Olen vaihtanut pari meiliä erään deitti-ilmoitukseeni vastanneen miehen kanssa. Mies ei ole paljon itsestään kertonut, mutta hän haluaisi jo tavata. Itse vielä epäröin, koska olisin toivonut enemmän kirjoittelua ennen tapaamista, että olisin saanut jonkinlaisen tuntuman tuohon ihmiseen. Kannattaisiko minun silti suostua tapaamiseen jo nyt? Minulla on sellainen käsitys, että jos en nyt suostu, niin menetän mahdollisuuteni kokonaan.
Pitäisikö jo tavata?
epäröivämieli
243852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kannattaa tavata mahdollisimman pian, koska pelkkien viestien perusteella ei todellakaan pysty tutustumaan ihmiseen. Eikä kenellekään kannata paljastaa kovin henkilökohtaisia asioita ennen kuin hänet todella tuntee.
Pidä henkilöllisyytesi salassa, älä anna kännynumeroasi ja sovi tapaaminen valoisaan aikaan julkiselle paikalle. Silloin sinulla ei ole mitään hävittävää. Muutamassa minuutissa tiedät paljon enemmän kuin viikkokausien kirjoittamisen jälkeen.
Omien kokemusteni mukaan, kirjoittamalla nimenomaan tutustuu toiseen IHMISENÄ JA HENKILÖNÄ, eikä ihastu vain ulkoisen olemuksen perusteella.
Olen tavannut muutaman ihmisen parin viestin jälkeen, koska heillä ei ollut mahdollisuutta päästä joka viikko nettiyhteyksien päähän. Kaikki tapaukset olivat pettymyksiä.
Olen sen sijaan tavannut tusinan verran sellaisia naisia, joiden kanssa olen kirjoitellut kuukausikaupalla, ennen ensimmäistä tapaamista ja nämä kaikki olivat positiivisia yllätyksiä. Puolet tapaamisista sovittiin alunperinkin vain ystävyyspohjaisiksi, koska totesimme olevamme paremminkin kaveri kuin puolisoaineista toisillemme. Neljännes oli vähän epävarmalla pohjalla ja muutaman tapaamisen jälkeen totesimme myös jäävämme kaveripohjalle. Loput tuottivat sitten pidemmän seurustelun, joista yksi avioon asti.
aivan samaa mieltä. Kyllä minä ainakin olen saanut kirjoittamalla aika hyvän kuvan niistä naisista joiden kanssa olen päätynyt treffeille. Pettymyksiä tai ylisuuria odotuksia minulla ei ole heidän suhteensa ollut. Sen sijaan ne naiset, jotka olen tavannut heti ovat olleet useammin pettymyksiä. Parit treffit pikaisesti tavatun naisen kanssa vie kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin kohtullinen sähköpostien vaihto. Lisäksi ainakin itselleni alkututustuminen postitse ja kenties meilailun lopettaminen on henkisesti vähemmän rasittavaa kuin jonkun tapaaminen ja lemppaaminen luonnossa. Tietenkin jos molemmat omaavat Kiribatin tavan olla kirjoittamatta mitään "vakavaa" ennen kuin toisen tuntee hyvin, on selvää ettei toisesta saa juuri mitään kuvaa meilaillessa. Kaikkein kiinnostavimpien tuttavuuksieni kanssa olen meilaillut hyvinkin avoimesti ja he ovat olleet avoimia myös minua kohtaan. (Se ei tietenkään tarkoita välitöntä puhelinumeroiden yms. paljastamista.) Sen sijaan ne naiset, joista minulle tulee sulkeutunut/salaileva tunnelma, lemppaan jo ennen oikeaa tapaamista. Ne jotka eivät kykene kanssani avoimuuteen sähköpostissa, eivät ole siihen kyenneet luonnossakaan...tämä on ollut oma kokemukseni.
(Toisaalta ehkä avoimuus on helpompaa ja toimivampaa miehille, koska naispervoja esiintyy verkossa vähemmän.)
mahdollisimman pian!Hyvä olis puhua puhelimessa
ennen tapaamista.Siinäkin jo selviää yhtä sun
toista...
Totta kai menet tapaamaan. Voihan olla ettet tykkää... Sovi joku turvallinen paikka, kuten täällä on neuvottu.
Minä ainakin haluan nimenomaan sitä, että kirjoitellaan aluksi anonyymisti.
Et sinä mitään mahdollisuuksia menetä. Siinä menetät, jos suostut johonkin, mikä on vastaan itseäsi.
Jos tuossa asiassa ette pääse sopuun, kuinka sitten muissa?
Näin miehenä voin sanoa, että turha kirjoittelu viikkotolkulla ennen näkemistä on aivan paskan kanssa, eikä sitä jaksa enää harrastaa. Pari mailia, että saa varmistettua profiilin paikkansa pitävyys ja liveen. Muuten menee lässytykseksi ja se vähäkin into laskee nollaan.
No se nyt tiedetään miksi miehillä on kiire tavata.. ;)
Hiukan kakspiippunen juttu, jos nainen menee heti alkuvaiheessa treffeille siitä voi saada tyrkyn maineen, jos taas viivyttelee treffeille menossa mies voi luovuttaa?
Mä kyllä ymmärrän treffeillä vaikka kaffella käymisen tai lyhkäsen lounaan, en suoraan petiin pomppaamista. Tietty jos tyrkytät viidettä kuppia kahvia niin saattaa ruveta närästämään.
Voi sitä aikaa, kun ei ollut vielä internettiä eikä tälläinen lähes reaaliaikainen kirjoittaminen ollut mahdollista. Oli aika selvää, että kiinnostuksen herätessä nopeasti treffeille, koska postimerkit olivat jo kalliita ja postin eestaas kulku kesti viikon...netti on vain monimutkaistanut yksinkertaisia asioita.
Niin nopeasti treffeille kuin pystyt. Itse (m) pidän sähköpostijorinat nykyään mahdollisimman vähissä, kas olen huomannut seuraavan: mitä kauemmin kirjoittaa, sitä enemmän lataa toiseen omia haavekuvia. joten kun tapaa toisen oikeasti, ei tosielämän vastine koskaan vastaa omaa ideaalia, vaan on aina pettymys.
Jos hän ei ole kiinnostunut tutustumaan sinuun ensin henkilönä, niin suhteesta tuskin tulee kovin pitkäkestoista.
Ajatteleppas ihan oikeasti millä pohjalla suhteenne tulisi olemaan, jos hänen tärkein kriteeri tutustumiseen on ulkoinen olemuksesi? Entä jos sairastut vakavasti ja ulkonäkösi muuttuu, luuletko hänen pitävän vielä ulkonäöstäsi? Olisiko kuitenkin parempi löytää mies, jonka hurmaat omana itsenäsi, ulkoisesta olemuksesta välittämättä?
Et häviä mitään jos unohdat noin pinnallisen ihmisen.
'Olisiko kuitenkin parempi löytää mies, jonka hurmaat omana itsenäsi'
Ainakaan minä en luota pätkääkään ihmiseen, jota en ole livenä tavannut, netissä on niin monen laista heilujaa. Hurmaaminen chättäämällä on järjen köyhyyttä hurmattavalta. Siinä sitä oppii, kun kirjoittelukumppaniksi paljastuukin Petteri-Velipekka Ypäjältä.
Live on numero yksi.
Ypäjän orin :-D
Pöytyän karju Heikki-Taneli se vasta oli pohjanoreeraus.
En ainakaan itse kannata nopeaa tapaamista ulkonäön takia, enkä ymmärrä mistä tuo kriteeri ylipäänsä aiheeseen pomppasi. Kuten en ymmärrä sitäkään miten niin toinen ei olisi kiinnostunut tutustumaan henkilönä, jos haluaa tavata nopeasti.
Kun jonkin verran työni sivuaa viestintää ja vuorovaikutusta, niin on tullut väkisinkin opittua myös laajemmassa viitekehyksessä sanattomien viestien merkitystä. Edes puhuttu, saati kirjoitettu, kieli ei voi ikinä korvata face-to-face -kohtaamista. Tunnin tapaaminen kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin kymmenen tunnin kirjoittelu. Kuten joku edellä kirjoitti, viestittelyyn liittyy aina väärien mielikuvien luominen toisesta. Niiden ei todellakaan tarvitse liittyä ulkonäköön, päinvastoin, digikuvien aikana kuvia voi vaihdella vaikka pilvin pimein. Mutta "kemioiden" kohtaamista ei voi tietää muuten kuin tapaamalla.
Itse aloitin ensimmäisen nettisuhteeni 1996 parin kuukauden intensiivisen kirjoittelun ja muutamien puhelimessa puhuttujen tuntien jälkeen. Valokuviakin oli vaihdettu. Luulin olevani rakastunut, koska halusin pitkästä aikaa rakastua. Kun vihdoin tavattiin niin mies oli ihan kuvansa näköinen ja jututkin pitivät paikkansa, mutta ensi reaktioni oli hiljaa mielessäni "voi ei!" Hänen käytöksensä, tapa jolla hän "kantoi itsensä" (ryhti, liikkuminen), hänen myöhemmin ilmennyt tapansa maiskutella kauniiden naisten perään (!) ym. asiat yllättivät minut - eikä suinkaan positiivisesti.
Koska olin päättänyt olla "rakastunut" niin yritin silti sitoutua häneen. Puolentoista vuoden jälkeen olin käyttänyt kaikki konstini tapaamisten välttelemiseen, ja oli pakko myöntää, ettei tästä tule mitään.
Sen jälkeen olen tavannut kaikki nettituttavuudet niin pian kuin mahdollista, tosin viimeisimmästä sellaisesta on jo muutamia vuosia (siis jos puhutaan varsinaisesta nettideittailusta).
Itse myös haluan tavata melko pian. Syynä ei tosiaan ole ulkonäkökriteerit vaan se että moni ihminen saattaa tekstin perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselle mutta sitten tapaamisessa puuttuu kemia tai "se jokin". Ja se ei liity ulkonäköön millään tavalla. Kemiaa joko on tai sitten ei ja selviää hyvin nopeasti.
Naisissa ja miehissä täytyy kyllä olla jotain eroja, jos minä (ja näemmä joku muukin mies) on onnistunut tutustumaan ihmisiin sähköpostin välityksellä ja se henkilökemiakin on sitä kautta löytynyt.
Puhut kemiasta, mutta tarkoitat ihastumisen tunnetta. Et voi elää ihmisen kanssa, johon et ihastu ensinäkemältä.
Minäkin olen työni puolesta tekemisissä ihmisten kanssa ja tiedän kyllä elekielenkin merkityksen, mutta tiedän myös kuinka paljon jännittäminen saa ihmisen käytöksessä aikaan. Monille on paljon helmpompaa ja luontevampaa käydä sokkotreffeilläkin ihmisen kanssa, jonka kanssa on jo jollain asteella tuttuja.
Sinun kemiasi tarkoittaa ihastusta, minun enemmän henkisen tason yhteenkuuluvuutta. Ihastuminen ei riitä pitkälle.. tulet sen huomaamaan, jos et ole huomannut.
Ja kuka on sanonut, ettei sähköpostitse voi jutella paljon syvällisemmin kuin mitä itse olet näemmä tehnyt..
taitaa näkyä se yksi perustavaa laatua oleva ero ihmisten suhtautumisissa parisuhteisiin. Toiset hakevat välitöntä ihastumista ja mieltävät suhteen vialliseksi, jos sitä ei esiinny. Toiset taas eivät anna epävakaalle alkuvaiheelle niin suurta painoarvoa ja hakevat (ehkä) ennen kaikkea henkisesti yhteensopivaa ihmistä ja sehän ei useinkaan ole se sama ihminen joka tuottaa välittömästi maksimaalisen himotuksen. Molemmat ovat minun puolestani ihan yhtä hyviä lähestymistapoja ja kukin saa elää omaa elämäänsä niin kuin heitä lystättää. Häiritseväksi asian tekee se, jos parilla on kovin erilaiset asenteet siihen mitä hyvällä suhteella tarkoitetaan...se on pidemmän päälle vähän riskaabelia. Toinen aloittaa esimerkiksi kovalla ihastumisella ja päättää määritellä suhteen vialliseksi, kun alku huuma katoaa. Toinen taas on tässä vaiheessa ehtinyt rakastua syvemmällä tasolla...tämän takia itse kartan naisia, jotka tuntuvat hakevan lähinnä ihastuksen tunnetta.
Parissa minuutissa näkee varmasti jotain, mutta itse en tee päätöksiäni sellaisella perusteella. Toisensa jo tuntevat ihmiset eivät ole samanlaisia kuin vasta tapaavat. Pidämme erilaisia maskeja yllämme eritilanteissa (ja tietenkin petämme myös itseämme) ja jos hakee pidempää parisuhdetta siihen ensi vaikutelmaan kannattaa suhtautua aika epäilevästi. Sähköpostissa moni älykäs ihminen voi antaa itsestään paljon rehellisemmän ja aidomman kuvan kuin mihin pystyy ensitapaamisessa ventovieraan kanssa.
Muuten...Kiribati mainitsi että "halusi rakastua" ja että se oli jotenkin ongelma. En usko, että halujamme ja tarpeitamme voi koskaan irroitaa siitä mitä tunnemme muita kohtaan. Eivät ne meidän halumme, toiveemme ja tarpeemme tee tunteistamme yhtään vähemmän aitoja. Asia taitaa olla pikemminkin päinvastoin....
miten kävi nimenomaan sellaisessa tapaamisessa, jossa yritin kiintyä vaikka ensivaikutelma olikin pettymys (ja varmuuden vuoksi: ei, ulkonäkö EI ratkaissut). Ihastumista/rakastumista ei todellakaan tapahtunut jatkossakaan, vaikka *yritin* rakastua/rakastaa.
Mutta kukin taaplaa tavallaan. Itse en netistä kumppania enää lähtisi edes hakemaan. Ystäviä sieltä sen sijaan voi löytyä, mutta ei seuranhakupalstoilta vaan harrastuskeskustelujen kautta (niitä taas en käy Suomi 24:ssä).
samaa esimerkkiä vois käyttää kun baarissa tapaa jonkun elämänsä juubassa. Seuraaville treffeille mennään kuin ensimmäisille, koska ei ole oikeestaan hajuakaan mikä tyyppi se toinen oikein olikaan...joten sama juttu nettideittailuissa. Itse olen aina treffannut saman kaverin moneen otteeseen jos tunne on ollut sellainen että katsotaan...toki jos toinen on ollut vallan muuta kuin antoi ymmärtää niin sitten en tapaa toistamiseen....
Mitä menettäisit kokonaan?
Minusta tapaaminen on paljon parempi kuin
viikkokausia kestänyt kirjoittelu.
Aina voit kieltäytyä ja antaa asian olla jos homma
ei miellytä.
Sen suhteen et menetä yhtään mitään.
Kävi miten kävi.
Itsellä kävi kanssa niin, että hyvin pääsin alkuun juttuun, sitten vaan homma hiipui ja naisten vastaukset viipyi ja lopulta lakkasivat.
Olen vähän turhan ujo ja saamatonkin naisten suhteen.
Sitten satuin hakemaan yhtä työpaikkaa ja pääsin haastatteluun, jossa ujouttani möhlin homman. Silloin tavallaan naksahti ja sain rohkeutta rutkasti lisää, olen sanonut hyvästit epäonnistumisen pelolle. Yhden naisen kanssa kirjoittelu oli juuri hiipunut ja nyt saman tien ehdotin hänelle suoraan tapaamista, treffit sovittiin.
Meninpä baariinkin viikonloppuna, yleensä vain itsekseni istun. Nyt kuin huomaamatta jo aloin jutella niin puolitutuille kuin tuntemattomille.
Treffeistä taisin sen verran innoissani olla, etten juuri naisia noteerannut. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan kun naiset osoittaa yllättäen mielenkiintoa, yksikin tuli katsomaan päästä varpaisiin ja tokaisi sitten, mikähän vika sinussa mahtaa oikein olla. Nyt lie suurin vika enää ollut sovitut treffit, sillä se aikaisempi suurempi vika on toivoakseni voitettu.
Uskallusta vaan peliin ja rohkeutta sanoa omat halunsa suoraan-
No miten teillä meni?
Minä en lähde koskaan enää treffeille ilman, että puhuisin toisen kanssa puhelimessa. Minulle riittää mailien vaihtoa 2-5 suuntaan jos toiseen, sitten puhelinnumero kehiin. Jos mies ei anna, toivottelen hyvät jatkot. Samoin toivottelen, jos mies soittaa tuntemattomasta numerosta minulle. Eli reiluus ja reippaus heti alkuun. Jos juttu luistaa puhelimessa, niin olen valmis treffeille vaikka heti...
Näin siinä kävi: rohkaistuin neuvoistanne ja sovimme treffeistä. Miestä ei kuitenkaan näkynyt sovitulla tapaamispaikalla, enkä ole kuullut hänestä enää. Mysteeriksi jäi siis tämä tapaus.