lapsia paljon kauemmin kuin naiset (ottavat takaisin aikuisiässä, ovat iskuvoimaisempia vielä silloin kun naisista on tullut tiskirättejä). Siis ei ikinä vauvantekoon nuoren miehen kanssa. 30 on ehdoton alaraja, mutta parempi siitäkin vielä odottaa jokunen vuosi. Silloin on toivoa miehen aikuistuneen (jotkut eivät aikuistu koskaan). Tästä syystä on ihanteellista, jos mies olisi kymmenkunta vuotta naista vanhempi - naisen fyysisen ja miehen psyykkisen kehityskaaren vuoksi :)
..että olette iloisia perheidenne parissa. Mutta jokainen saa kaik taplata tyylillään, vai...?
Silti en edelleenkään saanut vastausta siihen, miksi vauvakuumetta potevat tai vauvan juuri pyöräyttäneet vaivaavat minua vauvajutuillaan. Vaikka yrittäisinkin kääntää keskustelua muuhun suuntaan, niin eikös taas jostain seikasta tule vauvat mieleen, ja sitten alkaa vähänmielinen kimeällä äänellä puhuminen ja söötöttely. Yäk.
Enkä edelleenkään ymmärrä, miten voi olla hienoa saada kehonsa tursunneeksi ja levähtäneeksi raskaudesta. Korvaako lapsesta saatu ilo todella kaikki nämä vaivat?
Tiedoksi asiaa udelleille, että lapsuuteni oli keskivertoa parempi. Äitini hoiti minua omasta päätöksestään kotona, asuimme omakotitalossa, meillä oli kesämökki, kun täytin 18 sain heti auton käyttööni, jne. Ja muuten, mielestäni lapsuuteni ei ole loppunut vieläkään. Mielestäni lapsellisuutta itsessään ei saa tappaa, vaan nauttia elämästä hetkittäin, tekemättä mitään vakavia suunnitelmia. Ylipäänsä elämän pitää olla hauskaa, ei vakavaa tosikkoilua. Ja lasten hankkiminen edellyttää kaiketi jonkin muunkin ajattelua kuin sen, mikä seuraavaksi olisi mukavinta ja viihdyttävintä.
Ehkäpä en halua lapsia, koska olen itse luoteeltani niin lapsi. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa kavereina, mutta en aikuishahmona. kai se on myönnettävä, olen liian kakara ollakseni lähes 30-vuotias. Ja ylpeä siitä. :)
Suurin ongelmasi tuntuvan olevan äideiksi tulleet ystäväsi, jotka vaivaavat sinua jutuillaan heidän siihenastisen elämänsä suurimmasta ihmeestä - vauvasta, kun sinä haluaisit puhua viimeisimmistä muotitrendeistä Gloriassa. Arvostukset muuttuvat äidiksi tulemisen kynnyksellä, ja aika luonnollista on, että ihminen haluaa puhua siitä, mikä on heille sillä hetkellä tärkeää ja ihmeellistä. He vauvoista ja sinä Gloriasta. Vauvan kasvaessa tämäkin tulee muuttumaan ja ystäväsi haluavat mielellään keskustella muustakin Mutta jos et jaksa odotella, niin hanki ihmeessä uusia ystäviä, joita kiinnostavat samat asiat kuin sinua. Vai onko asia niin huonosti, että samanmielisiä ei enää tahdo löytyä kun ikääkin on jo tuo 30? Onko paniikki? Pelkäätkö jääväsi yksin leikkimään hiekkalaatikkoosi? Valitettavasti, Shannon, kuulut nyt ja tulet kuulumaan vähemmistöön, sillä useimmat naiset ovat jo tuossa iässä saavuttaneet sellaisen henkisen kypsyystason, joka antaa edellytykset solmia pysyviä, vakavia parisuhteita ja perustaa perheen.
Ja mitä tuohon kehoon tulee, ei kenestäkään ole kivaa olla levähtänyt ja tursunut, mutta jostain syystä sekään asia ei kuulu äideiksi tulleiden naisten prioriteettilistalla ihan kärkipäähän. Keho palautuu suunnilleen entiselleen pikkuhiljaa, ja itse asiassa monet naiset jopa pitävät hieman pyöristyneistä ja naisellisista uusista linjoista (ja monet miehetkin!!).
Olet päässyt elämässä helpolla, ehkä liiankin, ja sen takia olet nyt tätä 'kaikkimullehetinyt' -tyyppiä. Ja mikäs siinä, ole vaan. Mutta anna sinäkin kaikkien kukkien kukkia, ja muiden naisten nauttia niistä pienistä iloista, joita äitiys tuo tullessaan. Jopa sitten parinkymmenen vuoden kuluttua, kun he odottavat tulevaa isoäitiyttään ja lastenlasten visiittejä. Voithan pitää kestotilauksen Gloriasta voimassa, niin sinullakin on silloin jotain, jota odottaa käymään.
...
"Enkä edelleenkään ymmärrä, miten voi olla hienoa saada kehonsa tursunneeksi ja levähtäneeksi raskaudesta. Korvaako lapsesta saatu ilo todella kaikki nämä vaivat?"
KYLLÄ VARMASTI KORVAA. Itseasiassa koko asiaa ei edes ajattele! Muista myös, että mm. Tanja Karpelan pitäisi olla kaksi lasta synnyttäneenä naisena tursunut ja levähtänyt, mutta näyttääkö hän siltä?
Mikäli kuvittelet, että kaikki lasten vanhemmat ovat tosikoita, jotka eivät hupaile koskaan, olet erehtynyt. Ei vanhemmuus estä olemasta ihmisenä se sama, jota oli ennen vanhemmuutta.
Jos on painanut töissä pitkää päivää...?
Viittasin tuolla helppoudella lähinnä kuvailemaasi lapsuuteesi ja nuoruuteesi, jolloin sinulla on omien sanojesi mukaan ollut tarjolla kaikki mitä kasvava nuori voi haluta tai tarvita. Ehkä sen helppouden sitten haluaakin jatkuvan..
Kaikki, jotka nykyään ovat niin onnekkaita, että heillä on se työpaikka, painavat pitkää päivää, myös ne pienten lapsien vanhemmat, joten tuosta ei sympatioita heru.
Milloin muuten ehdit toteuttaa fantasioitasi, jos painat sitä pitkää duunipäivää. Oletan, että nimimerkin 'höh' takana on Shannon. Ja eikös sieltä työpaikalta sitten löytyisi niitä samanmielisiä ystäviä, joiden elämänsisällöksi riittää se työ ja siinä päteminen ja kyynärpäiden terottaminen, jotta pääsisi vielä korkeammalle jakkaralle keikkumaan?
Kyllä, minäkin olen, kaikkien hedelmällisten ja sikiävien naisten kauhuksi samoin kuin sinä, immuuni vauvojen ihanuudelle. En tiedä mistä asia alunperin johtuu, mutta mielenkiintoista on ollut huomata näitä juttuja lukiessa että perhetaustasi on melkolailla samanlainen kuin minulla.
Olen keskivertoa paremmasta perheestä ja karkeasti voisin sanoa että suurimman osan asioista joita olen halunnut, olen myös saanut. Pidän itseäni onnekkaana monessa suhteessa, mikä herättää ympäristössä jopa kateutta. Olen elämässä varsin mallikkaasti kiinni, ihmisiä ympärillä, mahdollisuus harrastaa mitä haluaa, opiskelut mallillaan, varakkaat ja terveet vanhemmat, oma auto ja oma asunto...hmm..kaikkea sellaista löytyy ympäriltä, joka saa elämän tuntumaan mukavalta.
Mieheni kanssa menee hyvin, 3 vuoden avoliitto takana ja vieläkin myöhästyn tunneilta uppoutuessani hänen kanssaan aamukahvipöydässä keskusteluihin, joita en ole koskaan aiemmin käynyt kenenkään kanssa. Vauvakuume ei ole koskaan vaivannut, en ole koskaan nähnyt itseäni äitinä, enkä koskaan haaveillut omasta perheestä hyvästä miehestäni huolimatta. Kun ajattelen itseäni tulevaisuudessa, en nää itseäni kerrostalolähiössä kahden kakaran kanssa, vaikka tiedän ja ymmärrän että sekin voisi olla hienoa elämää, kun vain olisi valmis tyytymään siihen.
Olen vielä nuori kuten sinäkin ja monet sanovat että sinulla on aikaa muuttaa vielä mieltäsi. Silti monet ikäiseni puhuvat jo ääneen ihanista vauvoista ja vauvakuumeesta ja minä olen silmät pyöreänä vieressä, että ette ole tosissanne. Keskustelu siitä, etten pidä vauvoista enkä välttämättä haluakaan lapsia on aika vaikeaa, ja mielestäni tarpeetonta koska wannabemother-hormonien kourissa kamppailevat ikätoverini tuskin ymmärtäisivät mitä tarkoitan. Vauvathan on niiiiin ihanii!!
Eräs ystäväni on raskaana, viimeisillään tällä hetkellä. Käyn hänen luonaan vierailulla, puhumme hänen raskaudestaan, lapsesta ja kaikesta tähän hetkeen liittyvästä. Tulevaisuudessa uskon että puhumme melkolailla vaan lapsesta. Tämä tilanne ei minua vaivaa, koska en usko että jään mistään paitsi. Itseasiassa niin kamalaa kuin se onkin niin hiljaa mielessäni onnittelen aina itseäni kun nään äidin lapsineen tai naisen maha pystyssä taapertamassa. Olen tehnyt itselleni oikean ratkaisun, vauva pilaisi minut ja elämäni.
Uskon että kohdallasi on kyse siitä, että sinua ärsyttää se etteivät ystäväsi todellakaan jaksa kiinnostua muusta kuin lapsestaan puhumisesta. Se ei osoita kovinkaan suurta järjellä ajattelemisen kykyä. Jokainen ihminen luultavasti tajuaa ettei mistään, kenestäkään voi VAIN puhua jatkuvasti. Luulen että olosi helpottuisi jos sinulla olisi muita ihmisiä kenen kanssa puhua sinua kiinnostavista asioista. Jos suurin osa ystävistäsi on samanlaisessa elämäntilanteessa vauvan kanssa, voit varmasti helposti tuntea itsesi ulkopuoliseksi. Tähän ei ole MITÄÄN syytä! Jokaisella on hieno oikeus tässä elämässä tehdä omat valinnat sen perusteella, minkä uskoo tekevän onnelliseksi. Onnellisuus ei välttämättä ole oma biologinen lapsi, oma auto tai hieno talo. Onnellisuus on rauhallisuus, jonka saavuttaa pienin askelin, pienistä hetkistä.
Minulle onnea on mies,maailma ja ystävät. Ongelmani on elämänjano, en koe kokeneeni vielä tarpeeksi että voisin asettua.Uuden kaupungin tuoksu, öisen asfaltin killto,nopeat metrot ja taksimatkat suurkaupungissa, illalliset kuumissa öissä, meren allot ja rantahiekka, ratsastusretket laavakentillä...en näe mitään syytä miksi luopuisin näistä kokemuksista ja tuhansista muista tulevista sekä uskomattomasta yhteenkuuluvuuden tunteesta sielunkumppanini kanssa lapsen takia.
Itsekästä, mutta niin omaa elämää kuin olla voi.
kyllä tuollainen elämä josta kerroit on ihan ok, muttei sitä lopun ikää jaksa! Kaupungit alkavat näyttää samanlaisilta, hiekkarannat tylsiltä, ihmiset päämäärätömiltä jne. silloin kun vauvakuume iskee...
"Jokaisella on hieno oikeus tässä elämässä tehdä omat valinnat sen perusteella, minkä uskoo tekevän onnelliseksi. Onnellisuus ei välttämättä ole oma biologinen lapsi, oma auto tai hieno talo."
Tuo edellinen on niitä järkevimpiä "kiteytyksiä", mitä tähän keskusteluun liittyen olen lukenut. Meillä kaikilla on omat motiivimme tehdä asioita. Sinun kohdallasi saat varmasti elämältä juuri sitä mitä haluat. Samoin saan minä omien valintojeni kautta. On naurettavaa kyseenalaistaa toisen valinnat, jos ne poikkeavat omista. Näissä täällä käydyissä keskusteluissa on syyllistetty varmaan jo ihan riittävästi.