Kuuluisi kihlaus palstalle, mutta enpä halua edes mennä sinne kirjoittelemaan, siirtäköön shefu sinne jos näkee tarpeelliseksi =)
Ymmärrän täysin niitä, jotka halua säästää kihlautumispäivästä alkaen parisen vuotta rahaa häihin, koska harvoin sitä häärahaa ruetaan säästämään jo suhteen alussa, joten rahaa järjestää häitä tuskin kihlautuessa on.
Mutta osa näistä kihlautujista on sitten niitä, joilla ei ole tarkoiustakaan mennä naimisiin, kun vasta sitten joskus EHKÄ.
Kihlautuminen on minusta sitä, että kun ollaan kihlauduttu, niin ollaan valmiita menemään naimisiin vaikka seuraavalla viikolla kihlautumisesta. Ei siinä vaiheesa kun toinen ehottaa kihlautumisen jälkeen häitä, aleta miettimään, että mitäkähän tulikaan luvattua.
Jos ei aleta keräämään hääkassaa, niin on ne minusta JOILLAIN ehkä sellaista "katselu" aikaa, että onko toisesta aviopuolisoksi.. jos siis ei ole valmis menemään naimisiin vaikka seuraavalla viikolla. Se ei mielestäni ole oikea kihlaus.
Minusta ei myöskään pitäisi kihloihin rynnätä ennen kun on yhdessä asuttu edes jonkun aikaa.
Ja muutenkaan suhteen alussa ei pitäisi, jokaisen oma asia toki, mutta itse tirskahtelen näille kihlautujille.
Myös alle 18 vuotiaana on minusta yhtä hömppää mennä kihloihin, ellei ole takoituksena mennä naimisiin heti kun saavuttaa sen 18 vuoden iän.
Sanotaan myös, että kihloissa ollaan jos vain sovitaan, että naimisiin mennään lähitulevaisuudessa.. oli kosintaa tai ei..
Ollaan mekin sovittu, että tulevaisuudessa mennään TASAN VARMASTI naimisiin, mutta kihloissa ei olla. Itse en nää kihlautumisessa ongelmaa, mutta avokkini näkee punaista kun kihlautumisesta jutellaan =) Mitä lie puhetta sitten ollutkaan tuo naimisiin meno, sitä p***a-puhetta tainnut olla avomiehen puolelta.
Kummatkin ollaan täysi-ikäisiä.
Itse olen sitä mieltä, että kihlohin ei pitäisi mennä turha hääppösin perustein, avokkini puolelta on kait vielä liian hääppöset perusteet kihlautumiselle, ei ehkä ole valmis naimisiin.. jonka ymmärrän täysin nykyään.. vaikka kamala sota tuosta asiasta olikin alkuun.
Nykyään mennään valitettavasti liian usein ihme syistä.
Mielipiteitä samaisesta asiasta? Tätä ollaan varmasti puitu 100 ja 1000 kertaa täälläkin, mutta en jaksa rueta etsimään.
Kieltämättä haluaisin keskustelua tästä, koska itselleni olen vasta nyt kunnolla sinut sen kanssa, etten kihloja tule saamaan, ehkä vielä vuosiin.
Jos olette kihloissa niin oletteko menossa naimisiin vai katseletteko vain?
Jos ette ole kihloissa ja elätte parisuhteessa, niin mikä on syynä ettette ole?
T: mahdollisesti tuleva vaimo
Ymmärrän täysin niitä, jotka halua säästää kihlautumispäivästä alkaen parisen vuotta rahaa häihin, koska harvoin sitä häärahaa ruetaan säästämään jo suhteen alussa, joten rahaa järjestää häitä tuskin kihlautuessa on.
Mutta osa näistä kihlautujista on sitten niitä, joilla ei ole tarkoiustakaan mennä naimisiin, kun vasta sitten joskus EHKÄ.
Kihlautuminen on minusta sitä, että kun ollaan kihlauduttu, niin ollaan valmiita menemään naimisiin vaikka seuraavalla viikolla kihlautumisesta. Ei siinä vaiheesa kun toinen ehottaa kihlautumisen jälkeen häitä, aleta miettimään, että mitäkähän tulikaan luvattua.
Jos ei aleta keräämään hääkassaa, niin on ne minusta JOILLAIN ehkä sellaista "katselu" aikaa, että onko toisesta aviopuolisoksi.. jos siis ei ole valmis menemään naimisiin vaikka seuraavalla viikolla. Se ei mielestäni ole oikea kihlaus.
Minusta ei myöskään pitäisi kihloihin rynnätä ennen kun on yhdessä asuttu edes jonkun aikaa.
Ja muutenkaan suhteen alussa ei pitäisi, jokaisen oma asia toki, mutta itse tirskahtelen näille kihlautujille.
Myös alle 18 vuotiaana on minusta yhtä hömppää mennä kihloihin, ellei ole takoituksena mennä naimisiin heti kun saavuttaa sen 18 vuoden iän.
Sanotaan myös, että kihloissa ollaan jos vain sovitaan, että naimisiin mennään lähitulevaisuudessa.. oli kosintaa tai ei..
Ollaan mekin sovittu, että tulevaisuudessa mennään TASAN VARMASTI naimisiin, mutta kihloissa ei olla. Itse en nää kihlautumisessa ongelmaa, mutta avokkini näkee punaista kun kihlautumisesta jutellaan =) Mitä lie puhetta sitten ollutkaan tuo naimisiin meno, sitä p***a-puhetta tainnut olla avomiehen puolelta.
Kummatkin ollaan täysi-ikäisiä.
Itse olen sitä mieltä, että kihlohin ei pitäisi mennä turha hääppösin perustein, avokkini puolelta on kait vielä liian hääppöset perusteet kihlautumiselle, ei ehkä ole valmis naimisiin.. jonka ymmärrän täysin nykyään.. vaikka kamala sota tuosta asiasta olikin alkuun.
Nykyään mennään valitettavasti liian usein ihme syistä.
Mielipiteitä samaisesta asiasta? Tätä ollaan varmasti puitu 100 ja 1000 kertaa täälläkin, mutta en jaksa rueta etsimään.
Kieltämättä haluaisin keskustelua tästä, koska itselleni olen vasta nyt kunnolla sinut sen kanssa, etten kihloja tule saamaan, ehkä vielä vuosiin.
Jos olette kihloissa niin oletteko menossa naimisiin vai katseletteko vain?
Jos ette ole kihloissa ja elätte parisuhteessa, niin mikä on syynä ettette ole?
T: mahdollisesti tuleva vaimo
Vastaukset 6
Vanhimmat
vanhanaikainen, että minulle kihlaus tarkoittaa sitä, että toinen kosii ja toinen antaa myöntävän vastauksen. Eli sovitaan avioliitosta. Avioliiton ajankohtaa ei siinä vaiheessa tarvitse lyödä lukkoon.
Kihlauksen merkiksi voi vaihtaa sormuksia, mutta ne eivät todellakaan ole pääasia.
Olen minäkin lukenut viestejä siitä, kuinka poikaystävä "pyysi kihloihin". Olen laittanut nuo kirjoittajien nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin, samoin kuin viestit "olemme kihloissa, mutta emme koskaan aio mennä naimisiin". Eiköhän tuo tarkoita vain sitä, että on vaihdettu sormuksia, jotta muut näkisivät että kumppani on varattu. Omassa nuoruudessani vaihdettiin keskenään luokkasormuksia, kun oltiin oikein ihastuneita, mutta ei sitä kihlautumiseksi kutsuttu.
Itse olen ollut viikon-pari kihloissa. Päätimme ex-puolisoni kanssa yhdessä, että mennään naimisiin kun kerran lasta ruvetaan yhdessä yrittämään, ja saman tien varattiin aika maistraattiin ja hoidettiin tarvittavat paperit kuntoon. Sormuksia ei vaihdettu missään vaiheessa eikä kenellekään edes kerrottu, että ollaan "kihloissa".
Minä elän parisuhteessa, mutta en ole kihloissa avomieheni kanssa. Seurustelua on takana jo yli 6 vuotta, josta saman katon alla 5 vuotta.
Minäkin kuulun samaan joukkoon kuin edellinen kirjoittaja, kihloihin mennään kosinnan yhteydessä, samalla kun sovitaan hääpäivä (tai ainakin häävuosi/hääkuukausi). Olemme kyllä suhteen alkumetreiltä asti oltu tosissamme, ja yhteenmuuton aikana olimme varmoja siitä, että olemme löytäneet Toisemme. Minä haluan viettää loppuelämäni mieheni kanssa, ja hän minun kanssa. Olemme siis menossa naimisiin joskus, mutta ei vielä.
Koska emme vielä suunnittele häitä, emme ole nähneet kihlaustakaan tarpeelliseksi. Ei se yksi sormus suhdetta muuttaisi, joten miksi hosua? Minulle sopisi aivan hyvin mennä kihloihin vaikkapa vain 6-3kk ennen häitä. Tai olla lainkaan menemättä kihloihin vaan suoraan naimisiin. Tosin silloin jään yhdestä sormuksesta paitsi ;)
Minä en ole ikinä kuullut, että kukaan alkaisi keräämään "hääkassaa" kihlautumisen jälkeen. Ilmeisesti tämä kuitenkin on jossakin päin Suomea perinteenä? Me olemme kyllä molemmat pistetty säästötileille kaikki ylimääräiset rahat, ihan alusta asti. Sieltä sitä rahaa sitten on otettu tarvittaessa, ja on siellä nytkin sievoinen summa odottamattomia menoja - tai vaikkapa häitä - varten.
Mielestäni sinun on turha kiirehtiä tai stressata asian kanssa. Mitä se yksi sormus loppujen lopuksi muuttaisi? Tuskin mitään. Olet jo nyt rakastunut mieheesi, ja hän sinuun, ei ne asiat sormuksen myötä muutu.
mulla on täsmälleen samat ajatukset ja muutenkin tilanne sama kuin sulla paitsi että olen 25-vuotias :)
Mielipiteitä on monia, mutta ainoa millä on merkitystä on, että molemmat kihlautuneet ovat täysin samaa mieltä sen merkityksestä ja aikataulusta.
Toisten mielipiteillä ei ole väliä.
Oleellista on ettei kumpikaan kuvittele toisen luvanneen jotain mitä tämä ei tarkoittanut.
Minä taas jaksan aina ihmetellä, että mitä ihmettä se ketään meistä koskettaa, jos teinit menee "kihloihin", tai mitä nyt tekevätkään, aikomatta mennä naimisiin!?
Eiköhän se ole kuitenkin tärkeintä, että itse ja se oma puoliso tietää mitä on tekemässä, kun menee kihloihin, ja tietää myös mitä se itselle merkitsee. Jos kaikki toisten asiat koskettaisi meitä, eihän meillä olisi omaa elämää ollenkaan.
Joten siitä vaan teinit, menkää kihloihin, älkää menkö naimisiin, menkää naimisiin, asukaa yhdessä, älkää asuko yhdessä, ihan sama, se ei ole meidän muiden elämää!
Tähän loppuun totean, että itse menin 17-vuotiaana kihloihin, tarkoituksena mennä myös naimisiinkin. Se toteutui kyllä, ja ihan saman miehen kanssa, vaikka ei ihan heti "tultuani täysi-ikäiseksi", tai niin kuin nuo sinun "sääntösi" näyttävät määräävän. Onnellisia kuitenkin ollaan, ja yhdessä oltu melko tovi. Minulla ei kyllä silloin kihloihin mennessänikään kiinnostanut, mitä muut ajattelevat siitä, se oli meidän, minun ja mieheni päätös, ja me tiesimme mitä se meille merkitsi.
Sovittiin ENSIN hääPÄIVÄ ja siitä parin päivän päästä vasta ajateltiin, että "mehän ollaan kihloissa nyt" ja haettiin sormukset :) Niin ja hääpäivä sovittiin silloin vuoden ja 2kk päähän. Nyt aikaa on jäljellä enää 4kk ennenkuin meistä tulee aviopari.