myönnän, minulla on ongelmia avomieheni kanssa..
tällä hetkellä itselläni on vaikeaa, olen henkisesti väsynyt, jo kotitöiden tekemiseen joudun psyykkaamaan itseäni koko päivän töissä että saisin kotiin tultuani jotain edes tehtyäni..
kun puhun ongelmistani miehelleni, esim. kun tunnen itseni yksinäiseksi, että joudun lähtemään kaikkialle yksin, käyn sukulaisteni luona yksin, kun olen baarissa kavereideni kanssa, päädyn siihen että istun yksin pöydässä jne..
mies sanoo, "ei se ole mun ongelma jos sulla ei o kavereita", kuten myös moneen muuhun asiaan. hän sanoo minua nipottajaksi kun valitan ettei hän tee kotitöitä.
hän ei koskaan tahdo lähteä kanssani mihinkään, ainut mitä hän tahtoo tehdä, hän haluaa olla kotona.
seksikään ei enää hirveämmin kiinnosta, hän vain pelaa kun on kotona.
minua tuskastuttaa. ja todella paljon. tietysti välillä riitelemme, se on ihan normaalia, mutta se taas ei, että heti kun hermostun niin mies tahtoo lähteä pois. hän siis jättäisi asiat selvittämättä, aivan kuin ongelmat vain häviäisivät. itselläni on aina niin paljon sanottavaa, mutta osaa asioista en edes kykene sanomaan! eikä mies kyllä osaa auttaa yhtään. hän ei ymmärrä että helpottaa jos saa puhua.
en edes tiedä, että rakastaako hän minua enää. sanoo niin, mutta sanooko siksi ettei loukkaisi minua? hän ei tahdo sitoutua, ei mennä kihloihin, ei hankkia mitään yhdessä, tuntuu siltä että hän on aivan valmis eroamaan hetkellä millä hyvänsä.
äh, olisi niin paljon muutakin mitä tässä voisi vuodattaa, mutta valitettavasti tämä kone tilttaisi siinä vaiheessa..
tällä hetkellä itselläni on vaikeaa, olen henkisesti väsynyt, jo kotitöiden tekemiseen joudun psyykkaamaan itseäni koko päivän töissä että saisin kotiin tultuani jotain edes tehtyäni..
kun puhun ongelmistani miehelleni, esim. kun tunnen itseni yksinäiseksi, että joudun lähtemään kaikkialle yksin, käyn sukulaisteni luona yksin, kun olen baarissa kavereideni kanssa, päädyn siihen että istun yksin pöydässä jne..
mies sanoo, "ei se ole mun ongelma jos sulla ei o kavereita", kuten myös moneen muuhun asiaan. hän sanoo minua nipottajaksi kun valitan ettei hän tee kotitöitä.
hän ei koskaan tahdo lähteä kanssani mihinkään, ainut mitä hän tahtoo tehdä, hän haluaa olla kotona.
seksikään ei enää hirveämmin kiinnosta, hän vain pelaa kun on kotona.
minua tuskastuttaa. ja todella paljon. tietysti välillä riitelemme, se on ihan normaalia, mutta se taas ei, että heti kun hermostun niin mies tahtoo lähteä pois. hän siis jättäisi asiat selvittämättä, aivan kuin ongelmat vain häviäisivät. itselläni on aina niin paljon sanottavaa, mutta osaa asioista en edes kykene sanomaan! eikä mies kyllä osaa auttaa yhtään. hän ei ymmärrä että helpottaa jos saa puhua.
en edes tiedä, että rakastaako hän minua enää. sanoo niin, mutta sanooko siksi ettei loukkaisi minua? hän ei tahdo sitoutua, ei mennä kihloihin, ei hankkia mitään yhdessä, tuntuu siltä että hän on aivan valmis eroamaan hetkellä millä hyvänsä.
äh, olisi niin paljon muutakin mitä tässä voisi vuodattaa, mutta valitettavasti tämä kone tilttaisi siinä vaiheessa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika tutun oloista.
Koin menneisyydessäni aika lailla samoja fiiliksiä.
Teillä ei ilmeisesti ole lapsia?
Onneksi koska nyt sinun pitää ajatella
vain itseäsi.
Tilanne tuskin muuttuuisi paremmaksi jos nyt
säntäisitte perhettä perustamaan.
Tiedät mitä haluat ja tiedät mitä et halua?
Toista et voi muuttaa vaan muutos lähtee aina itsestäsi.
Joskus toinenkin voi havahtua huomatessaan toisen muuttuvan.
Älä odota enään kaveriltasi yhtään mitään.
Jos et odota et voi pettyä.
Älä mieti onko hän valmis eroamaan vaan mieti
olisitko sinä valmis koska et ole
onnellinen?
Sinä teet valinnan oman elämäsi suhteen ei mies.
Kaipaat juttuseuraa ja seuraa kyläreisuille ym.
Sano nämä suoraan miehellesi.
Mikäli hän ei noteraa toiveitasi millään tavoin
hän ei välitä tunteistasi niinkuin pitäisi.
Tai yksinkertaisesti haluatte eri asioita.
Joko sen hyväksyy tai ei?
Valinta on sinun.
Olet kuitenkin nuori vielä ja tulevaisuutesi
on edessäsi ja omissa käsissäsi.
"Ei odotuksia - ei pettymyksiä", niin totta!
Viha ja suuttumus on usein (useimmiten?) itse asiassa pettymystä; olemme odottaneet toiselta jotain asiaa tai tietynlaista käytöstä, ja petymme kun hän ei toimikaan toiveidemme mukaan. Olisihan se kivaa jos maailma ja ihmiset käyttäytyisivät kuten minä haluan, mutta todellisuudessa voin päättää vain omasta käytöksestäni.
totta,että jokainrn voi päättää vain omasta käytöksestään.
Ehä ap. on väärän ihmisen kanssa,mut ei ole kivaa jatkuvasti huomata jäävänsä lopulta yksin,varsinkin jos on sellainen ihminen,et haluis jakaa jotain elämästään toisen kanssa(parisuhde)tai toisten kanssa(ystävät). Onko se vain oma vika,et jää yksin? Vaikka ois minkälainen ilopilleri:).
Ja sit kun kiukuttelee,sanotaan:ei ihme,ettei sul ole kavereita kun olet tuommoinen,mut sehän on/voi olla just vain seurausta pitkään jatkuneesta yksinolosta tai siitä,et ei saa riittävästi sitä mitä kaipaa/haluaa. Ei se aina ole oma vika,se on sitä kohtaloa,ettei löydä samanhenkisiä ihmisiä...
Onko sinun otsaa poltettu laki joka vaatii elamista miehen kuin miehen kanssa?
Etko sina reppana polinen tajua etta ei ole laitonta asua yksin ja etta 99% ihmisista ovat paljon onnelisimpia ilman riitelevia "avopartnereita".
Miksi siis et muuttaisi omillesi ja tapailisit ystavia (EI BAAREISTA!) kotisi ulkopuolella. Ai etta mistako niita loytaa?
Taalta:
1) mene kursseille
2)liity elokuva, kutojien, virkkaajien, lintututkijoiden, kavelijoiden, vieraankielenharrastajien, kirjoittajien, intosiivoajien, uimarien, painonnostajien, kirkkokuorolaisten, tanssijien, ym, ym, ym seuraan
3) auta vapaaehtoisesti naapuriasi,
4) vie kerran viikossa 1 Yksi vanhus kavelylenkille
5) lue kerran viikossa sokealle paivan lehti
6)ota viikonlopputyo Mene viikonlopuksi tuuraamaan supermarkettiin/hotelliin/ravintolaan/vanhainkotiin/sanomalehden toimitukseen/koulusi kansliaan ym. ym. ym...
7) kayta aivan pikkiriikkisen omaa mielikuvitusta.
Tarkeinta on etta tulet ulos 4seinan sisalta ja kerrot muille etta olet olemassa!
Kyllä... Ongelma on SINUN. Kuulostiko ilkeältä sovinismilta? Think again. Samat sanat sanoisin jos kirjoittaja olisi mies.
Kautta linjan viestisi pursuaa sitä että sinulla on huono olla. Huonovointisen ihmisen lähellä ei kukaan viihdy, sorry. Tiedät sen itsekin. Eli hommaa itsesti kuntoon. Muilta tulikin jo vinkkejä miten.
Sitten muutama yksityiskohta mihin haluan takertua.
* "kun olen baarissa kavereideni kanssa, päädyn siihen että istun yksin pöydässä jne.."
Mitä ihmettä?? Omituista käytöstä. Iskeekö ne kaverit miehiä vai miksi jäät / jättäydyt yksin? Ovatko he edes sinun kavereita (Tai sinä heidän kaveri). Ei kyllä ole ominaista käytöstä kaveriporukassa.
* "hän ei ymmärrä että helpottaa jos saa puhua."
Oletuksena miehet haluavat ratkaista ongelman. Eli jos esität miehelle ongelman, hän oletttaa että etisit ratkaisua (häneltä). Siksi saat noita "ei ole mun ongelma kun sulla..." vastauksia. Kokeile vaikka täsmentää että haluat puhua, et vastauksia.
* "sanoo minua nipottajaksi kun valitan ettei hän tee kotitöitä."
Miehillä on keskimääräisesti korkampi toleranssi sotkuun. Jos mies ei tee osuuttaan, lopeta pesemästä hänen pyykkejä ja ruokien teko. Hoida vain omat asiat kuntoon siihen asti kunnes viesti menee perille. Nalkutuksella ei yleensä ole vaikutusta. Tekoja ei sanoja. Joudut tekemään se mikä äidiltä jäi tekemättä.
* "ei tahdo sitoutua, ei mennä kihloihin, ei hankkia mitään yhdessä, tuntuu siltä että hän on aivan valmis eroamaan hetkellä millä hyvänsä."
Kannattaako tuollaisessa roikkua? Tai siis kannattaako roikkua on oikea sanamuoto. En nyt sano että lähde menemään, vaan keskity itseesi. Jos olet paskana, niin ei se ole kovin viehättävää. Mies lähtee jos se lähtee - ei se sinun vika ole.
Jos olet siis paskana, ei ole mitään järkeä että yritätä kantaa kaiken ja kitistä kuin marttyyri. Jätät niitä asioita hoitamatta tai muiden hoidettavaksi ja hoidat itsesi kuntoon. Rikkinäinen ihminen ei toimi, piste.
ihan realistisia juttuja kyllä, myönnettäköön. ongelmat ovat minun, mutta helvetti soikoon jos äijä kuvittelee, että mun ongelmat ei mitenkään kosketa sitä!!
normaalisti olen hyväntuulinen, mukava jne.. mutta annas olla kun jokin asia rupeaa menemään huonosti, niin sitten menee koko kaupunginosalla kaikki päin vittua.
no, ehk liioittelin hiukan.
olen sanonut kun puhun ongelmistani hänelle, hänen ei tarvitse ratkaista niitä, ei hän sentään mikään terapeutti ole.
"kun olen baarissa kavereideni kanssa, päädyn siihen että istun yksin pöydässä jne.."
"Omituista käytöstä. Iskeekö ne kaverit miehiä vai miksi jäät / jättäydyt yksin?"
en kuule ainakaan tarkoituksella yksin jättäydy, kyllä nen menevät ukkoja kattelemaan, valitettavasti. olen joskus selittänyt että joskus sellanen ilta, joka sisältää ihan sitä vanhanaikaista rehellistä hauskanpitoa (nauretaan tyhmille asioille yms), mutta ilta menee aina siihen että kaveriporukalla vedetään viinaa pienen kylän edestä ja loppuu miten loppuu.
en tahdo roikkua miehessä. enkä tee niin. jos mies tahtoo lähteä niin hei hei vaan. ehkä se on niin että on aika keskittyä itseeni, tai siis niin se on.
Mitäs jos pistäisit suhteen jäihin ja pysyisit erossa siitä miehestä? Vaikka asumusero tai jotain. Tai jos sua asia noin paljon ärsyttää, niin voisi olla varmaan parempi lopettaa leikkiminen ja suhde vaan kokonaan poikki.
Tee sä nyt se eroaminen hänen puolestaan. Sitä se varmaan taitaa odotellakin, kun on itse niin luuseri, ettei uskalla sanoa mitä oikeasti susta ja muista asioista ajattelee.
ensinnäkin: en sanonut, että olen oikeassa. en tiedä tahtooko mies erota vai ei.
toiseksi: rohkeaa haukkua jotakuta luuseriksi, vaikka ei ole nähnyt tai edes keskustellut tämän kanssa.
te kaikki olette kuulleet vain minun versioni, ette miehen. mies voi ajatella ihan erilailla.
oikeastaan, en tahdo erota, häntä kun kerran rakastan. haluan ihan rauhassa keskustella, en tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja katua sitten myöhemmin mitäs sitä nyt menin tekemäänkään..
olen jo kerran, n. puoli vuotta sitten jättänyt hänet, mutta palasimme aikalailla pikapuoliin yhteen, koska tajusin ettei se ole mikään ratkaisu että lähtee vaan sutimaan.
uskon niin, että vähintäänkin puolet nykyisistä eroista vältettäisiin ihan vaan normaalilla keskustelulla, kuten myös nämä pika-avioliitot. mutta se nyt on ainoastaan minun mielipiteeni, kaikki eivät välttämättä tue minun teoriaani.