Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä. Asutaan omassa kämpässä ja ollaan pankin kanssa naimisissa mutta ei toistemme. Itselläni on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Alussa kaikki meni ihan hienosti ja oltiin innoissamme uudesta talosta. Mutta nyt on kaikki päin p...
Pari vuotta jo olen tehnyt KAIKKI kotityöt itse. Mies vaan nukkuu, käy töissä, syö ja katsoo urheilua. Olen allerginen pölylle ja olen pyytänyt että mies hakkaisi matot edes. Mutta ei näy menevän perille. Joudun aina pyytämään ja pyytämään kunnes mies sanoo että "älä saa...na nalkuta, mennään kun ehditään" tosin matot on siinä vaiheessa ollut jo pari päivää ulkona. Omakotitalossa se on mahdollista, onneksi. Siivoan perusteellisesti kerran viikossa enkä juuri muuta pyydä kuin että matot pudisteltaisiin kerran kuukaudessa tai parissa. Olen vissiin liian vaativa. Roskat eivät kulkeudu hänen mukanaan ulos milloinkaan vaikka joka aamu lähtee töihin ja menee roskiksen vierestä. Ennemmin odotetaan niin kauan että roskat pursuavat ulos pussista. Tiskit ovat altaassa vaikka viisi päivää. Tiedän sen koska kokeilin kerran että montako päivää menee.
En ole niitä ihmisiä jotka pitävät toisia asioita miesten ja toisia naisten töinä. Ainoa mitä häneltä pyydän on tuo maton tamppaus, koska jos sen itse teen (yks hyttysen pieru valtameressä mun voimilla) kärsin päänsärystä koko päivän ja aivastelen parisen tuntia. Olisikin mukavaa jos edes joskus huomaisin että tiskit on tiskattu tai roskis viety ja matot tampataan sillon kun ne ulos vien. Huomatkaa siis että minä jopa vien ne matot sinne ulos. Herran ei tarttis kuin heiluttaa kättään.
Entäs sitten merkkipäivät. Jouluna en saanut lahjaa koska olen kuulemma liian hankala ihminen jolle voi keksiä mitään lahjaa. Justiinsa tuli 7 vuotta täyteen. Ostin hänelle lempiviiniä ja lahjan. Itse sain baari-illan jälkeen haukut että vilkuilen toisia miehiä...siis täh!!! Ostin juuri lahjan (itse saamatta mitään) ja saan haukut. Kukkia en saa koskaan.
Olen tällä hetkellä työtön. Olin vähän aikaa sitten vuorotöissä ja tein silti kaikki kotityöt. Oli mielenkiintoista yövuoron jälkeen mennä kauppaan, tehdä ruokaa jne...
Luultavasti valitan aivan turhaan..ainakin jonkun mielestä. En nyt katso valittavani kuitenkaan. Olen jo niin tottunut tähän että luulen tämän olevan aivan normaali tila. En odota mitään joten en koskaan petykään. En kykene lähtemään suhteesta poiskaan. Ei siksi että niin rakastaisin häntä, vaan lähinnä lapseni takia. Hän kuitenkin katsoo että mieheni on hänen isähahmonsa. En voi nostaa lastani juuriltaan ja muuttaa. Eli näin sitten elän ja olen vaan.
Toivon että joku muu saa voimaa tästä kirjoituksesta. Toivon että joku muu pystyy muuttamaan oman tilanteensa paremmaksi kun huomaa että meitä on muitakin. Itselleni en pyydä neuvoja..tiedän jo mitä ne olisikin. Voimia kaikille. Ja hyvää kevään odotusta!!!
Pari vuotta jo olen tehnyt KAIKKI kotityöt itse. Mies vaan nukkuu, käy töissä, syö ja katsoo urheilua. Olen allerginen pölylle ja olen pyytänyt että mies hakkaisi matot edes. Mutta ei näy menevän perille. Joudun aina pyytämään ja pyytämään kunnes mies sanoo että "älä saa...na nalkuta, mennään kun ehditään" tosin matot on siinä vaiheessa ollut jo pari päivää ulkona. Omakotitalossa se on mahdollista, onneksi. Siivoan perusteellisesti kerran viikossa enkä juuri muuta pyydä kuin että matot pudisteltaisiin kerran kuukaudessa tai parissa. Olen vissiin liian vaativa. Roskat eivät kulkeudu hänen mukanaan ulos milloinkaan vaikka joka aamu lähtee töihin ja menee roskiksen vierestä. Ennemmin odotetaan niin kauan että roskat pursuavat ulos pussista. Tiskit ovat altaassa vaikka viisi päivää. Tiedän sen koska kokeilin kerran että montako päivää menee.
En ole niitä ihmisiä jotka pitävät toisia asioita miesten ja toisia naisten töinä. Ainoa mitä häneltä pyydän on tuo maton tamppaus, koska jos sen itse teen (yks hyttysen pieru valtameressä mun voimilla) kärsin päänsärystä koko päivän ja aivastelen parisen tuntia. Olisikin mukavaa jos edes joskus huomaisin että tiskit on tiskattu tai roskis viety ja matot tampataan sillon kun ne ulos vien. Huomatkaa siis että minä jopa vien ne matot sinne ulos. Herran ei tarttis kuin heiluttaa kättään.
Entäs sitten merkkipäivät. Jouluna en saanut lahjaa koska olen kuulemma liian hankala ihminen jolle voi keksiä mitään lahjaa. Justiinsa tuli 7 vuotta täyteen. Ostin hänelle lempiviiniä ja lahjan. Itse sain baari-illan jälkeen haukut että vilkuilen toisia miehiä...siis täh!!! Ostin juuri lahjan (itse saamatta mitään) ja saan haukut. Kukkia en saa koskaan.
Olen tällä hetkellä työtön. Olin vähän aikaa sitten vuorotöissä ja tein silti kaikki kotityöt. Oli mielenkiintoista yövuoron jälkeen mennä kauppaan, tehdä ruokaa jne...
Luultavasti valitan aivan turhaan..ainakin jonkun mielestä. En nyt katso valittavani kuitenkaan. Olen jo niin tottunut tähän että luulen tämän olevan aivan normaali tila. En odota mitään joten en koskaan petykään. En kykene lähtemään suhteesta poiskaan. Ei siksi että niin rakastaisin häntä, vaan lähinnä lapseni takia. Hän kuitenkin katsoo että mieheni on hänen isähahmonsa. En voi nostaa lastani juuriltaan ja muuttaa. Eli näin sitten elän ja olen vaan.
Toivon että joku muu saa voimaa tästä kirjoituksesta. Toivon että joku muu pystyy muuttamaan oman tilanteensa paremmaksi kun huomaa että meitä on muitakin. Itselleni en pyydä neuvoja..tiedän jo mitä ne olisikin. Voimia kaikille. Ja hyvää kevään odotusta!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei vaan.
Kuulostaa todella kurjalta kokonaisuudessaan, mutta takerruin vain pieneen yksityiskohtaan tuossa kirjoituksesi lopussa. Et halua riistää lapseltasi tätä isähahmoa. Tuollaisenko isähahmon ja miehen mallin sinä juuri haluat lapsellesi? Ja ajatteletko todella, että on lapsen edun mukaista elää perheessä, jossa isähahmo ja miehen malli vähät välittää lapsen äidistä ja kodista? Tunnelmakin teillä lienee kireä. Lapsen etu kuulostaa tekosyyltä, anteeksi vain.
niin mieti miehen kannalta jos on ranka duuni ja joka päivä 8h töissä niin ei sitä jaksa sen jälkeen enään mitään tehdä.luulen ettet taida tehdä 8h kotona töitä/askareita itsekkään päivässä.
jokin aika sitten töissä ja niin vaan oli itse tehtävä silloinkin kaikki. Miten sun mielestä kahden työssäkäyvän perheessä kotityöt hoidetaan -kukaan ei tee mitään?
Ihmetyttää miten paljon nainen (tai ihmset yleensä) jaksaa tehdä, mutta silti kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin alistumisen sijaan, niin ollaan jotenkin voimattomia.
Tällä hetkellä miehellä on ilmeisesti taloudellinen yliote työn puolesta, mutta oikeasti... kun sanat ei mene perille, niin tekoja peliin ellei halua olla sielä tossun alla ja nyrkin ja hellan välimaastossa. Lopeta se pyytäminen ja sano että seuraaviat asiat teet itse ja seuraavia asioita et enää tee, etenkään niitä mitä mies on mahdollisesti itse luvannut. Jätä etenkin ne tekemättä jotka hyödyttävät vain miestä (kalsaripyykit esim.)
Tuo baari-illan jälkeinen kommentti voi olla vaan todiste siitä että ihmiset on typeriä kännissä. Kysy kuitenkin, voi olla jotain tärkeääkin. Tunneasia kun on niin kysy mielummin kyllä / ei tasolla, tunteet ja essee kysymykset ei toimi miehille.
Kukattomuuden vielä "ymmärtää", mutta tuo lahjajuttu menee yli hilseen. Etenkin jos se on vaan lakannut.
Teillä on kaapin paikka päätetty ja se on näemmä sinun päällä.... Mutta oikeasti jos jaksat kaiken tuon tehdä mitä nyt alistuneena teet, niin ei pitäisi olla mahdotonta omien puolienkin pitäminen.
Alakynnestä on tietenkin vaikea taistella, mutta sotasuunitelma on hvyä tehdä ja sitten kun olette samalla viivalla työn suhteen, niin menetetty maa takaisin.
Varovaisuutta tietenkin ettei lapsi joudu kärsimään.
Mieti myös kuinka paljon painetta tulee muista asioista, vaikka tuo tekstisi kuulostaakin pahalta, niin siinä painottamasi jutut ovat "vain" kotityöt ja laiska mies, jolla tunteet hiipunut ja käytös on mitä on. Monilla menee huonomminkin. Esim työttömyys ja lainat yms. aiheuttavat omaa vitutusta...ne mainitsit, mutta painotit kotitöihin ja mieheen. Viha pitää purkaa oikeisiin kohteisiin tai siis varoa purkamamista vääriin paikoihin... ja eritoten kuitenkin purkaa eikä hautoa. Tänne alistuneena "en edes valita" tarinan kirjoittamalla ei pitkälle pötki.
Viha toimii usein paremmin kun epätoivo.
Jeejee, taas yksi lihakone ei ole tyytyväinen siihen todellisuuteen mihin tähänastinen ehdollistaminen ja normien noudattelu on hänet johtanut. On virhe tarkastella asioita systeemin ja muiden ihmisten odotusten kautta. On toinen virhe hukata itsensä yrittäessään täyttää muitten odotuksia, tuloksena on mekaaninen, robottimainen elämä. AIka pirun moni ihminen tässä maailmassa syntyy, elää ja kuolee unessa "eläen" tätä robottimaista elämäänsä megakoneiston pikku osasena.
ja kuvaa hyvin sitä elämää joka jää jäljelle,kun ihmisen arvo on jätetty huomioimatta tai poljettu maanrakoon,jopa hänen itsensä toimesta.
Kiitos kaikille jotka avasivat sanaisen arkkunsa.
Muutama kohta jäi mieleeni. Ensin..tekosyynä lapsi. Lapseni ei ole tekosyy (omasta mielestäni, mutta taidan olla "liian lähellä" huomatakseni). Mies on todellakin huomaavainen lapselle. Lapseni isä on kuollut. Jos nyt muuttaisin pois tämän miehen luota, katson että vien häneltä myös sen miehen joka on hänen kanssaan ollut yli puolet hänen elämästään. Sikäli jos muuttaisin, joutuisin myös muuttamaan paikkakunnalta koska tämä on pieni paikkakunta enkä jaksaisi enää törmätä häneen tai hänen kavereihinsa.
Toinen syy miksi en halua muuttaa on tämä talo. Pidän tästä talosta. Olen itse maalannut seinät ja sisustanut, ulkona laittanut puutarhan jne. Tämä on hyvällä paikalla enkä koskaan saa tämän arvoista taloa sillä hinnalla millä tämä joskus hankittiin. Mites sitten voisin potkasta äijän pihalle? Ehkä sitten jos saan lottovoiton (siis enemmän kuin ne 3-4 oikein) voisi sekin onnistua. Sen tiedän että pystyn taloa ylläpitämään yksin. Teenhän sen nyt jo!
Eräs asia jäi mieleen. Taloudellinen ylivalta. Itseasiassa se on minulla vaikka työtön olenkin. Saan enemmän rahaa kuin hän vaikka on töissä. Tosin se asia tulee muuttumaan kohta. Raha-asiat ollaan jaettu niin että laina-ja laskutilille laitetaan molemmat saman verran rahaa. Yleensä jos joku lasku jää maksamatta niin maksan sen sitten omalta tililtä koska en jaksa anella häneltä siihen puolia. Voi kun tätä juttua olisi vaikka kuinka. Eräskin ostos joka oli huomattavan suuri investointi jakautui näin: minä 80% ja hän 20%. Kun asiasta hänelle mainitsin, hän vaan sanoi että kyllä hänkin voi kaupassa käydä. Näkis vaan!! Minä maksan autoon bensat ja katsastukset sekä korjaukset jos niitä sattuu. Hänellä kun ei ole korttia niin eipä ole myös hänen murheensa.
Joku mainitsi että olin keskittynyt vain kotitöihin tässä kirjoituksessa. No syy oli se, että useimmat naiset uupuvat juuri kotitöihin ja lastenhoitoon. Itselläni on stressiä ja murheita vaikka muita, mutta tämä on ainoa asia johon ehkä voin vaikuttaa. En pysty parantamaan läheiseni syöpää tai toisen alkoholismia, mutta ehkä saisin oman elämäni kuntoon.
Vaikka tänne kirjoitankin vain huonoista asioista, ei se sitä tarkoita että KAIKKI on huonoa. Miettikääs itse milloin olette kehuneet puolisoanne, kaverianne, kauppiastanne. Kyllä helpommin tulee sanottua että "arvaappa mitä se nyt teki.." Olen ensimmäinen myöntämään että olen ITSE ihan helvetin laiska. En millään viitsisi tarttua imuriin tai pestä lattioita. Mutta teen sen koska on pakko. En jaksaisi luoda lunta pihalta, mutta jos aion ovesta ulos päästä, se on tehtävä. Ja niinhän minä sitten teenkin. Kyllä se mieskin tarttuu joskus lapioon ja kolaan.
Ei meillä kaikki huonoa ole...tämä maton tamppaus etc. välillä korpeaa niin pahasti että päässä viiraa ellei sitä saa ulos johonkin. Tämä kirjoittaminen on terapeuttista. Riitely meillä on aivan turhaa koska se kääntyy joka tapauksessa niin että se on minun vikani miksi hän ei halua tampata mattoja. Siksi yritänkin olla riitelemättä ettei lapseni sitä kuulisi. Elo onnistuu ihan kohtalaisesti näinkin.
Kirjoitettu sana on siitä huono, että ihmiset tulkitsevat sitä eritavoin. Suurin osa kun lukee tämän, kuvittelee minun olevan alistuva nainen nyrkin ja hellan välissä, miehen olevan täys tyranni jne. Asiat eivät ole kuitenkaan niin yksinkertaisia. Mutta kun tätä palstaa olen lukenut niin huomaan että monet kuvittelevat olevansa yksin ongelmiensa kanssa. Siksi kirjoitinkin että meitä on muitakin jotka kärvistelevät "ei niin hyvässä"-suhteessa.
Yks kysymys...Mikä on lihakone???
sellainen kotirobotti,joka tekee kaiken,antaa kaikkensa yhteiseen hyvän,mutta ei saa arvostusta eikä paljon muutakaan siitä hyvästä.Sitten se alkaa lopulta voida huonosti,fyysisesti ja henkisesti.Kunnes kone leikkaa kiinni.
Onkohan valtion tukipolitiikassa jotain vikaa kun työttömänä tienaa enemmän kuin työssä käymällä?
Minun mielestäni koska olet työttömänä sinun kuuluukin tehdä kotityöt koska sinulla on huomattavasti enemmän vapaa-aikaa. Hengitys-suojaimia saa kaupasta joten voit ne matotkin puistella ihan itse. Onhan se tietysti sikamaista jos käyt myös töissä. Jos saat töitä niin ehdota siivoojan palkkaamista. Jos hän vastustaa pistä hänet siivoamaan. Tietysti kun lapsi varttuu hänkin voi auttaa kotitöissä, mutta sitä ennen hommat puoliksi. Luulen että mies ei auta sinua koska ei ole tottunut siihen, mutta kun saat asiasi perille voitte järjestää vaikka yhteisen siivouspäivän kerran viikossa. Siivous tulee tavaksi ja se ei enää tunnu niin vastemieliseltä
No mitäs teet itse kaiken? Ei miehen tarvitse tehdä kun sinä teet kuitenkin vaikka vähän nalkutatkin. Hänen äitinsä sen virheen on tehnyt mutta sinä jatkat sitä.
Itse varmaan ilmoittaisin miehelle, että hänen on tampattava matot säännöllisesti, koska en voi itse tehdä sitä. Lisäksi hän saa ihan itse valita jonkun muunkin kotityön hoidettavakseen, koska minä en tee kaikkea. Niin kauan kuin matot on tamppaamatta (ja/tai se toinen homma tekemättä), miehen pyykit eivät peseydy, ja kaappiin ilmestyy ruokaa ja sitä laitetaan vain minulle ja lapselle. Tarvittavat astiat tiskaan juuri ennen ruokailua niin, ettei miehellä ole myöskään puhtaita astioita. Jos valitusta kuuluu niin sanon "Tottakai pesen pyykit, kultaseni, heti kun olet tampannut matot."
Jos en saisi joululahjaa niin rupeaisin varmaan elämäni ensimmäiseen mykkäkouluun, joka jatkuisi edelleen. Tai jotain vastaavaa. Ilman joululahjaa jättäminen on totaalisen anteeksianatamatonta. Sillä ei ole niin väliä mikä se lahja on tai mitä se maksoi vaan pääasia, että se on.
Olet oikeassa siinä että "hemmottelen" hänet piloille tekemällä kaiken. Olen nyt päättänyt että teen juuri niinkuin sanoit. En pese hänen pyykkiään tai likaisia astioita. Ruoan teen vain itselle ja lapselle. Katsotaan kauanko kestää. Vähän on vaikeaa olla siivoamatta ns. hänen puoltaan kämpästä.
Tuo lahjajuttu olikin jännä. Keskusteltiin ennen joulua että on ystävillä ja sukulaisilla rahat vähän vähissä. Ehdotin sitten että ei sen lahjan tarvitse maksaa mitään. Antaa sellaisen lahjakortin jossa lukee "olen lapsenvahtina itsesi valitsemana ajankohtana", "ulkoilutan koirasi ainakin 5 kertaa ensi vuonna" jne... Olisihan siitäkin hän saanut vinkkejä. Huvittavinta siinä joululahjassa oli se kun kysyin että mikä on sinun lempielokuvasi. Hän nimesi kaksi. Ostin toisen ja siinä olikin hakemista kun ei ollut mikään uutuus. Illalla kysyin että tykkäsitkö elokuvast. Hän kysyi sillon että mikset sitä toistakin ostanut. Siiiiiiis miiiiitäääh????? Että saatana kehtaa vielä kysyä että miksen ostanut kahta kun hän ei ostanut mitään.
Olen nyt niin tottunut tähän tilanteeseen että pidän normaalia parisuhdetta joita kavereillani on , vuosisadan rakkaustarinoina. Heillä kun on niiiin ylellistä elämää kun miehet tiskaavat kerran kuussa tai vievät syömään kerran vuodessa tai jotain muuta vastaavaa.
Mutta vali, vali, vali....Itse olen tämän soppani keittänyt. En välttämättä halua neuvoja keneltäkään. Niinkuin aiemmin kirjoitin niin tämä kirjoittaminen on terapeuttista ja halvempaa kuin mielialalääkkeet. Ja toivon että joku muu saa voimaa tämän lukemisesta. Odotan mielenkiinnolla mitä tähän vastataan...onhan nyt perjantai sentään ja aikainen vielä.
Olet todellakin hemmotellut liikaa tuota äijääsi. Hyvä, että alat nyt tehdä asialle jotakin!
Todellakin, tiskaa vain omat astiasi, pese vain ja ainoastaan omat ja lapsesi pyykit, laita ruokaa vain itsellesi ja lapselle. Kyllä tämän pitäisi äijää vähän kouluttaa. Muista se, ettet anna tässä asiassa periksi! Tästä seuraava sotku alkaa todennäköisesti ensin harmittamaan sinua, mutta älä vain luovuta, vaikka kuinka sotku harmittaisi!
Voisit jopa harkita sitä, että laitat ukon ostamaan itse omat ruokansa, jos sinä joudut muutenkin maksamaan kaiken.
"Huvittavinta siinä joululahjassa oli se kun kysyin että mikä on sinun lempielokuvasi. Hän nimesi kaksi. Ostin toisen ja siinä olikin hakemista kun ei ollut mikään uutuus. Illalla kysyin että tykkäsitkö elokuvast. Hän kysyi sillon että mikset sitä toistakin ostanut. Siiiiiiis miiiiitäääh????? Että saatana kehtaa vielä kysyä että miksen ostanut kahta kun hän ei ostanut mitään."
Voiko tuo olla enää todellista?! Tuollaisessa tilanteessa minä olisin menettänyt malttini täysin. Olisin varmasti saman tien ottanut sen lahjaleffan ja tuhonnut koko DVD:n äijän silmien edessä. Kai sinä sentään tuossa tilanteessa annoit miehen kuulla kuniansa?
Lopeta myös kaikenlaisten lahjojen ostaminen miehelle, kun se kerran ei niitä arvosta.
Nyt vain äijä kuriin! Anna tuon törkimyksen maistaa omaa lääkettään! En käsitä, miten ylipäätään voit sietää tuollaista käytöstä miehen taholta. Ansaitset paremman miehen, ja parempia kyllä löytyisi!
räjähtäisit kunnolla,että "MITÄ HELEVETTIÄ..EIKÖ NUO SAATANAN MATOT OO VIELÄKÄÄN ULKONA.YLÖS LAISKA SIITTÄ JA HOMMIIN SIITÄ JUSTIINSA!"Ja jos ei tokene niin heität sen maton miehen niskaan tms.Miten se mies suhtautuisi?Oletko koskaan käyttänyt tällaista suoraa ja korviintuntuvaa menetelmää vai oletko aina sievästi sanonut ja vihjailemalla koettanut järjestää?Kaikki mitä olet kirjoittanut kuulostaa niin tavalliselta.Miehet on usein luupäitä(ei millään pahalla pojat),ja vaatii jämäkkää ja suoraviivaista sanamuotoa,että jotain tapahtuisi.Ja sitten tuollaiset lahja-asiat.Olisit vain nostanut äläkän silloin heti.Mielestäni jos on joku hankala asia,siihen täytyy tarttua heti ja kunnolla ja suorasanaisesti,muuten käy niin että se jää sinne taustalle kalvamaan,ja se keko kun vaan kasvaa ajan kanssa.Ei siitä lapselle vaaraa ole jos joutuu joskus kuuntelemaan riitaa,jos se riita on oikeasta asiasta ja sen voi lapselle myöhemmin vielä selittää.Nyt se malli minkä asioiden hoidosta saa,on kyllä parantamisen varaa siinä.
Ehkäpä sinunkin pitäisi rymäyttää kunnolla,niin että menee jakeluun.Ja aina kun tuntuu että joku asia mättää,ota se heti käsittelyyn,suorin sanoin,niin ettei ole väärinymmärryksen vaaraa.Jospa joku särmä voisi hioutua ajan kanssa.Ja jätä ensi joulun lahja ostamatta.Kun kyssyy,niin sano miksi.
Ette uskokaan miten hyvä olo tuli kun luin teidän kirjoituksia. Kiitos teille kaikille!!!!
Nyt menkää ja nauttikaa kevään ensi päivistä...Täällä ainakin aivan upea ilma...meniskö ne matot tamppaamaan tuohon pihalle...muahhahhaahhaaaaaa
Hei, kuulostaa tutulta. Homma toistuu 7 vuoden välein. Välissä on vähän parempia jaksoja ja sitten taas palataan samaan. Meillä on 21. vuosi menossa ja mies muutti 3 kk sitten pois. Nyt on suhde loistava ne kerrat, kun kotona ollaan yhdessä: tekee kaikkea jopa pyytämättä. Kantaa koruja ja kukkia. Toistaiseksi jatketaan näin. Jospa miestä alkaisi kiinnostaisimaan. Itselläni toki on raskasta: työ ja kolme lasta harrastuksineen. Mutta eipähän ole sitä neljättä lasta passattavana. Ja erityisen hyvää on, että joka 2. vkl itselläni on vapaata ja voin tehdä ihan mitä haluan :-)
Tämä voi mennä tästä vain kahteen suuntaan: yhteen tai eroon. Aika näyttää. :-)